niin, olen miettinyt pääni puhki sitä, että loppuuko sen tietyn ihmisen elämä vain siihen pisteeseen kun henkensä menettää, että eikö sitä ihmistä enää oo olemassa, missään? häviääkö se persoona pois? nii kauhealta kun se tuntuunkin, esimerkiksi läheinen tätini kuoli 23.10.2012 ja suren sitä vieläkin ihan kamalasti. tuntuu hirveältä ajatella edes että se ei oo täällä enää, tai että en nää sitä enää ikinä, tai jutella sille enään. vai jatkuuko se elämä jossai muualla, niinkun toisena ihmisenä tai jonakin, että häviääkö se sielu kokonaan pois, vai onko se jossain ''aaveena/henkenä'', vai taivaassa ''elossa''. kertokaa toki mielipiteitänne!
kuolema?
tyttö14
13162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä on uskonkysymys. Ateistit ovat sitä mieltä, että kuolessaan ihminen lakkaa olemasta ja elää vain omaisten muistoissa.
Olen ollut koko elämän uskovainen ja minulla on vanha vakaumus, että elämä ei pääty kuolemassa vaan jatkuu iankaikkisisesti. Ukosn että jos on luottamus Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa niin sitten tavaan Jumalan kirkkaudessa. Minun siskon mies kuoli noin viikko sitten. Hänkin löysi uskon ihan viime hetkillä sairaana. Hän halusi rukoilla pelastusta ja lähti täältä ihan levollisena ja onnellisena.
Kyllähän mie uskon et sielu on kierrätettävää tavaraa.
Mistäs niitä aina uusia sieluja tulis.
Tätisi sielu hyvinkin voi syntyä uudelleen vaikka siun lapsena.
Tänne ei kyllä synnytä kuin kerran. Siellunvaellusoppi on täysin huuhaata.
Ihan yhtä huuhaata on sielunvaellusoppi kuin taivaaseen jumalan valtakuntaan meno...
Miten sie itse haluaisit asian olevan?Mie ainaki haluaisin nähdä mun isä ja äidin taas.Vaikka siit on j kolkyt vuotta ko mun isäni kuoli niin kaipaan häntä,ois paljon asioita joissa haluaisin et hän ois mukana,ja auttas mua tekemään päätöksiä jossa tunnen itte olevan aivaan avuton.Toisaalta tunnen joskus et hän on mun kans..................niin toivon todella et saan joskus nähdä heidät taas....mie oon jo kuuskymppinen,mutta kuitenkin lapsi heille,mun rakkaille vanhemmilleni
niinkö
Mie kyllä ootan et kun kuolen niin tapaan kaikki miun läheiset kuolleet ihmiset sitte kuoleman jälkeen. Oikeestaan näen tai haluan nähä et ne kävelee "siellä taivaassa" miuta vastaan...
Monissa kuoleman rajatilakokemuksissa ja kun ihminen kuolee on vastaanottamssa ollut tuonpuoleiseen joku lähiomainen tai enkeli. Kun vaarini kuoli, häntä vastassa oli aikaisemmin lähtenyt vaimo.
Kyllä näet sitten tätisi.
ei se siihen lopu.
Olen miettinyt jos uskonto suljetaan pois että miten se kuoleman jälkeinen mahdollinen muu elämä sitten jatkuisi ja missä olomuodossa sekä millaista sitten on ola olemassa siinä jatkoelämässä
Lepää rauhassa mummi, kaipaamme sinua. Mummi olit minulle tärkein ihminen maailmassa ja nyt sydämessäni on suuri tyhjyys. Toivon, että taivaassa tavataan. Vai onko tuollainen ajatus liian naiivia?
Ei ole yhtään naiivia. Mummon odottaa siellä. Kun teet täällä elämäntehtäväsi, niin pääset sinäkin sinne.
ninkkö