Kapitalismin suhteellisen vakaa kasvu, valtion sosiaalisten tehtävien laajentaminen ja melko rauhanomainen kansainvälinen kehitys nostivat välillä jo harhakuvia luokkaristiriitojen katoamisesta. Näin ei ole tapahtunut, vaan ne ovat kärjistymässä uudelleen.
Tuotannon ja yhteiskunnan kehityksen avainasemassa on palkkatyötä tekevä työväenluokka, joka ei omista tuotantovälineitä ja jolla ei ole itsenäistä asemaa työssään.
Perinteisen tehdas- ja rakennustyöväen osuus työntekijöistä on vähentynyt. Työväenluokka on laajentunut etenkin naisvaltaisilla palvelualoilla. Työtä tehdään aiempaa useammin pienemmissä yksiköissä, alihankintoina, osa- ja määräaikaisissa tehtävissä, freelancereina ja myös itse itseään työllistäen. Jatkuva työttömyys ja pätkätöiden teettäminen ovat muodostuneet laajaksi ongelmaksi. Etenkin monilla nuorilla ja maahanmuuttajilla on vaikeuksia päästä työelämään.
Työntekijöiden koulutustaso ja osaaminen ovat kohonneet tieteellisteknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Tiedon hallinnan ja henkisen työn osuus on kasvanut. Monet muutokset tapahtuvat kuitenkin perin ristiriitaisesti. Samalla kun joillakin työn itsenäisyys lisääntyy ja työehdot paranevat, useimpien työtahti kiihtyy, työ pirstaloituu ja sopimusturva heikentyy. Mahdollisuudet tietoon ja koulutukseen jakautuvat epätasaisesti. Työmarkkinat on suurelta osin eriytetty ja eriytyneet sukupuolen mukaan, mikä ylläpitää naisten eriarvoisuutta.
Tieteellistekninen kehitys on lisännyt sivistyneistön merkitystä. Etenkin teknisen sivistyneistön sekä valtion ja kuntien tehtävissä toimivien korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut. Pääosa heistä lähenee asemaltaan työväenluokkaa. Suurpääoman valta asettaa rajat myös luovan työn itsenäisyydelle ja lisää sivistyneistön aseman epävarmuutta.
Julkisten palvelujen heikentäminen ja yksityistäminen vaikeuttavat lapsiperheiden, eläkeläisten ja yleensäkin pienituloisten hyvinvointia. Samalla ne kaventavat naisten mahdollisuuksia saavuttaa tasa-arvoinen ja itsenäinen asema. Pienet eläkkeet ja palvelujen puutteet estävät eläkeläisten laajenevaa joukkoa nauttimasta oikeudestaan turvattuun vanhuuteen. Terveydenhuollon, asumisen ja koulutuksen eriarvoisuus kasvaa. Köyhyys ja huono-osaisuuden periytyminen ovat vakava ongelma.
Pääosin perhetiloilla tapahtuva viljelijäväestön työ on maamme elintarvikehuollon perusta. EU:n maatalouspolitiikka, velkataakka ja monopoliyhtiöiden sanelemat ehdot kasvattavat maanviljelijöiden vaikeuksia. Suurin osa tiloista on joutunut tai vaarassa joutua lopettamaan.
Pienyrittäjyys on laajentunut. Useimmat pienyrittäjät ovat kuitenkin pankkien, tukkuliikkeiden, suurten firmojen ja valtion byrokratian puristuksissa epäitsenäisessä ja alistetussa asemassa.
Kaiken kaikkiaan, kansan suuren enemmistön edut, pyrkimykset ja toiveet törmäävät suuren rahan valtaan. Tämän enemmistön yhteisten ja yhdensuuntaisten perusetujen tiedostaminen ei tapahdu itsestään. Sitä vaikeuttaa muun muassa kokemusten erilaisuus, työnantajien pyrkimys kilpailuttaa työntekijöitä ja pirstoa työyhteisöjä, ammatillisen järjestäytymisen ja ay-liikkeen toiminnan puutteet, porvarillinen joukkotiedotus ja markkinoiden ruokkima kuluttamisen elämäntapa. Moni kokee turvattomuutta, voimattomuutta ja yksinäisyyttä.
