Onko todistuspakkoa?

Esimerkiksi minä en ole hellari eikä hellarittomuus ole vähentänyt uskoni määrää ollenkaan, aikaisemmin kävin hellareissa, adventisteissa, vapiksella ja ortodoksisuuskin on tuttua mutta onneksi en ole eronnut isäni ja äitini evlut kirkosta, voin oikeastaan näiden kaikkien vuosien jälkeen todeta.

Aikaisemmin kyllä edellytettiin todistamista. Nykyään kun tieto on lisääntynyt ei ehkä ujojojen ja arkojen tarvitse todistaa, niin paitsi kasteen jälkeen. Mutta jos ei todista, voi joku kuitenkin ajatella että ei ole sittenkään "tehnyt ratkaisua" tai on jäänyt "kylmälle paikalle".

Näitä toisen tai kolmannen polven helluntaikotien kurittomia kakaroitahan nämä kapinoivat ovat, joille ei kelvannut Raamatunmukainen elämä vaan käyttävät aikansa kapinoinnin jalostamiseen näillä foorumeilla.

Ja yömäaseiksi kelpaa vaikka aasin leukaluu tai mikä tahansa koirankuppi kunhan vaan saa jollain sohia Raamatulle kuuliaisia.

Terve yhteisö kestää olla tutkinnan alla. Jos omatunto on puhdas ja seurakunnassa toimitaan kaikin puolin raamatun mukaisesti, niin mitään pelkoahan ei silloin raamatun mukaan pitäisi olla???

Uskostaan voi todistaa paimenelle kun sopii kasteelle menosta. Ei ujon tarvitse ihmisten edessä sanoa kuin "MOI!, jos sitäkään. Ei arkuuden saa olla este kasteelle uskaltautumiseen, eikös se Pyhä Henki anna todistusvoiman sitten kun on kasteella käyty? Raamatun mukaan kuka tahansa uskova voi kastaa toisen uskovan. Missään ei sanota että pitää olla liperit kaulassa tai raamattuopisto käyty. Jumala se on, joka ilmestyy kasteen armossa, ei paimen. Vaikka ensi kesänä lammessa uskonystävien kesken! Itse kävin Keuruulla juhannuksena järvessä kasteella. Meitä oli paljon, eikä siellä mitään esittäytymisiä pidetty. Sitten seurakunnassa kävin pikaisesti mikin takana kertomassa oman MOIn, ja sen jälkeen on enemmän KAIVANNUT niitä todistuspaikkoja.

Mitään kasteen armoa ei ole olemassakaan !

Koittakaa jo käsittää edes sellainen perusasia.

Mitä siellä pitää todistaa ja miksi? Kuka sellaista vaatii?

Helluntailaiset ovat tyhmää rupusakkia.

Kyselijälle vielä tiedoksi, että tämä on ihan avoin palsta, eivätkä nämä kaikki täällä suinkaan ole helluntaiseurakunnan ystäviä. Voisit kysyä käytäntöä paikkakuntasi seurakunnasta, ja ihan avoimesti sanoa että tuollainen ihmisten edessä oleminen pelottaa. Ei sen tarvitse olla julkinen tilaisuus, mutta kivahan se on jos tulee tutuksi? Minä ainakin sain niin miljoona halia vaikka hirvitti sellainen seurakuntaan liittäminen kaikkien edessä kun olin vielä aika nuori. Paimen oli ymmärtäväinen ja kiva, sovittiin että se kyselee ja minä vastailen. Oli loppuviimeksi oikein rohkaiseva kokemus, vaikka tuo "todistaminen" on vähän kaanannkieltä, kun jotkut ymmärtää että pitää jotain todistella. Ihan normaalia itsestä ja uskoontulosta kertomista se on. Joillakin on enemmän, joillakin vähemmän kertomista. Siinämäärin kertoo kun itsestä hyvältä tuntuu.

helluntailaisuuteen ja karismaattisuuteen kuuluu todistelu yleisön edessä. se on osa ohjelmaa, joka perustuu tunnepitoiseen viihteeseen eikä raamatulliseen kristillisyyteen ja raamatulliseen opetukseen. mitä enemmän olet elämässäsi juonut, tapellut, nainut, käyttänyt huumeita - sen suositummaksi tulet. muistakaakin keksiä tosi traaginen juttu! keksikää myös vitsejä, sillä itkun lisäksi yleisön pitää saada kunnon naurut. nämä ovat todella tärkeitä asioita seurakuntaelämässä.

