Tässä teille kaikille hammasongelmista kärsiville yhden kohtalotoverin elämäntarina.
Minulla ei ole koskaan ollut nk.normaaleja hampaita. Lapsena ne olivat ruskeita piikkejä ja koulussa kaverit pilkkasivat ja nauroivat ja kouluhammaslääkäri haukkui.
Kun nuo torot sitten tippuivat ja tilalle tuli uusia, ne olivat keltaiset ja valmiiksi lahot. Oppikoulun kolmannella luokalla koulussa alko fluorin purskutus. Joka perjantaiaamu koko luokka purskutti minuutin verran fluoria ja luokan edessä oli ämpäri mihin se sitten syljettiin. Kun tuli minun vuoroni sylkeä, opettajan tapana oli nöyryyttää minua sanoen "Sanna (nimi muutettu) purskuttaa vielä toisen kerran kun Sannalla on huonot hampaat. Tuota kesti kaksi vuotta joka viikko kunnes muutimme toiselle paikkakunnalle ja siellä ei tuota purskutusta enää ollut.
Uudella paikkakunnalla 14 vuotiaana menin kouluhammaslääkärin vastaanotolle. Ensimmäiset sanat häneltä olivat "miten sinulla voi olla näin huonossa kunnossa hampaat". Tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta sen hammaslääkärin luona. Kotona sanoin äidilleni, että en enää koskaan mene kouluhammaslääkäriin, en suostunut kertomaan miksi. Enkä mennyt. Koulun kautta olisi ollut ilmainen hammashuolto, mutta koska sinne en enää suostunut menemään, äiti laittoi minut yksityiselle lääkärille, varasi ajan ja sanoi, että tyttärellä on jostain syystä hammaslääkärikammo. Menin vastaanotolle, siellä oli herttainen naislääkäri. Kun hän katsoi suuhuni, hän totesi että onpa huonot hampaat. Taas minuun sattui henkisesti, mutta menin uudelleen vastaanotolle, koska hän oli helläkätinen. Tuosta sitten alkoi hammaslääkärikierre, koska aina ilmaantui vaan uusi hammas mitä piti juurihoitaa ja paikata. Joskus hampaista lohkesi käsittelyssä palasia, koska hampaat olivat niin hauraita, mutta lohjenneet kohdat työnnettiin täyteen paikka-ainetta. Tässä vaiheessa olin 16-vuotias. En ollut kokenut vielä päivääkään elämässäni etteikö suussa olisi ollut heiluvia hampaita. Kun olin 18v, tämä hammaslääkäri aloitti "toista kierrosta" ylähampaiden korjaamisessa. Yhden hampaan korjattuaan hän totesi, että nämä eivät kyllä tule kestämään, on parempi ottaa kaikki pois ja laittaa kokoproteesi. Ajattelin että kuolen häpeästä, ei sen ikäisellä voi olla tekohampaita! Mutta - lääkäri oli puhunut ja niin tehtiin. Tuo tuntui elämäni kauheimmalta asialta, häpeä oli sanoinkuvaamaton.
