uskallanko rukoilla

Jos olet säilyttänyt uskosi niin se jo hyvä. Itselläni nousi taannoin viha J : aa kohtaan koska vastausta ei taaskaan kuulunut. Olen edelleen pettynyt Jumalaan koska silloin kun eniten Jumalaa olen tarvinnut hän ei ole suoraan, siis suoraan vastannut. Ja taas, kuolema vei minulta jo niin läheisen pois, pois vei, huusin Jumalalle miksi päästit pois ! Ja hiljaisuus taas. Nyt oloni on rauhaisa ja tiedän rauhaan pääsi, mutta vähän sama kuin sullakin, olen pettynyt siihen ihmeitätekevään, omista huolta pitävään Jumalan poissaoloon, onko Hän poissa vai läsnä ei tunnu miltään, voisihan sanoa demokraattisen yhteiskunnan kaikkine tukineen huolehtivan monista meistä aivan samalla tavalla kuin Jumala. Onko Jumala korvattu demokratialla kun sotiakaan ei tarvitse enää pelätä? Onko Jumalan Hallitus siis laskeutunut?

Tiedän mistä puhut.Meillä kävi vähän samoin,kun tulin elävään uskoon.Rukoilin paljon ja siunasin perhettä ja lähinmäisiä.Tuntui että mitä enemmän rukoilin ja siunasin sitä enemmän tuli vaikeuksia.Lapset jopa sanoi että jospa et siunaisikaan meitä kouluun ettei olis niin vaikeaa.Vieläkin kohta kymmenen vuotta kulunut ja sota on päällä.Aivan kuin Israelin valtion on kristitynkin on oltava jatkuvassa sodassa ympäristönsä kanssa vastoin tahtoaan.Sillä maalima paholaisen ja sen aika on käymässä vähiin ja siksi se riehuu päivä päivältä enemmän.

Minulle tuli asiasta periaate kysymys en halunnut antaa pirulle periksi vaikka välillä mieli tekikin.Rukoilen ja siunaan edelleenkin,mutta kiitoksella on suurempi merkitys asioiden ymmärtämiseen ja kasvuun.Ymmärsin niin että Jumala on minut luonnut ja jos olen antanut elämäni Jeesukselle joka on minutkin kalliisti lunastanut,niin ei mitään meille satu mikä ei olis Jumalan käsissä.

Pelko ja ahdistus on helpottanut,mutta voi se yllättää uudestaan.Meillä on oikeus olla heikkoja ja turvata Herraan,hän kyllä kantaa kun omat jalat eivät enää jaksa.

Rukoile edelleen ei se piru erämaahan huuda,olet Herralle tärkeä ja paholainen haluaa riistää sinulta pelastuksen,se on sen tehtävä.Kun katsot elämääsi ja mitä siinä on tapahtunut voit nähdä myös ne siunauksestkin sairauksista huolimatta.Rukous on suojellut teitä kaikkein pahimmilta,niin kuin meitäkin.Kiitä Herraa niistä hyvistä asioista joita teille on sattunut,niin huomaat että saat kiittää enemmän ja enemmän.

Rukoilen puolestanne ja varmasti monet muutkin täällä.

Ehkä homma johtuu siitä kun rukoilee kelvottomasti. Onkohan totta että kun aloittaa Jumalan palvelemisen pitää valmistaa itsensä siihen, onko omassa kammiossakin pakko puhdistua konkreettisesti, olen niin monta kertaa viilettänyt Jumalan eteen väsyneenä likaisena hikisenä, omia himojani pelkojani täynnä, pitääkö puhdistua ja pyhittyä kuten Mooseksen aikanakin kansa pyhittyi ja puhdisti itsensä saastutuksista. En oikeastaan keksi mitään muuta syytä siihen miksi Jumala ei minulle ole vastannut, vuosia sitten rukoilin rukoilemisesta päästyäni eikä mitään tapahtunut, päinvastoin kuten sinäkin kirjoitit, ahdistukset ja pelko vain koveni.

Ja tämäkin on hyvä muistaa : perhosvaikutus jonka Jumala vain tietää jakaa rukouksen ihan minne vaan, vaikka toiselle puolelle maapalloa kun kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat.

Tottakai uskallat rukoilla. Ei se ole vaarallista, koska kukaan ei sitä kuule.
Turhaa se tietenkin on, mutta jos nyt välttämättä haluat puhua itseksesi niin siitä vaan.