Ujous? Kuule, jätä moiset pelot, olet ei ujo tekemään syntiäkin eli olet hurahtanut paholaisen seuraan, miksi jättäisit tekemättä parannuksen tekemättä ja uskomatta Jeesukseen vain sen tähden, että häpeät itseäsi? Saat olla niin luulo-ujo kuin olet, mutta lähde sellaisenaan Taivas tielle, ja Jumala ei todellakaan vaadi sinulta mitään sellaista mihin et pysy.

Muista, että helvetti on niitä täynnä jotka tekevät huomenna parannusta. Te parannus nyt. 2.Kor. 5:19 - 6:2, Joh. 1-12-13, Room. 10:10-13, Luuk. 24:47, Joh. 3:28-36

syntisen rukous:

http://www.netmission.fi/fi/kristillinen_elama/todistukset/?id=67

Taivas tiellä ei tarvitse hävetä omaa olemassaoloa, ja synneistäkin saa omistaa puhtaan omantunnon Jeesuksen ristinvereen uskomalla ja Häntä seuraamalla elämässä ja opissa Herrana.

Mitä syntiä minä olen tehnyt? En juo, en polta, ei ole ollut esiaviollisia suhteita, ei huoruutta. En syö edes lihaa, etten tuottaisi eläimille turhia kärsimyksiä. Toki jos sanotaan, että ihminen voi olla syntinen jo ajatuksissaan, silloinhan nsynnittömiä ei olekaan. Mutta pitäisikö minun ensin oikein rypeä synnissä, jotta minut hyväksyttäisiin helluntailaisuuteen kääntyneeksi?

Jokaisella on oma lahjansa. Meidän seurakunnassa on eräs pariskunta, olleet srk:ssa kai jo kymmeniä vuosia. Mies puhuu ja on vanhemmistoveli, mutta en ole vaimon nähnyt koskaan puhuvan yleisön edessä. Vaimo on kyllä akttivi käytännönihminen ja seurakunnan kantavia voimia.

Ei ole todistuspakkoa ollut missään helluntaiseurakunnassa,
mihin olen kuulunut ja olen kuulunut jo jonnnin aikaa,
välillä suurempiin, kuin pienempiinkin seurakuntiin,
eli ei ole merkitystä tässä asiassa edes seurakunnan
koolla, vaikka tuolla edellä joku sellaista epäili.

Seurakunnissa ei nykyisin aseteta kenellekään uskoontulleelle todistuspakkoa, vaikka sellaisesta on menneinä vuosina viitteitä ollutkin.

Upotuskasteasiassa kastettava joutuu kyllä edelleenkin sanomaan muutamalla sanalla sen, miksi haluaa mennä uskovien upotuskasteelle, mutta siihen se todistus yleensä jääkin.

Monet pastorit seulovat omalla tiheällä kammallaan seurakuntalaisista ne omat "suosikkinsa", joita sitten käyttävät todistuskokouksissa todistajina.

Mutta eikö tuo "tiheäkampaeffekti" ole yleinen inhimillisyyden piirre ihan missä vain ja ei mitenkään kuulu yleislinjauksena helluntailaisuuteen. Ihmisenä olmemme valitettavasti sellaisia: Sen näki jo aikoinaan koulussa kun opettajilla oli ne omat suosikit joiden viittaus palkittiin annetulla puheenvuorolla toisia herkemmin.

