Suuri osa palstalle kirjoittavista ei ole oikeasti ujoja (temperamentti joka aiheuttaa ohimenevää varautuneisuutta uusissa tilanteissa), vaan kärsivät estyneisyydestä.
Huonouden kokemuksen syynä ovat aikaisemmat väheksynnän ja vaillejäämisen kokemukset, joita ihminen ei välttämättä itse tunnista. Esim. koulukiusaus tai se etteivät vanhemmat ole osanneet vastata lapsen tunteisiin terveellä tavalla. Itseasiassa suuri osa koulukiusatuista kärsii jo valmiiksi vanhempien aiheuttamasta huonosta itsetunnosta (samasta kärsivät myös koulukiusaajat - he vain puolustautuvat psyykkisesti eri tavalla). Tuota vanhempien aiheuttamaa huonoa itsetuntoa voi olla vaikea tunnistaa, sillä ääritapausten (vanhemmat alkoholisteja, fyysistä väkivaltaa käyttäviä, vähätteleviä, vaativia, painostavia jne) sitä voi aiheuttaa myös normaalimmalta vaikuttavat vanhemmat. Esimerkiksi arat, hiljaiset, etäiset tai passiivisesti torjuvat vanhemmat. Millä tahansa tavalla (piilevästikin) itse psyykkisesti puolustautuneet vanhemmat.
Tuollaisessa ympäristössä kasvamimnen aiheuttaa sen ettei lapsi opi käsittelemään häpeän tunnetta, vaan sitä vastaan pitää alkaa puolustatumaan epäterveellä tavalla. Tuohon on yksinkertaistaen kaksi strategiaa:
A) mitätöi itsesi (häpeän kokemus tuntuu vähemmän piinaavalta jos pitää itse itseään jo valmiiksi huonona)
B) mitätöi muut (toisia alentamalla ja hyökkäävällä käytöksellä pyritään estämään heitä aiheuttamasta itselleen häpeää)
Nuo kaksi eri strategiaa voidaan helposti asettaa koulukiusaajiin ja koulukiusattuihin, joskin kaikki psyykkisesti puolustautuneet ihmiset eivät ole varsinaisia kiusaajia tai kiusattuja. Ja osa ihmisistä puolustautuu sekamuotoisella tavalla.
Palstalla paljon puhuttu "pään tyhjänä lyöminen" johtuu siitä, kun käsittelemätön häpeän ja huonouden tunne muuttuu ahdistukseksi, joka sosiaalisessa tilanteessa aikaansaa aivokapasiteetin väärinkäytön. Siinä missä terve ihminen saattaa käyttää 90% aivotehosta puheen tuottamiseen ja 10% toisen tarkkailuun, saattaa estynyt ihminen käyttää 60% toisen tarkkailuun, 30% itsensä tarkkailuun ja 10% puheen tuottamiseen. Pään tyhjänä lyömisen lisäksi tuo aiheuttaa myös vaikeuksia sujuvasanaisuudessa ja puheen jäsentämisessä helposti ymmärrettäväksi.
Tuosta vääristyneestä häpeäntunteesta ja psyykkisestä puolustautumisesta eroon päästäkseen ihmisen kannattaa mennä psykoterapiaan. Riippuen iästä ja ongelman syvyydestä, tulee hoito kestämään 3-8 vuotta. Lopulta ihminen pystyy itsensä häpeämisen sijaan kokemaan lapsuuden hyväksynnän kaipuun ja suremaan vaillejäämisen kokemuksiaan sekä kohtaamaan erilaiset ihmiset hyväksyvästi ja avoimesti.
Tuon lisäksi kyky terveeseen sosiaalisuuteen vaatii tietysti rutkasti sosiaalista kanssakäymistä ja stimulaatiota. Lisäksi mitä antoisampaa ja kokemuksellisempaa elämää ihminen elää, sitä mielenkiintoisempi hän yleensä on. Tähänkin auttaa häpeän tunteidensa käsittely. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen uskaltaa olla vajavaisenakin sosiaalinen ja arvostaa itseään ja pyrkii elämässään kohti haluamiaan tavoitteita ja tekee pitämiään asioita.