Meni kaksi vuotta aikaa ja taas hammaslääkäriin, koska alahampaatkin olivat heiluvaa ja lohkeilevaa sorttia. Alkoi niiden paikkaaminen. Valitin lääkärille, että pelkään kun alahampaatkin heiluvat, että ne tippuu suusta. Eivät kuulemma tipu. Alahampaita sitten juurihoidettiin ja paikkailtiin kolmeenkymmeneenviiteen ikävuoteen saakka. Sitten tämä hammaslääkäri totesi, että näille on nyt pakko tehdä jotain. Alettiin ottamaan takahampaita pois, koska viisaudenhampaat puhkesivat valmiiksi reikäisinä. Alahampaita poistettiin sitten niin, että eteen jäi viisi hammasta. Nämä viisi paikattiin, jokaisessa oli reiän alkua tai muuta vikaa. Meni muutama vuosi aikaa ja sama hammaslääkäri sanoi, että etuhampaissa ei kestä paikat. Kaikkiin viiteen hampaaseen laitettiin ruuvilla hammas kiinni. Ennenkuin tuohon ruuvioperaatioon alettiin, pyysin lääkäriä, että poistetaan ne viisi hammasta ja laitetaan proteesi, koko elämäni kestänyt hammashoito tuntuu mielestäni turhalta ja rahaa on mennyt valtava määrä. Ei suostunut tuohon. Ensimmäiset ruuvaukset kestivät noin vuoden verran, sitten alkoivat tuntumaan löysiltä, en uskaltanut purra kunnolla. Vaihdettiin uudet, pidemmät ruuvit. Viidestä hampaasta kaksi heilui alusta alkaen. Menin lääkäriin ja esitin uudelleen proteesia. Ei käynyt. Kärsin taas pari vuotta ruuveista ja vaihdettiin uudet.
Heiluminen jatkui eli hammashelvetti jatkui. Menin toiselle lääkärille valittamaan asiasta. Ei suostunut poistoihin, vaihdettiin taas ruuvit. Nyt olen 50 ja heiluminen on jatkunut ja aikaansaanut sen, että yksi noista aikoinaan kun irtosi ruuvineen päivineen, en mennyt lääkäriin. Olin saanut lääkärikammon, en siitä että pelkäisin kipua vaan siksi, että elämäni aikana jokainen lääkäri oli ensi sanoikseen tuumannut, että onpa huonot hampaat ja siksi että eivät suostuneet ottamaan vakavasti tuota heilumisasiaa eivätkä poistaneet noita hampaita. Nyt on sitten tilanne se, että olen menossa taas uudelle hammaslääkärille, joka on luvannut hampaat poistaa.
Minulla ei ole koskaan ollut nk.normaaleja hampaita. Lapsena ne olivat ruskeita piikkejä ja koulussa kaverit pilkkasivat ja nauroivat ja kouluhammaslääkäri haukkui.
Kun nuo torot sitten tippuivat ja tilalle tuli uusia, ne olivat keltaiset ja valmiiksi lahot. Oppikoulun kolmannella luokalla koulussa alko fluorin purskutus. Joka perjantaiaamu koko luokka purskutti minuutin verran fluoria ja luokan edessä oli ämpäri mihin se sitten syljettiin. Kun tuli minun vuoroni sylkeä, opettajan tapana oli nöyryyttää minua sanoen "Sanna (nimi muutettu) purskuttaa vielä toisen kerran kun Sannalla on huonot hampaat. Tuota kesti kaksi vuotta joka viikko kunnes muutimme toiselle paikkakunnalle ja siellä ei tuota purskutusta enää ollut.
Uudella paikkakunnalla 14 vuotiaana menin kouluhammaslääkärin vastaanotolle. Ensimmäiset sanat häneltä olivat "miten sinulla voi olla näin huonossa kunnossa hampaat". Tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta sen hammaslääkärin luona. Kotona sanoin äidilleni, että en enää koskaan mene kouluhammaslääkäriin, en suostunut kertomaan miksi. Enkä mennyt. Koulun kautta olisi ollut ilmainen hammashuolto, mutta koska sinne en enää suostunut menemään, äiti laittoi minut yksityiselle lääkärille, varasi ajan ja sanoi, että tyttärellä on jostain syystä hammaslääkärikammo. Menin vastaanotolle, siellä oli herttainen naislääkäri. Kun hän katsoi suuhuni, hän totesi että onpa huonot hampaat. Taas minuun sattui henkisesti, mutta menin uudelleen vastaanotolle, koska hän oli helläkätinen. Tuosta sitten alkoi hammaslääkärikierre, koska aina ilmaantui vaan uusi hammas mitä piti juurihoitaa ja paikata. Joskus hampaista lohkesi käsittelyssä palasia, koska hampaat olivat niin hauraita, mutta lohjenneet kohdat työnnettiin täyteen paikka-ainetta. Tässä vaiheessa olin 16-vuotias. En ollut kokenut vielä päivääkään elämässäni etteikö suussa olisi ollut heiluvia hampaita. Kun olin 18v, tämä hammaslääkäri aloitti "toista kierrosta" ylähampaiden korjaamisessa. Yhden hampaan korjattuaan hän totesi, että nämä eivät kyllä tule kestämään, on parempi ottaa kaikki pois ja laittaa kokoproteesi. Ajattelin että kuolen häpeästä, ei sen ikäisellä voi olla tekohampaita! Mutta - lääkäri oli puhunut ja niin tehtiin. Tuo tuntui elämäni kauheimmalta asialta, häpeä oli sanoinkuvaamaton.
