Kiusallisia piirteitä

Onko asia nyt tosiaankin niin, että helluntailaisuudessa uskoontulleen pääasia omassa todistuksessaan painottuu edelleenkin niihin menneisyyden "rankkoihin kokemuksiin", vaikka juuri ne ovat heitetty Jumalan selä taakse meren syvyyteen kaikkien syntien anteeksiantamisessa?

Minkälaisesta uskosta se sellainen kertoo, jossa uskoontullut yhä uudellleen ja uudelleen muistelee julkisesti syntisäkkinsä sisältöä ja kertoo vain muutamalla lauseella uskonsa kohteesta, Jeesuksesta, ja siitä, miten Jeesus on hänen elämänsä suunnan muuttumiseseen vaikuttanut.

Kun Minua on yritetty saada kertomaan menneisyyteni syntisäkin sisällöstä jossakin srk:ssa julkisesti, olen kieltäytynyt ruotimasta menneisyyttäni sillä perusteella, että kaikki entinen on mennyt ja uusi puhdas sivu elämänkirjassani on käännetty esiin, ja koska siihen uudelle sivulle on kirjoitettu kaikki uskonelämäni kuuluvat asiat, niin niistä puhutaan.

Taitaa käydä jehovalaisten Valtakunnansaleilla paljon helluntailaisia?

Voi, voi. Kyllä hellarit ovat melko usein vähavaraisia ja köyhiä. itsekkin juuri kerroit, että monet ovat entisiä holisteja ja tavallaan syrjäytyneitä. Taipaapi se vain olla totuus, että jos sen Mersun saa hankituksi (nyt viinasta säästäneillä euroillaan), niin vuoismalli on kyllä jotain 1990 ja menopeli on parhaansa muualla antanut.
Ja ei kai meillä ole mitään köyhyys.- tai varallisuuslupausta velvollisuus antaa, ei siihen kehoita Jumalan sanakaan.
Mikäli joku työllään ja rehellisesti rikatuu niin eikö se ole hekilökohtainen asai miten varansa käyttää. Olisko oikein jos seurakuntalaisten pitäisi säännööllisesti raportoida omaisuudestaan vanhemmistolle.
Älä ole kateellinen.
Miedän iäkäs naisevankelista on ajellut Samaralla ja pienellä Fiatilla.

Pyhä Henki toimii vajavaisissa astioissa ja seurakunnassa on monenlaisia ihmisiä: vastauskoontulleita, vanhoja uskovia, etsiviä, jopa uudeen paluuta harkitsevia, pieniä meluavia lapsia, maahanmuuttajia rikkaita, köyhiä, sairaita... joskus jopa urkkiviakin ja jopa valheveljiä (Raamatun mukaan).
Meitä kaikkia on hellareissa niin kuin muissakin seurakun nissa.
Jumala käyttää heikkoja asioita.

Ei kai nöyristelykään ole todellista kristinuskoa?

Seurakuntalaiset tykkäävät näistä elämäntarinoista, jossa uskoon tullut kertoo kuinka kurjaa elämä oli ennen uskoontuloa. Se on vuosikymmenien perinne helluntaiseurakunnissa. Yleensäkin suomalaiset (ja miks ei muissakin maissa) pitävät elämäntarinoista. Niistähän voi lukea aikakauslehdista ja juorulehdistä ainakin. Jos on elänyt jotenkin suojattua elämää, kaukana pahasta, saattaa tällaiset "todistukset" tuntua oudoilta.

Helluntailais-karismaattiset piirit kyllä jossakin mielessä käyttävät hyväkseen julkkisten uskoontuloja ja pyrkivät järjestämään useille paikkakunnille tilaisuuksia, jossa esim entinen vanki saa todistaa varmaan kyllästymiseen saakka. Mutta ihmiset tykkäävät.

Tuo maallisen menstyksen korostaminen on tullut menestysteologiasta, joka ikävä kyllä on pesiytynyt helluntaiseurakuntiinkin. Kun elät "Meidän" opin (menestysteologian) mukaan, Jumala siunaa sinua rikkauksilla. Aikaisemmin kerrottiin niin, että kun esim. tupakka ja alkoholi jäivät pois uskoontulon myötä, jäi rahaa kymmenyksistä huolimatta enemmän elämän hankintoihin.

Vaikka kritisoinkin helluntaiseurakunnan oppia, arvostan kuitenkin heidän tekemään työtä vankiloissa. Jos yksikin vanki saadaan uskon avulla pois vankilakierteestä, se on todella hyvä asia.

Hei "Minäpä vuan." Kirjoitat "Erikoisen usein henkilökohtaisissa todistuksissa ja niiden esittäjissä painottuu rankat teot ja niiden toteuttajat. Niitä kuunnellessa tulee vaikutelma, kuin kunnon helluntailaisen tulisi ensin olla kunnolla myös syntinen ja tehdä syntiä oiken olan takaa. Kun itse olen viettänyt melko harmaata ja syrjäänvetäytyvää elämää ja koettanut noudattaa yhteiskunnan pelisääntöjä, tuntuu kuin en saisi vastakaikua uutena tulokkaana helluntailaisten porukkaan."