Näin paranet "ujoudesta"
31
1929
Vastaukset
- qeqweasdasdadqq
Luulen että tuossa on perää, olen kyllä huomannut että tämä "ujous" ei ole mikään minussa aina ollut ominaisuus vaan kehittyi paljolti yläasteen aikana kaiketi koulukiusaamisen ja syrjimisen seurauksena.
- elämä lipuu ohi
Damn right, sama juttu mulla. Aiemmin (ala-asteella vielä) tuntui, että olen muiden kanssa samalla tasolla eikä kukaan pidä huonompana. Harvemmin monikaan oudosti katselee nykyään välttämättä, mutta se alitajuinen alemmuudentunne on ja pysyy kaiken jälkeen yli parikymppisenäkin ujouden lisäksi. En yleisesti usko, että ketään kiinnostaa olla mun kanssa tekemisissä, kun siitä on toitotettu yläasteella tarpeeksi. Huono juttu ja motivaatio kehittymiseen puuttuu.
- arvaa kuka
elämä lipuu ohi kirjoitti:
Damn right, sama juttu mulla. Aiemmin (ala-asteella vielä) tuntui, että olen muiden kanssa samalla tasolla eikä kukaan pidä huonompana. Harvemmin monikaan oudosti katselee nykyään välttämättä, mutta se alitajuinen alemmuudentunne on ja pysyy kaiken jälkeen yli parikymppisenäkin ujouden lisäksi. En yleisesti usko, että ketään kiinnostaa olla mun kanssa tekemisissä, kun siitä on toitotettu yläasteella tarpeeksi. Huono juttu ja motivaatio kehittymiseen puuttuu.
Mikset tee asialle mitään?
- elämä liplattaa
arvaa kuka kirjoitti:
Mikset tee asialle mitään?
Ei huvita.
- estynyt ihminen
Eikö estyneisyys ole juuri tätä temperamenttia? Estynyt persoonallisuushan on tämän temperamentin eli ujouden vinoon kasvanut muoto. Muista asioista kumpuavat ahdistukset ja pelot eivät niinkään ole temperamenttia.
Minä olen ollut ujo ja herkkä poika vanhempieni mukaan syntymästäni asti. Siihen päälle kiusaamiset ja muut. Minulle diagnosoitiin estynyt persoonallisuus juurikin temperamentin vuoksi.- arvaa kuka
"Estynyt persoonallisuus" on merkki häpeän tunteen vääristymisestä. Kuten myös monet muut "persoonallisuushäiriöt". Eihän ujo ihminen koe itseään huonoksi ellei myös häpeän tunne ole vääristynyt.
Ihmisen torjutuksi tulemisen tunne lähtee kehittymään jo vauva-iässä. Siksi ei ole lainkaan ihmeellistä että jonkun sanotaan olleen jonkinlainen jo syntymästään saakka. Äitisi ei ole varmaankaan osannut vastata tunteisiisi kaipaamallasi tavalla ja olet alkanut häpeämään itseäsi sen takia jo vauvana. - estynyt ihmine
arvaa kuka kirjoitti:
"Estynyt persoonallisuus" on merkki häpeän tunteen vääristymisestä. Kuten myös monet muut "persoonallisuushäiriöt". Eihän ujo ihminen koe itseään huonoksi ellei myös häpeän tunne ole vääristynyt.
Ihmisen torjutuksi tulemisen tunne lähtee kehittymään jo vauva-iässä. Siksi ei ole lainkaan ihmeellistä että jonkun sanotaan olleen jonkinlainen jo syntymästään saakka. Äitisi ei ole varmaankaan osannut vastata tunteisiisi kaipaamallasi tavalla ja olet alkanut häpeämään itseäsi sen takia jo vauvana.Tuo temperamentti on edelleen kaiken tuon alla. En ollut "estynyt" ennen kuin täytin 6. Olin sitä en nen perusujo. Hitaasti lämpenevä ihmisen alku jolla oli suuri kiinostus muiden tunteita kohtaan. Itseasiassa estyneisyyteni laskee huomattavasti, kun tutustun ihmisiin. Ensimmäinen tapaaminen on hirveää takkuilua, mutta seuraavat tai ehkä kolmas kohtaaminen sujuu huomattavasti paremmin.. Nykysin sitä menvyyttä täytyy olla heti ensisekunnista, joten persoonallisuushäiriöinen olen ja pahasti.
