Etenkin suomalaisessa maastossa tänään ja 70 vuotta sitten. Ilman jalkaväkeä panssarit on suhteellisen helppo tuhota singoilla. Suomalaiset tuhosivat kesällä 1944 satoja neuvostopanssareita panssarikauhuilla ja nyrkeillä. Jos jalkaväki olisi ollut tukena ei tämä olisi niin helposti onnistunut. Jalkaväki eteen ja panssarit tykeillä ja konekivääreillä tukevat jalkaväen hyökkäystä. Silloin tappiot jäävät pieniksi.
Panssarit tarvitsevat jalkaväkeä
Näin se vain on
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yleisesti ottaen joo. Mutta kyllä puna-armeija pyrki suojaamaan panssareitaan jalkaväellä etenkin kesällä 1944. Aina se ei syystätai toisesta onnistu, ja jos onnistuu, ei kuvaamasi taktiikka mikään pomminvarma henkivakuutus ole, ei ainakaan esimerkiksi tykistöä vastaan. Tämän tietysti varmaan tiesitkin.
Mainitsemasi sinänsä oikea taktiikka jättää myös unohduksen toisen doktriinin panssariaseen oikeaoppiselle käytölle, nimittäin sen mitä etenkin tunnetut saksalaiset panssarikenraalit ja -teoreetikot tapasivat suosia: kyseessä on panssarivaunujen käyttö läpimurtoaseena ja etenkin läpimurron nopeassa hyödyntämisessä. Siinä yhteydessä jalkaväkimiehen etenemisvauhti on yksinkertaisesti liian hidas. Tottakai myös läpimurtoon pyritään aina kaikkien aselajien yhteiskäytöllä, mutta tällöin jalkaväki seuraa hyökkäysvaunuja omissa ajoneuvoissaan (tai joskus jopa vaunujen kansilla), eli perinteisestä jalkaväen ja panssarivaunujen yhteiskäytöstä ei tarkoittamallasi tavalla tuolloin ole kyse.
Joka tapauksessa esittämäsi taistelutapa on periaatteessa aivan oikea. Etenkin kun puhutaan ns. sisäänmurtotaistelusta. Varsinainen läpimurto ja takaa-ajo ovat sitten jo hiukan eri asioita.