Olivat diktaattoreita mutta kuuntelivatko he lähimpiä miehiään ja neuvonantajia? Esimerkki, kun Hitler mietti hyökkäystä Puolaan kutsuiko hän hallituksen ja armeijan korkeimmat upseerit luokseen ja hyökkäyksen hyvistä ja huonoísta puolista avoimesti keskusteltiin?
Tai kun Stalin harkitsi Talvisodan aloittamista, hän neuvotteli asiasta politbyroon kanssa, puna-armeijan johtoa kuultiin? Miten suuret ja pienet päätökset tehtiin, onko näistä kokouksista pöytäkirjoja? Olisivat mielenkiintoista luettavaa.
Tai kun Stalin harkitsi Talvisodan aloittamista, hän neuvotteli asiasta politbyroon kanssa, puna-armeijan johtoa kuultiin? Miten suuret ja pienet päätökset tehtiin, onko näistä kokouksista pöytäkirjoja? Olisivat mielenkiintoista luettavaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hitler toimi monesti niin, että antoi saman tehtävän tai tavotteen monen eri henkilön tai organisaation suunniteltavaksi ja valitsi sitten niistä sen, joka eniten sitä itseä miellytti.
Stalin vaan ilmoitti mitä halusi, muut sitten miettivät miten se toteutetaan.
ollut noin. Katso tuosta alta.
suuria tapahtumia marsalkat ja kenraalit puhutteluun. Siellä ei neuvoteltu, vaan hän julisti ratkaisunsa yksinpuheluna. OKW ja OKH laativat sitten suunnitelmat ja käskyt sotatoimiyhtymille.
Stalin käytti taitavasti yleisesikuntaa työvälineenään. Hän tarkasti itse keskeiset suunnitelmat annettuaan tehtävät sotilaille. Sodan edistyessä Stalin luotti aina enemmän marsalkkoihin, Hitler taas sekaantui aina enemmän johtamiseen.
Joo, Stalin kuunteli kenraaleitaan. Miksiköhän pelkästään Kiovan mottiin jäi 650 tuhatta miestä sotavangiksi?
kuunnellut. Oppi vähitellen. Hitler toimi juuri päinvastoin.
"Sodan edistyessä Stalin luotti aina enemmän marsalkkoihin, "
näin siinä tosiaan taisi käydä, eli alkuvaiheessa stalin tosiaan teki itse päätökset mutta sodan edettyä luotti enemmän viisaampiinsa.
hitler taisi , etenkin sodan loppuvaiheessa alkoi tekemään omia päätöksiä enemmän.
Tömmöisen käsityksen olen saanut..
Sai se Jooseppi pallopäät takaisin Olympialaisiin. Olisivat pallopäät edes siihen pystyneet ilman ruoskaa. Saksa voitti mitalleja muistaakseni jo 1896. Hitler oli saksalaisen militarismin päätepiste. Mahdollisuus oli maailmanherruuteen. Ei enää koskaan ole vastaavaa. Epidemia jos tappaa venäläiset, kiinalaiset ja jenkit sukupuuttoon, niin ehkä sitten. Ainakin Hitler oli etnin saksalainen eikä mikään juoppo georgialaisesta tuppukylästä.
Kun politbyroo päätti että puolalaiset upseerit on likvidoitava vaadittiin jokaisen allekirjoitus, hyväksyntä. Siellä on Hrutsevinkin nimi. Toisaalta tottunut, Ukrainassa tapatti vähintäänkin kymmeniä tuhansia puhdistuksien aikaan.
Koko natsiaate perustui yhteen vahvaan Johtajaan joka päätti ja muut tottelivat. Leninin johtamat bolsevikit uskoivat että joukolla asiat pitää päättää. Stalin oli ensimmäinen vertaistensa joukossa, politbyroossa asioista puhuttiin avoimesti ja Stalin joutui ottamaan huomioon muiden mielipiteet.
ehdoton päättäjä. Saattoi tietysti olla. että asioista keskusteltiin, mutta lopullinen valta oli aina Stalinilla. Esimerkiksi valtion puolustuskomitean päätökset teki käytännössä Stalin. Kun hän oli ylipäällikkö ja jäsenenä kaikissa elimissä ei hänen ohitseen päätetty mitään. Erimielisyyksiäkin oli, mutta Stalinin tahto ratkaisi.
Kun valtion puolustuskomitea sodan alettua nimitettiin niin kokoontuiko politbyroo sodan aikana ollenkaan, eikö puolustuskomitea maata johtanut?
johti sotaa. Kyllä politbyroo oli olemassa ja varmaan toimikin, mutta sen merkitys oli vähäinen. Ja suuret päätökset teki Stalin.
Niih. Joukolla eli lähinnä Buharinilla, Trotskilla ja "Ukolla". Muita ei juuri kuunneltu.
