Kun väitellään missä oli 2. MS:n nopein perääntyminen niin kyllä se kunnia kuuluu briteille. Burmassa he pistelivät takaperin n. 2400 km matkan keskivauhdilla 50 km/pv. Sitä ei ylitä mikään.
Burman taistelussa he menettivät yli 13 000 miestä japsien tappioitten ollessa n. 4000 miestä. Pari onnellista sattumaa pelasti kaksi kertaa brittiarmeijan täydelliseltä motilta ja tuholta.
Burman taistelussa he menettivät yli 13 000 miestä japsien tappioitten ollessa n. 4000 miestä. Pari onnellista sattumaa pelasti kaksi kertaa brittiarmeijan täydelliseltä motilta ja tuholta.
Vastaukset 79
Vanhimmat
Malakan niemimaan-Singaporen sota taisi olla briteiltä jokseenkin yhtä joutuisaa pakenemista. Ei aivan mutta melkein.
perääntymisessä kyllä puna-armeija kesällä 41. Vauhti oli jopa 80 km päivässä ja menetykset kolme miljoonaa miestä yksin vankeina. Kokonaistappiot olivat -41 noin 5 miljoonaa miestä, saksalaisilla yksi miljoona.
Siihen verrattuna brittien hommat olivat pikkuperunoita. Eihän he edes taistelleet kotimaassaan.
Myös ranskalaiset ohittivat britit kevyesti perääntymisissä ja tappioissa.
-----Vauhti oli jopa 80 km päivässä ja menetykset kolme miljoonaa miestä yksin vankeina.-----
Eivät perääntyneet, tuo 80 km oli paraita saksalaisten etenemisiä. Mutta laskepas jos suinkin osaat KESKINOPEUS Bug-joelta Moskovan eteen, aikaa n. 5½ kk. Eli keskinopeus on pitkästi alle brittien 50 km. Mahtoi briteilläkin nopeimmat päivät olla satoja km:ä.
-----Myös ranskalaiset ohittivat britit kevyesti perääntymisissä ja tappioissa.-----
Perääntymisessä tasan tarkkaan eivät ylittäneet brittien keskinopeutta Burmassa. Tappioissa tietenkin ylittivät koska hehän taistelivat loppuun asti kesällä -40. Luetko jotenkin brittien kunniaksi kesän -40 pienet tappiot kun ne syntyivät nopeasta pakoretkestä.
Oisko nuo 300 000 brittiäkään säästyneet orjatyöltä Saksassa mikäli Hitler ei olisi antanut pysääntymiskäskyä ja kenraali ranskalaisen ei olisi antanut suojaa. Winstonhan kusetti ranskiksia luvaten myös näille pakotien.
Neuvostoliitto oli 20-luvulta lähtien sotaan valmistautunut suurvalta. Aseteollisuus työllisti siellä merkittävän osan väestöstä. Vuosi 1941 oli surkea esitys. Saksassa ei edes vielä 1933 käynnistetty leikkejä. Luftwaffe perustettiin vasta 1935. Ne "kiertämiset" oli täysin merkityksettömiä. Pohja luotiin, mutta Versailesin "ohittamiset" hyödytti lähinnä laivastoa.
,,,,,Neuvostoliitto oli 20-luvulta lähtien sotaan valmistautunut suurvalta.,,,,
Eikös vaan olekin hyvä juttu kun oli Euroopassa edes yksi maa joka kykeni lyömään Wehrmachtin romuraudaksi. Se oli lopulta meidän suomalaistenkin onni, eikös vaan ollutkin?
NL voitti lännen tuella ja avulla. Se ei osallistunut Japanin sotaan, eikä juuri meri- ja ilmasotaan. Tappiot olivat suunnattomat. Hitlerin lannisti liittoutuneiden noin seitsenkertainen ylivoima. Tietysti puna-armeijalla oli siinä merkittävä osuus.
NL mahdollisti Hitlerin suurvoitot 1939-41.
"Mutta laskepas jos suinkin osaat KESKINOPEUS Bug-joelta Moskovan eteen, aikaa n. 5½ kk. Eli keskinopeus on pitkästi alle brittien 50 km. Mahtoi briteilläkin nopeimmat päivät olla satoja km:ä."
Keskinopeus oli pitkään 30 km ja ylikin. Sitten tietenkin alkoi matka ja kulutus tuntua, samoin NL:n ylivoima.
"Mahtoi briteilläkin nopeimmat päivät olla satoja km:ä."
Kuinka typerä oikein olet?
"Perääntymisessä tasan tarkkaan eivät ylittäneet brittien keskinopeutta Burmassa. Tappioissa tietenkin ylittivät koska hehän taistelivat loppuun asti kesällä -40."
On puppua taaas. Brittien keskinopeus Burmassa oli noin 10 km päivässä.
Ranskalaiset perääntyivät alusta alkaen nopeammin ja taistelun toisessa vaiheessa keskimäärin 50 km päivässä. Vastassa olivat moottoroidut joukot.
Ranskalaiset antautivat jopa laukaustakaan ampumatta. Jo kesäkuun puolivälissä hallitus alkoi tiedustella antautumisehtoja.
Britit taistelivat sodan loppuun.
Ota edes vähän selvää ennen kuin kirjoittelet tuollaista puppua.
ei suuria merkinnyt. Rundstedt oli jo käskenyt panssarit huoltotauolel seuraavaa vaihetta varten.
Ranskalaisten lisäksi britit suojasivat laivausta itse. Erityisesti RAF:n osuus oli merkittävä. Ranskalaisia evakuoitiin niin paljonkuin aluksiin mahtui, yli 100 000.
tilanne ollut ihan noin, kuin avaus harhaanjohtavasti kuvaa.
Japanilaisilla oli ilmaylivoima ja sen mukana toimintavapaus. Brittien voimat eivät myöskään riittäneet, vaan rintamaan jäi suuria aukkoja, joiden kautta japanilaiset etenivät.
Briteillä oli noin divisioona omia joukkojaan. LIsäksi intialaisia, australialaisia ( jotka vedettiin pois) ja burmalaisia joukkoja, joiden taisteluarvo oli heikko. Japani oli laadullisesti ja määrällisesti ylivoimainen. Perääntymistä ei suinkaan voi panna yksin brittien piikkiin.
Aivan sama tapaus oli Ranskalaisilla v.1940 ja Saksalaisilla ja Italialaisilla afrikassa 1942
,,,,,vaan rintamaan jäi suuria aukkoja, joiden kautta japanilaiset etenivät.------
Japsi eteni aukoista mutta miksi britti ei edennyt niistä samoista aukoista japsin selustaan?
brittien ongelmat selvisivät.
"Japsi eteni aukoista mutta miksi britti ei edennyt niistä samoista aukoista japsin selustaan? "
Sieltä puuttui sinun tasoisesi sotapäällikkö. Eihän sellaiset kenraalti kuin Wavell ja Alexander kyenneet moista oivaltamaan.
Burma ei ole leveimmilläänkään juuri enempää kuin 800 km.
"Burmassa he pistelivät takaperin n. 2400 km matkan keskivauhdilla 50 km/pv. Sitä ei ylitä mikään."
Mentiin siis pari kertaa edestakaisin, niinkö?
Kaikkeahan se brittikauna teettää, kuten on nähty.
Tämä vale on siitä reippaammasta päästä.
Totta kyllä on, että Burman perääntyminen oli brittien sotahistorian raskaimpia ja pisimpiä.
Miksi siitä pitää vielä valehdellakin?
