Helsingin Sanomat on viikonvaihteessa uhrannut useita sivuja väittääkseen, että suomalaisten pappien toiminta 1939-1944 oli vertailukelpoisia nykyisten muslimiterroristien jihadin kanssa.
Päälähteenä jutussa on Olavi Paavolaisen romaani "Synkkä yksinpuhelu". Sen ovat lukuisat aikalaistodistajat vakuuttavasti todistaneet väärennökseksi. Eräs heistä toteaa:"Paavolainen oli sodan aikana hurmioitunut suursuomalainen". Toinen todistaa tulleensa paikalle ja tavanneensa Paavolaisen itse teossa väärentämässä "päiväkirjaansa".
Hesarin artikkeli on taas erinomainen esimerkki mielikuvapropagandan käytöstä. Rehellisyyden ja isänmaallisuuden kannalta se on iljettävää roskaa; kuten enin osa Hesarin sisällöstä muutenkin.
Päälähteenä jutussa on Olavi Paavolaisen romaani "Synkkä yksinpuhelu". Sen ovat lukuisat aikalaistodistajat vakuuttavasti todistaneet väärennökseksi. Eräs heistä toteaa:"Paavolainen oli sodan aikana hurmioitunut suursuomalainen". Toinen todistaa tulleensa paikalle ja tavanneensa Paavolaisen itse teossa väärentämässä "päiväkirjaansa".
Hesarin artikkeli on taas erinomainen esimerkki mielikuvapropagandan käytöstä. Rehellisyyden ja isänmaallisuuden kannalta se on iljettävää roskaa; kuten enin osa Hesarin sisällöstä muutenkin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Onko sinulla valokuvia väärennöksistä? Missä ovat virallisten valvojien oikeaksi todistamat lausunnot asiasta? Pystytkö antamaan linkin? Miten sait asiat tietoosi?
Näitä tulee kysymään palstan Klenkka- Vääpeli, joka pystyy sammuttamaan jokaisen asian tällä sonnallaan.
jalkaasi, onneton. Yrität epätoivoisesti estää keskustelua,mutta et onnistu.
Kannattaa katsoa minkä version lukee, sillä Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä stilisoimia.
Synkän yksinpuhelun uudemmat versiot on Paavolaisen itsensä myöhemmin stilisoimia ja ihmetellä sopii kuinka liki 1000 -sivuisesta kirjasta napsittiin kolmannes poissa!
Paljon on pitänyt muuttaa suunta ja kurssia.
Luin jostain kuinka Synkän yksinpuhelun alkuperäinen 1. painos oli 5000 kpl. Se ei mennyt kaupaksi kuin noin 3500 kpl:n verran eli uusintapainosta ei tietenkään otettu ja loputkin tuhottiin makulatuuriksi. Siksi tuo 1. painos on harvinaisempi, mutta toki sen löytää nettidivareista ihan kohtuudella eikä hintakaan ole älytön.
Paavolainen Olavi Synkkä yksinpuhelu - päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 osat I ja II
WSOY, 1946, yht 977 s., painos: 1
Paavolainen Olavi Synkkä Yksinpuhelu - valitut teokset IV
Otava, 1961, 599 s.
Varmaankin juuri kirjan aiheuttaman kovan alkukohun seurauksena hän itse muokkasi myöhempiä painoksia. Ainoastaan vuonna 1946 ilmestynyt kaksiosainen alkuperäisteos sisältää koko teoksen lyhentämättömänä, ja kaikki muut painokset perustuu Paavolaisen muokkaamaan ja lyhentämään laitokseen.
Synkkä Yksinpuhelu lienee pitkälti pelkkää huiputusta, varsinkin loppua kohti mentäessä. OP taisi olla aluksi jopa natsien ihailija, ja sitten käänsi vikkelästi kelkkaansa kun sota maailmalla alkoi kallistua Liittoutuneiden hyväksi. Kirjan loppuosan tapahtumat ja tilannetiedotukset on kuulemma suoraan kirjoitettu Päämajan ns. "Sinisistä" tiedotuksista. Tämä kerrotaan ihan suoraan Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen ja Martti Haavion Me marssimme Aunuksen teitä -kirjassa.
