Suomi palautti v. 1941 Suomeen kuuluvan ja suomalaisten oikeasti edelleen omistaman alueen rajat hyökkäyssodassa(nyt jo toisen kerran miehitettyinä ja palauttamatta).
Sota muuttui varsinaiseksi hyökkäyssodaksi siinä vaiheessa, kun Saksan tukemana lähdettiin hakemaan "kolmen kannaksen" perustellusti helpommin puolustettavaa rajaa Itä-Karjala valloittamalla. Samalla oli tavoitteena yhdistää suomalaiskansat yhteen.
Kysymys kuuluu, oliko suomalaisilla paremmat perustelut hyökkäyssodalleen kuin venäläisillä, koska hyökkäyssodan luonne oli perustaltaan ehdottomasti ensisijaisesti vääryyden korjaamista, siis puolustussotaa ja vasta toiseksi hyökkäyssotaa, minkä luonne oli suurelta osin enenkaikkea puolustuksellinen.
Oli saatava tärkeä puskurivyöhyke periviholliseksi hakeutunutta ja provosoivaa N-liittoa vastaan. Ihanteelliset rajat muodostuivat siten saavutetuille kolmen kannaksen vesistörajoille.
Tämä vyöhyke olikin historiallisessa valossa ratkaisevan tärkeä, kun jatkosodassa saatiin arvokkaita torjuntavoittoja perääntymisvaiheessa. Lopputulos olisi muuten ollut varmasti huonoakin huonompi.
Suomessa haluttiin siis luoda hyvin perusteltu(talvisotaa loi hyvän ja hyväksyttävän perusteen) puolustuksellinen suoja n. 3 miljoonan ihmisen turvaksi ja yhdistää enemmistökansat luontevasti yhteen.
Venäjän edeltäjävaltion perustelu oli samanlainen; suoja Leningradia vastaan oli hankittava ja alue tyhjennettävä suomalaisista. Siis omistusoikeus omaisuuteen ja maahan oli vietävä suomalaisista tavoitteista poiketen eikä perustetta kansalliseen yhdistämiseen ollut lainkaan.
Suomeksi sanottuttuna kysymyksessä oli siis N:liiton puhdas ryöstö- ja murharetki, millä ei ollut oikeasti minkäälaista perustelua puolustuksellisessakaan mielessä.
Olipahan hyvä syy lähteä tekosyyllä rikolliseen hyökkäyssotaan varastamaan ja murhaamaan hyväntahtoista naapurikansaa, jolla ei ollut minkäänlaisia asetelmia uhkakuvan luomiseksi Leningradin suuntaan.
Suomessa maan ja talouden suojelemisen intresseihin kuului päinvastoin ja ehdottomasti estää ketään hyökkäämästä Venäjän suuntaan(kuka se hyökkääjä olisi voinut olla ja mistä ???...mielikuvitus ei riitä).
Varsin omituinen oli perustelu turvata Leningradin turvallisuus, kun naapurille oli takuulla hyvin tärkeää luoda ja pitää hyökkääjään hyvät ja luottamukselliset suhteet.
Kolmen miljoonan asukkaan Leningradin olojen turvaamiseksi oli siis tarpeellista etukäteen tapattaa kummankin maan tappiot yhteenlaskettuna noin miljoona ihmistä, johon olisi ollut vaikeaa päästä minkäälaisella kaupungin moukaroinnilla myöhemminkään.
Päinvastoin tapahtuma ilmeisesti osittain sai Hitlerinkin provosoitumaan lisää ja hyökkäämään sinne Saksasta saakka(onko suojavyöhykkeen leveydellä oikeasti ollut merkitystä ??).
Se oli sota, joka näännytti Leningradissa vielä toiset miljoona ihmistä nälkään ja tauteihin ja ympärillä kaatui lisäksi satojatuhansia sotilaita puolustus- ja hyökkäyssodassa.
Ja kaikki vain siksi, että piti luoda edellytykset Leningradin puolustamiseksi ???
Todennäköinen vaihtoehto olisi ollut, että Leningrad olisi NL:n haastamatta säilynyt Suomen kainalossa suojassa ja puolustamana sivussa sotanäyttämöltä kokonaan.
NL-Venäjä sai sodan, koska halusi sitä.
Syyllisyys kaikkeen sitä seuranneeseen on kokonaisuudessaan siten hyvin yksipuolista ja kiistatonta Venäjän syyllisyyttä(ml. talvi- ja jatkosota).
Ilmeisesti kysymyksessä on ainutlaatuinen kerta ihmiskunnan historiassa, kun tällä kestämättömällä kriteerillä on lähdetty haastamaan ystävällisä naapurikansoja.