Minullakin on ollut aikoja, jolloin Jumala ei ole vastannut niin kuin olisin itse halunut: hän kyllä näytti ihan konkreettisesti että kulkee kanssani. Vaikka kuin rukoilin ja rukoiltiin, mies ei tullut uskoon, tuli konkurssit ja kaikki omaisuus meni ja lopulta mieskin jätti ja pakeni toisen kanssa.
Meidän pitää luottaa ja rukoilla kaikessa että tapahtukoon Herra vain sinun tahtosi. Ei tietenkään ole Jumalan tahto, että puoliso ei tule uskoon ja tulee avioero, mutta jokaisella ihmisellä on uskoontuloasiassa se oma valinta. Jumala kyllä kutsuu, mutta väkisin hän ei ketään pelasta.
Myös sairaudella ja kuolemalla on oma aika ja tehtävä. Ei Jumala ota aina pois vaikeuksia.
Daniel sanoi, että vaikka ei Herra pelstakkaan ahdingosta niin ei hän tee kompromissia jumalattoman kuningaan kanssa.
Luota Herraan ja jätä elämäsi kaikessa Hänen käsiin. Rukoile voimaa ottaa kaikki mitä hän tiellesi suo.
Kuitenkin Jumalan tie on se paras ja siunauksellisin ja ei hän jätä meitä pulaan.

Opetuslapset olivat kaiketi mailman siunatuinpia ihmisiä.

enempää en kirjoitakkaan. jokainen saa jatkaa ite.

hitleri hyppi onnesta kun rattaat pyöri, eurooppa näytti olevan alistettu ja juutalaiset hoidettu lopullisesti.

Jeesus näytti esimerkin. ei ole palvelija Herraansa suurempi.

En käsitä näitten mennarikuohuttajien sokeutta kun eivät yksinkertaista paradoksaalista Hengen lakia näe, vaan vouhkaavat siunauksista tietämättä edes mitä ne ovat parhaimmillaan.

jotkut ovat keksittyneet ihan avoimeen rahan keräämiseen eikä sitäkään nähdä !

ei nyt suomessa kylläkään sellaisest atule mitään, mutta dollarivetoisissa maissa se ei ole vaikeaa havaita.

Ja kauppa käy, suomalset uskovatkin tilaavat kirjaa ja voitelua kuin siimaa netistä ja ovat innoissaan !

voi sokeutta.

Ja se mikä jäi ylempänä sanomatta, että minä en ainakaan uskaltaisi olla sydämessäni rukoilematta. Jumala kyllä näkee sydämen asenteen sanoit sitten mitä vaan suullasi, ajattelit mitä vaan, mutta aivan varmasti kun kuljet krusifiksin ohi niin sun sydän ei voi olla reagoimatta siihen ...

Siis rukeileeko aikuiset ihmiset? Mä en oo rukoillut ala-asteen jälkeen ja silloinkin vaan koska pakotettiin.

Aiheellinen epäilys armahtamattomille ja laupeudettomille sydämille;

Psalmit 109
6 "Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.
7 Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja - h ä n e n -
r u k o u k s e n s a - t u l k o o n - s y n n i k s i." - - -
16 Sillä se mies - e i - a j a t e l l u t k a a n - t e h d ä -
l a u p e u t t a, - vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet."

Joskus kun kerroin läheisilleni Jeesuksesta ja kuinka pitää pyytää anteeksi syntejään ja Jeesusta pelastajaksi , kävi samoin. Kaikki meni huonommaksi.
Ymmärsin jossain vaiheessa että laitan heidät valinnan paikalle kun siunaan heitä tai kerron Jeesuksesta.
Jos he silloin sanovat Jeesukselle EI. Kutsuvat he samalla pahuutta elämäänsä koska elämässä ei ole tyhjiötä. on vain valkeus ja pimeys. Ja jos sanoo valkeudelle EI sanoo pimeudelle KYLLÄ.

Ihminen siis kaikessa toiminnassaan tekee valintoja vaikka ne eivät siltä heti näytä. Jos he kieltäytyvät pelastuksesta ja siunauksesta saavat he tilalle sen vastakohdat.

Itsesi takia kehoittaisin että aluksi pyydät syntisi anteeksi Jeesukselta ja pyydät että Hän jälleen tulisi elämäsi Herraksi ja sanot että haluat elää Hänelle.
Mene seurakuntaan myös pyytämään että puolestasi rukoillaan. Sinun ei tarvitse ruveta kenenkään toisen puolesta rukoilemaan ennen kuin olet itse selvillä omasta tilastasi Jumalan edessä.

Jeesus rakastaa meitä ja on aina valmis ottamaan meidät takaisin yhteyteensä. Kun pyydämme.

Jos käännettäis rukousajatus kiitosrukoukseksi siitä mitä hyvää olemme saaneet. Vaivoillahan ja ongelmillahan on joku tarkoitus elämässämme, vaikka emme ihan heti ymmärrä miksi meitä koetellaan.