Meni kaksi vuotta aikaa ja taas hammaslääkäriin, koska alahampaatkin olivat heiluvaa ja lohkeilevaa sorttia. Alkoi niiden paikkaaminen. Valitin lääkärille, että pelkään kun alahampaatkin heiluvat, että ne tippuu suusta. Eivät kuulemma tipu. Alahampaita sitten juurihoidettiin ja paikkailtiin kolmeenkymmeneenviiteen ikävuoteen saakka. Sitten tämä hammaslääkäri totesi, että näille on nyt pakko tehdä jotain. Alettiin ottamaan takahampaita pois, koska viisaudenhampaat puhkesivat valmiiksi reikäisinä. Alahampaita poistettiin sitten niin, että eteen jäi viisi hammasta. Nämä viisi paikattiin, jokaisessa oli reiän alkua tai muuta vikaa. Meni muutama vuosi aikaa ja sama hammaslääkäri sanoi, että etuhampaissa ei kestä paikat. Kaikkiin viiteen hampaaseen laitettiin ruuvilla hammas kiinni. Ennenkuin tuohon ruuvioperaatioon alettiin, pyysin lääkäriä, että poistetaan ne viisi hammasta ja laitetaan proteesi, koko elämäni kestänyt hammashoito tuntuu mielestäni turhalta ja rahaa on mennyt valtava määrä. Ei suostunut tuohon. Ensimmäiset ruuvaukset kestivät noin vuoden verran, sitten alkoivat tuntumaan löysiltä, en uskaltanut purra kunnolla. Vaihdettiin uudet, pidemmät ruuvit. Viidestä hampaasta kaksi heilui alusta alkaen. Menin lääkäriin ja esitin uudelleen proteesia. Ei käynyt. Kärsin taas pari vuotta ruuveista ja vaihdettiin uudet.
Heiluminen jatkui eli hammashelvetti jatkui. Menin toiselle lääkärille valittamaan asiasta. Ei suostunut poistoihin, vaihdettiin taas ruuvit. Nyt olen 50 ja heiluminen on jatkunut ja aikaansaanut sen, että yksi noista aikoinaan kun irtosi ruuvineen päivineen, en mennyt lääkäriin. Olin saanut lääkärikammon, en siitä että pelkäisin kipua vaan siksi, että elämäni aikana jokainen lääkäri oli ensi sanoikseen tuumannut, että onpa huonot hampaat ja siksi että eivät suostuneet ottamaan vakavasti tuota heilumisasiaa eivätkä poistaneet noita hampaita. Nyt on sitten tilanne se, että olen menossa taas uudelle hammaslääkärille, joka on luvannut hampaat poistaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitä nuo ruuvit ovat?
Todella erikoista
Hampaan juureen laitetaan ruuvi ja siihen ruuviin kiinnitetään "muovinen" hammas, on vähän samantapainen kuin ennen puhuttiin nastahampaasta.
Ok, ei siis implantti.
Selvisikö miksi hampaat olivat niin huonot jo lapsena?
Ei ole koskaan selvinnyt. Molemmilla vanhemmilla oli jo hyvin nuoresta vastaavia hammasongelmia, en tiedä voisiko tuo olla jotain perinnöllisyyteen viittaavaa. Veljelläni, toisin kuin meillä muilla, hammasluu on ollut valkoisempi eikä ihan yhtä keltainen kuin meillä muilla.
