Nyt olen helluntailainen!

Olen ollut kahdessa kristinuskonnossa ja nyt menin kolmanteen. Miksi koen seurakunnan ahdistavaksi? Uskon raamatun sanomaan ja Jeesukseen pelastajanani. Olen aina ollut onnellisempi uskonnottomana uskovana kun seurakunnan jäsenenä. Pelkään julistustyötä ja en kovin hyvin tule toimeen ihmisten kanssa. Nyt kun ikääkin alkaa olemaan olen entistä kriittisempi asioiden suhteen ja se ei miellytä seurakuntaa. Neuvoja kaipaan!
12141
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Usko Jeesukseen ja Raamatun sanaan,mikään Seurakunta ei sinua pelasta,mutta hengellinen koti pitää olla,muuten ei pysy Uskossa, se on yksin puurtamista.
Helluntailaiset on paras paikka,mutta on niidenkin Seurakuntia,jotka on jotenkin taantuneita,mutta palava Seurakunta on hengellisyydelle hyvä!
Pyydä Rukouksella Jeesuksen nimessä Jumalalta,että se auttaa sinua tuleen toimeen ihmisten kautta,vaikka jos vaan täytyt hengellä se on siitä muuttenkin alkava!

Äänestä
  • "...mutta hengellinen koti pitää olla, muuten ei pysy Uskossa..."

    Jos ja kun 'hengellisellä kodilla' tarkoitetaan tässä yhteydessä seurakuntaa, olen eri mieltä. On paljon ihmisiä, jotka ovat jo menneet rajan taa uskossa, mutta jotka eivät koskaan ole kuuluneet mihinkään seurakuntaan.

    Ihmiset ovat erilaisia, ja tämä pätee ilman muuta myös uskovaisiin. On olemassa introvertteja persoonallisuuksia ja ekstrovertteja. Jotkut vaeltavat vahvassa uskossa koko elämänsä ilman face-to-face -seurakuntayhteyttä, jotkut taas tarvitsevat em. sosiaalista hengellisyyttä valtavasti.

    Varmasti on mahdollista sellainenkin, että yksilö ensin on uskossa, mutta alettuaan käydä seurakunnassa, johon uskonnollisuus (pitkä litania sääntöjä, joiden noudattamista vahdataan silmä kovana; kuitenkaan sääntökeskeisyyttä ei myönnetä, mikä tekee terveestä kritisoinnista mahdotonta) on livahtanut, hän joutuu uskonkriisiin.

    Äänestä

  • Ensinnäkin kysyisin sinulta, mikä on mielestäsi "hengellinen koti"?

    Äänestä

  • UskovaNainen* kirjoitti:

    "...mutta hengellinen koti pitää olla, muuten ei pysy Uskossa..."

    Jos ja kun 'hengellisellä kodilla' tarkoitetaan tässä yhteydessä seurakuntaa, olen eri mieltä. On paljon ihmisiä, jotka ovat jo menneet rajan taa uskossa, mutta jotka eivät koskaan ole kuuluneet mihinkään seurakuntaan.

    Ihmiset ovat erilaisia, ja tämä pätee ilman muuta myös uskovaisiin. On olemassa introvertteja persoonallisuuksia ja ekstrovertteja. Jotkut vaeltavat vahvassa uskossa koko elämänsä ilman face-to-face -seurakuntayhteyttä, jotkut taas tarvitsevat em. sosiaalista hengellisyyttä valtavasti.

    Varmasti on mahdollista sellainenkin, että yksilö ensin on uskossa, mutta alettuaan käydä seurakunnassa, johon uskonnollisuus (pitkä litania sääntöjä, joiden noudattamista vahdataan silmä kovana; kuitenkaan sääntökeskeisyyttä ei myönnetä, mikä tekee terveestä kritisoinnista mahdotonta) on livahtanut, hän joutuu uskonkriisiin.

    Se että on aktiivisesti srk-toiminnassa mukana, laulaa, soittaa, rukoilee, evankelioi yms. Yhdessä muiden kanssa, ei kerro itse uskosta välttämättä yhtään mitään, suorittamisesta se voi kyllä kertoa tai pakonomaisesta tarpeesta kuulua johonkin yhteisöön. Ihmiset voivat kuulua vaikka kymmeneen kerhoon kokeakseen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja itsensä tärkeäksi, kun "virkkaan peittoja paleleville" tms. mutta ...

    Martta, Martta moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän tahi yksi ainoa.