Haavio kertoo kirjassaan Me marssimme Aunuksen teitä, kuinka OP unohti välillä pitkiksi ajoiksi kirjoittaa... Siis puheet omakohtaisesta tai henkilökohtaisesta päiväkirjasta saa kyllä unohtaa, etenkin kesän 1944 osuuden. Silloin oli Haavionkin mukaan "muuta tekemistä".
Haavio kertoo ihan sumeilematta kuinka Synkkä yksinpuhelu -kirjan alkuarkkien ollessa jo painossa, Paavolainen kirjoitti loppuosaa suoraan Päämajan Sinisistä. Sellainen "näkijä" meillä oli. Toki Haavion kerrontaa saattaa sävyttää mustasukkaisuus. Tulevalla vaimolla oli luultavasti ollut OP:n kanssa jotain sutinaa hieman aiemmin...
Loppuaikansanhan tuo alkoholisoitunut takinkääntäjä bunkkasi arkkikommunisti Hertta Kuusisen kanssa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Synkkä_yksinpuhelu
Matti Kurjensaaren kirjassa Loistava Olavi Paavolainen kerrotaan tuon kurjan takinkääntäjän osa ja kurja juopon loppu!
OP stilisoi Synkän yksinpuhelun. Kesää 1944 koskevat merkinnät lienevät suoraan "Päämajan Sinisistä" viikkotiedotteista. Kurjensaaren kirjassa tuokin kerrotaan. Matti K oli OP:n hyvä ystävä, joten miksipä hän kertoisi muun kuin totuuden...
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu
4.12.2006 18:15
http://www.hs.fi/tulosta/1135223449320
"Paavolaisen alkuperäiset päiväkirjamerkinnät, joihin teos hänen mukaansa perustuu, eivät ole säilyneet."
M. Haavion olisi pitänyt enemmän pysyä P. Mustapää hommissaan. Niissä hän läkkiseppä Linplarin kanssa pärjäsi.
Hänen näkemys Paavolaisesta on kiihkomielisen Suur-Suomen kannattajan ja täydellisen " puhdistetun valkoisen suomen" haluajan hourehenkistä jorinaa. Haavio kuului niihin, jotka halusivat ammattiyhdistyksen ammuttavaksi julkisesti Kauppatorilla. Hän olisi tappanut vasemman laidan sosiaalidemarit heti 1930. Asian, jonka hän Väinö Tannerille kertoi moneen otteeseen.
Haaviolla oli kansallishuumeinen ajatus Aunuksesta ja Inkeristä ja Kuolan niemimaineen kuulumisesta puhtaaseen Suomeen 1918-44.
Sellaisen miehen kirjoituksiin en minä luota, etenkin, kun ne on muutoksin tehty jälkeen uudelleen syyskuun 1944. Silloin loppui pienikin rehellisyys korkeiden virkamiesten ja upseerien sielusta.
SKDL sai korkeita upseeria jäsenikseen kilvan.
Mitähän tuo "herkkä intellektuelli" tekee tuolla?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_tunnetuista_homo-_ja_biseksuaaleista
KRITIIKIN KLASSIKOT
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu
4.12.2006 18:15
Helsingin Sanomat
Olavi Paavolaisen sotavuosien odysseia. Helsingin Sanomille Leo Tiainen Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu I–II. Yht. 978 siv. Runsas syväpainokuvitus. – WSOY
”Tätä päiväkirjaa lukee yhtä herpaantumattomasti kuin jotakin hyvin sujuvatyylistä jännityskertomusta tai värikästä matkareportaashia, sillä sen näköalat ja tilanteet vaihtuvat alinomaa, suorastaan filmillisessä tempossa.” Leo Tiainen, Helsingin Sanomat 24.12.1946
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu. Alkuperäinen arvostelu HS:ssa
Paniko Paavo puolet petäjäistä... ;=)
Olavi Paavolainen: Synkkä yksinpuhelu
4.12.2006 18:15
http://www.hs.fi/tulosta/1135223449320
http://www.hs.fi/juttusarja/kritiikinklassikot/artikkeli/Olavi Paavolainen Synkkä yksinpuhelu/1135223449320
Olavi Paavolainen asettaa esipuheensa motoksi kuvaavan Eduard Benesin (Tsekkoslovakian silloinen presidentti?) sitaatin:
"...meidän oli koetettava sovittaa kansallisen luonteemme maailmanhistoriallisiin puitteisiin. Miedän oli koetettava ymmärtää, mihin maailma oli menossa ja mitä se , eikä vain jokin yksittäinen kansa, tahtoi."
