Kuinka oikeat uudestisyntyneet uskovat opettavat/tulkitsevat uskottomuutta: kehottavatko sielunhoitajat ja pastorit menemään tunnustamaan omalle puolisolle uskottomuuden, vai riittääkö, kun kertoo sielunhoitajalle tai muulle uskovalle, että on tehnyt syntiä (ja mitä syntiä, myös sen) ja siinä rukoillaan ko asia ja julistetaan anteeksiannetuksi? Entä, jos puoliso epäilee uskottomuutta, toinen kieltää, ja kuitenkin se on ollut tosiasia? Jos uskoton on sielunhoitajalle jättänyt kertomatta, että on pahoinpidellyt puolisoaan tämän kysellessä ja epäillessä uskottomuutta? Kehotetaanko siis uskotonta menemään tunnustamaan tekonsa MYÖS puolisolle, jota kohtaan hän on tehnyt AVIORIKOKSEN?
sielunhoitajilta/pastoreilta kysyisin
mietityttää
550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
KYLLÄ... Raamatussa sanotaan että tunnustakaa toinen toisillenne syntinne niin parantuminen voi alkaa.. Ei riitä että vaa tunnustat syntisi jollekkin vieraalle vaan se ketä vastaan olet rikkonut on myös oikeutettu siitä kuulemaan. MITEN ihmeessä voit elää puolisosi kanssa jos olet ollut hänelle uskoton, kertoa jollekkin muulle asiasta ja olettaa että nyt kaikki on kunnossa? MISSÄ TODELLISUUDESSA OIKEIN ELÄT??????????
Ei hitto.. OLETTEKO AIKUISIA VAI LAPSIA??? lapsen suusta kyllä ymmärrän tuollaisen tekstin mut aikuisen suusta en.
Jos olet uskoton ja oikeasti kadut tekoasi ja haluat anteeksiantoa ja uutta mahdollisuutta niin sillon sun täytyy tunnustaa tekosi tuolle kyseiselle ihmiselle ketä vastaan olet rikkonut. KANTAA VASTUU TEOISTASI!!!!!! Jos kyseinen ihminen sinua rakastaa ja olet valmis tekemään kaikkesi tämän eteen niin sillon hän antaa sinulle anteeksi ja uuden mahdollisuuden, mutta joskus on vaan liian myöhäistä. TOSIN uskovan ihmisen on annettava anteeksi. Raamatun mukaan hänellä on mahdollisuus eroon mutta TOISAALTA raamattu myös sanoo että SYDÄMEN KOVUUDEN TÄHDEN TE EROATTE. ALUSSA EI OLLUT NIIN... JUMALA loi jokaista vaten yhden oikean kumppanin EI USEITA. Jos olet uskovana naimisiin mennyt niin sillon sen olet JUMALAN edessä solminut JA TIEDÄT MITÄ JUMALA AVIOLIITOSTA SANOO... SE ON LOPPUELÄMÄN LIITTO, ei siitä lähdetä.. Jos lähtee niin raamatun mukaan pitäisi olla loppuelämä yksin. JOS SIIS ON TOSIUSKOVA... NÄIN SANOO RAAMATTU... mies ei saa hylätä naistaan eikä nainen miestään. Tosin en tunne yhtään uskovaa joka näin oikeasti menettelisi vaan jokainen jonka tunnen ja joka on eronnut puolustelee tekoaan niillä muutamalla jakeella jotka löytyy raamatusta.. MUTTA sivuuttavat täysin nuo muut jotka sanovat että ei saa... KUKAAN ei voi tekoaan paeta JUMALAN edessä ja jos sana sanoo että JUMALA INHOAA eroa niin siinä näkee kenelle JUMALA eniten merkitsee ja kenelle ei... HUOKAUS...
Wau!!! Kiitos topakasta vastauksesta! Näin juuri ajattelen itsekin, siis ap eli alkuperäisen aloituksen kirjoittaja. En ole pettänyt puolisoani pitkän, vuosikymmenten liiton aikana, mutta joskus on tullut mieleen asia toisin päin, mutta kaikki on Jumalan käsissä, ei onneksi minun!
Anteeksiantamistakin olen saanut harjoitella Jumalan armosta ja eroaminen ei ole minulle vaihtoehto, mutta toisen puolesta en voi päättää. Jumala vihaa hylkäämistä.