Tiedettävästi ja toivottavasti se on myös viimeinen kerta, kun hyökkäystä on perusteltu näin naurettavasti.
Vähin ja kohtuus olisi, että Karjala palautettaisiin ikiaikaisille omistajilleen ja siten alkuperäiseen valtiolliseen yhteyteensä aiemmista historiallisista rajanvedoista välittämättä(joilla ei siirrelty omistavaa alkuperäisväestöä muualle), koska muuta oikeaa perustetta ei ole olemassa.
Sota muuttui varsinaiseksi hyökkäyssodaksi siinä vaiheessa, kun Saksan tukemana lähdettiin hakemaan "kolmen kannaksen" perustellusti helpommin puolustettavaa rajaa Itä-Karjala valloittamalla. Samalla oli tavoitteena yhdistää suomalaiskansat yhteen.
Kysymys kuuluu, oliko suomalaisilla paremmat perustelut hyökkäyssodalleen kuin venäläisillä, koska hyökkäyssodan luonne oli perustaltaan ehdottomasti ensisijaisesti vääryyden korjaamista, siis puolustussotaa ja vasta toiseksi hyökkäyssotaa, minkä luonne oli suurelta osin enenkaikkea puolustuksellinen.
Oli saatava tärkeä puskurivyöhyke periviholliseksi hakeutunutta ja provosoivaa N-liittoa vastaan. Ihanteelliset rajat muodostuivat siten saavutetuille kolmen kannaksen vesistörajoille.
Tämä vyöhyke olikin historiallisessa valossa ratkaisevan tärkeä, kun jatkosodassa saatiin arvokkaita torjuntavoittoja perääntymisvaiheessa. Lopputulos olisi muuten ollut varmasti huonoakin huonompi.
Suomessa haluttiin siis luoda hyvin perusteltu(talvisotaa loi hyvän ja hyväksyttävän perusteen) puolustuksellinen suoja n. 3 miljoonan ihmisen turvaksi ja yhdistää enemmistökansat luontevasti yhteen.
Venäjän edeltäjävaltion perustelu oli samanlainen; suoja Leningradia vastaan oli hankittava ja alue tyhjennettävä suomalaisista. Siis omistusoikeus omaisuuteen ja maahan oli vietävä suomalaisista tavoitteista poiketen eikä perustetta kansalliseen yhdistämiseen ollut lainkaan.
Suomeksi sanottuttuna kysymyksessä oli siis N:liiton puhdas ryöstö- ja murharetki, millä ei ollut oikeasti minkäälaista perustelua puolustuksellisessakaan mielessä.
Olipahan hyvä syy lähteä tekosyyllä rikolliseen hyökkäyssotaan varastamaan ja murhaamaan hyväntahtoista naapurikansaa, jolla ei ollut minkäänlaisia asetelmia uhkakuvan luomiseksi Leningradin suuntaan.
Suomessa maan ja talouden suojelemisen intresseihin kuului päinvastoin ja ehdottomasti estää ketään hyökkäämästä Venäjän suuntaan(kuka se hyökkääjä olisi voinut olla ja mistä ???...mielikuvitus ei riitä).
Varsin omituinen oli perustelu turvata Leningradin turvallisuus, kun naapurille oli takuulla hyvin tärkeää luoda ja pitää hyökkääjään hyvät ja luottamukselliset suhteet.
Kolmen miljoonan asukkaan Leningradin olojen turvaamiseksi oli siis tarpeellista etukäteen tapattaa kummankin maan tappiot yhteenlaskettuna noin miljoona ihmistä, johon olisi ollut vaikeaa päästä minkäälaisella kaupungin moukaroinnilla myöhemminkään.
Päinvastoin tapahtuma ilmeisesti osittain sai Hitlerinkin provosoitumaan lisää ja hyökkäämään sinne Saksasta saakka(onko suojavyöhykkeen leveydellä oikeasti ollut merkitystä ??).
Se oli sota, joka näännytti Leningradissa vielä toiset miljoona ihmistä nälkään ja tauteihin ja ympärillä kaatui lisäksi satojatuhansia sotilaita puolustus- ja hyökkäyssodassa.
Ja kaikki vain siksi, että piti luoda edellytykset Leningradin puolustamiseksi ???
Todennäköinen vaihtoehto olisi ollut, että Leningrad olisi NL:n haastamatta säilynyt Suomen kainalossa suojassa ja puolustamana sivussa sotanäyttämöltä kokonaan.
NL-Venäjä sai sodan, koska halusi sitä.