En pysty antamaan kokonaisvaltaista vastausta sinänsä hyvään kysymykseen, mutta jotain kuitenkin. Tiettävästi Hitler lähti lännen sotaretkelle 1940 nimenomaan kenraalejaan kuulematta. Ammattisotilaat sanoivat "ei onnistu"; itävaltalainen korpraali sanoi "onnistuupas". Kun temppu onnistuikin, niin ilmeisesti sen jälkeen moni kenraali uskoi tosissaan Hitleriin ja totteli psykopaattia mukisematta silloinkin, kun mitään onnistumisen edellytyksiä ei ollut. Myöhemmin sodan aikana Herr Hitler veti lääkkeitä, jotain sen ajan subutexia ja kaikenlaisia mömmöjä niin paljon, että todellisuudentaju oli mennyttä kalua. Siksi tulivat salaliittolaiset kuten Stauffenberg kumppaineineen ja tekivät mitä tekivät. Suurin osa upseerikunnasta kuitenkin totteli silloista lakia ja omaa henkilökohtaista uskollisuudenvalaansa, ja itävaltalainen korpraali sai jatkaa huseeraamistaan.
Virheitä tuli sittemmin roppakaupalla. Kurskin-Orelin kohtuullisen hyvin käynnistynyt vastahyökkäys kesällä 1943 keskeytettiin lukemani mukaan Hitlerin henkilökohtaisesta käskystä, koska länsiliittoutuneet olivat nousseet maihin Sisiliaan. Jälkeenpäin sopii kysyä, mitä väliä Sisilialla on Itärintaman sotatoimien kannalta (senkun ottavat ja vievät?), mutta herra korpraali meni paniikkiin. On myös kerrottu tapauksista, että sodan lopulla Hitler henkilökohtaisesti puuttui jopa yksittäisten pataljoonien liikkeisiin ja veti näin maton alta armeijan-, armeijankunnan- ja divisioonankomentajiltaan. Tahdonvoima, sanoi Herr Hitler, on avain kaikkeen. Kun lähettää vaunupataljoonan Panttereita (30 vaunua) torjumaan miljoonan venäläisen läpimurtoa, niin kaikki on taas kunnossa... eikö olekin? :-)
Ystävämme Joe-setä ei varmaankaan ollut sen parempi. Muuan englantilainen sotahistorioitsija (olen unohtanut nimen) väitti kirjassaan Moskova 1941, että Stalin olisi traumatisoitunut Saksan hyökkäyksestä ja ensimmäisistä huonoista uutisista 22.6.1941 niin pahasti, että hän katosi pääesikunnastaan datshalleen ja oli viikon kateissa sekä umpijuovuksissa. Kun herrat kenraalit pääesikunnasta viimein löysivät Stalinin, hän oli kuulemma katuvainen ja itkuinen, ja uskoi että häntä tultiin teloittamaan. Kun kentsut sitten sanoivatkin, että luotamme teihin yhä ja että tarvitsemme neuvoja, gruusialainen kokosi itsensä pikavauhtia ja alkoi taas komentamaan väkeä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Loppu on, jos sallitte kliseen, historiaa.
Stalinin merkittävimmäksi saavutukseksi sotilaallisessa mielessä lienee luettava se, että hän onnistui lypsämään lännestä valtavan määrän materiaalista apua. Aina oli kuulemma kamala pula kaikesta eikä länsi kuulemma kantanut omaa korttaan kekoon. Aiemmissa keskusteluissa on mainittu, että Venäjän oma sotateollisuus ilmeisesti pyöri oikeinkin hyvin, eikä miesmateríaalista ollut enää syystalven 1941 jälkeen enää minkäänlaista pulaa. Mutta vanhan sanonnan mukaan, eihän se hullu ole joka pyytää vaan se, joka antaa! :-)
Mutta summa summarum: oli siinä mielestäni kaksi aikamoista p-housua, joita ilman maailma olisi ollut parempi paikka.
Karkureiden sekä sotateollisuuden palveluksesta kieltäytyvien armoton kiduttaminen ja joskus murhaaminen.
Hitler delegoi isojakin asioita, luotti alaisiinsa. Esim. juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu oli Himmlerin käsissä, Hitleriä kiinnosti vain että asia hoidettiin. Stalin ei antanut Berijalle yhtä vapaita käsiä.
Molotovin mukaan "saattoi olla niin", että Berija myrkytti Stalinin.
Hitler oli diktaattori, sanelija mutta Stalin kuunteli muita johtavia tovereita. Politbyroossa jokaisella täysjäsenellä oli yksi ääni, myös Stalinilla mutta hänellä oli vaikutusvaltaa, harvemmin asioista äänestettiin vaan pyrittiin yksimielisyyteen.