- arvaa kuka
estynyt ihmine kirjoitti:
Tuo temperamentti on edelleen kaiken tuon alla. En ollut "estynyt" ennen kuin täytin 6. Olin sitä en nen perusujo. Hitaasti lämpenevä ihmisen alku jolla oli suuri kiinostus muiden tunteita kohtaan. Itseasiassa estyneisyyteni laskee huomattavasti, kun tutustun ihmisiin. Ensimmäinen tapaaminen on hirveää takkuilua, mutta seuraavat tai ehkä kolmas kohtaaminen sujuu huomattavasti paremmin.. Nykysin sitä menvyyttä täytyy olla heti ensisekunnista, joten persoonallisuushäiriöinen olen ja pahasti.
Miten niin täytyy olla? Mistä niin päättelet? Jos sä asetat itsellesi tuollaisia vaatimuksia ja pidät itseäsi "huonona", niin silloin sä olet myös torjuva toisia kohtaan. Siihen ihmiset reagoi huonosti, eikä ujouteen.
- estynyt ihminen
arvaa kuka kirjoitti:
Miten niin täytyy olla? Mistä niin päättelet? Jos sä asetat itsellesi tuollaisia vaatimuksia ja pidät itseäsi "huonona", niin silloin sä olet myös torjuva toisia kohtaan. Siihen ihmiset reagoi huonosti, eikä ujouteen.
Kuinka monta kertaa saat yrittää työhaastattelua saman ihmisen edessä? Kerran. Tällöin se on aina tuomittu epäonnistumaan. Saatan olla ihan erilainen ihminen seuraavana päivänä. Minulle tärkeää ymmärtää ihminen ennen kuin pystyn olemaan oma itseni. Työllistyminen on todella vaikeaa, kun pitäisi alusta asti olla menossa mukana.
Tiedän ihmisiä, jotka saattavat jopa pomppia ilosta kun näkevät minut. Tykkäävät keskustella kanssani. En ole menevää sorttia, joten eivät tietenkään kaikki ole yhteensopivia.
Yksi ihminen kommentoikin, että näytin ihan kummalliselta, kun tavattiin. Naama oli ihan ilmeetön ja kaikki näytti olevan seis. Myöhemmin sitten olin kuulemma todella mukava ja niin poispäin. Erilainen ihminen. - arvaa kuka
estynyt ihminen kirjoitti:
Kuinka monta kertaa saat yrittää työhaastattelua saman ihmisen edessä? Kerran. Tällöin se on aina tuomittu epäonnistumaan. Saatan olla ihan erilainen ihminen seuraavana päivänä. Minulle tärkeää ymmärtää ihminen ennen kuin pystyn olemaan oma itseni. Työllistyminen on todella vaikeaa, kun pitäisi alusta asti olla menossa mukana.
Tiedän ihmisiä, jotka saattavat jopa pomppia ilosta kun näkevät minut. Tykkäävät keskustella kanssani. En ole menevää sorttia, joten eivät tietenkään kaikki ole yhteensopivia.
Yksi ihminen kommentoikin, että näytin ihan kummalliselta, kun tavattiin. Naama oli ihan ilmeetön ja kaikki näytti olevan seis. Myöhemmin sitten olin kuulemma todella mukava ja niin poispäin. Erilainen ihminen.Miksi käytät ilmaisua "nykyään sitä menevyyttä...", jos otat esimerkiksi työhaastattelut? Ei kai 1950-luvullakaan ihmisiä kutsuttu työhaastatteluihin useaa kertaa?