Syyllisyys kaikkeen sitä seuranneeseen on kokonaisuudessaan siten hyvin yksipuolista ja kiistatonta Venäjän syyllisyyttä(ml. talvi- ja jatkosota).
Ilmeisesti kysymyksessä on ainutlaatuinen kerta ihmiskunnan historiassa, kun tällä kestämättömällä kriteerillä on lähdetty haastamaan ystävällisä naapurikansoja.
Tiedettävästi ja toivottavasti se on myös viimeinen kerta, kun hyökkäystä on perusteltu näin naurettavasti.
Vähin ja kohtuus olisi, että Karjala palautettaisiin ikiaikaisille omistajilleen ja siten alkuperäiseen valtiolliseen yhteyteensä aiemmista historiallisista rajanvedoista välittämättä(joilla ei siirrelty omistavaa alkuperäisväestöä muualle), koska muuta oikeaa perustetta ei ole olemassa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aivan, palautettava on!!!
Suomen sodanjohto todisti omalla käytöksellään ja valinnoillaan jo sodan kestäessä myös sen, että Suomen armeijalla ei ollut halua eikä painetta Leningradin valloitukseen, koska jäätiin Kannakselle vanhalle rajalle pitämään ja puolustamaan asemia.
Tavoite oli saavutettu, eikä missään tapauksessa haluttu edetä lähemmäs Leningradia.
Miksi tämä Suomen vaarattomuus ja haluttomuus uhata Leningradia piti osoittaa näin konkreettiseella tavalla niin uskottavasti ja näyttävästi ?
Selväksi tuli, että Suomi ei ollut koskaan uhannut Leningradia eikä tulisi tekemään sitä varmasti myöhemminkään kenenkään avulla tai painostamana. Vaikka tilaisuus oli mitä otollisin valloittaa Leningrad ja katkaista venäläissotilaiden selkäranka ratkaisevalla hetkellä Saksan puristuksessa, niin suomalaiset eivät halunneet sitä tehdä, vaikka Saksan liittolaisuus ja apu oli katkolla meille koko ajan.
Tiedämme hyvin, että vain Saksan avulla ja materiaalilla oli mahdollista käydä sotaa menestyksekkäästi hyökkääjää vastaan ja puolustaa omaa maata. Liittoutuneet olivat pakotettuja Neuvostoliiton kumppaneita Saksan vihollisuuden vuoksi, joten vaihtoehtoja liittolaisen valinnassa Suomella ei ollut.
Miksi suomalaiset pysähtyivät Leningradin edustalle syksyllä 1941? Suomalaisilta puuttui sekä miesvoima että sotataito hyökätä Leningradin suurkaupunkia vastaan. Viipurin menetyskin 20.6.1944 paljasti myöhemmin, miten surkeasti suomalaiset kykenivät taistelemaan kaupunkiolosuhteissa. Suurta mieshukkaa kautta kesän ja syksyn 1941 kärsineet suomalaiset laskivat saksalaisten hoitavan Leningradin valtaamisen - ja kaupungin hävittämisen maan tasalle, minkä Suomen johto, etunenässä presidentti Ryti, täysin hyväksyi. Neuvostoliiton häviön jälkeen Suomen rajan oli tarkoitus tulla Nevajoelle. Leningrad ja sen asukkaat oli määrä pyyhkiä pois historiasta. Se oli Saksan tahto, ja se oli Suomen tahto. Venäläisten vastarinnan ansiosta saksalais-suomalainen Leningradin hävityssuunnitelma ei toteutunut, mutta saksalaisten ja suomalaisten saartorenkaaseen kuoli yhtä paljon ihmisiä kuin natsien Auschwitzin kuolemanleirillä. On valtava todiste venäläisen sielun suuruudesta, että venäläiset ovat antaneet leningradilaisten kansanmurhan anteeksi suomalaisille.
Mitään "pohjoista henkireikää" Pietarille ei ollut ennen Karjalan kannaksen epäoikeudenmukaista rosvousta. Suomalaiset eivät voi olla syyllisiä mihinkään
"piiritykseen" pelkällä olemassaolollaan Karjalassa. Pietari rakennettiin tarkoituksella nollasta 15 000-20 000 suomalaisorjan voimalla suomensukuisten alueelle, jotka tuhottiin slaavien massiivisella muuttoliikkeellä etelästä sekä sulauttamispolitiikalla/vainoilla.
Miksi meidän olisi annettava tämä anteeksi?
Suomalaiset puolustivat rajojaan Petroskoissa? Älä nyt naurata!
