Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli harmaalla vyöhykkeellä länsivaltojen ja Neuvostoliiton välissä. Suomen ja Neuvostoliiton välinen vuonna 1948 solmittu sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta eli YYA-sopimus liitti tiukimman tulkinnan mukaan Suomen sotilaallisesti tavallaan samaan leiriin Neuvostoliiton kanssa, vaikka Suomi virallisesti selitti olleensa puolueeton valtio. Sopimusta jatkettiin vuosina 1955, 1970 ja 1983. Monet poliitikot käyttivät neuvostosuhteita puoluepoliittisten kiistojen selvittelyyn, mikä tietysti johti Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvuun. Toiset taas työskentelivät määrätietoisesti Neuvostoliiton vaikutuksen vastustamiseksi.
Kun sotakorvaukset oli maksettu, kauppa Neuvostoliittoon jatkui ja oli jopa 25 prosenttia ulkomaankaupasta 1980-luvulla. Neuvostoliitto luopui Porkkalan tukikohdasta ennenaikaisesti 1956.
Neuvostoliiton katsotaan useaan kertaan pyrkineen puuttumaan epäsuorasti tai muutoin painostamalla Suomen sisäpoliittiseen tilanteeseen ja hallitusratkaisuihin, kuten 1958 yöpakkashallituksen hajotuksessa ja lokakuun 1961 noottikriisissä.
1960-luvun lopulta 1980-luvun alkuun varsinkin kulttuuri- ja mediakentässä näkyi ns. taistolaisuus, SKP:n neuvostomielistä vähemmistöä myötäillyt ja Neuvostoliittoa ihaillut äärivasemmistolainen liike.
Vuoden 1973 alussa Kekkonen valittiin poikkeuslailla presidentiksi ilman vaaleja ja vastaehdokkaita, mitä nykyään jotkut pitävät demokratiavajeen aallonpohjana ja merkinneen Kekkoselle lopullista yksinvallan aikakauden alkua. Toisin kuin nykyään, tuohon aikaan Suomessa presidentillä oli erittäin paljon valtaa ja hän saattoi halutessaan hajottaa eduskunnan ja hallituksen lähes mielivaltaisesti.
Kun sotakorvaukset oli maksettu, kauppa Neuvostoliittoon jatkui ja oli jopa 25 prosenttia ulkomaankaupasta 1980-luvulla. Neuvostoliitto luopui Porkkalan tukikohdasta ennenaikaisesti 1956.
Neuvostoliiton katsotaan useaan kertaan pyrkineen puuttumaan epäsuorasti tai muutoin painostamalla Suomen sisäpoliittiseen tilanteeseen ja hallitusratkaisuihin, kuten 1958 yöpakkashallituksen hajotuksessa ja lokakuun 1961 noottikriisissä.
1960-luvun lopulta 1980-luvun alkuun varsinkin kulttuuri- ja mediakentässä näkyi ns. taistolaisuus, SKP:n neuvostomielistä vähemmistöä myötäillyt ja Neuvostoliittoa ihaillut äärivasemmistolainen liike.
Vuoden 1973 alussa Kekkonen valittiin poikkeuslailla presidentiksi ilman vaaleja ja vastaehdokkaita, mitä nykyään jotkut pitävät demokratiavajeen aallonpohjana ja merkinneen Kekkoselle lopullista yksinvallan aikakauden alkua. Toisin kuin nykyään, tuohon aikaan Suomessa presidentillä oli erittäin paljon valtaa ja hän saattoi halutessaan hajottaa eduskunnan ja hallituksen lähes mielivaltaisesti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä Suomen ja N-Liiton välinen YYA-sopimus todellakin loi aikoinaan Suomelle hyvinvointia ja vaurautta kun tämä ns. Suomenidänkauppa toimi loistavasti..
Nämä esitetyt asiat pitävät pääosin paikkaansa, mutta ne pitää laittaa oiekaan kontessiin, eli suhteuttaa ne muiden maiden tekemisiin meidän maassamme.
Esim. Ruotsi on monesti ja näkyvästi sekaantunut maamme asioihin, sisäpolitiikkaan ja muihin yksityiskohtiin, joihin ei suvereenin valtio pitäisi missään nimessä suostua.
Yksi näkyvä sekaantuminen oli 1945 kun eduskunnassa käsiteltiin siirtolaisten uudelleen asuttamista, Ruotsi uhkasi katkaista kaiken yhteistyön ja lopettaa kaikenlaisen tukemisen, jos Suomi ei sen vaatimuksiin suostu, nämä "Ruotsin" vaatimukset oli tietenkin laatinut ruotsinsuomalainen RKP puolue.
Ruotsi ( ruotsinsuomalaiset ) ei sallinut asutustoimintaa niille alueille, jotka oli eri kielisiä kuin oli siirtolaiseksi lähteneet karjalaisten lähtöalue, eli "ruotsinkieliset" vapautettiin tästä asutustoiminnasta ja ruotsinkielisten alueilel ei karjalaisia saanut asuttaa.
Samalla päätöksellä tästä asutustoiminnasta vapautui "ruotsinkielinen" aatelistomme, eli suurimmat maan omistajat ei joutuneet luovutamaan alueitaan asutustoimintaan, kuten joutivat luovuttaman suomenkieliset tavalliset maanomistajat, kirkot ja kunnat, ruotsinkieliset seurakunnat ja kunnat ei tietnkään tähän joutuneet, nehän oli vapauttetu maan luovutuksesta muiden ruotsinkielisten mukana.
Ne joutui kyllä maksamaan vastaavasti "asutustoininnan" kustannuksia, sotaa edeltävillä arvoilla, sodan aiheuttama inflaatio oli sopivasti syönyt rahan arvon totaalisesti.
Tämä on vain yksi, pieni ja erittäin härski esimerkki naapurimaamme toiminnasta, meidän suvereenissa ja vapaassa maassamme.