Jos näin on, että uskovat edelleen työntävät heille tunnustamaan tulleet aviopuolisonsa pettäjät eli aviorikoksen tehneet tunnustamaan MYÖS omalle puolisolle eli sille, jota vastaa ovat rikkoneet, niin olen kyllä todella kiitollinen Jumalalle.
Kiitollinen Jumalalle myös tuosta vastaajasta ja hänen uskostaan!!! Ole siunattu, joka vastasit!
Voi.. MEITÄ jotka uskovat RAAMATUN sanaan ei ole kovin montaa. MONI väittää olevansa uskovia mutta todellisuus on toinen. EIVÄT ELÄ NIINKUIN väittävät. Ottavat raamatusta mieleisensä ja hylkäävät loput jne...
Itse olin ennen uskoontuloani ateisti. Naimisissa jne. PETIN miestäni 9vuoden aikana lukuisia kertoja. Pidin kaiken sisälläni koska ajattelin et se mitä toinen ei tiedä ei sitä loukkaakkaan.... KUN pidin tuon sisälläni se VAINOSI minua joka ikinen päivä/hetki kunnes puhuin ja tunnustin tekoni. Sen jälkeen asia ei ole vainonnut minua, mutta seuraukset oli sitäkin kamalammat. Tulin uskoon vasta eroni jälkeen joten tuo ero oli minulle todella iso paikka. Oli se jo ennen uskoontuloanikin mutta sen jälkeen vielä pahempi.
Uskosta osaton ex-puolisoni ei kyennyt sietämään uskoani eikä ole pahemmin minua takasin halunnutkaan. Rukoilin asian puolesta lähes kaksi vuotta.. Raamatussa Paavali kirjoittaa että kukin pysyköön siinä tilassa missä oli kutsun saadessaan. Jos olit naimisissa älä pyri pois siitä jne. JOS olisin tuntenut JUMALAN jo nuoruudessani en olisi IKINÄ kyennyt pettämään tai edes avioeroon. Onneksi erosin ennen uskoontuloani koska en olisi koskaan kyennyt kirjoittamaan nimeäni papereihin. Jos olisin tiennyt että JOKU näkee ja kuulee ihan kaiken, tietää ihan kaiken ja joudun joku päivä elää sen iljettävyyden kaiken uudelleen kun tilinpäätös tapahtuu niin en olsi ikinä kyennyt pettämään. MIETTIKÄÄ KUN joku näkee sen kaiken mitä teet. KUN KUVITTELET salaa käyväsi vieraissa niin joku katsoo koko ajan. AJATTELE miten oksettavalta tuo tuntuu. KUVITTELET ettei kukaan näe mutta väärässä olet. JOS olisin tiennyt että en ole yksin niin huhhuh.. KUNPA olisin tuntenut Jumalan aiemmin... HELPOMPI ajatella näin.. Kun ISÄ antaa ohjekirjan (RAAMATUN) ja osoittaa että HÄN haluaa meidän NOUDATTAVAN sitä, kertoo siellä mistä JUMALA itse tykkää ja mistä ei.. me olemme hänen lapsiaan. JOS KÄÄNNÄMME SELÄN RAAMATULLE KÄÄNNÄMME SELÄN ISÄLLE! Jos teemme väärin niin emme ainoastaan tee itsellemme vaan MUREHDUTAMME ISÄÄ... eikö jokainen lapsi halua miellyttää ISÄÄNSÄ, tehdä isää ylpeäksi? JOS teemme väärin niin isä pettyy...
JOS ET KERRO puolisollesi VALEHTELET.. kaikki mitä jätät kertomatta mikä vaikuttaisi häneen jotenkin on valehtelua.. se ei ole vain kertomatta jättämistä vaan VALEHTELUA jos se vaikuttaisi toiseen ihmiseen jollain tavalla se on valehtelemista... NÄÄ asiat pitäis jokaisen uskovan ottaa vakavasti...
Ihan oikeasti voisi olla parempi, ettei kerro puolisolleen satunnaisesta pettämisestä. Säästää tämän murheelta. Ja säästää avioliiton ja lasten kodin. Jos nimittäin muuten on kaikki kunnossa.
Varsinkin jos on sattunut panemaan seurakuntalaisten mukuloita niin siitä olisi hyvä olla visusti hiljaa.