Kyllä puolustettiin ja juuri sitä oikeaa rajaa...Tarton ! Siellä Itäkarjalassa se oli tehtävä !
Suomi puolusti vuoden -44 rajojaan Petroskoissa samalla statuksella, kun Venäjä puolustaa nykyisiä rajojaan miehittämillään suomalaisalueilla.
Suomalaisilla oli moninverroin perustellumpi syy täydestä aiheesta(NL-venäjän provokaatiot ja hyökkäykset) hyökätä Karjalaan, kun ryöstömurhaaja oli itse antanut siihen täyden syyn.
Suurin osa Neuvostokarjalan väestöstä oli tiettävästi myös mielellään liittymässä Suomeen, kun olivat saaneet tarpeekseen kommunismin ja suurvenäläisen mielivallan aiheuttamasta ja yhdistämästä painajaisesta.
Suomalaiset olivat silloin naapurivaltion alueella hyökkääjinä ja tilanne olisi muuttunut lailliseksi rauhansopimuksella. Aivan samoin, kun Venäjä tunkeutui Suomen maaperälle ja saneli pakkorauhansopimuksen. Se tekee venäläisten mielestä ilmeisesti ryöstösaaliista laillisen, mutta vain muodollisesti. Tyypillistä varkaaksi syntyneen asennetta ja käytöstä.
Suomen hyökätessä saatiin ensin hyvitys vääryydestä ja sitten hyökkäystä jatkettiin, että vastaavaa ei enää tapahtuisi. Venäjä siis itse antoi hyvän syyn ja pakotti Suomen ryhtymään hyökkäyssotaan.
Suomelle rajojen puolustamisen tarve oli moninverroin suurempi kuin Venäjälle, jolla tarvetta rajavaatimuksiin oikeasti ei ollut lainkaan, muuten kuin tekosyynä ryöstö- ja sotaretkelle. Se varmasti Venäjällä tiedetäänkin hyvin ja on aina tiedetty ainakin ilman suurvenäläisiä nationalistisia silmälaseja katsellessa.
Todellinen ja rikollinen tarve oli päästä toteuttamaan imperialistista hyökkäyssotaa ja rikastumaan ryöstösaaliilla. Suunnattomat määrät ihmisuhreja eivät merkinneet mitään, kun paha vai suurvenäläiset valtaansa.
Venäläisille vain materia sekä alueanastukset olivat tärkeitä. Voiko todellakin lähteä ryöstömurhaamaan sillä perusteellä, että ei pidä naapurin näkemyseroista poliittisen järjestelmän suhteen ja rauhaarakastava kansa asuu liian lähellä naapurissa. Käytännössä turvaamassa ainoaa oikeaa yhteisymmärryksessä sovittua rajaa ??
Kuinka kaukana Suomi olisi voinut puolustaa rajojaan ja sanoa käyvänsä puolustussotaa? Uralilla? Siperiassa?
Olis varmaan ollut kumpi tahansa parempi vaihtoehto, kuin toteutunut.
Olis olleet paremmat viivytysasemat. Nyt olis varmaan kolmen kannaksen rajat.
Petroskoi ja Stalinin kanava olivat sopivin mahdollinen puolustuslinja, joten kyllä se riitti hyvin. Pohjoisessa se olisi tietenkin voinut jatkua Stalinin kanavaa myöten Vienan mereenkin saakka. Joka tapauksessa se oli moninverroin perustellumpi kuin venäläisten tarve kaivaa rajalinja ydin-Suomen puolelle, missä se edelleen ja väliaikaisesti on.
Stalinin kanavalle olisi ollut kunniakasta päästä edustamaan rajalinjaa, koska Stalin venäläisten tuella tapatti tällä rakentamisvaiheen tuhomisleirillä noin yhden ihmisen kaivettua metriä kohden, yhteensä 250 000 syytöntä ihmista ja yhteiskunnan parhaimmistoa, joista osa oli suomalaisia.
(Se olisikin hieno ja kaikintavoin hyvinvoiva raja kahden nykyisen veljeskansan välillä !!)
Koska tämä tapahtui jo ennen sotaa, oli siitä rajasta lunnaat tavallaan jo valmiiksi maksettuna suomalaisuhreina ja muina ei-venäläisinä epäkansallisuuksina.
Suunnitelmallinen epäihmisten ja -kansallisuuksien tuhoaminen osattiin Venäjällä jo paljon ennen Saksan juutalaisvainoja.