Olavi Paavolainen itse sitä aikaisemmissa teoksissa on sanonut: " Minusta tuntuu, että Suomessa ei yleensä oikein tajuta, mitä maailmassa nyt tapahtuu."
Göbbels julisti 1936, että taistelu bolsevismin tuhoamiseksi oli alkanut. OP vertaa Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon 1941 Gogin ja Magogin sodan alkamiseksi (raamatullinen vertaus). Raamatun VT:ssä sodan voittaa hyvät uskovat ja pakanat häviävät.
Olavi Paavolainen esittää, ettei Suomessa haluttu tiedostaa todellista maailmantilannetta. Hän ei halua kritisoida kansaa vaan johtaaa kansanainesta, sivistyneistöä, johan hän luki myös itsensä.
Historiasta tiedämme, että natsiaate asetti Hitlerin kirjan Mein Kampfin kautta rotuopin lisäksi päätehtäväksi kansainvälisen marxilaisuuden tuhoamisen ja tilalle kansallisen erikoisen rodun, arjalaisuuden (saksalaissyntyiset) nimissä vahvimman oikeuden hallita maailmaa. Tämä jo 1920 luvulla.
Heti valtaantulonsa jälkeen 1933 natsit asettivat kysymyksen armeijan rakentamisesta vastoin Versaillesin rauhansopimusta ja kansantalouden rakentamisesta sotatila silmälläpitäen.
Muistutan nyt vielä, että Olavi Paavolainen ei ollut mikään vasemmistolainen kommunisti missään elämän vaiheessa.
Hesari on jo kauan aikaa sitten omaksunut roolin kaiken henkisen saastan ja kuohan levittäjänä.
valeen vienohuttula-parka.
Hesari on maan parhaiten toimitettu ja monipuolisin päivälehti.
Henkistä saastaa levittävät tälläkin palstalla vain huttulat hengenheimolaisineen.
Onko sinulla valokuvia väärennöksistä? Missä ovat virallisten valvojien oikeaksi todistamat lausunnot asiasta? Pystytkö antamaan linkin? Miten sait asiat tietoosi?
Näitä tulee kysymään palstan Klenkka- Vääpeli, joka pystyy sammuttamaan jokaisen asian tällä sonnallaan.
Tieteelliset kriteerit täyttävistä kirjoituksista vaadin rahaa, tai vähintään oppiarvoja. Mielipidepalstakirjoituksiin riittää, että ne ovat totta.
Olavi Paavolainen oli itse kiihko-oikeistolainen mutta samalla opportunisti joka vuonna 1944 hyppäsi äärivasemmiston kelkkaan. Mies tunnettiin oikein hyvin päämajassa ja mitä ilmeisemmin hänen persous nuolla valtaapitäviä ja juoda viinaa sekoittivat miehen pään. Toinen vastaava hermonsa kesällä menettänyt oli tietysti Urho Kekkonen joka vaati jopa Suomen suostumista Stalinin rauhanehtoihin kesäkuussa 1944 joka oli SUOMEN EHDOTON ANTAUTUMINEN ja olisi johtanut neuvostomiehitykseen. Onneksi Suomen miehet ajattelivat toisin kuin Kekkonen ja Paavolainen ja torjuivat puna-armeijan lopullisen maahantunkeutumisyrityksen lyömällä hyökkääjä Ihantalassa, Vuosalmi-Äyräpäässä, Viipurinlahdella, U-linjalla ja lopuksi vielä Ilomantsissa.