Multa alkaa myös menemään jutun pointti ohi. Mistä tässä itse asiassa nyt keskustellaan? Sanot ettet ollut estynyt ennen kuudetta ikävuotta. Mutta silti väität että temperamenttisi on tämänhetkisten ongelmiesi takana? Eivätkös nuo ole ristiriidassa keskenään? Ja viitaten muuhun kuin työhaastatteluihin, niin mikä ongelma on olla ensimmäisellä kerralla tarkkailevassa roolissa? Jos kerta seuraavilla kerroilla alkaa jo helpottaa.
- estynyt ihminen
Lähinnä se, että ei oikein pysty olemaan aloitteellinen. Vaikka lopulta tulee ihmisten kanssa helposti toimeen, on alun energiavalli liian korkealla ylitettäväksi. On helpompi eristäytyä.
- arvaa kuka
Okei, multa menee vieläkin vähän pointti ohi. Väitätkö siis, että tämä kaikki johtuu synnynnäisestä temperamentistasi, eikä sen takia edes kannata hakeutua hoitoon?
- estynyt ihminen
arvaa kuka kirjoitti:
Okei, multa menee vieläkin vähän pointti ohi. Väitätkö siis, että tämä kaikki johtuu synnynnäisestä temperamentistasi, eikä sen takia edes kannata hakeutua hoitoon?
En ole väittänyt. Tämä on tulosta sen temperamentin ja muiden sattumusten yhteisvaikutuksesta.
En kyllä tiedä millä rahoilla tätä työttämänä korkeakoulutettuna hoitaisin, kun on pelannut itsensä ulos työmarkkinoilta liian korkealla koulutuksella ja estyneisyyneisyydellä. - arvaa kuka
estynyt ihminen kirjoitti:
En ole väittänyt. Tämä on tulosta sen temperamentin ja muiden sattumusten yhteisvaikutuksesta.
En kyllä tiedä millä rahoilla tätä työttämänä korkeakoulutettuna hoitaisin, kun on pelannut itsensä ulos työmarkkinoilta liian korkealla koulutuksella ja estyneisyyneisyydellä.Sossu maksaa.
- -o-
Puhut vanhemmista ja huonoista kokemuksista.
Mielestäni jätät huomiomatta suurimman ujouden syyn eli perintötekijät.- arvaa kuka
No niin kuin aloitusviestissä kirjoitin, eivät palstalaiset kärsi ujoudesta, vaan huonouden kokemuksesta. Eihän kukaan syntyjään pidä itseään huonona, olipa saanut ujoutta aiheuttavat perintötekijät tai ei.
- ainaujo
Kyllä tuossa aloitusviestissä on perää. Itse olen paljon käynyt läpi lapsuuden ja nuoruudenaikaisia tilanteita, joissa minua on nöyryytetty. Tunteet on aina pitänyt ennen torjua ja niitä olen opetellut kokemaan. Ujous on vähän helpottunut ja ainakin se huonoudentunne. En enää tunne itseäni huonoksi, vaikka ujous kyllä edelleen vaivaa esiintymistilanteissa ja häpeän sitä, Arvostan silti nyt itseäni, kun aiemmin koin usein, että minulla ei ole samanlaista ihmisarvoa kuin toisilla. Se ei riippunut ujoudesta. Nyt huonoudentunne tulee pitkälti ujoudesta, jota häpeän.
Ujous aiheuttaa minulla juuri tuota tyhjän pään oloa. Aivot eivät pelaa niin kuin normaalitilanteissa. Kadehdin niitä, jotka osaavat ajatella samalla kun puhuvat. - vaikea sanoa
Minä olen tavallaan ulospäinsuuntautunut, ollut pienestä asti mutta murrosiässä sain voimakkaan ujouden, liika itsetietoisuuden ja käännyin enemmän sisäänpäin. Lisäksi omaisten kuolemat vakavoitti pysyvästi. Menetykset nuorella iällä "vanhentaa" mutta ei negatiivisessa mielessä.
Ujoudessa olen mahdoton tapaus. Pystyn toimimaan hyvin esim asiakaspalvelussa, muiden auttamisessa jne tilanteissa joissa kaikki on asiallista. Ylitsepääsemätön ujous iskee tunnepuolella, ihastumisissa ja ylipäätään omien tunteiden puhumisesta. En pidä siitä yhtään.