-----Burma ei ole leveimmilläänkään juuri enempää kuin 800 km.----
Höh, ei siinä maastossa maavoimat liiku linnun tietä. Tiet kiemurtelee yms. Matkana 2400 km on ihan oikein, sen kertoo brittiläinen historioitsija Max Hastings kirjassaan. Hän tuskin on brittikaunainen stallari.
matkat mitataan linnuntietä, ei tienmutkien mukaan. Eikä se nelinkertaiseksi kasva millään mutkilla
Ja lue tarkemmin. Ettei MH tarkoittanut koko matkaa Singaporesta Intian rajalle?
Avauksesi on muuten tyypillinen brittikaunaiselle stallarille. Totuudella ei ole väliä, kunhan saa mustamaalata.
ei muuten venytä matkoja nelinkertaiseksi. Se on aivan sopivasti pohjois-etelä ja itä-länsi suuntaista.
Yritit valehdella siinäkin. Taidat olla Korppi tai vienohuttila. Valehtelu viittaa siihen suuntaan.
----- Totuudella ei ole väliä, kunhan saa mustamaalata. ---
Sinullako on esittää brittien sodankäynnistä parempi ja oikeampi totuus kuin Max Hastingsilla? Sori vaan mutta en usko eikä kyllä usko kukaan muukaan. Onhan tuo vaan taas sitä sinun psykoottista vale-vale-vale-vale-huutoasi, ei tälläkään kertaa mitään sen vakavampaa.
Hastings on hyvä kirjoittaja, ja matka pitää varmastikin suurin piirtein kutinsa. Vetäytyminen oli/on matkassa mitattuna brittiarmeijaa koskaan kohdannut. Mutta nämä ovat pelkkiä numeroita eivätkä koko totuus, saati sen olosuhteet ja merkitys. Lukekaa enemmän viestistä otsikolla Lapset, lapset.
Hastingsin tukimuksen kiistänyt?
"Sinullako on esittää brittien sodankäynnistä parempi ja oikeampi totuus kuin Max Hastingsilla?"
Kysehän on siitä, että avaus on tavanomaista mustamaalausta.
Ei ole mahdollista edetä 50 km päivässä kuin lähes ilman taistetlua ja moottoroiduilla joukoilla.Näin esimerkiksi Wehrmacht Ranskan taistelun toisessa vaiheessa.
Yhtä vähän on mahdollista pelastaa joukot toimintakykyisinä, kuten britit tekivät.
Keskinopeus voi olla vain noin 10 km päivässä tai sitten molempien on oltava moottoroituja.
Britit olivat jämähtäneet siirtomaa-aikaan ja kuvittelivat että kaikki sodat voitetaan kuin alkuasukaskapinat. Edes 1 maailmansota ei onnistunut opettamaan heille mitä nykyaikainen sodankäynti oli.
kaikin keinoin välttää uuden suursodan. Siksi he eivät siihen valmistautuneetkaan.
Ranskiksethan ne sai käytännössä suojaamaan Dunkerquen evakuoinnin. Tyhmin sakki oli ranskikset. Järkevä ranskalainen olisi kiltisti heiluttanut valkoista lippua ja auttanut saksalaisia nappaamaan ne kolmesataatuhatta teenjuoja. Tämä yhdistettynä Blitziin olisi riittänyt läskipojun syrjäyttämiseksi Lontoossa. Lähes puolimiljoonaa brittiä vankina jo vuoden 1940 lopulla ja Lontoon moukarointi. Ei edes läski olisi saannut sitä kansalleen myytyä uskottavasti. "Puollustamme vapautta. Emme voi liittoutua elintilaa vaativan hunnin kanssa". Ranskalaiset pöntöt sai pelkurin maineen, vaikka pelasti britit.
Balkanilaisia tolloja yllytettiin riehumaan, kuten puolalaisia. Turpaan tuli sielläkin. Jugoslavian kunkku Pietari kakkonen pakeni Lontooseen. Prinssi Pauli oli myös agentti, vaikka "Pavle" pistettiin kotiarestiin. Heydrich uskoi aina kuninkaallisten ja ylhäisten ympäri Eurooppaa toimineen ilmaiseksi Britannian tiedustelupalvelun agentteina.
----Britit halusivat kaikin keinoin välttää uuden suursodan.-----
Ei muuten yrittäneet. Puolalle annettu rajatakuu keväällä -39 oli varmin tapa varmistaa Puolan päätyminen sotaan. Samana kesänä torpedoitut neuvottelut neukun kanssa Englannin, Ranskan ja N-liiton yhteisestä Saksan vastaisesta rintamasta olivat toinen varma tapa saada sota alkamaan.
Syksyn -38 Tsekkoslovakin myyminen oli oikeastaan sodan lähtölaukaus, sen jälkeen ei Hitleriä enään pidätellyt mikään, hän oli kaikkivoipaisuuden hurmiossa kuten kenraalit ja koko Saksan kansa. Tuo syksyn -38 sopimus häivytti Saksasta viimeisetkin järjen rippeet.
Hitler oli niin sotakiimassa, että sota olisi varmaan alkanut ilman näitäkin brittivarmistuksia.
Tämä on väärin. Burmassa ei ollut kysymys mistään oppimattomuudesta, sillä brittiarmeija Kansainyhteisön mainioine joukkoineen voitti 1. maailmansodan. Brittiarmeijan operaatiotaito ja kaikinpuolinen etevämmyys sekä vastustajaan että liittolaisiin nähden 1. msodan viimeisten sadan päivän offensiivin aikana (ja luultavasti vain silloin) oli voiton perusta, sillä voitto se oli, ja nimenomaan rintamalla. Saksan "selkäänpuukotusteoria" on pelkkää Hitlerin poliittista selityshölynpölyä, kuten rotuoppi ja "Lebensraum" idässä. Näistä kolmesta tosin vain selkäänpuukotusteoria on jäänyt jostain syystä osittain eloon koulupoikahistorioitsijoiden märehdittäväksi ja heitä harhauttamaan.
On turhaa sekä jokseenkin lapsellista laskea perääntymiskilometrejä suhteessa matka-aikaan. Tässä ketjussa mainituissa vertailuissa sekä ranskalaiset että venäläiset puolustivat kotimaataan. Brittiläisen Kansainyhteisön joukoilla ei ollut tarkoitus eikä edellytystä pitää Burmaa v. 1942 Malakan ja Singaporen (amatöörimaisen huonosti) menneiden sotatoimien jälkeen. Tarkoitus oli viivyttäen tuoda brittiläinen Burman-armeija ehjänä ja taistelukykyisenä Intiaan, missä oli paitsi huolto myös valtava väestöpohja uusien yhtymien perustamkiseksi. Tämä onnistui. Lisäksi (kuten edellä mainittu) vahvasti siirtomaajoukkopohjainen brittiarmeija tuotti vetäytyessään japanilaishyökkääjälle suuremmat tappiot kaatuneina (japanilaiset noin 3 000) kuin mitä se itse kärsi.
Mielenkiintoisena seikkana mainittakoon, että nimen "Burcorps" saanutta Britannian Burman-armeijakuntaa komensi kenraali William Slim, josta sittemmin tuli marsalkka ja Intiassa muodostetun brittläisen 14. armeijan komentaja. Oli hieno suoritus sinänsä saada joukot, keskinkertaisetkin, Burmasta koko lailla ehjänä kotiin, ja vielä hienompi suorittaa Burmaa puolustavan japanilaisen armeijan (joskin melko heikon sellaisen) tuhoaminen. Tulevien sotatoimien kannalta on aina merkitystä sillä, tuhotaanko vihollinen vai työnnetäänkö se vain jonnekin rajalinjan taakse, kenties vahvistumaan uudelleen. Burman valtaus 1942 edusti jälkimmäistä, takaisinvaltaus 1944 - 45 edellistä tapahtumakaarta.