Vaikeutena on myös yhdenvertaisten mahdollisuuksien epääminen joukkotiedotuksessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Vasemmistolaisia, ay-liikkeen ja kansalaisliikkeiden mielipiteitä syrjitään ja näiden liikkeiden toimintaa vaikeutetaan. Toisiin kansoihin, etnisiin ryhmiin ja kulttuureihin kohdistuvilla ennakkoluuloilla asetetaan työtätekeviä ja vähävaraisia ihmisiä toisiaan vastaan. Alituinen kilpailu, ihmisarvon polkeminen ja henkinen nujertaminen lannistavat monia.
http://www.skp.fi/2007-15-6/skpn-ohjelma
Tuotannon ja yhteiskunnan kehityksen avainasemassa on palkkatyötä tekevä työväenluokka, joka ei omista tuotantovälineitä ja jolla ei ole itsenäistä asemaa työssään.
Perinteisen tehdas- ja rakennustyöväen osuus työntekijöistä on vähentynyt. Työväenluokka on laajentunut etenkin naisvaltaisilla palvelualoilla. Työtä tehdään aiempaa useammin pienemmissä yksiköissä, alihankintoina, osa- ja määräaikaisissa tehtävissä, freelancereina ja myös itse itseään työllistäen. Jatkuva työttömyys ja pätkätöiden teettäminen ovat muodostuneet laajaksi ongelmaksi. Etenkin monilla nuorilla ja maahanmuuttajilla on vaikeuksia päästä työelämään.
Työntekijöiden koulutustaso ja osaaminen ovat kohonneet tieteellisteknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Tiedon hallinnan ja henkisen työn osuus on kasvanut. Monet muutokset tapahtuvat kuitenkin perin ristiriitaisesti. Samalla kun joillakin työn itsenäisyys lisääntyy ja työehdot paranevat, useimpien työtahti kiihtyy, työ pirstaloituu ja sopimusturva heikentyy. Mahdollisuudet tietoon ja koulutukseen jakautuvat epätasaisesti. Työmarkkinat on suurelta osin eriytetty ja eriytyneet sukupuolen mukaan, mikä ylläpitää naisten eriarvoisuutta.
Tieteellistekninen kehitys on lisännyt sivistyneistön merkitystä. Etenkin teknisen sivistyneistön sekä valtion ja kuntien tehtävissä toimivien korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut. Pääosa heistä lähenee asemaltaan työväenluokkaa. Suurpääoman valta asettaa rajat myös luovan työn itsenäisyydelle ja lisää sivistyneistön aseman epävarmuutta.
Julkisten palvelujen heikentäminen ja yksityistäminen vaikeuttavat lapsiperheiden, eläkeläisten ja yleensäkin pienituloisten hyvinvointia. Samalla ne kaventavat naisten mahdollisuuksia saavuttaa tasa-arvoinen ja itsenäinen asema. Pienet eläkkeet ja palvelujen puutteet estävät eläkeläisten laajenevaa joukkoa nauttimasta oikeudestaan turvattuun vanhuuteen. Terveydenhuollon, asumisen ja koulutuksen eriarvoisuus kasvaa. Köyhyys ja huono-osaisuuden periytyminen ovat vakava ongelma.
Pääosin perhetiloilla tapahtuva viljelijäväestön työ on maamme elintarvikehuollon perusta. EU:n maatalouspolitiikka, velkataakka ja monopoliyhtiöiden sanelemat ehdot kasvattavat maanviljelijöiden vaikeuksia. Suurin osa tiloista on joutunut tai vaarassa joutua lopettamaan.
Pienyrittäjyys on laajentunut. Useimmat pienyrittäjät ovat kuitenkin pankkien, tukkuliikkeiden, suurten firmojen ja valtion byrokratian puristuksissa epäitsenäisessä ja alistetussa asemassa.
