Julkisuudessa näkee jatkuvasti ihmettelyä siitä miksi hovi tai KKO alentavat seksuaalirikostuomiota.
Eräs syy siihen on se että nykyään käräjäoikeuksien tuomareista suurin osa on naisia. Käräjäoikeuden naistuomarit eivät tunne lakia, kuten hovi tai KKO:n tuomarit, vaan tuomitsevat tunteiden perusteella. Seksuaalirikokset ovat nimenomaan sellaisia jotka herättävät niin valtavia tunteita etteivät tuomarit tai lautamiehet näe enää selvästi vaan tuomitsevat täysin tunteen mukaan. (Kuten Auer&Kukka keissin naistuomareista näimme?)
Stten kun juttu menee hoviin, niin siellä sentään jonkin verran tunnetaan lakia ja koitetaan edes tuomita vähän sinne päin.
Vasta KKO:ssa tuomarit oikeasti tuomitsevat lain mukaan eivätkä tunteen vieminä.
Siitä syystä tuomiot yleensä alenevat reilustikin.
Eräs esimerkki: Vanha mies oli ollut rannalla ja tyydyttänyt itseään. Teon oli nähneet 12-14 vuotiaat pojat. "Näin menetellessään miehen oli katsottu tehneen neljälle 16:ta vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan heidän kehitystään."
Käräjäoikeus on tuominnut miehen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on katsonut, että asiassa oli erityisiä syitä tuomita mies teosta säädettyä neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta lievempään rangaistukseen ja hovioikeus oli alentanut miehelle tuomittua rangaistusta tuomiten hänet 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Laki määrää että rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja että rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta.
1)Vahingollisuuden arvioinnissa merkityksellinen seikka on ensiksikin tekijän ja lapsen välinen suhde. Mitä läheisempi ja luottamuksellisempi suhde on, sitä vahingollisempi teko on.
2) Toiseksi teon vahingollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon hyväksikäyttöteon laatu, siis esimerkiksi se, onko kyseessä lapsen alistaminen teon katselemiselle tai seksuaalisille puheille taikka kajoaminen lapsen koskemattomuuteen.
3) Kolmanneksi merkityksellinen seikka on hyväksikäyttötekojen ja -kertojen lukumäärä.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta rangaistuskäytännöstä ilmenee, että lievimmin on rangaistu tekoja, jotka ovat olleet kertaluontoisia ja joihin ei liity lapsen koskettelua.
Lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistustason oikeellisuuden arviointia on pidetty vaikeana, koska rikokset vaihtelevat huomattavasti tekotavoiltaan ja rangaistavuudeltaan. Tuomittavaksi saattaa tulla niin lieviksi katsottavia tekoja, että neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta voidaan pitää liian ankarana.
Lieventämisperuste on tilanne, jossa passiiviseksi jättäytyneen tekijän menettely hädin tuskin on ylittänyt rangaistavalle laiminlyönnille asetetut edellytykset ja jossa teon hyväksyttävät piirteet tekevät siitä lähes oikeudenmukaisen. Teoista lievimmin rangaistaviksi voidaan katsoa sanalliselle tasolle jäävät teot. Myös muita tekotapoja kuin yksinomaan sanallisesti toteutettuja tekoja voi kuitenkin olla syytä arvioida lieviksi teoiksi.
Mies on ollut teon kohteena olleille pojille entuudestaan tuntematon. Teko on ollut kertaluontoinen, siihen ei ole sisältynyt lasten koskettelua, eivätkä pojat ole olleet mieheen nähden riippuvaisessa asemassa tai luottamuksellisessa suhteessa. Mies on tehnyt tekonsa ulkona joen ranta-alueella, josta pojat ovat voineet vapaasti poistua. Näiden seikkojen perusteella miehen menettelyä voidaan pitää tunnusmerkistön mukaan arvioituna lievänä.
Pojat eivät kertomansa mukaan ole kokeneet tilannetta tai miehen menettelyä ahdistavana. Pojista kaksi on ollut iältään 14-vuotiaita, siis lähellä 15-vuoden suojaikärajan päättymistä, yksi on ollut 13- ja yksi 12-vuotias. Tältä osin oikeus toteaa että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön mukaan teon tulee olla sellainen, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen seksuaalista kehitystä.