Asenteellisen koulupoikahistorioitsijan on syytä huomata, että mitään edellä olevasta ei ole revitty omasta päästä, vaan näin on näreet. Tässä lähteet yllä olevaan:
Robert Lyman - Slim, Master of War
David Fraser - And We Shall Shock Them
John Terraine - To Win a War
Gordon Corrigan - Blood, Mud, and Poppycock
Eddy Bauer (toim.) - Toinen maailmansota
Gary Sheffield - 1918: The Year of Victory
Kirjoiteltelmat mallia "kuka oli paras, kuka huonoin, kuka nopein tekemään sitä tai tätä" eivät kuulu vakavaan faktapohjaiseen keskusteluun. Niistä saa hyvää materiaalia argumentointiin mutta vain vähän valaisevaa lisätietoa, mikäli mainittu tietopohja argumenteilta puuttuu. Todellisuus on usein niin moniulotteinen, ettei sitä voi yksinkertaisiksi paras-huonoin-nopein-väittämiksi pukea. Ennemmin kannattaa jo omien kasvojen säästämiseksi olla hiljaa. Tämä vain opiksi ja ojennukseksi tällä erää.
"Syksyn -38 Tsekkoslovakin myyminen oli oikeastaan sodan lähtölaukaus, sen jälkeen ei Hitleriä enään pidätellyt mikään, hän oli kaikkivoipaisuuden hurmiossa kuten kenraalit ja koko Saksan kansa. Tuo syksyn -38 sopimus häivytti Saksasta viimeisetkin järjen rippeet."
Münchenissä nimenomaan rakennettiin rauhaa. Hitlerhän vakuutti tämän riittävän. Britit uskoivat saaneensa vakuudet rauhasta. Ei Hitlerin petos ollut brittien vastuulla.
"Puolalle annettu rajatakuu keväällä -39 oli varmin tapa varmistaa Puolan päätyminen sotaan."
Merkillistä vääristelyä. Takuut merkitsivät Hitlerille varoitusta joutua Puolan lisäksi sotaan myös suurvaltojen kanssa.
"Samana kesänä torpedoitut neuvottelut neukun kanssa Englannin, Ranskan ja N-liiton yhteisestä Saksan vastaisesta rintamasta olivat toinen varma tapa saada sota alkamaan."
Jotain tottakin. Paitsi, että neuvottelut torpedoi NL vaatimuksillaan ja MR sopimuksella. Se aukaisi tien sotaan. Brittejä on turha syyttää. He yrittivät ylläpitää rauhaa loppuun asti. Sotaa halusivat Hitler ja Stalin. Ja saivat.
Kova on valehtelijoiden yritys saada britit syyllisikiki diktaattorien sotapuuhiin.
--- Lähes puolimiljoonaa brittiä vankina jo vuoden 1940 lopulla ---
Fucking rubbish. Brittejä oli Ranskan valtauksen v. 1940 jälkeen sotavankeina oli noin 40 000. BEF (siirtoarmeija) ei kokonaisuudessaan käsittänyt puolta miljoonaa miestä. Mistä näitä lukuja oikein revitään? Voiko oppimattoman kakkapuheen foorumilla edes keskustella, vai tuleeko tästäkin ketjusta pelkkää juupas-eipäs-lahtari-stallari huutoa?
asiallista asiaa britteihin kohdistetun mustamaalauksen oikomiseksi.
Avaus on osoitus täydellisestä asiantuntemattomuudesta, kuten niin monesti ennenkin.
Niin, siltä ikävä kyllä näyttää.Täällä olisi vaihteeksi mukava keskustella älyllisestikin. Kiitos taustatuesta.
Onhan tuo paljon parillasadalla tuhannella ohi heittäen. Nooh 300 000 ukon kiinni jääminen olisi riittänyt murtamaan taistelutahdon. Joko helpotti.
että tuo poliittinen asennoituminen pilaa keskustelut. Joillekin on tärkeää osoittaa britit syyllisiksi maailmansotaan ja ties mihin, jotta NL ei saisi turhaan ikävää huomiota. Loputon brittien mustamaalaus on käynnissä.
On suorastaan yllättävää, että on Sinun tasoisiasi keskustelijoita jossain. Hyvä olisi, jos jaksaisit osallistua enemmän.
-----Loputon brittien mustamaalaus on käynnissä----
Päinvastoin, teikäläisillä on aina ollut ja on vieläkin loputon "idän" mustamaalaus. Maailman kaikkiin ikäviin asioihin on meidän itänaapurimme enemmän kuin 110 % yksin syyllinen. Siksipä on suorastaan pyhäinhäväistys teikäläisille puusilmille edes vihjatakaan, että pientä syyllisyyden tynkää olisi voinut olla lännessäkin, edes joskus. Jos joku sen tekee niin heti te otatte kaiken suunsoittoarsenaalinne käyttöön tällaista ihmistä vastaan eikä silloin tosiasiat paljon paina.
"Päinvastoin, teikäläisillä on aina ollut ja on vieläkin loputon "idän" mustamaalaus. Maailman kaikkiin ikäviin asioihin on meidän itänaapurimme enemmän kuin 110 % yksin syyllinen. Siksipä on suorastaan pyhäinhäväistys teikäläisille puusilmille edes vihjatakaan, että pientä syyllisyyden tynkää olisi voinut olla lännessäkin, edes joskus."
Venäjän/NL:n kehujia riittää palstalla loputtomiin. Tietysti niihin vastataan.Samoin toisin päin.
Englannin suuntaan tulee vain järjestelmällistä mollaamista ja nimenomaan tässäkin topicissa nähdyllä tavalla eli pahasti liioitellen ja myös suoraan valehdellen. Jatkuvaa on syyttää brittejä 2.MS:n aloittamisesta, mikä ei pidä paikkaansa.
Britit kärsivät sodan alkuvuosina niin rankkoja tappioita yhtä mittaa, ettei niitä ole tarpeen liioitella. Sama koskee sodan loppuvaiheen voittoja. Briteillä oli niissä oma osuutensa. Sitä on tarpeetonta väheksyä.
Britien mustamaalaaminen on verrattavissa Suomen vuoteen -18. Sitäkin vääristellään loputtomasti, ikäänkuin sillä tavalla voitaisiin muuttaa tapahtumien kulku toiseksi.
Koska mollaamisen lähtökohta on eritoten vasemmistolaisilla poliittinen, tulee keskustelusta helposti poliittinen juupas-eipäs kiistely sen sijaan, että pohdittaisiin tapahtumia historian kannalta ja kenties totuutta etsien.
"Järkevä ranskalainen olisi kiltisti heiluttanut valkoista lippua ja auttanut saksalaisia nappaamaan ne kolmesataatuhatta teenjuoja"
Jaa, oliko se saksalaisen miehitysvallan alla eläminen sitten niin kivaa, että olisi kannattanut avittaa Saksa voittoon?
Mistä näitä pässejä oikein sikiää?
Burmassa tehtiin todellakin brittiarmeijan vetäytymisennätys, pisimmillään noin 1600 km viiden ja puolen kuukauden aikana alkuvuodesta 1941. Keskimääräiseksi päivämatkaksi tulee siis noin 9,7 km/vrk.
Avaajan luvut ovat liioiteltuja. Ehkä hän on tulkinnut tuon 1600 km maileiksi.
Vertailun vuoksi operaatio Barbarossan ensimmäisessä vaiheessa saksalaiset etenivät / puna-armeija perääntyi 800 km 18 päivässä 22.6.-9.7.1941, mistä tulee noin 42 km/vrk. Vastaavasti koko Barbarossan aikainen 5,5 kk ja 1700 km eteneminen tarkoitti noin 10,3 km/vrk. Tosin merkityksellistä tässä oli pikemminkin tuossa ajassa vallattu 1,3 miljoonaa km2, joka lienee edelleen voimassa oleva maailmanennätys.