Sitä toivoo, että tällainen ketju, missä ”väsynyt rukoilija” kertoo tunnoistaan, säilyisi hyvänä ja rohkaisevana. Avauksen tekijä lienee jo nukkumassa, mutta kirjoituksesi koski sydämeeni, joten haluaisin sinulle jotain jakaa. Kerrot, että rukouksistasi huolimatta asiat vaikeutuivat ja ”Jotenkin jäin aivan yksin näiden asioiden kanssa”. Haluan sanoa, että ymmärrän sinua ja tunnen rinnallasi surua. Koettelemukset ja vaikeudet voivat mennä yli voimiemme ja me voimme väsyä rukoilemiseen ja menettää luottamuksen hyvään Taivaalliseen Isään. Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin”. Kunpa Paavali olisi täällä ja voisimme mennä hänen luokseen keskustelemaan, hänkin ymmärtäisi meitä!

Kun ahdistus kasvaa ja masennus valtaa mielen, me jäämme kovin helposti yksin. Muistelemme menneitä hyviä aikoja ja ihmettelemme, kuinka hengellinenkin elämä on kuihtunut – emme iloitse elämästä, emme osaa tehdä mitään mieltä piristävää, tunnemme, ettei meillä ole yhtään todellista ystävää ja armosta iloitseminen on kadonnut. Emmekä me haluaisi muuta kuin elää uskossa normaalia perhe-elämää ja tehdä edes jotain Jumalan valtakunnan hyväksi. Kerron lyhyesti tilanteestani. Jouduin työttömäksi ja rukoilin työtä – myös vaimoni menetti työn. Olihan meillä vielä koti ja odotin Jumalan vastaavan toimeentulohuoliimme – jouduimme myymään kotimme ja osan omaisuudestamme ja muuttamaan vuokralle. Mitään vastausta rukouksiini ei kuulunut – hain pankista lainaa toimeentuloomme ja sain. Sitten vaimoni sai töitä ja olihan meillä toisemme – vaimon työpaikka on kaukana kotoamme ja näemme kerran kolmessa viikossa. Ajattelin aina, että Jumalan tahto on, että aviopari elää aina yhdessä, mutta niin ajattelin myös, että kyllä Taivaallinen Isämme minulle työn järjestää ja pitää niin huolta perheestämme. Vuosia ja vuosia todellakin kuluu, mutta toivottavaa muutosta ei näy ja tiedostaa sen, että asiat voivat mennä vielä huonommaksikin. Olemmehan me sentään vielä suhteellisen terveitä. Sekin on Jumalan kädessä ja senkin Hän saattaa ottaa meiltä pois, milloin Hän haluaa. Kuinka säilyttää luottamuksen hyvään Jumalaan ja kokee iloa olla Häneen rukouksella ja Sanan luvulla yhteydessä? Niinhän se oli aikaisemmin, mutta siitä on jo aikaa.

Sitten näkee niitä uskovia, joilla on heidän omien sanojensakin mukaan kaikki hyvin ja jotka sanovat, että kyllä Jumala vastaa, kun vain luottaa Häneen. Niinpä. Joku sanoo, että myös ei-vastaus on rukousvastaus, mutta kuinka särkynyt mieli jaksaa vuodesta toiseen kantaa sisällään ei-vastausten kuormaa. Joudun myöntämään vielä se, että aikoinaan olimme paljon yhteydessä uskoviin, kävimme kylässä ja jaoimme asioita. Olemme joutuneet muuttamaan toiselle paikkakunnalle, eikä meille ole tullut uskovia ystäviä 15 vuoden aikana. Seurauksena on häpeä ja itsesyytökset. On vaikea hyväksyä Jumalan kuritus kasvatuksena ja hyvänä, kun ei jaksa oikein elää tasapainoisesti edes päivästä toiseen.
Oli koskettavaa lukea, kuinka joku oli menettänyt kuoleman kautta puolison. Itse jaksan päivittäin lukea Raamattua, mutta rukoukseni on enemmän huokailua. Kiitänkin Jumalaa Hänen hyvyydestään, mutta en osaa pyytää oikein mitään – en usko, että Hän haluaa mitään pyyntöjäni tällä haavaa täyttää. On vaikea olla kuin Job ”Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi”. Raamattua lukiessani huomaan muutaman asian: 1. Jumala on hyvä ja rakastaa meitä, 2. Jeesus antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa iankaikkisen elämän, 3. Jumala kuulee rukoukset ja huokaukset ja ottaa vastaan murheelliset, masentuneet ja Jumalaan pettyneetkin lapsensa, 4. Me olemme matkalla Taivaaseen, jossa kaikki kyyneleemme pyyhitään pois, 5. Raamatun mukaan uskovat rakastavat toisiaan – jossain täytyy olla uskovia, jotka voisivat osoittaa minulle myötätuntoa ja apua, jos vain heihin törmäisin, 6. Haluan olla kuuliainen Raamatun Sanalle ja seurata Jeesusta kaikesta huolimatta, 7. Jos tielleni tulee lähimmäinen, jota voin auttaa, teen sen heti. Jumala ohjatkoon minua näkemään jonkun toisen hädän ja tuskan ja hoitakoon sitten siinä kohtaamisessa meitä molempia.
”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne niin, että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa” (Fil.4:6-7).
Rakas ystävä – älä luovuta!

