Olen syönyt Ketipinoria muutaman kuukauden. Annos oli suurimmillaan 275 mg päivässä Sertralinin, Azonan ja Lamictalin lisäksi unettomuuteen ja mielialoja tasaamaan. Oloni tuntui kuitenkin vähän "pöpperöisetä" ja tunsin itseni välinpitämättömäksi ja ilottomaksi. Vähensin muutama päivä sitten annoksen kerralla 225 mg:aan ja nyt taas elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Mitään vieroitusoireita ei ole tullut, vaikka yöksi olenkin ottanut varmuuden vuoksi 15 mg Oxaminia, mahdolliseen unettomuuteen.
Kirjoitan siksi tänne, että monet varoittavat Ketin vaaroista ja hirveistä vieroitusoireista. Jos tuntuu, että lääke tekee liian apaattiseksi, niin minusta pitää harkita annoksen vähentämistä/lääkkeen vaihtamista johonkin muuhun (lääkärin määräyksestä tietenkin). Lamictal on ollut minulle hyvä mielialantasaaja ja on pitänyt pahimmat masennusjaksot kokonaan pois. Diagnoosini on epävakaa persoonallisuus/kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Kirjoitan siksi tänne, että monet varoittavat Ketin vaaroista ja hirveistä vieroitusoireista. Jos tuntuu, että lääke tekee liian apaattiseksi, niin minusta pitää harkita annoksen vähentämistä/lääkkeen vaihtamista johonkin muuhun (lääkärin määräyksestä tietenkin). Lamictal on ollut minulle hyvä mielialantasaaja ja on pitänyt pahimmat masennusjaksot kokonaan pois. Diagnoosini on epävakaa persoonallisuus/kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei se lääkkeen tiputus heti tunnukaan. Itellä menee 300-400 mg / vrk riippuen oloista, mutta kun olen yrittänyt tiputtaa ( ehkä liian nopeasti )annoksen about 250 mg: aan, niin kyllä muutaman päivän viiveellä tulee hirveet viekkarit. Lääkärin mukaan sopiva tiputus on 50 mg / 2 vk. Jos pääset kokonaan eroon Ketipinorista, niin ihan hyvä.
En aio kokonaan eroon ketistä, koska en ole sairaudesta edes parantunut ja tuskin koskaan paranenkaan. Ketipinorin sahaaminen ylös-alas on tiettävästi aika raskasta elimistölle, joten sitä ei kannata tehdä, vaan etsiä sopivalta tuntuva annos ja pitää se siinä.
Jos sinulle tulee viekkareita, niin pieni annos esim. Opamoxia toi ainakin minulle hyvän avun, eikä siihen kovin helposti koukkuun jää, koska on lievin rauhoittavista lääkkeistä.
Joo, Rivatril pienellä annoksella menee siinä rinnalla.
Viekkarit tulee viiveellä lääkkeiden puoliintumisajoista johtuen. Eikä tietenkään kannata lopettaa, jos oikeesti tarvii lääkkeitä, pitää vaan löytää oikee annos.
Se taas on eri asia, jos on joutunut väärän diagnoosin uhriksi ja ja syönyt "vääriä lääkkeitä".
Näinhän se juuri on. Itse kävin eräällä tunnetulla useita kirjojakin kirjoittaneella psykiatrilla lähes 10 vuotta, ja hän hoiti minua masennuslääkkeillä, joilla en parantunut, koska diagnoosi oli väärä. Oikeasti tarvitsen mielialan tasaajia eli Lamictal oli lääke, joka muutti ratkaisevasti oloni ja elämäni.
Vaikka lääke onkin kallis, en uskalla enää ottaa sitä riskiä, että elämäni muuttuisi uudestaan pitkäksi pimeäksi käytäväksi, jonka päässä ei kajasta valoa...
Minusta kannattaa laittaa lääkäri seinää vasten, jos käytössänne on pelkkä masennuslääke, joka ei tunnu auttavan muutaman kuukauden jälkeen. Onko kenties kyseessä jokin muu sairaus kuten minulla? Epävakaa persoonallisuus on sairaus, joka pitää sisällään kaikkea mahdollista masennuksesta ylimalkaiseen innostukseen, paniikkihäiriöitä, ahdistusta ym., pakko-oireita, välillä ylisosiaalista käytöstä, alkoholin väärinkäyttöä ym. ym.