Koroljoville historin puutteellisten tietojen paikkaamiseksi kerron, että suomalaiset olivat puolustamassa omaa rajaansa Rajajoella, omalla Venäjän tunnustamalla ikiaikaisella maaperällään, rajan takuumiehinä. Eivät hyökkäämässä sinne. Siellä oltiin, koska venäläiset olivat hyökkäämässä Kannaksen kautta uudestaan.
Rajan pysyvyys ja suvereniteetti nimenomaan haluttiin todistaa ja todistettiin, kun eteneminen pysäytettiin siihen pysyvästi Lemingradin suojelemiseksi. Stalinin hyökkäysuunnitelma ennen jatkosotaa tehtynä on dokumentti ja olemassa venäläisarkistoissa, joten meneppä joskus hakemaan se sieltä tutustumista varten.
Kerropa sitten uudestaan venäläinen käännös sotatapahtumista niin kuin asiat oikeasti ovat tapahtuneet ja olleet !
Menetetty ryöstösaalis oli muuttunut venäläiseen tyyliin jo niin omaksi, että rikollinen ahneus pakotti hankkimaan sen takaisin keinolla millä hyvänsä.
Parasta Karjalan palautuksessa ja uusvanhoissa oikeissa rajoissa olisi se, että venäläiset hyötyisivät niistä eniten.
Eniten moraalisesti, sitten myöskin hyvin paljon taloudellisesti ja kulttuurillisesti, kun Suomen läheisyyys Pietarin vieressä ja Itäkarjalassa Laatokan rannoilla toisi kokonaan uusia virtauksia ja voimaa alueen talouteen ja kulttuurivaihtoon.
Elämänmenon monimuotoisuus ja hyvinvointi alueella lisääntyisivät voimakkaasti.
Kaikkein parasta palautuksessa on se, että Venäjä korvaa suomensukuisille ja suomalaisille aiheuttamansa tuhot n. 130 miljardia euroa.
Sillä summalla kehitettään suomalaisilta varastettua aluetta melkoisen paljon.
Paras mahdollinen ja molemmille maille ihanteellinen rajalinja kulkisi todellakin kolmen kannaksen kautta Vienanmereen. Tulisi Stalinin kanavallekin käyttöä ja elämää aivan eri tavalla kuin nykyään.
Tiedän, että tavoitteelle on kovaa enemmistön kannatusta Venäjän puolella Karjalassa ja jopa muuallakin, joten tervetuloa vaan rakkaat suomensukuiset kansat mahdollisen pohjoismaisen demokratian ja hyvinvoinnin piiriin !!
Mukaan sopivat hyvin myös alueella asuvat venäläiset rikastuttamaan kulttuuria ja elävöittämään suomalaista yhteiskuntaa tasaveroisina jäseninä... Ihmisinä erot eivät kumminkaan ole suuria. Kulttuurierot ovat suurempia.
Koska Petsamo(yms. alueet) on jostakin käsittämättömästä syystä edelleen palauttamatta, hoituisi senkin palautus samalla kuntoon, kun se tulisi uuden alueen mukana suomalaiseen hyvinvointivaltioon.
Näin Suomikin saisi yhteyden Jäämerelle ja pääsisi kehittämään ja hyödyntämään alueen voima- ja luonnonvaroja. Siitä hyötyisivät varmasti naapurivaltiotkin suuresti.
Näin Venäjä saisi kuitattua aiheuttamansa historiallisen pahan ja painolastivelan asiallisella ja molempien maiden hyvinvointia lisäävällä tavalla erinomaiseen kuntoon ja olisi itse samalla suurin hyötyjä palautuskompensaatiosta tapahtuneelle vääryydelle.
Alueesta kehittyisi varmasti globaalistikin ainutlaatuinen, aidosti ystävällisten naapurimaiden kehityksen painopistealue ja hyvinvoinnin uusi mittari, koska alue herättäisi varmasti investoijien ja kehittäjien mielenkiinnon ja rahahanat.
Lähtötasosta johtuen hyvinvointiyhteiskunta olisi mahdollista keksiä siellä uudestaan malliksi muillekin.
Voitais sitten nimetä Suomi uudestaan. Voisi olla vaikkapa Kuusislandia.
Siinähän toteutuisi Kuusisen talvisodan alla kannattama ajatus.
Kyllä Finkarelia kuulostaisi paljon paremmalta.
Mikäli Venäjä palauttaa ja kun palauttaa maksetut sotakorvaukset korkoineen vielä takaisinsaadun ryöstösaaliin ja uuden hyvitysalueen jälkeen, niin sillähän laitetaan koko seudun infra ja paikat tiestöineen edustuskelpoiseen ja tuottavaan kuntoon.
Nimihän voisi olla sitten vaikka Finmodelia.