Mannerheim ja muu poliittinen johto pitivät Kekkosen ja Paasikiven poissa sotkemassa sitä prosessia jossa Suomi neuvotteli sitten Neuvostoliiton kanssa rauhanehdot jotka olivat huomattavasti paremmat kuin mitä Suomelle aiemmin oli tarjottu. Kekkonen sai pitkän nenän ja kantoi siitä kaunaa sodanaikaisille poliitikoille.
Paavolainen taas sotkeutui viinaan ja Hertta Kuusiseen entistä pahemmin on säälittävä esitys suomalaisesta matelijasta. Hänelle nauramme paskaiset naurut.
>>Toinen vastaava hermonsa kesällä menettänyt oli tietysti Urho Kekkonen joka vaati jopa Suomen suostumista Stalinin rauhanehtoihin kesäkuussa 1944 joka oli SUOMEN EHDOTON ANTAUTUMINEN ja olisi johtanut neuvostomiehitykseen.
Jos Suomi olisi hyväksynyt Neuvostoliiton rauhanehdot jo keväällä 1944, Suomi ei olisi kesäkuussa joutunut tilanteeseen, jossa Suomen rintama Kannaksella oli lyöty hajalle ja joidenkin päivien ajan tie Viipurin kautta Helsinkiin tai Mikkeliin vaikutti suomalaisista olevan venäläisille avoin. Suomen sotilaallisen katastrofin suuruus selittää poliitikkojen mustan pessimismin. Mitä muutakaan enää tehdä kuin antautua, ajatteli moni. Ja joutuihan Suomi lopulta syyskuun välirauhan myötä joka tapauksessa jättäytymään kokonaan Neuvostoliiton armoille ja sen hyväntahtoisuuden varaan. Antautuminen se oli, Moskovan välirauha.
Mitä muuta voi odottaa vasemmistolaisilta? Valtaosa tämän valtion toimittajista on vasemmistolaisia.
Jos nyt vaikka jaksaisit lukea sen jutun ensin. Huvittavaa miten netissä totuus vääristyy.
"Helsingin Sanomat on viikonvaihteessa uhrannut useita sivuja väittääkseen, että suomalaisten pappien toiminta 1939-1944 oli vertailukelpoisia nykyisten muslimiterroristien jihadin kanssa."
Tietysti sinulle halla-aholaisena on rinnastus muslimeihin aina punainen vaate.
Vertaisin itse suomalaisen sotapapiston touhua jatkosodassa samanlaiseen uskonnolliseen kiihotusmeininkiin muiden akselivaltioiden armeijoissa ja vapaaehtoisjoukoissa. Espanjasta, Italiasta, Ranskasta, Belgiasta, Kroatiasta ja Romaniasta saakka lähdettiin itään pyhälle ristiretkelle jumalatonta bolsevismia vastaan. Papit siunasivat Barbarossan sotilaat.
"Päälähteenä jutussa on Olavi Paavolaisen romaani "Synkkä yksinpuhelu"."
Yrittääkö Sologdin (jälleen) paradioida itseään? Eihän Paavolaisen mielipiteitä mainita artikkelissa kuin yhdessä otteessa, muutenhan juttu perustuu tutkijoiden lausuntoihin ja alkuperäislähteisiin.
"Paavolainen oli sodan aikana hurmioitunut suursuomalainen"
Paavolainen onnistui parantumaan taudistaan - miten on sinun laitasi, Sologdin?
"Hesarin artikkeli on taas erinomainen esimerkki mielikuvapropagandan käytöstä."
Artikkeli oli mielestäni analyyttinen, faktoiltaan runsas ja psykologisesti oivaltava. Jos tietyt totuudet tekevät kipeää, syynä on lukijan ideologia.
"Rehellisyyden ja isänmaallisuuden kannalta se on iljettävää roskaa; kuten enin osa Hesarin sisällöstä muutenkin."
Lue sinä vaan Hommaforumia....
oli ennen kaikkea sielunhoitoa kärsivien ihmisten auttamiseksi.
Ristiretkipuheet ja kirjoitukset olivat sivuasia, joka on irroitettu sensaatiomielessä yhteydestään.
Ristiretkipuheet rajoittuivat muutenkin lähinnä kesään -41.
Sologdin sotkee asian perusteellisesti.