Flirttailu on aivan kamalaa. En osaa sitä yhtään. Oloni on naurettava jos yritän. Minua naurattaa suunnattomasti rohkeat ihmiset jotka estoitta kehtaavat flirttailla ja tuoda itseään esille. Onni kyllä suosii rohkeita. Ite menen jäihin jos ihastun enkä saa sanaa suusta enkä edes uskalla katsoa päin. Kamalaa. En kyllä muutenkaan ole kauhean sosiaalinen ollut aikuisiällä.
Uskallan tehdä alotteita jos ne voi tehdä silleen ettei kaikki muut ympärillä huomaa. Kirjoittamalla tai muuten, että tulee sopiva tilaisuus vaihtaa pari sanaa keskenään. Ennemmin odotan alotetta toiselta osapuolelta. Mutta ei flirttiä, ei ei ei. Ihastun tosi harvoin. Ujous on outo "sairaus."- professori x
Mutta mikset hakeudu hoitoon?
- mogolo
Olen tutkitusti estynyt ja vähän muutakin (mm. vaativa). Tuli vaan mieleen, että entä jos joissain tapauksissa häpeä ei olekaan vääristynyttä, vaan luonnollista? Esimerkiksi on ihmisiä jotka ärsyttävät aina normaaleita terveitä, sellainen heidän persoonansa/fyysisyys vain sattuu olemaan. Itse olen tällainen. Vuosien kevyesti tuetun hoidon jälkeen en enää tunne kuitenkaan huonommuutta rajoittavassa määrin, vaikka mm. lähisukulaiseni yrittää tähän provosoida. Voisi ehkä sanoa, että pystyn kohtaamaan satunnaisen halveksunnan, koska tunteeni ovat melko latistuneita. Koska moni näkee poikkeavuuteni ja tahtoo kokeilla rajojaan, niin loukkaannun kuitenkin ennenpitkään, kuten terveetkin tekisivät. Psykologikin totesi että "Sinä vain olet niin erilainen", onko olemassa siis edes vikaa mitä korjata?
- ...........
"...tunteeni ovat melko latistuneita."
"...onko olemassa siis edes vikaa mitä korjata?"
No siinähän mainitsit itse jo yhden vian.
Mikä sinussa muita ihmisiä ärsyttää? Erittele tarkemmin.
Miksi olet tekemisissä sukulaisen kanssa jonka koet jatkuvasti "provosoivan" sinua ja aiheuttavan pahaa mieltä? - mogolo
........... kirjoitti:
"...tunteeni ovat melko latistuneita."
"...onko olemassa siis edes vikaa mitä korjata?"
No siinähän mainitsit itse jo yhden vian.
Mikä sinussa muita ihmisiä ärsyttää? Erittele tarkemmin.
Miksi olet tekemisissä sukulaisen kanssa jonka koet jatkuvasti "provosoivan" sinua ja aiheuttavan pahaa mieltä?Itseasiassa mainitsen jo viestin alussa kaksikin vikaa; vaativuus ja estyneisyys. Tai siis ainakin ne ovat piirteitä joita on koetettu ns. omahoitaja keskusteluilla yritetty "parantaa", mutta kuten em. kirjoituksesta käy ilmi, on samanaikaisesti toinen taho antanut ymmärtää että ne ovat asioita jotka pitäisi vain hyväksyä. Koen tällaisen ristiinvedon hämmentäväksi, joten esitän viestissäni kysymyksen että onko täten jotain mitä edes pitäisi väkisin yrittää korjata (?). Viittaan kysymyksellä siis mm. persoonallisuushäiriöihin.
Ketjun aloittajalla on tähän selkeä vastaus, mutta en oikein jaksa uskoa tarjottuun ratkaisuun. Epäilen, että pystyisin koskaan täysin ongelmitta sulautumaan joukkoon terapian jälkeenkään, juurikin koska olen monien mielestä liian erilainen/ärsyttävä (en viitsi selittää nyt juurta jaksain).