Luuseri Neuvostoliitto perääntyi aina Länsi-Ukrainasta ja Itä-Puolasta 5000 kilometriä Moskovan ja Leningradin porteille. Ainoastaan väsymys ja talvi esti saksalaisia viemästä tilannetta loppuun asti. Huono huolto ja suuret etäisyydet estivät myös. Britit löi Luftwaffen alivoimalla kesällä 1940.
-----Ainoastaan väsymys ja talvi esti saksalaisia viemästä tilannetta loppuun asti.---
Meinaatko että neukulta oli väärin voitettu? Huonompi väsyy ensin ja typerämpi ei ota huomioon kaikkia sodan ja taistelukentän olosuhteita. Venäjällä kun yleensä tulee joka vuosi talvi. Kolmas mikä esti saku voittamasta oli voiman puute. Tappiot olivat -41 vuonna n. miljoona miestä ja Moskovan edustalla oli ps-divisioonassa enää keskimäärin 10-20 vaunua. Ei niillä mitään vallata oli talvi tai kesä.
Niillähän kesti paremmalla kalustolla ja ylivoimallakin vuoteen 1944 asti. Ei silloinkaan vielä kaikilla rintamilla alkanut Saksan perääntyminen. Puola oli muistaakseni Saksan hallinnassa aina vuoteen 1945 asti. Neuvostoliitto valtasi aavekaupunki Varsovan tammikuun lopulla vuonna 1945. Hitler oli tuhonnut historiallisen kaupungin totaalisesti. Selviytyneet asukkaat oli viety keskitysleireihin ja historialliset rakennukset hävitetty maan tasalle. Vaasa suvunkin Sigismund pellen hallinnosta ei jäännyt jälkeäkään. Surkeaa miten meni neljä vuotta päästä Varsovaan, vaikka Saksalla oli sota samaan aikaan lännessä.
Tiedä kummat oli pelkurimaisempia Salernossa britit vai pastamaakari rasvaletit.
pelastivat jenkit täystuholta.
Todettakoon, että keskustelun avausta kuvastaa täydellinen ymmärtämättömyys sotilasasioista. Ehkä jossain miehistötasolla voidaan asia nähdä tuosta sammakkoperspektiivistä. Olen itse reservin majuri ja joutunut opiskelemaan myös asioita toiselta kantilta.
Vetäytyminen on kaikista sotilasoperaatioista kaikkein vaikein ja vaativin. Vetäytymisen ideana ei ole sekasortoinen pako vaan se, että vaihdetaan tila aikaan. Vetäydyttäessä siis pyritään viemään omat joukot mahdollisimman nopeasti pois vihollisen tieltä _niiden taistelukyky säilyttäen_. Samalla tehdään kiusaa viholliselle ja viivytetään vihollista.
Vetäytyminen näyttää ulkopuolisesta pelkuruudelta tai pakenemiselta. Se ei missään tapauksessa ole sitä. Se on sotilastoimi siinä missä hyökkäys tai siilipuolustuskin. Vetäytyminen on paljon mielekkäämpää määrällisesti ja laadullisesti ylivoimaista vihollista vastaan kuin epätoivoinen ja tuhoon tuomittu siilipuolustus.
Britit vetäytyivät sekä Malakalla että Burmassa siksi, että heillä oli vastassaan määrällisesti ja laadullisesti ylivoimainen vihollinen, ja heillä itsellään lähinnä pelkkiä B-luokan joukkoja - parhaat voimat olivat Euroopassa. Alkuvuodesta 1942 japanilaisilla oli lisäksi sekä ilma- että meriherruus - brittien voimat oli silloin keskitetty Atlantille, Välimerelle ja Afrikkaan, jolloin vetäytyminen oli ainoa mielekäs sotatoimi. Se, että vetäydytään nopeasti, merkitsee että vetäytyminen on hyvin järjestäytynyttä ja että joukko säilyttää hyvin taistelukykynsä.
Minne sitten vetäydyttiin? Vastaus oli, että Intiaan. Intia oli luontainen linnoitus: sitä suojasi yhtäältä Himalaja ja toisaalta Brahmaputra, ja siellä oli riittävästi väestöpohjaa uuden, toimintakykyisen armeijan kokoamiseen. Burmaan jäivät Orde Wingaten johtamat chindit-sissit, jotka tekivät siellä japanilaisten olon vaikeaksi. Tämäkin on aivan sodankäynnin peruskauraa: kun vetäydytään, osa joukoista jää vihollisen alueelle käymään sissisotaa.
Japanilaiset olivat vielä riittävän hölmöjä yrittämään invaasiota Intiaan Kohimassa ja Imphalissa, jossa he saivat turpaansa pahemman kerran. Vuonna 1944 toiseen suuntaan mentiinkin sitten about samaa vauhtia.
Taas asiallinen kirjoitus brittien toimista.
----Olen itse reservin majuri -----
Sananlasku "majurina mies on tyhmimmillään" pitää näämmä täysin paikkansa.
----Vetäytyminen näyttää ulkopuolisesta pelkuruudelta tai pakenemiselta.----
Et kai vaan pyri opettamaan, että perääntyminen Malakasta, Singaporesta ja Burmasta oli parempi vaihtoehto kuin olisi ollut pitää asemat ja siten nuo alueet hallussaan. Parempi on torjua hyökkäys kuin perääntyä, pitäisi majurin se tietää. Jos nyt edes olet majuri.
Kuten todettu, vetäytyminen on kaikista sotilastoimista kaikkein vaikein. Ja kyllä, silloin kun puolustautuminen johtaa täydelliseen tuhoon, on parempi vetäytyä taistelukyky säilyttäen uusiin asemiin kuin käydä toivotonta puolustustaistelua, joka johtaa vain omaan tuhoon.
Britit tekivät aluksi erittäin amatöörimäisen virhearvion Malakassa. He olettivat, että Malakan viidakot tarjoaisivat luonnollisen puolustusmaaston ja että japanilaisten eteneminen olisi äärimmäisen hidasta.
Pahaksi onneksi viidakkoon oli 1920- ja 1930-luvuilla raivattu iso joukko kumi- ja öljypalmuplantaaseja ja niille oli rakennettu valtava määrä teitä. Malakka ei enää ollut tietöntä viidakkoa. Britit yllättyivät, miten nopeasti japanilaiset pääsivät etenemään näitä viljelijöiden viidakkoon raivaamia teitä, ja puolustusasemat, jotka olisivat toisenlaisessa viidakossa olleet erinomaisia, muuttuivat nopeasti pussinperiksi. Ainoa keino pelastua oli lähteä livohkaan ASAP.
Singaporen komentajana oli täysin kyvytön Arthur Percival, joka ei ollut tehtäviensä tasalla. Hän oli laiminlyönyt kokonaan Singaporen linnoittamisen ja puolustamisen, ja se putosi Japanin käsiin kuin kypsä hedelmä. Percival olisi pitänyt panna sotaoikeuteen ja ampua sodan jälkeen.
Kun sotatoimet alkoivat Burmassa, brittien tilanne oli täysin toivoton. Japanilaisilla oli ilmaherruus ja meriherruus, ja he olivat kaapanneet Malakan ja Singaporen, ja heillä oli sekä määrälliset että laadulliset yliotteet. Puolustautuminen Burmassa olisi johtanut brittiarmeijan täydelliseen tuhoon. He päättivät vaihtaa tilan aikaan.
Vetäytyminen ei siinä tilanteessa ollut ainoastaan järkevää. Se oli ainoa mielekäs vaihtoehto.