Muutkin tekokohtaiset olosuhteet voivat osoittaa teon tunnusmerkistön puitteissa arvioituna rangaistusarvoltaan vähäiseksi. Tässä asiassa tällaisia teon moitittavuuteen ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia perusteita on se peruste, etteivät teon kohteena olleet 12-14-vuotiaat lapset olleet millään tavoin vastaajan vaikutusvallan alaisina.
Eräs syy siihen on se että nykyään käräjäoikeuksien tuomareista suurin osa on naisia. Käräjäoikeuden naistuomarit eivät tunne lakia, kuten hovi tai KKO:n tuomarit, vaan tuomitsevat tunteiden perusteella. Seksuaalirikokset ovat nimenomaan sellaisia jotka herättävät niin valtavia tunteita etteivät tuomarit tai lautamiehet näe enää selvästi vaan tuomitsevat täysin tunteen mukaan. (Kuten Auer&Kukka keissin naistuomareista näimme?)
Stten kun juttu menee hoviin, niin siellä sentään jonkin verran tunnetaan lakia ja koitetaan edes tuomita vähän sinne päin.
Vasta KKO:ssa tuomarit oikeasti tuomitsevat lain mukaan eivätkä tunteen vieminä.
Siitä syystä tuomiot yleensä alenevat reilustikin.
Eräs esimerkki: Vanha mies oli ollut rannalla ja tyydyttänyt itseään. Teon oli nähneet 12-14 vuotiaat pojat. "Näin menetellessään miehen oli katsottu tehneen neljälle 16:ta vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan heidän kehitystään."
Käräjäoikeus on tuominnut miehen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Hovioikeus on katsonut, että asiassa oli erityisiä syitä tuomita mies teosta säädettyä neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta lievempään rangaistukseen ja hovioikeus oli alentanut miehelle tuomittua rangaistusta tuomiten hänet 30 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Laki määrää että rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys ja että rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta.
1)Vahingollisuuden arvioinnissa merkityksellinen seikka on ensiksikin tekijän ja lapsen välinen suhde. Mitä läheisempi ja luottamuksellisempi suhde on, sitä vahingollisempi teko on.
2) Toiseksi teon vahingollisuuden arvioinnissa on otettava huomioon hyväksikäyttöteon laatu, siis esimerkiksi se, onko kyseessä lapsen alistaminen teon katselemiselle tai seksuaalisille puheille taikka kajoaminen lapsen koskemattomuuteen.
3) Kolmanneksi merkityksellinen seikka on hyväksikäyttötekojen ja -kertojen lukumäärä.
Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevasta rangaistuskäytännöstä ilmenee, että lievimmin on rangaistu tekoja, jotka ovat olleet kertaluontoisia ja joihin ei liity lapsen koskettelua.
Lapsiin kohdistuvien hyväksikäyttörikosten rangaistustason oikeellisuuden arviointia on pidetty vaikeana, koska rikokset vaihtelevat huomattavasti tekotavoiltaan ja rangaistavuudeltaan. Tuomittavaksi saattaa tulla niin lieviksi katsottavia tekoja, että neljän kuukauden vähimmäisrangaistusta voidaan pitää liian ankarana.
Lieventämisperuste on tilanne, jossa passiiviseksi jättäytyneen tekijän menettely hädin tuskin on ylittänyt rangaistavalle laiminlyönnille asetetut edellytykset ja jossa teon hyväksyttävät piirteet tekevät siitä lähes oikeudenmukaisen. Teoista lievimmin rangaistaviksi voidaan katsoa sanalliselle tasolle jäävät teot. Myös muita tekotapoja kuin yksinomaan sanallisesti toteutettuja tekoja voi kuitenkin olla syytä arvioida lieviksi teoiksi.
Mies on ollut teon kohteena olleille pojille entuudestaan tuntematon. Teko on ollut kertaluontoinen, siihen ei ole sisältynyt lasten koskettelua, eivätkä pojat ole olleet mieheen nähden riippuvaisessa asemassa tai luottamuksellisessa suhteessa. Mies on tehnyt tekonsa ulkona joen ranta-alueella, josta pojat ovat voineet vapaasti poistua. Näiden seikkojen perusteella miehen menettelyä voidaan pitää tunnusmerkistön mukaan arvioituna lievänä.
