Lääkärintodistus jos paranee?

"""En usko, että saisin ajan lääkäriltä vain sen takia että hän kirjoittaisi minulle terveystodistuksen."""

Minä taas uskon, että terveystodistuksen saamista varten sinulle olisi pakko antaa lääkäriaika. Sitähän tarvitaan moneen ammattiin ja koulutukseen hakiessa. Ajokorttia vartenkin tarvitaan terveystodistus.

Minä käyn lääkärillä muutenkin noin kerran vuodessa tarkistuttamassa, että kaikki on ok, verenpaine, EKG, verensokeri, muut veriarvot...

Olen hankkinut lääkärintodistuksiq, mm T-todistus kyseisiin tarkotuksiin, mutta ei sitä kyllä tule tehtyä jos paranee esim. kroonisesta suolitulehduksesta, angiinasta ym. Kun oireet loppuvat niin sairauksin unohtuu. Meidän paikkakunnalla on jatkuva lääkäripula kunnallisella puolella.

Eikä kaikista sairauksista saa parantumis todistusta, kun niiden mielestä krooninen vaiva on krooninen vaikka siitä paraniskin. Tällä hetkellä oireeton, on minulle kirjoitettu 20 v.

Mutta jos on varaa hankkia lääkärintodistus ihmeparantumisesta, raamattu ei sitä kielläkään.

Asia taitaa olla aikalailla niin, että usko on uskon asia, ja siinä ei todistukset auta: jos joku ei halua uskoa, ei usko vaikka näkisi. Ja onhan se aika ihmeellistä. Minä kävin kuvissa, jossa todettiin välilevyn pullistuma. Kävin rukoiltavana, ja selkä parani. Täytyy sanoa että sitä oli vaikea uskoa todeksi kun paraneminen tuntui niin luonnolliselta, olin odottanut että se olisi jotenkin ihmeellinen kokemus, mutta niin se selkä vaan toimii kuin ennen vanhaan ja kaikki kivut on tiessään. Uskon kuitenkin oman kokemukseni ilman että pyytäisin selästä uutta kuvaa. Minullehan se parantuminen oli, eikä kenellekkään todisteltavaksi.
Meillä on pieni poika joka uskoo Jumalan parantavan, ja on saanut kokea jo kolme ihmeparantumista. Meidän perheessä on parannuttu selän lisäksi jo neurologisesta sairaudesta, syylistä, ylipainosta, ja hampaiden reiät kasvoivat umpeen ja lonkkasäryt loppui kun toinen jalka saatiin saman pituiseksi. Nämä voi olla pieniä juttuja joillekin, mutta meille ne todistavat Jumalan rakkaudesta!

Jos sairastat kroonista tautia, niin on jo eettisesti väärin antaa merkinnän pysyä esim. kelakortissasi, mikäli taudista parannut. Uskon, että lääkärilehteen kyllä pääsisi jos kävisi vaikka osteoporoosin tai diabeteksen (1-tyyppi) paranemisen toteamassa. Ongelma on siinä, että näiden parantaja-evankelistojen jäljiltä tällaisia aitoja paranemisia ei ole...
Oire voi hellittää, mutta tauti säilyy.

Eri asia on jos paranee jonkun antibioottikuurin jälkeen. Se on lääkärillä jo oletuskin.

Surullisia ovat nämä melkein kuolleet ja kuolleet, jotka on väkevästi uskossa jättäneet lääkkeet syömättä kun on käsketty uskossa ottamaan vaan terveys vastaan. Jeesus ei kuollut siksi, että meillä ei olisi verenpainetautia. Hän kuoli, jotta me voisimme seistä Jumalan edessä sovitettuina.

Hänen haavojensa kautta me olemme paratut. Uskon kun olen kokenut. Usko ei ole kuitenkaan mikään suoritus, paranemista ei ansaita sillä että uskossa heittää pois lääkkeet. Sokeritauti johon on lääkitys, paranee pikkuhiljaa. Koskaan ei saa mennä jättämään kerralla pois lääkkeitä! Verenpainelääkkeet ja kortisonit pitää myös aina lopettaa pikkuhiljaa. Kyllä Parantaja nämä asiat tietää, niin että pitäisi saarnamiestenkin antaa viisaat neuvot että lääkärin kanssa yhdessä seurataan miten niiden lääkkeiden tarve muuttuu. Yksi tuttu oli kauhean sairas kun edelleen söi lääkkeitä vaikka oli jo parantunut, että ei ne turhat lääkkeetkään ole mikään pikkujuttu. Kroonikon merkintää ei kelakortista pois saa, mutta ei siitä yhteiskunnalle kulujakaan koidu, kun niitä lääkkeitä ei sitten enää lopulta tarvitse. Vaikka olen nähnyt paljon parantumisia, ja itse parantunut, olen silti nähnyt paljon niitä joilla edelleen on samat vaivat. Ja niinkuin Hound Dog sanoit, ensin elämä, sitten vasta leipä.

Miksi yleensä menette lääkärintutkimuksiin, tehkää itse tai tekeehään parantaja tiedonsanojen perusteella se samaan hintaan, kun parantaakin, ja eiköhän kirjoita ajokorttiakin varten todistuksen. Toimikaa niinkuin uskotte.

Luojan kiitos, että tähän asti olen tarvinnut hyvin vähän lääkärin palveluja. Kuolisivat nälkään, jos kaikki näin terveinä pysyisivät? Kun ikää tulee lisää niin, sattaa tarvetta tulla enemmän.
Kyllpä ne ovat jääneet paljolti työterveyslääkärikäynteihin. En käy säännöölisesti hammaslääkärillä, en joukkoseulonnoissakaan.
Nyt pitäisi tutkituttaa veriarvot koleserolilääkityksen vuoksi.

Miten ihmeparantuneet, työkyvyttömyyseläkkeellä olevat? Heidänhän tulee viranomaisia varten hankkia lääkärintodistus ihmeparantumisista, jotta eläkkeenmaksu päätetään. Työkyvyttömyyseläkettä ei voi saada, jos on parantunut. Onko tiedossa tällaisia tapauksia?

On, ja toistakymmentä vuotta sai olla vielä työelämässä. Se on varsinkin miesväelle iso juttu. Nyt on sitten jo ihan oikealla eläkkeellä. Jos joku edes yrittäisi lusmia, niin eiköhän nämä sairaseläkeläiset sen verran kontrolleissa käy että terveeksi huomataan, joten ei syytä huoleen. Isompi ongelma taitaa olla niillä, jotka ei sairaudestaan huolimatta saa eläkepapereita, vaan jonottavat vuoroin kelan vuoroin työkkärin ja sossun jonoissa. Sellaisen luulisi tulevan yhteiskunnalle vielä kalliimmaaksi kun menee niin paljon virkatunteja. Eläkehän myönnetään alkuun määräajoiksi, niin olen ymmärtänyt? Sen luulisi olevan kaikin puolin mielekkäämpää kuin ihmisten pallottelu. Varsinkin niille sairaille jotka eivät jaksa asioittensa puolesta taistella.