Isoa huolta kannan nyt siitä, että kunka alas saadaan kokoproteesi kun takaa ikenet on vuosien myötä painuneet niin mataliksi. Tässä odottelun tuskassa yritän lohduttaa itseäni sillä, että erikoishammasteknikko tietäisi keinon tuohonkin ongelmaan, koska implantteja ei ole varaa laitattaa. Täällä moni kirjoittanut siitä, että alaproteesi ei vastaa purennaltaan eikä pysyvyydeltään omia hampaita. Luonnollisesti ei kun ovat irtonaista toisin kuin heillä joilla omat hyvät hampaat jotka on tiukasti omassa leuassa kiinni. Olen kaikkina näinä vuosikymmeninä oppinut syömään heiluvilla hampailla, varomaan niitä, eli en koskaan ole voinut edes kuvitella millaista olisi "purra rautaa". Tiedän monia joilla alaproteesi eikä mitään ongelmia jokapäiväisessä elämässä, mutta en kai voi mennä heidän suuhunsa ikenien korkeutta katsomaan. Mieli on apea, kun joskus vielä koittaisi sellainen päivä ettei tarvitsisi tätä asiaa surra.
Vielä yksi pieni kertomus vuosien takaa tähän elämäntarinaan. Asun pienellä paikkakunnalla. Olin vuosia sitten ruokakaupassa ja siellä oli hammashoitaja miehensä kanssa sieltä hoitolasta missä olin pisimpään käynyt. Kun hän näki minut, sopotti jotain miehelleen. Siellä kaupassa sitten törmäsin useampaan kertaan heihin. Koka kerta tämä mies katsoi minua kuin lehmä uutta kuuta. Ei ollut vaikeaa arvata mistä asiasta hänelle oli puhuttu. Samaisen hoitajan kanssa satuin kerran yhteiseen jumppaan. Jumpan jälkeen pukuhuoneessa hänen ystävättärensä tuijotti minua koko sen ajan minkä siellä olimme eli taaskaan ei ollut vaikeaa arvata mistä asiasta oli puhuttu. Nuokin tilanteet on monta kertaa olleet mielessä ja olen miettinyt missä on hoitohenkilöston vaitiolovelvollisuus.
Ketään en halua syyttää näillä kertomisillani, haluan vaan purkaa elämän mittaista pahaa oloa, täällä on helppoa esiintyä anonyymisti=)
Onko koskaan selvitetty, voisiko taustalla olla kiilteen tai hammasluun kehityshäiriö? Jos kaikissa hampaissa on sama ongelma ja se vaikuttaa periytyneen, kyseeseen voisi tulla amelogenesis imperfecta tai dentinogenesis imperfecta. Silloin omalla kotihoidolla on hyvin vähän tekemistä hampaiden hajoamisen kanssa. Silloin myös kuuluisit erikoissairaanhoidon piiriin, eli mahdollisesti tarvitsemasi implanttiprotetiikka tms. menisivät veronmaksajien piikkiin. Tarkistutapa asia.
Kiitokset kommentista, luin nuo molemmat mainitsemasi diagnoosit ja tuo amelogenesis osuisi aika hyvin kohdalleen näin maallikon järjellä. Mieleeni ei koskaan ole tullut tuollainen eikä hammaslääkärikään ole sellaisesta maininnut. Nyt olen vaan jotenkin niin lopullisen väsynyt tähän asiaan, että haluan asiaan taas kerran apua ja mahdollisimman pian. Olen ikionnellinen kun saan nuo loput juuret pois ja että tilalle saisi proteesin joka pysyy paikoillaan, jos ei muuten niin vaikka markkinoilla olevilla kiinnitysaineilla. Niitäkin olen valmis käyttämään loppuikäni, pääasia olisi että tämä vuosikymmeniä jatkunut "helvetti" loppuisi. Kahdella tutullani on implantteja laitettu, molemmilla mennyt sen verran pieleen etteivät ole ollenkaan tyytyväisiä. En tiedä miksi on niin vaikeaa edes kuvitella, että yhteiskunnan maksettavaksi tällainen menisi. Ikenet on takana niin matalat, että sinne ei varmaan saa proteesiin tukea niin paljon, että hampaat voisi siihen laittaa ihan taakse asti, mutta kunhan nyt jonkinlaisen proteesin saisin joka vaikka noilla apuaineilla paikallaan pysyy ja minkä kanssa pystyy elämään ja puhumaan.