The one who runs away fights another day, on vanha brittiläinen sotilasviisaus. Vetäytymisen ideana oli houkutella japanilaiset maastoon, jossa hyökkäykseen valmistautuminen olisi ollut vaikeaa ja jossa huoltolinjat olivat pitkät ja hankalat. Ainoa järkevä tapa huoltaa Burman joukkoja oli meritse, ja merellä vaanivat liittoutuneiden sukellusveneet. Plus sitten Wingaten chindit-sissit, jotka tekivät japanilaisten olon Burmassa vaikeaksi.
Brittiarmeija oli siinä vaiheessa Intiassa - Himalajan ja Brahmaputran takana. He laskivat, että jos Japani yrittää offensiivia Intiaan, se päättyisi huonosti. Niinhän siinä kävi. Japanilaiset hakkasivat päätään seinään Kohiman ja Imphalin katastrofeissa. Samalla britit saivat Intiassa kasattua voimiaan ja koottua uuden armeijan.
Kyvyttömyys tai haluttomuus vetäytyä ja jääräpäinen toivoton puolustautuminen on ollut siemen monille sotilaallisille katastrofeille. Tunnetuin tällainen oli Stalingrad. Hitler kielsi vetäytymisen, vaikka se olisi ollut ainoa mielekäsä veto siinä tilanteessa. Lopputulos oli 300 000 miehen menettäminen.
Miehistötasolla sellaiset sotilastoimet, jotka yhtymätasolla ovat mielekkäitä, tulkitaan hyvin usein väärin. Juuri tuo "parempi torjua hyökkäys kuin perääntyä" on juuri miehistötason viisautta. Tosiasia on, että uusien, vereksien voimien kokoaminen on aina paljon vaikeampaa jos viholliselle on tehty viimeiseen saakka vastarintaa kuin jos on vetäydytty hallitusti. Japanilaiset tekivät poikkeuksetta tämän virheen - he puolustivat viimeiseen saakka. Heidän tappionsa olivat hirveät, ja kun japanilainen yksikkö kerran lyötiin, se ei enää ikinä toipunut taistelukykyiseksi.
"" Ainoa keino pelastua oli lähteä livohkaan ASAP#
Ne tiet olisivat olleet aivan yhtälailla britinkin käytettävissä koukkauksiin japsin selustaan jne... Eivät ne tiet palvelleet yksin japseja vaan samalla lailla molempia. Mutta kun armeijan johto on aaseja ja miehiltä on täysin taistelutahto hukassa niin näkee miten siinä käy.
""Kyvyttömyys tai haluttomuus vetäytyä ja jääräpäinen toivoton puolustautuminen on ollut siemen monille sotilaallisille katastrofeille#
Järkevä vetäytyminen tarvittaessa on eri asia kuin moraaliton pako ja perääntyminen taistelutta. Älä niitä samaista, kun tappelee hyvin niin ei synny tarvetta vetäytyä.
Miten perustelet, että Singaporen 70 000 puolustajan antautuminen muutamassa päivässä 35 000 hyökkäjälle oli järkevä vetäytyminen?
Nämä brittien "järkevät" vetäytymiset auttoivat suunnattomasti Japania koska se sai niiden ansiosta käyttöönsä valtavat resurssit kuten öljyä, kumia, metalleja yms. Siksi niissä brittien paoissa ei ollut mitään puolusteltavaa, ne auttoivat Japanin sodankäyntikykyä vallan tavattomasti eteenpäin.
täydellinen asiantuntemattomuus voi johtaa täydelliseen itsensä munaamiseen.
"Mutta kun armeijan johto on aaseja ja miehiltä on täysin taistelutahto hukassa niin näkee miten siinä käy. "
On aasimaista arvostella asioita,joiden käsittämiseen ei ole riittäviä tietoja.
"Et kai vaan pyri opettamaan, että perääntyminen Malakasta, Singaporesta ja Burmasta oli parempi vaihtoehto kuin olisi ollut pitää asemat ja siten nuo alueet hallussaan. Parempi on torjua hyökkäys kuin perääntyä, pitäisi majurin se tietää. Jos nyt edes olet majuri. "
Vaihtoehtona ei ollut asemien pitäminen, vaan tuhoutuminen. Senhän Singapore osoitti. Burmassa ei haluttu käyvön samoin. Perääntyminen on järkevää, kun se pelastaa joukon tuholta. Itsepäinen taistelu loppuun asti voi olla kunniakasta, mutta joukot tuhoutuvat.
Britikauna pitää näköjään ihmisen tyhmänä aiheesta riippumatta.
Tuo on taas sitä miehistötason viisautta. Sammakkoperspektiivissä osataan kyllä olla viisaita kun lintuperspektiivissä epäonnistutaan.
Tärkeä syy siihen, miksi japanilaiset kykenivät etenemään niin nopeasti mutta miksi britit eivät, oli japanilaisten ilmaherruus sekä se, että heillä oli panssarivaunuja mutta briteillä ei niiden torjunta-aseita. Kaikki brittien liikenevät voimat oli keskitetty Afrikan sotanäyttämölle sekä Neuvostoliiton tukemiseen. Kaakkois-Aasiaan riitti vain pahnanpohjimmaiset. Plus sitten Arthur Percival, joka oli täysin kyvytön.
"Järkevä vetäytyminen tarvittaessa on eri asia kuin moraaliton pako ja perääntyminen taistelutta. Älä niitä samaista, kun tappelee hyvin niin ei synny tarvetta vetäytyä."
Ja britit vetäytyivät järkevästi Burmassa. Hyväkään tappelu ei auta silloin, kun vihollisella on sekä aloite että laadullinen ja määrällinen ylivoima. 1944 Kannas olisi murtunut joka tapauksessa, riippumatta siitä, kuinka hyvin suomalaiset olisivat tapelleet. Venäläisten ylivoima oli kertakaikkiaan liian murskaava. Oli suomalaisten onni, että siellä oli komentajana eversti Viljanen, joka oli vetäytymis- ja viivytyssodan ekspertti ja osasi koota hajalleen ammutut ja sekasortoiset suomalaiset taas kuntoon ja vetää suomalaisjoukot turvallisiin asemiin, joissa Tali-Ihantalan torjuntavoitto (vrt. Kohima ja Imphal) oli mahdollinen.
"Miten perustelet, että Singaporen 70 000 puolustajan antautuminen muutamassa päivässä 35 000 hyökkäjälle oli järkevä vetäytyminen?"
Nyt keskusteltiin Burman vetäytymisestä. Älä väännä keskustelua harhaan.
"Nämä brittien "järkevät" vetäytymiset auttoivat suunnattomasti Japania koska se sai niiden ansiosta käyttöönsä valtavat resurssit kuten öljyä, kumia, metalleja yms."
On parempi menettää maa kuin maa ja armeija. Japani olisi saanut ne joka tapauksessa ja Britannia samalla menettänyt Kaakkois-Aasian armeijansa. Nuo kumi, öljy ja metalli piti myös kuljettaa Japaniin jotenkin, ja ainoa tapa oli meren yli laivoilla. Merellä vaanivat liittoutuneiden sukellusveneet. Ja jos olet tutustunut liittoutuneiden sukellusveneässien upotuslukuihin, ne ovat täysin verrannollisia saksalaisiin. Sillä erolla, että Japanilla ei ollut telakkakapasiteettia korvaamaan rahtilaivamenetyksiä. Nyt armeija saatiin pelastetuksi turvaan Intiaan, josta sitten 1944 alkoi vastahyökkäys ja vyörytettiin Burma takaisin.
