Tarina papista ja puutarhurista

Olipa kerran hyvin hurskas pappi joka rakasti käyttää käytännön esimerkkejä hartaustilaisuuksissa ja puheissa joita hän piti.

Eräänä päivänä hän valmisteli kauniin puheen kukkasesta jonka oli saanut edellisenä päivänä lahjaksi eräältä seurakuntalaiselta; kukkanen oli todella kaunis ja näyttävä suurine aurinkolehtineen ja valtavan kokoisine kukintoineen.

Seurakuntansa edessä hän piti puheensa. Hän kertoi Jumalan suuruudesta ja hänen voimastaan tehdä mitä tahansa, siitä kuinka Jumalan työ näkyy luomakunnassa. Esimerkkinä hän käytti tuota saamaansa kukkaa: "Katsokaa tätäkin kaunista kukkaa - kuinka taitava sen luoja onkaan ollut! Ihastelkaa näitä värejä ja tätä muotoa - niissä näkyy luojamme työn suuruus! Tälläistä voi luoda vain itse Jumala!".

Seurakunta katseli kukkaa haltioissaan. Kuitenkin joukosta nousu vaivautuneena eräs vanha harmaa mies joka keskeytti papin puheen "Öhöm. Tuota. Olen ammatiltani puutarhuri ja tuo kukka jota esittelette on nimeltään Kiinanasteri Cantata. Se on useamman sukupolven jalostustyön tulosta ja kotoisin Hollannista, risteytyksen teki eräs Klaes-niminen puutarhuri - tapasin hänet eräillä messuilla. Anteeksi häiriö mutta ajattelin vain mainita...".

Pappi katsoi hiukan vaivautuneena miestä mutta jatkoi saarnaansa : "Niin. Totisesti on Jumala innoittanut tämän kukkasen luojaa. Mutta miettikääpä kuinka suurenmoiseksi on luoja tehnyt luonnon - meidän ei tarvitse kuin kylvää siemen ja Jumala hoitaa loput - jos kylvämme yhden siemenen niin lopulta Jumalan järjestelmä hoitaa asiat niin että meillä on kokonainen pelto kukkimassa tämän kauniin kukan jälkeläisiä ilman että meidän tarvii tehdä yhtään mitään!".

Seurakunnasta kuului hyväksyvää hyminää. Papin sanat olivat todella innoitettuja. Kuitenkin penkiltä nousi taas vanha mies joka karautti kurkkuaan ja lausui : "Tämä nyt on hiukan kiusallista mutta olen alani ammattilainen ja tahtoisin tuoda julki pienen seikan. Itseasiassa tuo kukka josta puhutte on risteytyksissä menettänyt luonnollisen suvunjatkamiskykynsä täysin ja sen siemenet ovat käyttökelvottomia. Itseasiassa puutarhurien tarvii ottaa pistokkaita ja juurruttaa jokainen taimi erikseen ja useimmat niistä kuolevat kuitenkin vaikka niille annettaisiin täydelliset olosuhteet. Lisäksi tuo kyseinen laji kuolee lähes välittömästi ulkoistutuksissa - se on ennenkaikkea koristekukka jota viljellään sisäpuutarhoissa. Ajattelin vaan tarkentaa, jotenkin vaan ammattiylpeys vaatii..."

Pappi alkoi jo punoittaa. Urheasti hän kuitenkin jatkoi : "Niin. Herramme on kuitenkin luonut nämä kasvit ilahduttamaan kanssaihmisiämme aidossa kristillisessä hengessä; kuinka mahtavaa onkaan saada tälläinen kaunis kukkanen lähimmäiseltä ylevä huomionosoitus saajaa kohtaan - muistutus siitä kuinka ..." - mutta ennenkuin pappi pääsi edes lauseensa loppuun saakka puhkesi vanhus taas puhumaan.

"Tuota - kuinkahan tämän nyt oikein sanoisi - Itseasiassa kukkaiskielessä tuon nimenomaisen Cantata lajin viesti on yksinkertaisesti se että olet kukan antajan mielestä taivaanmaalari ja paskanpuhuja."

Mitä tästä opimme?