Pojat eivät kertomansa mukaan ole kokeneet tilannetta tai miehen menettelyä ahdistavana. Pojista kaksi on ollut iältään 14-vuotiaita, siis lähellä 15-vuoden suojaikärajan päättymistä, yksi on ollut 13- ja yksi 12-vuotias. Tältä osin oikeus toteaa että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön mukaan teon tulee olla sellainen, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen seksuaalista kehitystä.
Muutkin tekokohtaiset olosuhteet voivat osoittaa teon tunnusmerkistön puitteissa arvioituna rangaistusarvoltaan vähäiseksi. Tässä asiassa tällaisia teon moitittavuuteen ja rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia perusteita on se peruste, etteivät teon kohteena olleet 12-14-vuotiaat lapset olleet millään tavoin vastaajan vaikutusvallan alaisina.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ilmeisesti hovista löytyy pahempia pedareita ja raiskaajia kuin käräjäoikeudesta, pitävät siis omiensa puolia...
Tyypillinen pedohunters kommentti.
Niinkun julkisuudessa onkin jo todettu, oikeuden tuomiot ovat usein mielipiteitä.
Käräjä- ja hovioikeuden tuomareiden omat henk.koht. mielipiteet voivat vaihdella huomattavastikin täysin sen mukaan samaistuvatko he vastaajiin vai asianomistajiin. Samoin rikostutkijana toimineen poliisin omat empatiat ratkaisevat jutun usein käsittelyn, koska esitutkintapöytäkirjan mukaan juttua tarkastellaan.
Jos rikostutkijana on nuori poliisi ja vastaajana nuori mies, johon poliisi voi itse samaistua, esitutkintapöytäkirja voi hyvinkin olla laadittu epältyä ymmärtäen.
Mutta jos rikostutkijana onkin eläkeikää lähestyvä vanhapiika jonka mielestä lähes kaikki teot ovat kammottavia seksuaalirikoksia, niin myös jutun käsittely käräjäoikeudessa näyttää aivan toiselta. Varsinkin jos sattuu että syyttäjän on vanha vihainen nainen ja tuomareina samanlaisia naisia.
Siksi usein seksuaalirikostuomiot ovatkin sattuman kauppaa. Se mistä toinen saa vankeutta, toinen ei saa edes syytettä.
"katsottu tehneen 16:ta vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan heidän kehitystään"
Millä perusteella minkäkin teon katsotaan vahingoittavan esim. 14-15 vuotiaan kehitystä?
Nimittäin useimmat Suomessa annettavat seksuaalirikostuomiot eivät ole lainkaan rikollisia muissa sivistyneissä länsimaissa.
Ihmetyttääkin että kun esim. Ruotsissa sama teko EI ole omiaan vahingoittamaan 15-vuotiaan kehitystä, niin miksi suomalaisteinin kehitys kuitenkin vahingoittuu oikeuden mielestä? Miksei myöskään 14-vuotiaan saksalaisteinin kehitys vaarannu?
Mihin oikeus perustaa tämän käsityksen?
Rikoslaki ei edellytä näyttöä siitä, että nuorelle tapahtuisi todellista vahinkoa hyväksikäytöstä. Riittää, että tällainen teko tyypillisesti on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, eli VOI vahingoittaa nuoren kehitystä.
Vaikka tekijä ei henkilökohtaisesti mieltäisikään tekoa vahingolliseksi, täyttyy tahallisuus, kun teko on vallitsevan näkemyksen mukaan lapsen kehitykselle vahingollinen.
Missä tämä "vallitseva näkemys" määritellään? Kuka päättää mikä milloinkin on "vallitseva näkemys"?
Aatelismiestä ei perinteisesti ole voinut tuomita muualla kuin hovioikeudessa.
Tämä on ihan totta. Esimerkiksi 1600-luvulla aatelisia ei ole voinut tuomita käräjäoikeudessa.
Pohjoissavolaiselta yritysjohtajalta on kumottu seitsemän kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus, jonka tämä sai työntekijänsä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Itä-Suomen hovioikeus ratkaisi asian epäselvässä tapauksessa syytetyn eduksi.
Hovioikeuden mukaan miehen syyllisyydestä jäi varteenotettava epäilys, eikä näyttö riittävällä varmuudella tukenut syytettä.
Oikeudessa puitiin vanhoja tapahtumia. Johtaja ja nuori naistyöntekijä yöpyivät yhteisessä hotellihuoneessa yhteisillä työmatkoilla.
Mies oli tekoaikaan 51-vuotias ja nainen 22-vuotias.