Ei tuossa tähtien kohdalla mikään kirosana ollut, ihan vaan se h-kirjaimella alkava sana mihin ....kuuseen joskus ihmisiä käsketään=)
Pyydä hammaslääkäriltäsi lähete keskussairaalan suu- ja leukaklinikalle tutkimuksiin. Jos tilanteesi todetaan siellä perinnöllisestä sairaudesta johtuvaksi, hoitosi kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin. Tällöin maksat jokaisesta käyntikerrasta vain poliklinikkamaksun etkä joudu itse maksamaan implanteista tai protetiikasta.
http://www.iltalehti.fi/terveys/2013042916958914_tr.shtml
kiitos
Teknikkona teen hyvin istuvat proteesit sinulle takuuna
Mailaa melisi niin otan yhteyttä.
Kiitos vastauksestasi. Tulin tänne kurkkaamaan keskusteluaiheita ja huomasin, että joku oli vielä viitsinyt vastata. Tilanne on nyt sellainen, että sain alas proteesin. Se on jo kertaalleen pohjattukin, mutta en vielä ole täysin tyytyväinen siihen sen perusteella mitä toisilta alaproteesin omistajilta olen kuullut eli mielestäni se jeiluu vielä liikaa. Olen onnellinen, että vihdoin sain apua, sitä vaan mietin että saakohan tätä omaani mitenkään "tiukemmaksi" eli pysyvämmäksi. Niitä implantteja en halua koska tiedän, että nekin voi epäonnistua ja niitten kanssa voi joutua tulehduskierteeseen niinkuin tuttavalla kävi.
Jatkan vielä sen verran, että jotenkin pelottaa ottaa yhteyttä teknikkoon joka nämä teki ja kerran pohjasi kun hän sanoi, että ne on nyt siinä, ne on juuri sellaiset millaiset suuhusi saa. Voiko tällaisessa tilanteessa toinen eht saada paremman lopputuloksen eli kannattaisiko mennä jollekin toiselle vielä näyttämään?
Nyt on sitten sähköpostiosoitekin eli sannansuru(a)suomi24.fi
Minullekin kouluhammaslääkäri sanoi ollessani ala-asteella, että "sulla on muutenkin huonot hampaat". Hampaani olivat vinot ja purenta päin mäntyä ja tarvitsin oikomishoitoa. Tosin ei hampaat ole järjestyksessä vieläkään. :)
Mutta voisivat hammaslääkärit olla kyllä paljon hienovaraisempia. Tuollainen "haukkuminen" voi todella aiheuttaa sen, ettei sille kyseiselle hammaslääkärille tee paljon enää mieli mennä. Mutta siis "Sanna", älä piittaa enää! Ollutta ja mennyttä.
Moi Sanna, meidän mummo laittoi pikaliimaa
proteesiin niin on pysynyt todella hyvin, nyt
on neljäs vuosi menossa ja proteesi ei
ole irronnut vielä.