Kaiken kaikkiaan, kansan suuren enemmistön edut, pyrkimykset ja toiveet törmäävät suuren rahan valtaan. Tämän enemmistön yhteisten ja yhdensuuntaisten perusetujen tiedostaminen ei tapahdu itsestään. Sitä vaikeuttaa muun muassa kokemusten erilaisuus, työnantajien pyrkimys kilpailuttaa työntekijöitä ja pirstoa työyhteisöjä, ammatillisen järjestäytymisen ja ay-liikkeen toiminnan puutteet, porvarillinen joukkotiedotus ja markkinoiden ruokkima kuluttamisen elämäntapa. Moni kokee turvattomuutta, voimattomuutta ja yksinäisyyttä.
Vaikeutena on myös yhdenvertaisten mahdollisuuksien epääminen joukkotiedotuksessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa. Vasemmistolaisia, ay-liikkeen ja kansalaisliikkeiden mielipiteitä syrjitään ja näiden liikkeiden toimintaa vaikeutetaan. Toisiin kansoihin, etnisiin ryhmiin ja kulttuureihin kohdistuvilla ennakkoluuloilla asetetaan työtätekeviä ja vähävaraisia ihmisiä toisiaan vastaan. Alituinen kilpailu, ihmisarvon polkeminen ja henkinen nujertaminen lannistavat monia.
http://www.skp.fi/2007-15-6/skpn-ohjelma
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nykyaikaisen talouden ja yhteiskunnan kehittäminen riippuu ihmisten kykyjen ja aloitteellisuuden kehittämisestä niin työntekijöinä kuin kansalaisina. Suurimpana esteenä tälle on suurpääoman valta. Kansanvallan toteutuminen edellyttää tuotantovälineet omistavan pienen vähemmistön vallan murtamista.
- Aktiivinen osallistuminen ja vaikuttaminen kehittyy vain silloin, kun sananvapaus, päätöksenteon julkisuus, lakko-oikeus ja muut demokraattiset oikeudet toteutuvat. Täysivaltainen kansalaisuus on ulotettava työelämään niin, että työntekijöillä on oikeus saada tietoja ja osallistua yritysten, laitosten ja virastojen päätöksentekoon. Osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuminen edellyttää myös puolueiden, ay-liikkeen ja kansalaisjärjestöjen päätöksenteon demokraattisuutta. Ketään ei saa syrjiä sukupuolen, syntyperän, kielen tai muulla perusteella.
- Valtiollisessa päätöksenteossa on siirryttävä hallitusvaltaisuudesta eduskunnan kehittämiseen toimivan kansanvallan elimeksi ja kansalaisyhteiskunnan vaikutusvallan vahvistamiseen. Kunnallista ja alueellista itsehallintoa on kehitettävä lisäämällä sen voimavaroja, kehittämällä lähidemokratiaa sekä hajauttamalla päätöksentekoa.
- Demokratia on ulotettava myös talouden alalle, jotta se ei jää tyhjän päälle. Se merkitsee monia toimia taloudellisen päätöksenteon julkisuudesta ja osuustoiminnan kehittämisestä aina teollisuuden ja energiahuollon keskeisten alojen yhteiskunnalliseen omistukseen ja demokraattiseen hallintaan sekä pankkien kansallistamiseen asti.
- Tiedon, sen hallinnan ja välittämisen kasvanut merkitys korostaa tarvetta demokratisoida joukkotiedotus, koulutus, tutkimus ja kulttuurielämä. Jokaisella tulee olla mahdollisuudet sivistyä ja kehittää itseään. On turvattava vähemmistökielten asema ja monikulttuurisuus. Kaupallisen, suuryhtiöiden hallitseman median ylivalta on purettava. On lisättävä vaihtoehtoisen ja vastajulkisuuden osuutta tiedonvälityksessä, muun muassa ay- ja kansalaisliikkeiden mahdollisuuksia tiedottamisessa. Valtio ja kirkko on erotettava toisistaan.
Suomessa on varaa ja velvollisuus turvata jokaisen täällä asuvan oikeus työhön ja hyvinvointiin.
Suurtyöttömyys, ihmisten tarpeiden kehitys ja talouden muutokset asettavat elinehtojen kehittämiselle suuria haasteita. Niihin vastaaminen on samalla sijoitus talouden ja yhteiskunnan kehityksen tärkeimpään tekijään, ihmiseen.