Tämän vuoksi esitin toisen kysymyksen häpeän luonnollisuudesta, mutta huomaan että kysymys on lähinnä ajatusvirhe; tietysti häpeä on luonnollista. Pikemminkin olisi pitänyt kysyä, että missä määrin on sitten tervettä kokea häpeää tai jotain... täytyykö piikittely ottaa totena kun se on toistunut riittävän monelta satunnaiselta henkilöltä?
Olen jo herännyt tekemään pesäeroa mainittuun sukulaiseen, mutta asia on kovin ongelmallinen koska hän on käytännössä ainut ystävä, joten olen aika omillani jos pistän välit poikki. Hän tietää sen itsekin ja tästä johtuen ehkä uskaltaa olla niin röyhkeä.
- suolaa ja sokeria
Kirjoitat asiasta, MUTTA asia ei todellakaan ole noin yksinkertainen.
Minä tiedän, että olen persoonaltani ujo. En tiedä, mitä lapsuudessani on tapahtunut, voin vain arvailla ja luulla. Olen kyllä penkonut arkistotkin omista terveyskorteistani, jos sieltä olisi tullut jotakin poikkeavaa esiin.
Muutama huomio huonosti kasvamisesta tuli. Olin iso vauva. Mutta koko muu maailma tuntui suorastaan odottavan minua. Minulle kudottiin rakastaen nuttukin, joka oli varma sukupuolesta. En ollut suinkaan eka lapsi.
Toisaalta, minua on kuvailtu erityisesti isäni toimesta sanoilla "aurinko" ja nimikin on keksitty vain ja ainoastaan siksi ettei sitä koskaan voisi kutsua vihaisesti. Kuinka hymyni valaisee koko huoneen heti aamusta. Ja minulla on erittäin varhaisia muistikuvia aivan varhaisesta lapsuudesta. Mukavia.
Tiedän äitini persoonallisuuden. Tiedän kaikki ja olen varma että yksikään alan ammattilainen ei pystyisi erittelemään omia käsityksiäni hänestä. Hän herättää minussa voimakkaista ristiriitaisia tunteita, mutta ajan saatossa olen oppinut antamaan hänelle paljon anteeksi. Häntä vaivaa kateus. Tämä on varmaa, sen sanoi minulle psykiatrinikin -oikeastaan heti ensisanoikseen. Toisaalta hän on riippuvainen minusta ja haluaa elää elämäänsä minun kauttani. Olen hänelle jatke tai sitten en. Hän ei ole koskaan itse saanut kasvaa aikuiseksi -tai sitten minä vain olen liian vaativa lapsi. Ja hän liian heikko. Ja toisaalta, pidän itseäni melko herkkänä, sillä minusta tuli käytännönläheisnä ja näppäränä lapsena nopeasti hänen oikea kätensä. kuka ruokki ja ketä ja kenen tarpeita?
Mutta kun itse olisin tarvinnut apua ollessani lyöty, ahdistuksissani ja pienen vauvan äiti -hän paljasti korttinsa. Hän ilkkui, viljeli taitavasti kaikki omat kokemuksensa äityiteen ja varsinkin ne negatiiviset. Hän puhkui voitonriemua siitä, että nyt on minun vuoroni kärsiä ja asettua elämään elämää hänen saappaissaan..... Vaikka olin koko ajan ollut vastaan ottamassa hänen tunteitaan jo paljon alle kouluikäisestä... Ai että tuntuu pahalta..... minä ymmärtämässä hänen ahdinkoaan...joka oli todellista, mutta todellisuudessa häneltä on jäänyt kasvaminen kesken. Näin uskon.
Se, oman luonteen ujous ja sen vietävä viehättävyys eivät merkitse mitään.
Sun aloitukses on jotekin vähän turha. Olinko siis vaille jäänyt/ luoja yksin tietää mitä on tapahtunut/ miksi tunnen näin/ miksi olen ujo/
Ai niin ja minä olin sosiaalisesti ihan ok, minulla oli ystäviä, tuttavia ja minusta pidettiin!!! Se vain että en tiedä kuinka paljon sillä oli lopulta vaikutusta, millaisessa kulttuurissa elimme, mutta ainakin siellä. Tai sitten olin ylikiltti. Ja voimastahtoinen. En nimittäin lannistunut kiusaajille -heitäkin oli.- ed..