Kohiman ja Imphalin taistelut 1944 ovat olleet Japanin suurimmat sotilaalliset katastrofit. He yrittivät Intiaan hyökäten ylämäkeen ja vahvasti linnoitettuja brittien ja intialaisten asemia vastaan - monsuunikaudella. He kärsivät liki 60 000 miehen tappiot. Ei se mitään, mutta jääräpäinen kieltäytyminen vetäytymisestä kun tilanne oli jo toivoton, merkitsi että japanilaisyksikköjen ja -yhtymien taistelukyky tuhoutui täysin. Taisteluun osallistuneita japanilaisosastoja ei enää milloinkaan saatu taistelukuntoisiksi, vaan ne piti hajottaa ja sulauttaa toisiin osastoihin. Kohimaa ei turhaan kutsuta "idän Stalingradiksi".
"Vetäytyminen on epäkunniallista" sanottiin nasulle ja kommarille. Lopputulos oli miljoona saks teutooni kuolleena kesällä 1941 ja kuusi miljoonaa nekkua kuolleina ja vankeina plus Puna-Armeijan perusteellinen puhdistus tammikuuhun 1942 mennessä päälle.
Japanilaiset olivat kaikkein pöhköimpiä tässä asiassa. Japanilaiset kärsivät valtavia ja täysin tarpeettomia tappioita 1943 eteenpäin juuri siksi, että he kieltäytyivät vetäytymästä ja tekivät toivotonta vastarintaa kun kaikki oli jo menetetty. Mukaanlukien järjettömät banzai-iskut, jotka kuuluivat jonnekin samurai-ajalle mutta eivät enää 1900-luvulle.
"Mukaanlukien järjettömät banzai-iskut, jotka kuuluivat jonnekin samurai-ajalle mutta eivät enää 1900-luvulle. "
Jep, nuohan olivt ihan puhtaita itsemurhaiskuja, joissa oli vain tarkoitus kuolla. Jenkit alkoivatkin niskan päällä ollessaan jo aina jossain vaiheessa odottelemaan, että missä vaiheessa "japanilaiset vetävät banzait". Ne ne pässit usein vetivätkin sen.
Japanilaiset, venäläiset ja saksalaiset oli tottuneet kuuntelemaan ylhäisiä ja saluunoiden vapaaherroja. Britannia oli demokratisoitunut jo 1800-luvulla.
Rauhoittuivat amerikkalaisten luvatessa jättää keisaria hirttämättä. Kova pala kiinalaisille. Cowboy Reagan hioi suolaa haavoihin vai oliko se Ford. Ford, Reagan tai molemmat heistä kutsuivat Hirohiton muistaakseni vierailulle Valkoiseen Taloon. Presidentti Bush muistaakseni osallistui Hirohiton hautajaisiin.
Olen yllättynyt. Täällähän keskustellaan älyllisesti ja faktapohjaisesti.
Kyllä jenkkin taistelu Pataanin niemimaalla ja Corregidorissa sekä Guadalcanalilla olivat loistavia taisteluita suurta ylivoimaa vastaan. Britin kelvottomuus maksoi paljon verta myöhemmin sekä heille itselle että muille. Käytännössähän se ei pannut vastaan laisinkaan sakuille ja japseille. Malaka, Singapore ja Burma luovutettiin lähes taisteluitta.
Kuten Ranskassakin -40, ei juuri mitään vastarintaa sillä ei edes hyökkääjän ylivoimakaan edellytä niin nopeaa pakoa. Kuten tiedämme vaikka saksalaisten tappelusta Normandiassa kesällä -44. Heitä vastasssa oli aivan järkyttävä ylivoima mutta pakoon ei menty, eikä menty Ihantalassakaan. Kyllä brittiä olisi juoksuttanut Ihantalan kankailla ja lujaa olisikin. Siinä olisi aseet lennelleet pitkin metsiä.
Kova on into mustamaalaukseen ja valehteluun.
Jenkit eivät taistelleet yhtään brittejä paremmin. Corregidor antautui kymmenen kertaa pienemmälle japsijoukolle.
"Malaka, Singapore ja Burma luovutettiin lähes taisteluitta."
Hölynpölyä. Japsien aloite, ylivoima, taitava strategia ja brittien raskaat virheet tekivät enemmän taistelun toivottomaksi. Burmasta vetäytyminen oli oikea ratkaisu ja mahdollisti paluun aikanaan.
Ranskassakin britit tekivät oikean johtoppäätöksen ja taidolla sekä onnella kykenivät sen toteuttamaan. Siirtoarmeijan menetys olisi voinut olla sodan kannalta ratkaiseva. Nyt sotaa kyettiin jatkamaan.
Normandian ja Ihantalan vertaaminen Ranskaan -40 tai Burmaan -42 on aivan järkyttävän typerää. Sotatoimien tai taistelujen vertailu ei onnistu kuten vierekkäisten tavaratalojen joulumyynnin vertailu.
Se on kyllä todettu, että brittikaunaan ei sotilasasiantuntemusta mahdu.
Valetta ja mustmaalausta on sitä enemmän.
----Japsien aloite, ylivoima, taitava strategia ja brittien raskaat virheet tekivät enemmän taistelun toivottomaksi.-----
Miksi kummassa brittien vastustajilla oli asiat aina noin hyvin, miksi ei joskus britillä itselläänkin? Oliko se jokin painovoimaan verrattavissa oleva luonnonlaki jolle suuri ja mahtava Britannia ei voinut mitään. Ei kai sentään vaan luuserin vastustajalla asiat ovat aina noin hyvin koska sillä on vastassaan luontainen luuseri.
tuota kehnoa ymmärrystä.
"Miksi kummassa brittien vastustajilla oli asiat aina noin hyvin, miksi ei joskus britillä itselläänkin?"
Kuinka typerä oikein olet? Britit olivat ongelmissaan sodan alussa, sakut ja japsit sodan edetessä.
"Ei kai sentään vaan luuserin vastustajalla asiat ovat aina noin hyvin koska sillä on vastassaan luontainen luuseri."
Jospa perehdyt asioihin vaikka -42 loppuvuodesta alkaen. Ota selvää, miten sodassa oikein kävikään.
Koeta kuitenkin olla valehtelematta, vaiikka se sotiikin luontoasi vastaan.
Tutustupa Burman kampanjaan 1944, niin huomaat, että silloin briteillä oli asiat hyvin ja japanilaisilla todella huonosti.
1944 sodassa alkoi mennä japanilaisille yhtä huonosti kuin mitä liittoutuneilla oli ollut 1942. Britit olivat saaneet Intiassa koottua uuden armeijan, koulutettua sen ja saatua sen taisteluvalmiiksi. Lisäksi he olivat koonneet Intiaan uudet ilmavoimat. Japanin sodanjohto päätti, että nyt oli pakko yrittää iskeä Intiaan ennenkuin kävisi huonosti: hyökkäys on paras puolustus.
Niinpä he yrittivät Assamiin Imphalin tietä. Kenraali Renya Mutaguchi oli jääräpäisen pässin maineessa, ja hänellä oli 65 000 miehen 15. armeija komennossaan. Hän yritti alkuvuodesta 1944 ja tavoitteena oli pikainen ja nopea eteneminen Assamiin. Pahaksi onneksi britit olivat murtaneet japanilaisten koodit ja tiesivät odottaa offensiivia. He olivat linnoittaneet Kohiman ja Imphalin seudut, ja japanilaiset huomasivatkin hyökkäävänsä ylämäkeen. Tällä kertaa britit ja intialaiset olivat hyvässä huollossa ja heillä oli ilmaherruus. Puolustautuminen onnistui mainiosti. Japanilaiset huomasivat hakkaavansa päätä seinään.
