viha jumalaa kohtaa

Jeesuksen vihaaminen on kristityillä uskovaisilla paljon yleisempää kuin Jumalan vihaaminen.
Kaatavat Jeesuksen niskaan omat syntinsäkin.

Et tunne vielä itseäsi ja sydäntäsi. Meissä jokaisessa on lakihenkisyyttä, joka saa meidät ajattelemaan, että Jumala siunaisi meitä hyvyydellään meidän uskomme, vaelluksemme, rukoustemme tai muun hengellisen toimintamme tähden. Me ajattelemme, että Jumalan hyvyys tulee näkyvästi esille meidän elämässämme menestyksen, onnen ja onnellisuutemme muodossa. On oikein ja autuaallista kiittää Jumalaa kaikesta maallisestakin, jokapäiväisestä leivästämme, mutta ajatus näkyvän onnen säilyvyydestä on valitettavasti väärä. Kuka tahansa meistä, kuinka hurskaina itseämme sitten pidämmekin, voisi vaikkapa huomenna maata keskusssairaalan vuodeosastolla neliraajahalvattuna, eikä Jumala olisi meille mitään velkaa. Etkö järkyttyisi tuoloin siit, miten Jumala saattoi tehdä sinulle niin?

Psalmit ovat Jumalan oman kansan huokauksia ja myös kiitollisuutta elämän iloissa ja suruissa. Psalmistin ”Miksi nukut, Herra?” on rehellinen huuto Jumalan puoleen silloin, kun Hän toimii aivan päinvastoin, kuin mitä olemme odottaneet ja rukoilleet. Samoin toistuu psalmeissa tämän tästä huokaus, onko Jumala meidät kokonaan unohtanut, kun Hän on hiljaa, eikä auta meitä. Tuntemani kolmilapsisen helluntailaisperheen äiti sairastui syöpään lasten ollessa vielä pieniä. Äiti uskoi, että Jeesus parantaa hänet, sillä eihän hyvä Jumala halua ottaa äitiä pieniltä lapsilta pois. Äiti kuitenkin kuoli vuoden sisällä. Suunnaton suru ja pettymys olivat valtavat – voinet kuvitella, että vaikeassa tilanteessa kysellään, miksi Taivaan Isä saattoi tehdä näin. Jokainen rehellinen uskova joutuu tunnustamaan, että hän jossain vaiheessa pettyy Jeesukseen. Jeesus ei petä, mutta meidän odotuksemme ovat jossain vaiheessa erilaiset kuin millaisen tien Jeesus meille antaa.

Taloudellisessa vaikeuksissa oleva perhe ei odota Jumalan vastaavan niin, että myös toinen perheen vanhemmista joutuu työttömäksi. Kodin ja osittain omaisuuden myyminen eivät tunnu mukavilta valvottujen öiden ja kyyneleisten rukousten jälkeen. Yksinelämistä itkevä kokee pettymystä, koska Jumala ei näytä johdattavan hänelle aviopuolisoa, vaikka avioliitto kuuluu jo luomisjärjestykseen. Kukaan ei tietenkään ilmaise tilannetta niin, että uskova vihaisi Jumalaa ja Jeesusta. Pettymyksen takana on kuitenkin vihaa, mutta sen purkaminen oikeaan kohteeseen eli Jumalaan on niin kauhistuttava ajatuskin, ettei sitä uskalleta katsoa silmästä silmään. Psykologiasta tiedämme, että purkamaton viha saa pitkittyessään aikaan masennusta. Tunnetilan purku on lähes mahdotonta, kun laaksossa elävän uskovan ympärillä on monia, jotka kertovat rukousvastauksistaan ja kuinka ihmeellisesti Jumala on heidän rukouksiinsa vastannut ja pitänyt huolta aivan pienistäkin yksityiskohdista heidän elämässään. Joku voi jopa sanoa, että ”kun me vain luotamme Jumalaan, niin hän kyllä vastaa rukouksiimme”. Eräältä uskovalta särkyi sähkövatkain – pian eräs hänen tuttavistaan tuli käymään kylässä tuoden sähkövatkaimen ja tulija sanoi: ”Minulle tuli yllättäen kehotus Herralta, että sinä tarvitset sähkövatkaimen”. Kun maanisdepressiiviseen sairauteen sairastunut tuttavani kuuli tapauksesta, hänellä oli ihmettelemistä, miten Jumalalle näyttää olevan tärkeämpää jonkun sähkövatkain kuin hänen mielenterveytensä.

Ottamassasi esimerkissä perheen lapsi on kuollut nuorena ja vanhemmat syyttävät tapauksesta Jumalaa. Hyvin harvoin kukaan uskova tosin uskaltaa tunnistaa pettymykseen liittyvää vihaa, mutta käytät myös viha-sanaa kuvatessasi vanhempien reaktioita. Pettymys on todellinen ja syytöksen kohde on oikea. Jumala sen päätti, että lapsen elämä päättyy varhain, Jumala on elämän ja kuoleman Herra.
Sekä menestyksen, että kunnian teologia ovat meidän lihallisen mielemme mukaisia, sillä kukapa ei haluaisi turvautua Jumalaan, joka lupaisi meille kaikkinaista näkyvää hyvää jo tässä ajassa. Lakihenkisyytemme tähden monet äärikarismaattiset liikkeet menestyvät ja saavat suurta suosiota. Jeesus järkyttää tällaiseen uskoon tuudittautuneita fariseuksia kertomalla heille vertauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Voit sen halutessasi Raamatusta lukea. Kuka meistä voisi kuvitella, että Lasaruksen kaltainen elämä olisi Jumalan siunaamaa ja veisi ikuiseen elämään Taivaan Isän luokse? Jobin kärsimykset olivat suunnattomat, joten voimme jotenkin hyväksyä hänen kipuilunsa ja pettymyksensä Jumalan edessä. Valitettavasti olemme kärsivän kohdatessamme kuin Jobin kurjat uskovat ystävät, jotka vain lisäävät taakkaa hurskastelullaan – ”minä ainakin antaisin asiani Jumalan tietoon”. Sitähän Job oli rukouksessa aina tehnyt! Jumala ei Jobin kirjan lopussa soimaa Jobia, päinvastoin. Me saamme luottaa siihen, että meillä on Jeesuksen veressä turva purkaa kaikkia tunteita Jumalalle.

On järkevää tarinaa !

se on sillä tavalla että ennekuin ihminen on haudannut lähes kaikki läheisensä, ei elämästä tiedä juuri mitään.

Meillä onkovin paljon olevinaa kaikesta tietoa ja sanottavaa, mutta se kertoo vain sen, että emme tunne itseämme emmäkä paljon mitään loppujenlopuksi.

kunhan vaan olemme niin kovin tietäviä ja kaikille seilitämme kaikkea j alopulta makaamme yksin jossain reinot jaloissa ja ihmettelemme missä Jumalamme on ja ne ihmiset ovat joilla on niinpaljon sanottavaa.

Onneksi Jumala ei jätä meitä vihankaan hetkellä. Surutyöhön kuuluu osana myös viha. Joskus vihan kohteeksi joutuu lääkäri, ei ottanut tosissaan tai jos olisi ajoissa päässyt hoitoon. Ei ole harvinaista, että kokee vihan tunteita poismennyttä kohtaan, miksi lähdit ja jätit minut tänne yskin? Ja Jumala on usein vihan kohteena; miksi ei parantanut, miksi otti niin ja niin tarpeellisen ihmisen pois?