Olen kokenut omassa elämässäni samankaltaisia vaiheita,
kuin mistä aloittaja kertoo.

Mutta erään kerran, kun rukoilin ja huokailin Jumalan puoleen,
jostain päivänhartauskirjasta tuli vastaani luku, jossa puhuttiin siitä,
että minun ei tule läheisieni kohdalla puuttu ja mennä väliin silloin,
kun Jumala alkaa tekemään työtä heidän kohdallaan, vaikka
haluaisinkin säästää heitä kärsimyksiltä, tuskalta ja hädältä,
sillä joskus Jumala joutuu niiden kautta avaamaan ihmisen
sydämeen tien ja tilaa tulla.

Ja tuo hetki kirkasti minulle sen, miksi vaikeudet tulevat tai
saattavat tulla, kun alan rukoilemaan jonkun ihmisen puolesta
tai jotain tapahtuvaksi.

Olet varmasti kuullut sanottavan ja olisiko jossain laulussakin sanat:
"Kivun kautta Jumala luo uutta."

Joskus vain ainoa tie, että Jumala kykenee muuttamaan meidän
elämämme suuntaa, on tehdä se kivun kautta, mutta kun niistä
huolimatta ja niiden keskellä pysymme uskollisina Hänelle,
me saamme vielä iloita ja kiittää, kun pääsemme näkemään
lopputuloksen.

Näin Jumala myöskin samalla koettelee ja kasvattaa meissä uskoa, luottamusta ja myöskin taistelumieltä, eli vahvistaa meitä koetukset
ja kiusaukset kestäviksi.

Koin mm. eräässä vaiheessa elämääni jonkinlaista yksin jäämistä,
jouduin vaikeisiin tilanteisiin ja tuntui, ettei ole ketään rinnallakulkijaa,
eikä kukaan näe ja ymmärrä tilannetta, missä olen.

Myöhemmin sain huomata, että noiden vaiheiden kautta Jumala
opetti minua turvaamaan ja luottamaan vain Häneen ja tuo on monissa tilanteissa ja myöhemmissä vaiheissa koitunut suureksi avuksi ja siunaukseksi, sillä sen kautta opiin, että minulla on olemassa
Hänessä todellinen ystävä, joka ON AINA JA KAIKESSA rinnallani,
joka EI KOSKAAN JÄTÄ, EIKÄ HYLKÄÄ ja jolla ON KAIKKI VALTA,
niin taivaassa, kuin maanpäälläkin!

Lue paljon Raamattua, sillä usein ainakin omalla kohdallani
on Jumala puhunut ja antanut vastauksia Raamatun kautta.

Kun jokin asia tai elämäntilanne on aiheuttanut kysymyksiä ja
tietämättömyyttä, miten tulisi toimia ja mikä on Jumalan tahto,
Jumala on alkanut Sanansa kautta puhumaan ja antamaan
vastauksia näihin kysymyksiin.

Jatka rukoustasi uupumatta ja muista viedä kaikki tarpeesi,
hätäsi ja tuskasi Jumalalle tiettäväksi KIITOKSEN JA
YLISTUKSEN KERA, näin osoittaen uskosi ja
luottamuksesi siihen, että "Hän sen tekee!"

Uskallat rukoilla edelleenkin. Ja piste.

Siihen ei ole kenelläkään mitään nokan koputtamista.

Se, että vaikeuksia tulee uskovan elämään johtuu siitä, että monen ahdistuksen ja koettelemuksen kautta meidän on mentävä sisälle taivasten valtakuntaan.

Se koettelemus saattaa olla myös Jumalan vastauksen viipyminenkin. Isä Jumala katsoo näin siihen uskovan ihmisen kärsivällisyyteen, että jaksaako ihminen odottaa Jumalan vastausta pitkämielisesti. Kun Sinä "uskallanko rukoilla" rukoilet edelleenkin, niin Isä Jumala vastaa sinulle ajallaan.

Olethan Sinä jaksanut odottaa lastesi maailmaan syntymistä 9 kk. Ja ajanoloon lapset ovat syntyneet, eikä kukaan ole jäänyt 'sille 'tielleen', vaan kaikki ovat putkahtaneet ajallaan maailmaan..

Samoin, vaikka Isä Jumalan vastausta odottavan odotusaika tuntuu joskus jopa suorastaan kohtuuttoman pitkältä, se vastaus tulee ja vastauksen saaminen tuo rukoilevalle sitä suuremman ilon, koska Isä Jumala pyyhkii kyyneleet Sinun silmistäsi sillä hetkellä pois..