Käräjäoikeuden mukaan mies käytti hyväkseen esimiesasemaansa ja velvoitti tämän korvaamaan naiselle kärsimyksestä 2 500 euroa. Hovioikeus vapautti miehen myös korvauksista.
Näin toimii sivistyneen oikeusvaltion tuomioistuin.
Jollei ole riittävää näyttöä rikosesta, ei voi tuomita!
Muut hovioikeudet eivät noudata tätä oikeusvaltion perusperiaattetta, vaan tuomitsevat pelkän väitteen perusteella.
Sellainen, että RIKOLLINEN EI ENÄÄ KOSKAAN TEE RIKOSTA , VARSINKIN MAAHANMUUTTAJA RAISKAAJILLE ON NÄYTETTÄVÄ, ETTÄ TÄÄLLÄ ON PARASTA PITÄÄ PERSEESTÄÄN KIINNI, JOS MEINAA TÄÄLLÄ ASUA, JA JOKA EI TOTTELE, NIIN KERTAVIRHEESTÄ LENTÄÄ LOPULLISESTI ULOS,-TATUOINTI NAAMASSAAN !!!
SUOMEN OIKEUSLAITOS ON TYHMÄ ja TÄYSMÄTÄ SUURIMMALTA OSALTAAN, !!!
nimimerkki kokemusta valitettavasti ON !
Tutkimattomien rikosten pino kasvaa joka vuosi
9 907 paperiarkin pino kohoaa kihlakunnansyyttäjän vyötäisille. Yksi paperi pinossa kuvaa yhtä rikosta, jonka tutkinnan syyttäjä lopetti viime vuonna.
Hurjalta näyttää. Mutta paljon on syytettäviäkin rikoksia, sanoo kihlakunnansyyttäjä ja Pirkanmaan syyttäjänviraston apulaispäällikkö Hannele Selin-Hakala .
Pino kasvaa vuosi vuodelta, kun syyttäjät tekevät enemmän päätöksiä esitutkinnan rajoittamisesta. Rajoittaminen tarkoittaa, että esitutkinta lopetetaan, vaikka rikos olisi tapahtunut ja se voitaisiin ehkä selvittää.
– Pyritään selvittämään isot asiat kunnolla. (Eli pistetään kaikki rahat Auerin tutkimiseen?)
Esitutkinnan rajoittamiseen voi olla kolme erilaista perustetta. Pelkistetysti kyse voi olla siitä, että tutkinta olisi rikoksen vakavuuteen nähden liian kallis.
Kyse voi olla myös siitä, että rikos on hyvin vähäinen tai esitutkinnan lopputulos on vaadittavaan työmäärään nähden liian epävarma.
Johtava kihlakunnansyyttäjä Jouko Nurminen kertoo, että yksi kustannusperusteinen rajoittamispäätös voi säästää suureltakin työmäärältä.
– Työt lisääntyvät ja tulevat vaativammiksi, mutta väki ei lisäänny tai jopa vähenee.
Syyttäjä voi lopettaa esitutkinnan vain, jos poliisin tutkinnanjohtaja esittää sitä.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on kannustanut käyttämään rajoitusmahdollisuutta hyväksi.
Syyttäjä on voinut lopettaa esitutkinnan rikoksen vähäisyyden perusteella vuodesta 1997 alkaen. Kustannusperusteella ja prosessuaalisella perusteella (ks. tietolaatikko) esitutkinnan on voinut lopettaa vuodesta 2006 lähtien.
LAKI RAJOITUSPERUSTEET Kustannusperuste: Tutkinta olisi liian kallista asian vakavuuteen nähden.
Prosessuaalinen: Näytön saamisen vaikeuden takia olisi epätodennäköistä, että tutkinta johtaisi syytteeseen.
Kolmas peruste voi olla se, että rikos on hyvin lievä.
Tärkeä yleinen tai yksityinen etu voi kuitenkin vaatia esitutkinnan jatkamista lievissäkin rikoksissa.
Nimenomaan tästä syystä kiinnostaisikin tietää millaisia juttuja ja millaisin perustein jätetään tutkimatta ja syyttämättä?
Vaarantuuko kansalaisten yhdenvertaisuus, jos täsmälleen samasta rikoksesta toinen uhri saa korvauksia, koska se juttu menee oikeuteen ja toinen ei saa mitään, koska juttua ei edes viedä oikeuteen?