Mietteitä kirjoituksestasi.
Täytyisikö sinun päästä sisälle johonkin porukkaan ilman Jeesuksen sanomaa uudestisyntymistä? Joh.3:3 ja siitä eteenpäin.

Mutta jos olet uskossa sinunlaisilla on juuri mielenkiintoista annettavaa. Ainakin itseä kiinnoastaa kuinka tavallinen ehkä uskonnollinenkin ihminen sai kokea uudestisyntymisen, uskoontulon. Ei tarvitse rypeä puliremmissä eikä olla narkomaani tai rikollinen missistä puhumattakaan ennen uskoontuloa. Sellaisenaan tarinasi on kiinnostava. Joten: Älä hätäile!

Harvalla on Mersu. Kuka onkin sellaisen ostanut on tehnyt hyvän valinnan. Ladalla ajo voi olla roolinvetoa. Jehovalaiset yleensäkin ovat omaksuneet tylsän tyylin pukeutua. Ei tarvitse olla mikään muotinukke, mutta kunhan on siisti ja kukin tavallaan.

minua väsyttää tuon mazeleksen tapa valehdella paisutella ja painottaa jokaisessa viestiissään helluntaissa sitä ja tätä !

mikä on missiosi todellisessa elämässä ?

vale ja pa..kanpuhuminenko vaiko mikä ?

Menneisyydestäänhän se Paavalikin kertoo Raamatussa, kuinka vainosi ja oli kristittyjen vainojen puolestapuhujana. Mitä noita kertomaan, jos kerran on uusi luomus, niinkuin hän itse mainitsee?

Eihän sitä menneisyyttään poiskaan voi pyyhkiä, se on täyttä puppua, ihminen ei muutu tabula rasaksi, vaikka tulisikin uskoon. Kaikki menneisyydessä koettu vaikuttaa tavalla tai toisella ihmiseen hautaan asti halusipa sitä tai ei.

Jos olet tehnyt murhan, istut tuomiosi. Jos olet hylännyt perheesi, niin seurauksia siitä kannat ehkä vuosikymmeniä, useimmiten loppuelämäsi. Jos olet viettänyt epäterveellistä elämää ja käyttänyt päihteitä 30 vuotta ja tulet uskoon, niin seuraukset ovat mitä ilmeisimmin näkyvissä jo nyt tai tulevat myöhemmin näkyviin. Jos olet korkeakoulutettu ja varakkaasta suvusta ja menneisyytesi on ollut menestyvä ja loistelias ja tulet uskoon, niin mihinpä se kaikki maallinen hyvä yhtäkkiä häviäisi?

Kyllä meitä on tosiaankin moneen junaan ja vain jokainen itse tietää parhaiten (jos muistaa) minkälainen elämä on tullut elettyä tähän asti. Mitä tästä päivästä eteenpäin, se on verhon takana.

Joskus vain tuntuu siltä, etteivät ihmiset itsekään oikein tunne itseään, vaan kokoajan etsivät kysellen "Kuka minä oikein olen?" Välttämättä ei ole hyväksi peilata itseään muiden kautta, se kuva voi vääristää pahastikin minuutta.

1. Korinttolaiskirje 13:12
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan

1 Moos 1:27
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Mitä muuta kuin kasteen ottaminen on yhteistä jehovantodistajilla ja helluntailaisilla?

Jehovantodistajat ei ole uskovia koska eivät pidä Jeesusta Jumalan poikana.

Suurin ongelma ei ole tyyli todistaa vaan ystävien kaipuu.
Ihmiset ottaa ryhmän "tyylin" omakseen tullakseen hyväksytyiksi. Seurakunnissa ei osata arvostaa aitoutta ja erilaisuutta kuten ei koko Suomessakaan osata.
Kun ihminen tulee uskoon hänellä on kaksi vaihtoehtoa, olla oma itsensä ja jäädä yksin tai matkia muita ja saada ystäviä.

Vuosien mittaan hän sitten rupeaa oivaltamaan touhun teennäisyyden ja pettyy "uskoon" koska luulee, että tuo touhu on uskovaista elämää.

USKO on kuitenkin suhde Jeesukseen ja Jeesus haluaa meiltä aitoutta, Jeesus rakastaa aitoa kohtaamista ihmisen kanssa. Se on kuitenkin yksinäinen ja rankka tie koska enemmistö vihaa aitoa kohtaamista.

ROHKEUTTA JOKAISELLE JOKA JAKSAA SITÄ TIETÄ KULKEA.

älkää luopuko Jeesuksesta ihmisten teeskentelyn takia.

JEESUS ON KAIKKIVALTIAS JA VOI SINUN SIELUSI PELASTAA.

PALKKAMME ON IKUINEN RAKKAUS