Noista huomioista huonosti kasvamisesta vielä....olenko siis kyltymätön narsisti, jos en olekaan saanut perustarpeilleni tyydytystä vauvana. Nälässä ollaan pidetty.... Muistan vain äitini kommentin oman lapseni syntymän jälkeen, kuinka "kakkosen on ollut pakko odottaa" huomiotaan, kun ykkönen on vaatinut osansa....
Meidän ykkönen siis on kuulemani mukaan saanut syliä ihan riittävästi.... Ja mä olen sit karjunut ja varmaan tosi ärsyttävällä äänellä, koska äitini ei pidä minun äänestäni -on sen ilmaissut kyllä :) Mä tulkitsen sen näin: Minä olen ollut erimieltä, kiukutellut ruuasta tai sitten muuten vaan narissut mitä lie väsymystä tms ja se on ollut liikaa äidilleni siinä tilanteessa?!!
Mutta mites tuo isäsuhde sitten? Kun mitään parempaa en voi lapsuudestani sanoa, kuin lämmin isän peittely ja isän hyvä olkapää?
Ja minä tiedän, että parhaimpansa äiti niillä tiedoilla ja siinä elämäntilanteessa teki, joten jäljelle jää vain tunne -järki kertoo totuuden :) - ed.
ed.. kirjoitti:
Noista huomioista huonosti kasvamisesta vielä....olenko siis kyltymätön narsisti, jos en olekaan saanut perustarpeilleni tyydytystä vauvana. Nälässä ollaan pidetty.... Muistan vain äitini kommentin oman lapseni syntymän jälkeen, kuinka "kakkosen on ollut pakko odottaa" huomiotaan, kun ykkönen on vaatinut osansa....
Meidän ykkönen siis on kuulemani mukaan saanut syliä ihan riittävästi.... Ja mä olen sit karjunut ja varmaan tosi ärsyttävällä äänellä, koska äitini ei pidä minun äänestäni -on sen ilmaissut kyllä :) Mä tulkitsen sen näin: Minä olen ollut erimieltä, kiukutellut ruuasta tai sitten muuten vaan narissut mitä lie väsymystä tms ja se on ollut liikaa äidilleni siinä tilanteessa?!!
Mutta mites tuo isäsuhde sitten? Kun mitään parempaa en voi lapsuudestani sanoa, kuin lämmin isän peittely ja isän hyvä olkapää?
Ja minä tiedän, että parhaimpansa äiti niillä tiedoilla ja siinä elämäntilanteessa teki, joten jäljelle jää vain tunne -järki kertoo totuuden :)Ja jos yhtään ihmisyydestä mitään ymmärrn ja inhimillisyydestä, on minun tehtävä antaa anteeksi ja ymmärtää sekä kasvaa hienovaraisesti yli hänen tahdostaan. Jota olen tähän asti noudattanut raivolla... Raivonnut ja tehnyt kuten hän haluaa... Mutta se on vähän liikuttavankin säälittävää!
Se vaatii todellista työtä. Erityisesti ihailen isääni, joka kaiken tämän jälkeen tukee vaimoaan ja samalla rohkaisee minua tekemään päinvastoin kuin äitini toive on. Se toisinaan herättää äidissäni selvää närästystä, mutta minä tiedän ja osaan toimia sen mukaan.
Minä ihailen isääni aina! Ja tietenkin äitiä, mutta nyt on kyse eri asiasta! Äitini on miljoona kertaa parempi ihminen ja uhrautunut perheensä eteen -mutta yhtä en unohda: sitä hänen käytöstä esikoiseni syntymän aikoihin. Rakastava äiti ei koskaan tee niin! EI koskaan. Joka ei tunne tunteitaan. - ed.
ed. kirjoitti:
Ja jos yhtään ihmisyydestä mitään ymmärrn ja inhimillisyydestä, on minun tehtävä antaa anteeksi ja ymmärtää sekä kasvaa hienovaraisesti yli hänen tahdostaan. Jota olen tähän asti noudattanut raivolla... Raivonnut ja tehnyt kuten hän haluaa... Mutta se on vähän liikuttavankin säälittävää!