Mutaguchi tiesi tilanteen toivottomaksi, mutta ei antanut vetäytymiskäskyä. Pian alkoi monsuunikausi, joka muutti seudut savivelliksi. Japanilaisten huolto takelteli pahemman kerran, ja pian japanilaiset alkoivat kertakaikkiaan nähdä nälkää. Kesällä 1944 brittien vastahyökkäys onnistui. Japanilaiset menettivät 65 000 miehestään noin 60 000. Britit itse kärsivät noin 20 000 miehen tappiot. Tämä on ollut kaikkein suurin ja pahin japanilaisten ikinä taistelukentällä kärsimä tappio.
Mikä oli kaikkein pahinta oli että aloite siirtyi nyt lopullisesti briteille. Japanilaisilla ei Burmassa, toisin kuin briteillä, ollut mitään Intian kaltaista tukialuetta, jonne vetäytyä ja jossa kasata uutta armeijaa. Kun brittien offensiivi alkoi, japanilaisilla oli ainoana vaihtoehtona joko taistella epätoivon vimmalla toivoton taistelu ja menettää kaikki, tai sitten evakuoida Burma ja yrittää pelastaa mitä pelastettavissa oli. Historia sitten kertoo, miten siinä kävi.
Sun Tzu on kirja, jonka moni on lukenut mutta jonka harva on ymmärtänyt.
Siinä sanotaan varsin hyvin: onnistunut offensiivi ja suuri voitto vaikuttaa loistavalta, koska siinä lyödään jo valmiiksi lyöty vihollinen. Toisin sanoen vihollinen on ollut ongelmissa jo ennen taistelun alkua, ja itse taistelu on vain pelkkä muodollisuus. Se saa hävinneen osapuolen vaikuttamaan luontaiselta luuserilta - vaikka kyse on vain vihollisen epäonnen hyödyntämisestä.
1945 Puna-Armeija murskasi 1 500 000 miehen japanilaisen Mantsurian-armeijan muutamassa viikossa. Oliko voitto loistava ja japanilaiset luontaisia luusereita? Eivät. Kyse oli juuri siitä, mitä Sun Tzu sanoo: Puna-armeija löi jo valmiiksi lyödyn vihollisen. Taistelu oli voitettu jo ennenkuin se edes alkoi. Japanilaiset olivat huonossa huollossa, täysin demoralisoituneita ja Mantsuriaan oli pantu ne pahnanpohjimmaiset kun parhaat joukot olivat amerikkalaisia ja brittejä vastassa. Mantsurian taistelu saattoi päättyä täsmälleen yhdellä tavalla: Puna-armeijan täydelliseen voittoon.
1942 britit olivat pahoissa ongelmissa. 1944 mennessä tilanne oli täysin toinen, ja nyt japanilaiset olivat todella pahoissa ongelmissa. Britit vyöryttivät Burman takaisin kesään 1945 mennessä. Japanilaiset taistelivat epätoivoisesti, mutta täysin turhaan. He eivät menettäneet ainoastaan Burmaa: he menettivät siinä myös armeijansa.
Olivatko japanilaiset täysiä luusereita? Eivät. Sotaonni oli vain heitä vastaan. Kenraali William Slim - sama kentsu muuten, joka oli vetäytynyt Intiaan 1942 - löi jo valmiiksi voitetun vihollisen.
Olihan nuo tottuneet ainoastaan alkuasukkaita taltuttamaan dum dum luodeilla.
"Kyllä jenkkin taistelu Pataanin niemimaalla ja Corregidorissa sekä Guadalcanalilla olivat loistavia taisteluita suurta ylivoimaa vastaan. "
Ja lopputulos oli joka tapauksessa täysin sama. Niistä saatiin kivoja sankaritarinoita, mutta japanilaisten etenemistä ne eivät hidastaneet tippaakaan ja ne aiheuttivat amerikkalaisille itselleen hirveitä tappioita. Riittävän nopea vetäytyminen ja evakuointi kun tilanne nähtiin toivottomaksi olisi pelastanut paljolta.
"Britin kelvottomuus maksoi paljon verta myöhemmin sekä heille itselle että muille. Käytännössähän se ei pannut vastaan laisinkaan sakuille ja japseille. Malaka, Singapore ja Burma luovutettiin lähes taisteluitta."
Ja vetäydyttiin hallitusti Intiaan, joka on luontainen linnoitus. Sieltä oli hyvä lähteä sitten uuteen offensiiviin. Sinä varmaan olisit puolustautunut epätoivoisesti viimeiseen asti - ja menettänyt siinä sekä Burman että armeijan.
Maa voidaan aina vallata takaisin. Mutta kerran menetettyä armeijaa ei mikään mahti maailmassa palauta enää kuntoon.
"Kuten Ranskassakin -40, ei juuri mitään vastarintaa sillä ei edes hyökkääjän ylivoimakaan edellytä niin nopeaa pakoa. Kuten tiedämme vaikka saksalaisten tappelusta Normandiassa kesällä -44. Heitä vastasssa oli aivan järkyttävä ylivoima mutta pakoon ei menty, eikä menty Ihantalassakaan. Kyllä brittiä olisi juoksuttanut Ihantalan kankailla ja lujaa olisikin."
Ja lopputulos oli saksalaisten täydellinen tuho. Ainoastaan liittoutuneiden logistiikkaongelmat syksyllä 1944 estivät Saksan luhistumisen jouluun 1944 mennessä. Kun saksalaiset vielä tuhlasivat viimeiset reservinsä Ardennien offensiivissa talvella 1944, Saksa luhistui keväällä 1945 kuin korttitalo.
Länsiliittoutuneet saivat kahdeksan kertaa enemmän saksalaisia vankeja kuin mitä saksalaisia kaatui. Se kertoo saksalaisten moraalin täydellisestä luhistumisesta 1944 jälkeen.
-----Niistä saatiin kivoja sankaritarinoita,----
Kuten Summastakin kun et sinä ollut neuvomassa, että "mitä te pöljät tähän jäätte, juoskaa ja lujaa" länttä kohden. Olet sinä mainio strategi, älykkäintä sodassa on pakoonjuoksu taistelutta. Just joo, se on onneksi vain sinun oppisi.
Siellä miehistötasolla ja sammakkoperspektiivissä osataan olla niin kovin, kovin viisaita kun ei ymmärretä sotilasasioita laajemmalta tasolta eikä ymmärretä sen enempää taktiikkaa, strategiaa kuin logistiikkaakaan. Olisi sinunkin aikoinaan kannattanut yrittää Reserviupseerikouluun, niin olisit oppinut ymmärtämään sotilasasioita hiukan laajemmin. Siellä miehistötasolla kun ei oikein ymmärretä, mitä eroa on kaoottisella pakenemisella ja hallitulla vetäytymisellä.
Turha ja toivoton taistelu on paljon isompi rikos kuin hallittu vetäytyminen. Jälkimmäisessä menetetään vain maata, edellisessä menetetään maan ohella myös armeija.
on joukkojen uhraaminen toivottomasa taistelussa.
"Olet sinä mainio strategi, älykkäintä sodassa on pakoonjuoksu taistelutta. Just joo, se on onneksi vain sinun oppisi."
Valehtelet taas. Tuollaista ei ole kukaan esittänyt.
Joskus on viisasta vetäytyä ja menettää aluetta. Se ei katoa mihinkään, mutta tuhottua armeijaa ei saa takaisin.
Kas, kun et solvaa puna-armeijan vetäytymistä -41? Se kuitenkin loi pohjan voitoille.
Hyvä se on uhota jo lyödyn maan "luhistumisesta". Eipä paljoa luhistunut kesällä 1940 tai vuotta myöhemmin. Oli toiset liittoutuneet sillo "luhistumassa". Kaksi miljoonaa vankia Ranskassa, 300 000 brittiä pakosalla ja kolme miljoonaa vankia Neuvostoliitosta.