- Kattavalla perusturvajärjestelmällä on taattava ilman turhaa byrokratiaa kunnollinen toimeentulo jokaiselle työttömälle, opiskelijalle, eläkeläiselle, sairaalle, vammaiselle ja muille, jotka eivät voi sitä muulla tavalla saada. On poistettava köyhyys, työttömyys ja asunnottomuus.
- Julkisia palveluja on kehitettävä niin, että turvataan jokaiselle oikeus terveyteen, sivistykseen, kulttuuriin ja ihmisarvoisen elämän edellyttämään huolenpitoon. Etenkin peruspalvelut tulee järjestää julkisina palveluina, jotka ovat tasavertaisesti kaikkien saatavilla. Erilaisten tarpeiden huomioon ottamiseksi on luotava ihmiskeskeinen palvelukulttuuri ja hallinto, jossa palvelujen käyttäjät ja työntekijät osallistuvat palvelujen kehittämiseen ja jossa pidetään huolta työntekijöiden korkeasta ammattitaidosta.
- Yleinen työaika on lyhennettävä kuuteen tuntiin päivässä tai 30 tuntiin viikossa. Työn tuottavuuden kasvu ja sen tulosten oikeudenmukaisempi jakaminen mahdollistavat sen toteuttamisen alentamatta ansioita. Työajan lyhentäminen tulee toteuttaa niin, että ei lisätä hiostusta vaan luodaan uusia työpaikkoja.
- On muutettava tulonjako ja verotus oikeudenmukaisemmaksi. Pieni- ja keskitulosten verotusta on kevennettävä. Sen sijaan suurten yritysten, pääomatulojen, suurituloisten sekä energian ja luonnonvarojen haaskaamisen verotusta on tiukennettava.
- Sukupuolten tasa-arvon toteuttamiseksi on purettava työmarkkinoiden jakautumista "miesten ja naisten töihin" ja kehitettävä julkisia palveluja. On päästävä eroon kaikenlaisesta sukupuolisesta alistamisesta ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä.
- Valtion ja kuntien yrityksiä ja laitoksia tulee kehittää edelläkävijöiksi työllisyyden, demokratian ja ympäristösuojelun alalla. Niillä on tärkeä osuus tuotantorakenteen ja alueellisen kehityksen monipuolistamisessa. Myös yksityisille suuryrityksille tulee asettaa työllisyys- ja sosiaalisia velvoitteita ehtona sille, että yhteiskunta turvaa monin tavoin niiden toimintamahdollisuuksia.
- Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen edellyttää peruselintarvikkeiden tuotannon omavaraisuutta ja maaseudun elinvoimaisen kehityksen turvaamista. Kasvava osa maatalouden tuesta on ohjattava ympäristöä säästävään ja luonnonmukaiseen viljelyyn sekä maanviljelijöiden yhteistoiminnan edistämiseen.
Mahtava juttu.
Kansa päättäköön itse elämästään, ei iso raha.
On aika herätä puolustamaan oikeuksia!
Kenen?
Meidän tavallisten kansalaisten jotka elämme työttöminä tai joutumassa työttömyyteen ja köyhyyteen.
Hyviä asioitahan nuo ovat, mutta kaikki ilman fakta pohjaa miten ne toteutetaan. Kommunistinen järjestelmä on ollut ehkä yksi kaikkein tasa-arvoisimmista järjestelmistä yhteiskuntana, mutta epäonnistunut kokonaisuutena surkeasti. Miksi?
Koska faktat unohdettiin ja sorruttiin idealistiseen oman systeemin korruptoituneeseen puolustelemiseen ylimmän johdon omien etujen menettämisen pelossa. Jokaisessa järjestelmässä on ongelmansa, mutta vain se kehittyy joka myöntää ne ja lähtee korjaamaan niitä faktojen pohjalta.
Esille nostetut asiat eivät ole kohdillaan, mutta niiden korjaamiseen tarvitaan paljon muutakin kuin sormella osoitus siihen suuntaan missä on vika.
meidän = kansan on noustava!
upppista