"Ajatus on radikaali. Peräti 40 prosenttia yritysten välisestä laskutuksesta pitää siirtää valtion sulkutilille, jotta valtio saa varmasti sille kuuluvat verot ja maksut kerättyä.
Yllättävintä ideassa on suomalaisesta näkökulmasta se, että tällainen käytäntö on ollut olemassa Hollannissa 1980-luvulta lähtien.
Ja se toimii hyvin, kertovat Hollannin valtiovarainministeriön veroasiantuntijat Marino Berghout ja Henk Ruitenbeek".
http://www.hs.fi/talous/Hollantilaiset ohjeistavat Suomea yritysverossa/a1367291488936
Henk Ruitenbeek kertoo, että Hollannissa on kaikista EU-maista suhteellisesti eniten määräaikaisia työsuhteita. Näistä työntekijöistä moni tulee lähetettyinä työntekijöinä ulkomailta.
Työvoiman liikkuessa nopeasti toimialalta toiselle erilaisten eläke- ja työehtosopimusten soveltaminen on vaikeaa. Jos ulkomaista työvoimaa käyttävät yhtiöt laiminlyövät sääntöjä, ne saavat usein kohtuutonta kilpailuetua.
"Kuinka nämä ongelmat täytyy ratkaista?" Ruitenbeek kysyy ja vastaa samantien: "Meidän vastauksemme on sitouttaminen."
Sitouttaminen tarkoittaa Hollannissa sitä, että veroviranomaiset keräävät työntekijöistä mahdollisimman paljon tietoa ja tekevät yhteistyötä "koko arvoketjun" kanssa eri toimialojen ammattiliitoista yrityksiin.
Ruitenbeek kertoo, että Hollannissa kehnosti verotusta tajuavia yrittäjiä autetaan kaikin mahdollisin keinoin siirtymään lailliselle puolelle.
"Mutta sitten on karkureita. Heitä täytyy pakottaa", Ruitenbeek sanoo. Laupea hymy leviää hänen kasvoilleen.
Hollannissa valtio siirtyi "reaaliaikaiseen" verotukseen 1980-luvulla.
Tuolloin valtio joutui usein arvonlisäverojen maksumieheksi, kun isoja laskuja lähettäneitä, arvonlisäveron maksamatta jättäneitä yhtiöitä pantiin konkurssiin niin, että toiset yritykset pystyivät vähentämään näiden yhtiöiden veloittamia arvonlisäveroja omassa verotuksessaan.
Joku keksi, että valtion ei tule kantaa tällaista luottoriskiä, joka kuuluu yrityksille.
Niinpä päätettiin, että jokaisen työvoimaa käyttävän yhtiön tulee maksaa valtion sulkutilille merkittävä osa laskun loppusummasta. Tästä summasta valtio kerää sitten tarvittavat arvonlisäverot, palkkakulut, tuloverot ja yhtiöveron.
Tilanteesta riippuen sulkutilille maksetaan yleensä 21–38 prosenttia laskun loppusummasta.
"Reaaliaikaista verotusta. Hallitus näkee, mitä tapahtuu", Ruitenbeek selittää järjestelmän etua.
Hänen mukaansa yhtiöt maksavat veronsa näin kiltisti, koska sakkomaksut laiminlyönnistä ovat tuntuvia.
Yllättävintä ideassa on suomalaisesta näkökulmasta se, että tällainen käytäntö on ollut olemassa Hollannissa 1980-luvulta lähtien.
Ja se toimii hyvin, kertovat Hollannin valtiovarainministeriön veroasiantuntijat Marino Berghout ja Henk Ruitenbeek".
http://www.hs.fi/talous/Hollantilaiset ohjeistavat Suomea yritysverossa/a1367291488936
Henk Ruitenbeek kertoo, että Hollannissa on kaikista EU-maista suhteellisesti eniten määräaikaisia työsuhteita. Näistä työntekijöistä moni tulee lähetettyinä työntekijöinä ulkomailta.
Työvoiman liikkuessa nopeasti toimialalta toiselle erilaisten eläke- ja työehtosopimusten soveltaminen on vaikeaa. Jos ulkomaista työvoimaa käyttävät yhtiöt laiminlyövät sääntöjä, ne saavat usein kohtuutonta kilpailuetua.
"Kuinka nämä ongelmat täytyy ratkaista?" Ruitenbeek kysyy ja vastaa samantien: "Meidän vastauksemme on sitouttaminen."
Sitouttaminen tarkoittaa Hollannissa sitä, että veroviranomaiset keräävät työntekijöistä mahdollisimman paljon tietoa ja tekevät yhteistyötä "koko arvoketjun" kanssa eri toimialojen ammattiliitoista yrityksiin.
Ruitenbeek kertoo, että Hollannissa kehnosti verotusta tajuavia yrittäjiä autetaan kaikin mahdollisin keinoin siirtymään lailliselle puolelle.
"Mutta sitten on karkureita. Heitä täytyy pakottaa", Ruitenbeek sanoo. Laupea hymy leviää hänen kasvoilleen.
Hollannissa valtio siirtyi "reaaliaikaiseen" verotukseen 1980-luvulla.
Tuolloin valtio joutui usein arvonlisäverojen maksumieheksi, kun isoja laskuja lähettäneitä, arvonlisäveron maksamatta jättäneitä yhtiöitä pantiin konkurssiin niin, että toiset yritykset pystyivät vähentämään näiden yhtiöiden veloittamia arvonlisäveroja omassa verotuksessaan.
Joku keksi, että valtion ei tule kantaa tällaista luottoriskiä, joka kuuluu yrityksille.
Niinpä päätettiin, että jokaisen työvoimaa käyttävän yhtiön tulee maksaa valtion sulkutilille merkittävä osa laskun loppusummasta. Tästä summasta valtio kerää sitten tarvittavat arvonlisäverot, palkkakulut, tuloverot ja yhtiöveron.
Tilanteesta riippuen sulkutilille maksetaan yleensä 21–38 prosenttia laskun loppusummasta.
"Reaaliaikaista verotusta. Hallitus näkee, mitä tapahtuu", Ruitenbeek selittää järjestelmän etua.
Hänen mukaansa yhtiöt maksavat veronsa näin kiltisti, koska sakkomaksut laiminlyönnistä ovat tuntuvia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikessa olet.
Oikeastaan mentaliteettimme on jotenkin venäläinen. Ulkoinen käyttäytymisemme vain on pintaeurooppalaisuutta.
"Yllättävintä ideassa on suomalaisesta näkökulmasta se, että tällainen käytäntö on ollut olemassa Hollannissa 1980-luvulta lähtien.
Ja se toimii hyvin, kertovat Hollannin valtiovarainministeriön veroasiantuntijat Marino Berghout ja Henk Ruitenbeek".
Suomi Käteisen johdolla kammoksuu tätä, ettei rahaa voi piilottaa mihinkään. Tietty paitsi Kreikkaan ja cyprokselle veroparatiisiin, siis veronmaksajienen rahoja jotka pääministeri voi sitten nostaa itselleen.
Jos hallitus olisi vahvempi ja täyspäisempi, se veisi eduskunnan käsiteltäväksi Hollannin lain tyyppisen systeemin. Urpilainenhan on jo paljon puhunutkin yritysten veronkierrosta. Puheeksiko jää?
Jos moraalilaivassa on reikiä, niin laiva on paikattava laeilla. Vaan mitä tekee löperö kapteeni?