Ei Saksa luhistunutkaan 1940 eikä 1941. Entä sitten?
Ranskalle kävi täsmälleen kuten Malakalla 1941 briteille: hirvittävä virhearvio merkitsi tappiota. Ranskalaiset eivät uskoneet, että Saksa pystyisi tulemaan Argonnien metsäalueen läpi panssarivaunuin eivätkä uskoneet, että salamasota pystyisi murskaamaan Belgian ja Hollannin niin nopeasti kuin tapahtui.
Maginot-linja toimi täsmälleen kuten suunniteltiinkin. Se esti Saksan suoran hyökkäyksen Ranskaan. Niinpä Saksa koukkasi Benelux-maiden kautta. Tätä Ranska ei ollut ottanut lainkaan huomioon. Ranskalaiset kenraalit eivät myöskään osanneet ollenkaan valmistautua salamasotaan. Lopputulos oli, että Ranskan logistiikka sekä viestiyhteydet menivät täysin kaaokseen ja Ranskan sodankäyntikyky halvaantui.
Ranskalla oli enemmän panssarivaunuja kuin Saksalla, mutta Ranskan panssarisotadoktriini oli täysin virheellinen: ranskalaiset käyttivät vaunuja liikkuvana kenttätykistönä ja jalkaväen tukemiseen, kun taas saksalaiset ritarien tapaan, hyökkäykseen ja iskemiseen. Lopputulos oli, että saksalaiset pystyivät murtamaan ranskalaisten puolustuksen ja luomaan hyökkäyskiiloille painopisteen. Ranskalalisista ainoastaan kenraali de Gaulle ymmärsi salamasodan päälle ja miten tankkeja pitää käyttää. Hän saavutti menestystä, mutta se yksin ei riittänyt. Saksalaiset etenivät Abbevilleen ja kertakaikkiaan katkaisivat liittoutuneiden rintamalinjan kahtia.
Lopputulos oli, että Ranska meni täysin kaaokseen ja luhistui kuudessa viikossa. Tällöin vetäytyminen Dunkerqueen ja evakuointi Britanniaan oli ainoa mielekäs sotatoimi - ja se piti tehdä niin nopeasti, etteivät saksalaiset ehtineet perään. Siinä onnistuttiin: saksalaisten logistiikka alkoi yskiä ja saksalaisilta loppui polttoaine ja muona. Evakuointi oli suurimmaksi osaksi jo tehty kun saksalaiset taas saivat panssarikiilat liikkeelle.
Dunkerquessa saatiin evakuoitua 198 000 brittiä ja 139 000 ranskalaista Britanniaan. Lähes koko Britannian siirtoarmeija pelastui, ja iso määrä ranskalaisia, joista syntyi Vapaan Ranskan taisteluvoimien ydin. Britannian siirtoarmeija menetti Ranskan-taistelussa kaikenkaikkiaan 20 000 miestä kaatuneina ja noin 8 000 miestä vankeina.
1940 länsiliittoutuneet ottivat turpaansa kaikkialla. Neljä vuotta myöhemmin sotaonni oli kääntynyt ja Saksa se turpaanottava osapuoli. Epätoivoinen puolustautuminen Ranskassa ja epäonnistunut Ardennien offensiivi merkitsi, että keväällä 1945 Saksa kertakaikkiaan romahti lännessä. Ei auttanut, vaikka itärintamalla taisteltiin katkerasti joka metristä: 1945 keväällä länsiliittoutuneet huristivat Saksan läpi kuin huviretkellä.
Neljä suurvaltaa piti yhden maan kukistamiseksi koota kasaan. Toisaalta ranskikset mitään tehneet. Ranskan vastarinta oli tehotonta ja naiset alistuvaisia.
Kun kaikki muut tekijät ovat tasan, nyrkkisääntö on, että hyökkääjältä vaaditaan kolminkertainen ylivoima puolustajan nujertamiseen.
Ranskalaiset ovat saaneet 2MS vuoksi tarpeettoman huonon maineen. Ranskan tappio oli niin täydellinen, että on epäilty petosta tai luovuttamista. Tosiasiallisesti ranskalaiset taistelivat urheasti niin kauan kuin kykenivät. Saksalaiset 1940 yksinkertaisesti olivat parempia. Ranskalaisilla oli vanhentuneet strategiat, vanhentuneet doktriinit, kirjavampi miehistön laatu ja kehnompi logistiikka kuin Saksalla. Aseissa ei ollut mitään vikaa, mutta niitä ei osattu käyttää. Lisäksi virhearviot Benelux-maiden kyvystä kestää Saksan hyökkäystä sekä kyvyttömyys ymmärtää salamasotaa ja miten sitä vastaan pitää taistella, maksoi Ranskalle kalliisti.
Ranskalaisilla oli erinomaisia kenraaleja kuten Leclerc ja de Gaulle. Mutta keskimäärin heidän johtajansa olivat huonoja ja kaavoihin kangistuneita. He sotivat edelleen ensimmäistä maailmansotaa eivätkä olleet tutustuneet vihollisiinsa kuten Guderianiin ja Rommeliin. Ranskalaiset tekivät virheitä ja saksalaiset käyttivät ne hyväkseen.
Jos Ranska olisi hyökännyt jouluna 1939, Saksa olisi luhistunut. Sen joukot olivat Puolan-sotaretken jäljiltä idässä ja niiden valmistautuminen lännen offensiiviin vielä kesken. Mutta epäröinti maksoi tämän kultaisen tilaisuuden.
Hyökkäys ja vetäytyminen oikealla hetkellä ja oikealla voimalla ovat tietysti menestyksellisen sodankäynnin perustekijöitä. Jos ei osaa vetäytyä silloin kun sen aika on, syntyy niitä kuuluisia katastrofeja joista esimerkkejä riittää.
Jos ei ole enää minne vetäytyä ylivoiman edessä, tulisi pyrkiä irti koko sodasta, jotta henki säilyisi.
Näissä tilanteissa Suomi on ollut keskimäärin varsin menestyksekäs.
Eläköön Suomen "voittoisa" sotahistoria !
Mahtava ja suuri Puna-Armeija perääntyi vuonna 1918 melkein Moskovaan ja Petrogradiin asti. Tsaari ammuttiin panikissa. Lopputulos oli punikkien voitto. Vuonna 1920 Puna-Armeija perääntyi Varsovan porteilta neljäsataa kilometriä. Lopputulos oli rauha, mutta kai valtion säilyminen oli tärkeintä kuten Suomelle kesällä 1944.
Loistavaa sotataitoa noin uljas ja onnistunut perääntyminen. Sen osaa vain britti.
Kyllä britit osasivat.
Sen todistavat voitot kahdessa maailmansodassa.
Vain USA on pystynyt samaan, mutta ei ollut kummassakaan sodassa alusta alkaen mukana.
NLmenestyi hyvin ensin Saksan ja sitten länsivaltojen liittolaisena ja Japanin vastaisen sodan kokonaan "unohtaen".
-----Sen todistavat voitot kahdessa maailmansodassa.-----
Yksinkö tuo ne voitot sai vaiko ison liittokunnan yhtenä osasena? Ei saanut voittoja yksinänsä ja omin avuin missään koko sodan aikana vaan aina jenkin käsikynkässä aseistamana ja talutettavana. Arnhemissa yritti syksyllä -44 mutta lopputuloksen tiedämme, ei tullut siinäkin koitoksessa edes sitä ainoaa voittoa.
Britti on perinteisesti hyvä monessakin lajissa, varsinkin pakoonjuoksussa täysin lyömätön.