Se vaatii todellista työtä. Erityisesti ihailen isääni, joka kaiken tämän jälkeen tukee vaimoaan ja samalla rohkaisee minua tekemään päinvastoin kuin äitini toive on. Se toisinaan herättää äidissäni selvää närästystä, mutta minä tiedän ja osaan toimia sen mukaan.
Minä ihailen isääni aina! Ja tietenkin äitiä, mutta nyt on kyse eri asiasta! Äitini on miljoona kertaa parempi ihminen ja uhrautunut perheensä eteen -mutta yhtä en unohda: sitä hänen käytöstä esikoiseni syntymän aikoihin. Rakastava äiti ei koskaan tee niin! EI koskaan. Joka ei tunne tunteitaan.Minä olen parantunut ujoudestani. Minä olen ujo! Ja Minä en pidä liian suulaista ihmisistä -koska minulla on kosketus ja järki tunteisiini! Minä vain nykyään kuuntelen sen 15 minuuttia, kun minulle sanotaan mikä on pelin henki.
Mulla on ihan muut keinot selvitä. Eikä sen joka puhuu! - ed.
ed. kirjoitti:
Minä olen parantunut ujoudestani. Minä olen ujo! Ja Minä en pidä liian suulaista ihmisistä -koska minulla on kosketus ja järki tunteisiini! Minä vain nykyään kuuntelen sen 15 minuuttia, kun minulle sanotaan mikä on pelin henki.
Mulla on ihan muut keinot selvitä. Eikä sen joka puhuu!http://www.youtube.com/watch?v=jajdOS9SeKA&list=PL8E10FE6EF920D6BD
- ...............
Kuulostat näiden kaikkien postauksiesi perusteella olevan aivan sekaisin...
- suolaa ja sokeria
............... kirjoitti:
Kuulostat näiden kaikkien postauksiesi perusteella olevan aivan sekaisin...
Se on tulkitsijan päässä. En ole sekaisin vaan liiankin selvillä kaikesta. Toki ymmärrän, että teksti ei ollut Suomi24 tasoa ollenkaan, vaan se olisi pitänyt kirjoittaa lukijaa ajatellen. Nyt se oli tajunnanvirtaa!
Tiedätkö vitsin, jossa ruotsalaisäiti kirjoittaa pojalleen kirjeen todella HITAASTI, jotta poika saa lukea aivan omaan tahtiinsa!
- Ujo olin mäkin
Mä en oo kirjotellu tälle palstalle aikasemmin mutta nuo sun kirjotukseshan aikalailla käy ihan perusjärkeen. Sitä kun onnistuu joskus jossain niin itsetuntohan nousee samantien. Muistan kun olin ujo koulussa (sehän johtu siitä että en oikein ollu hyvä missään urheilussa) mutta sitten kun sain eka kerran pimppaa niin en enää kokenut itseäni samaksi ujoksi tyypiksi.
Tosin, mulla on omien mokailujeni takia elämä mennyt sellasta vuoristorataa, ylös, alas, ylös, alas... eli siis on mennyt hyvin joskus, sitten taas pitkän aikaa huonosti, sitten taas kykenin kasaa itteni ja pääsin taas elämän syrjään kiinni jne...
Ei se ujous ole mikään sairaus sinänsä minun mielestä, se on vaan sellasta, kai niiku epävarmuutta tai jotain. Ujot on monesti sellasia hätäilijöitä, no, se kyllä menee niiltä ohi. Kunhan ei siis ala elämään luuserin tavalla elämäänsä.
On aika turhaa tuijotella asioita taaksepäin kun sä et voi mennä menneisyyteen ja korjata mokias elämässäs. Sen sijaan, voit pelastaa tulevaisuutes. Sillon oli ehkä niin mutta nyt on nyt. Vaan sillä on väliä. - Sinut tunnistan
Kattokaa luokkakuvat 13-15, selittää paljon, olis kuin olisi puna-armeijan panssarien alle jäänyt...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1263078
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2671255- 1011241
Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt791051Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.651046Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr121010- 30956
IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku50937Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie42904- 44816