Syyttämättä jätetty esim.
Läimäys pepulle
Tuntematon mies läimäytti ulkomaalaisnaista pepulle Ilveksen yökerhossa Tampereella. Nainen teki rikosilmoituksen, mutta poliisin mukaan kyseessä olisi sakkorikos, jonka tutkinnassa jouduttaisiin tekemään paljon työaikaa vaativia toimenpiteitä. Lisäksi tapaus tuskin johtaisi syytteeseen, joten syyttäjä lopetti tutkinnan rahan säästämiseksi.
Lapsen hyväksikäyttö
Ulkomailta toiminut aikuinen sai jyväskyläläisen lapsen lähettämään itsestään internetissä seksuaalisia kuvia. Ulkomaalaisen epäillyn tavoittaminen olisi poliisin mukaan erittäin työlästä ja lopputulos olisi epävarma. Syyttäjä päätti lopettaa esitutkinnan rahan säästämiseksi. Syyttäjän mukaan hyväksikäyttö saatiin loppumaan ja lapselle saatiin apua.
Raiskaus
Ulkomaalaisen miehen epäiltiin raiskanneen naisen Helsingissä. Tapahtumien kulku oli hyvin epäselvä, eikä nainen itsekään muistanut kaikkea. Poliisin mukaan epäillyn tavoittaminen olisi vaatinut monia virka-apupyyntöjä ja rekisteritiedusteluja ulkomaille. Näyttöä ei välttämättä olisi saatu, joten syyttäjä lopetti esitutkinnan rahan säästämiseksi.
Kaikki esimerkkitapaukset ovat vuodelta 2012.
Kummallisinta on että julkisuuteenkin tulleissa tekijänoikeusjutuissa on riittänyt yhteiskunnan rahaa ja poliisin aikaa esim pikkutytön pinkin läppärin takavarikoimiseen ja asian tutkimiseen 1 ladatun mp3 biisin takia?!
Ja rahaa löytyy kyllä Ruandan joukkomurhaajan tekosien tutkimiseen vaikka Ruotsi järkevänä lähetti vastaavasta teosta epäillyt takaisin omaan maahansa, eikä törsännyt veronmaksajien rahoja!
"Kysehän on suomalaisten veronmaksajien kannalta monikulttuurisuudesta. Onko sen kustannuksista edes oikeus kysyä, vai tuleeko syyte?"
"Toivottavasti joku toimittaja kertoo joskus, paljonko tämä sirkus on tullut kansalaisille maksamaan. Väliaikatiedotkin ovat tervetulleita. Vai onko nollien määrä kasvanut jo niin suureksi, että pitää odottaa yli vaalien."
"Monenkohan vanhuksen hoidon olisi saanut kuntoon tämän ruandalaisen oikeudenkäynnin rahoituksilla?"
Tai monenko suomalaisuhrin rikostutkinnan ja tuomion?
http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2012/10/654.html
"Oikeusprosessiin jouduttiin, kun oikeusministeriö Tuija Braxin johdolla kieltäytyi suostumasta Ruandan pyyntöön luovuttaa Bazaramba kotimaahansa tuomittavaksi.
Prosessi tuli Suomelle kalliiksi. Jarkko Sipilän eilen blogissaan tekemän lopputilityksen mukaan prosessi esitutkinoineen ym. vaiheineen on aiheuttanut ja tulee vielä FB:n vankilassaolon ajalta aiheuttamaan Suomelle kaikkiaan noin viiden (5) miljoonan euron kustannukset; FB on istunut tutkintavankeudessa jo viitisen vuotta."
Hauskaa näytti olevan?
http://suomenkuvalehti.fi/s/mediagallery/2010/2/23/227032/wj230958v.jpg
Ei ihme kun 5 miljoonaa euroa suomalaisveronmaksajien rahoja piti tuhlata.
"Postia on lähetetty 6183 eurolla, pankkipalvelut ovat maksaneet 9625 euroa ja pesulapalvelut 3796 euroa.
Kohtaan ”elintarvikkeet/juomat ja tupakka” on kirjattu 6402 euroa ja ”muut aineet ja tarvikkeet ja tavarat” 67.151 euroa.
Kuljetusvälineiden vuokrat olivat 2011 yhteensä 53.624 euroa. Koneita ja laitteita (ei atk) on hankittu 40.208 eurolla."