Ei tarvitse todistaa ison yleisö edessä jos ei välttämättä halua. Olen itse vapaakirkosta, eikä meillä ainakaan ole todistuspakkoa. Riittää, että tunnustat uskosi pastorille kahdenkeskisessä keskustelussa, niin sinut voidaan liittää seurakunnan yhteyteen.

Jumala kasvattaa meitä kutakin sillä tavalla milaisia me itse olemme. Hiljaisuutta ei Raamatussa halveksita, ei ollenkaan, useassa kohdassa Raamattukin kehoittaa meitä hiljaisuuteen.

Matt. 5:5 Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.

2. Moos. 14:14 Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa."

Saarn. 9:17 Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto.

Valit. 3:26 Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.

Matt. 11:29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.

Efes. 4:1 Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa

1. Tess. 4:10 niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän
11 ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niinkuin olemme teitä käskeneet,
12 että vaelluksessanne olisitte säädylliset ulkopuolella olevia kohtaan ettekä olisi kenenkään avun tarpeessa.

2. Tess. 3:11 Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu.
12 Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.

1. Tim. 2:1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,

1. Tim. 6:11 Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.

Jaak. 1:21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.

1. Piet. 3:4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.

Olen ollut kauan helluntaiseurakunnan jäsenenä ja ketään ei painosteta esiinytmään julisesti. Eiköhän seurkunnan kulmakivi hiljaisuudessa rukoilevat kammiokristityt. Kun he ovat uskollisia niin puhujia ja laulajia riittää ja on myös herätystä.

Olihan se PAKKO mennä upotuskasteelle, vaikka pelotti ihan hirveästi ja vetäisinkin vettä keuhkoihin oikein kunnolla, siinä sitten tulipunaisena nolona köhin kaiken kansan edessä pitkän aikaa ja

sen jälkeen oli tietysti PAKKO todistaa, kuinka ihanaa kaikki oli ja on ja kuinka kaikki elämässäni on muuttunut kertaheitolla .

Tämän jälkeen tietysti oli PAKKO täyttyä Pyhällä Hengellä ja siitä merkkinä oli tietysti PAKKO puhua kielillä "Kyllä se siitä, kunhan sopertelet jotain, kyllä se siitä lähtee liikkeelle."

Tämän jälkeen oli sitten PAKKO istua ainakin sunnuntaikokouksissa kiltisti kirkonpenkissä

ja ennenmuuta oli PAKKO hyväksyä kaikki, mitä saarnapöntöstä julistettiin ilman vastaväitteitä tai muuten kaikki mitä oli pakotettua otetaan sinulta pois, koska et usko enää Jumalaan, sinulla ei ole Pyhää Henkeä, sinulla ei voi olla enää mitään armolahjoja ja ennenmuuta et ole enää varteenotettava helluntailainen.

Olin vielä lapsi, lapselle tuo kaikki meni läpi totena, vaikka olen oikeastaan siitäkin häpeissäni, mutta kiltti kun olin,

mutta onneksi aikuisuus ja kovat kolhut elämässä on avartanut vähän tätä maailmankatsomusta, että mitä minun on PAKKO ja mitä ei.

Tosiasia on se, ettei ole sellaista uskontokuntaa, missä ei olisi näitä kyseenalaisia menettelytapoja. Useimmat srk:t ovat melko sisäänpäinlämpiäviä, tietyllä tavalla suljettuja ja niissä on hierarkinen järjestelmä. Nämä asiat jo pelkästään luovat pohjan sille, ettei niissä useinkaan oteta yksilöllisiä tarpeita huomioon, tärkeintä on vain yhteisön kyseenalainen etu.

On todella hyvä, että on tällaisia foorumeita, jossa voi vapaasti ilmaista mielipiteensä ilman, että yhteisö alkaa heti nuijimaan alas, nettiyhteisöhön voi toki myös yrittää alistaa, mutta sillä nyt ei ole väliä eikä tehoa.