Kannattaa ottaa yhteyttä MOT ohjelmaan
Sanna. Sinun on aika saada erityiskorvattavuuspäätös. Miten rahasi ovat riittäneet tähän asti hoidattaa hampaitasi? Miten olet kestänyt kivut? Ymmärrän hyvin, että istuva proteesi tuntuisi pelastukselta. Sinun on vain saatava korvauspäätös koskemaan kaikkia jatkossakin tarvitsemiasi hoitoja. Tarvitset Suomen parhaat erikoishammaslääkärit ja hammasteknikot työskentelemään madaltuneiden ikeniesi vuosikin haastavissa olosuhteissa. Tarvitset Yliopistollisen hammaslääketieteenlaitoksen palveluita. Onkohan muuta ratkaisua kuin proteesi, kun tekijät ovat parhaita?
Olen melkeinpä saman kokenut. Suuni haisi ja maistui lapsesta asti jatkuvien ientulehdusten ja reikiintymisen vuoksi. Hoidatin reiät aina ajoissa, vaikka lapsena pakeninkin joskus, niin aina palasin jo seuraavalla viikolla. Hammaslääkärit syyttivät minua huonosta kotihoidosta, vaikka hinkkasin hampaitani enemmän kuin ihmiset normaalisti. Puhdasta ei tullut, sillä rosoisiin hampaisiini tarttui moska kuin liimapaperiin ja uusi reikä syntyi entisen viereen. Hampaista murtui isoja palasia. Kiille oli epätasaista, osittain puuttui ja osittain väriltään pilkullista ja ruskeaa. Juuret olivat onneksi vahvat.
Vasta nuorena aikuisena sain diagnoosiksi perinnöllinen kiilteenkehityshäiriö. Senkin jälkeen jatkettiin vuosikymmeniä perushammashoidon tasolla ilman haaveilemaani hampaiden suojaamista kruunutuksilla erityishammashoidossa. Hoitohenkilökunta sai jatkaa moittimistani entiseen tapaan, mutta itse aloin epäilemään, että minulla olisi ehkä oikeus parempaankin? Viimein yksi hammaslääkäri antoi minulle lähetteen erikoishammashoidon piiriin, "kun se diagnoosikin on jo takataskussasi ja kohta ei ole mitä hoitaa".
Diagnoosin sain sen verran ajoissa, että vieläkin on omat juuret hampaissa tallella. Ahkeran muovittamisen ja paikkaamisen ansiosta myös. Moneen kertaan paikatut hampaani muotoiltiin viimein tapeiksi, kun erityiskorvauspäätös oli myönnetty. Hiotut hampaantyngät, osittain muoviset, suojattiin metalokeraamisilla ja keraamisilla kruunuilla. Madaltunut purentani korottui sopivaksi. Tämä operaatio olisi ollut syytä tehdä jo siinä vaiheessa, kun hampaani alkoivat lohkeilemaan ja reikiintymään vauhdilla! Olisi säästetty kivuissa, terveydessä ja rahallisestikin!
Palauduin terveeksi ihmiseksi. Maksoin noin 10% yhteensä 30 000 euron kruunutusprojektista. Monta antibioottikuuria, sydänoireitakin ehti ennen tätä kruunutuksen edetessä hampaideni vuoksi tulemaankin. Montakohan elinvuotta lisää sainkaan, kun tulehduskierteeni on vihdoinkin katkaistu? Ainakin elämänlaatuni parani huimasti.
Pesen hampaani aamuin ja illoin sähköhammasharjalla. Illalla puhdistan hampaiden välit hammasväliharjoilla. Hammaslääkärillä käyn kerran vuodessa varmistamassa hoitoani ja suuhygienisti puhdistaa kotihoidon lisäksi hampaitani kerran tai kaksi vuodessa. Kruunujen alle ei saa syntyä reikiä ja ei ole syntynytkään. Ikenet ovat terveet. Kivutkin ovat hävinneet. Puren porkkanaa ja pihvi leikkaantuu hampaideni välissä. Elän unelmaani! Sosiaalinen elämänikin parantui huimasti, kun en haise. Väsymykseni helpotti. Paljon ehdin kärsiä henkisesti ja fyysiesti. Kruunutushoidotkin olivat aika rankat. Kiitos tästä päivästä!
Mikä on tilanne nyt ?
Niinpä oli.