    Äänestä

Joo ei sitä mitään seurakuntia tarvita uskossa pysymiseen, paremmin menee, kun pitää vähän etäisyyttä. Voihan noissa käydä silloin kuin mieli tekee ja valita tilaisuudet sen mukaan, ketä siellä on puhumassa ja/tai esiintymässä. Näin minä teen ja huomattavasti tasapainoisempaa uskonelämää olen viettänyt kuin väkisin siellä penkissä istumalla ja toisten käskyihin, arvosteluihin ja pompotukseen alistumalla.

Äänestä

Eihän sinun tarvitse osallistua julistustyöhön eikä muuhunkaan sellaiseen toimintaan srk:ssa, missä täytyy hirveästi ihmisten kanssa esittää niin "sosiaalista". Jos seurakunta on hyvä, niin siellä kokevat kaikenlaiset persoonat olonsa hyväksi eikä vain ne yltiö"sosiaaliset" lärpättäjät, jotka muuten viime kädessä eivät tiedä sosiaalisuudesta mitään, vaan haluavat vain tuoda itseään jatkuvasti esille.

Äänestä

Rauta rautaa hioo, ihminen ihmistä hioo,. Kyllähän seurakunta on myös kasvun paikka. Jumala on sen niin tarkoittanut, että ihmiset toimivat yhdessä. Siinä ne meidän srmät hiotuvat.
Kuitenkin on tärkintä, että ollaan Jeesuksen omia.

Äänestä

On se kumma ,vaikka kuin katsoo Lestaatiolaisia veljinään Kristuksessa,ei voi kun aina pettyä, kun lukee täällä noita niiden juttuja ja kommenteja ne on jostakin syvyyden kaivosta kaijutettu,ei Rakkautta,ei Armoa,ei Kunnioitusta,ei Uskovan puhetyyliä,jotakin kirosanojen korvikkeita,ihmisien haukkumista,ei Jumala asu heissä ovat menneet Pimeyteen,heidän pitää tulla valoon sieltä kaivosta,jos pääsevät.
Sanon suoraan nyt Ei OLE LESTAT PELASTUKSESSA KIINNI,OVAT MENOSSA KADOTUKSEEN, mustana massana ! Ari

Äänestä

Mitä tarkoitat niillä kolmella kristinuskonnolla, joista puhut?

Minun ymmärtääkseni Raamatussa ei puhuta monesta uskosta, kun uskosta puhutaan.

Yksi usko, yksi kaste, yksi Herra.

Äänestä

Aloittajalle

Jeesuksen seurakunassa on tilaa erinlaisille ihmisille.Kerro suoraa millainen olet.Minun vaimo ei halua esiintyä ja pitää puheita.Hän kertoi ettei halua esinntymis kammonsa vuoksi olla esillä ja sillä selvä.Seurakunnassa on kaikenlaisia tehtäviä mitä voi tehdä itsenäisesti.

Pyysit neuvoa,ole avoin luonteestasi ja kerro toiveistasi seurakunta yhteydessä.Jos ja kun he ymmärtävät sinunkin tarpeet saat levollisen mielen seurakunassa.

Äänestä

* Tärkeintä ei ole olla helluntailaisnen, se ei vielä ratkaise mitään. Tärkeintä on, että olet UUDESTISYNTYNYT, se ratkaisee koko hengellisen elämäsi, ei mikään kirkko tai seurakunta tai muu yhteisö. Ja sun pitää se tietää, oletko, vaiko et ole uudestisyntynyt. Jos olet, sinulla on Pyhän Hengen sinetti sisimmässäsi, sait sen siinä yhteydessä kun sait Jumalan Hengen kasteessa syntyä uudesti. 1Kor,12;13, Ef,1:13.

* Jos olet epävarma, puhu asiasta helluntaiseurakunnan vanhemmiston kanssa !

Äänestä
  • Vanhemmiston kanssa ei totuus selviä !

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Aito helluntailainen kirjoitti:

Olen ollut kahdessa kristinuskonnossa ja nyt menin kolmanteen. Miksi koen seurakunnan ahdistavaksi? Uskon raamatun sanomaan ja Jeesukseen pelastajanani. Olen aina ollut onnellisempi uskonnottomana uskovana kun seurakunnan jäsenenä. Pelkään julistustyötä ja en kovin hyvin tule toimeen ihmisten kanssa. Nyt kun ikääkin alkaa olemaan olen entistä kriittisempi asioiden suhteen ja se ei miellytä seurakuntaa. Neuvoja kaipaan!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu