Hinnan muodostuminen marxin oppien mukaan

Toveri s.partacus ei ilmesesti ymmärrä edes itse omia viestejään sillä hän ei vastaa viestinsä sisältöä koskevaan asialliseen mutaa - ah - niin kiperään kysymykseen.

Löytyisikö sieltä palstapunanuttujen laumasta yhtäkään sen tason marx-tietäjää, joka osaisi kertoa. että mitenhän kapitalisti osaa laittaa tuotteelle oikean hinnan pyrkiäkseen yhtenäiseen voiton suhdelukuun muiden samalla alalla toimivien tuottajien kanssa tietämättä kuitenkaan, että miten suuri tämän yhteisen voiton suhdeluvun tulee olla?
Koska hän ei tiedä sitä niin silloin hän ei voi myöskään tietää edes sitä, että pitäisikö hänen pyrkiä nostamaan vai laskemaan omaa voiton suhdelukuaan.

Vai onko niin, että marx-tietäjä ja toveri s.partacus on parasta, mihin te palstapunanutut pystytte nykyisellä miehityksellä?

Jos näin on niin pitäisiköhän teidän korjata hivenen palstapunanuttulauman kompetenssiprofiilia?
Onkohan lauman rekrytointi osunut aivan paikalleen?

.................

Eikö yksikään palstan punanuttu pysty auttamaan toveria s.partacus selvittämään, että miten kapitalisti voi tietää voiton suhdeluvun, johon hänen alallaan pitää pyrkiä.
Ilman sitä tietoa ei toverin mukaan hinnanmuodostumisesta tule mitään.

Auttakaahan nyt toverit lajitoverianne, joka on joutunut pahaan pulaan väitettyään palstalla asioita, joita ei ilmeisesti edes itse ole ymmärtänyt eikä sisäistänyt.

.................

HEI!

Nyt hinnanmuodostuksen perustaksi ymmärtääkseni riittää ihan hyvin se, että Omistaja ja Yrittäjä tietää sen, että mitkä ovat tuotantokustannukset, siis Pysyvän ja Vaihtelevan Pääoman osuus. Kun aletaan etsiä epätäydellisen kilpailun tilanteessa Lisäarvo-osuutta, niin tämä on enemmän tai vähemmän kokeilua, sillä todennäköisesti keskimäärin yrittäjätkään eivät tiedä toistensa kustannusrakennetta, joten myös yrittäjät eikä vain kuluttajat joutuvat toimimaan epätäydellisen Informaation varassa.

On nyt kuitenkin syytä todeta se asia, että jos elinkeinoelämän kuvioissa vallitsisi täydellinen kilpailu eikä vain epätäydellinen kilpailu, niin KYLLÄ yrittäjät tietäisivät toistensa kustannusrakenteen tasan tarkaan, siis vallitsisi Täydellinen Informaatio, Yritykset olisivat täysin identtisiä C:n ja Q:n suhteen, yritysten valmistamat tuotteet olisivat homogeenisia toistensa suhteen, yritykset olisivat pieniä kuin pisara meressä, joten ne ottaisivat markkinahinnat annettuina, alalle ja alalta voisi poistua täysin kitkatta, vallitsisi täystyöllisyystasapaino, joten kaikki, jotka haluavat tehdä työtä, niin saavat sitä. Kun nyt edellä tarinoitua asiaa vähän enemmän miettii ja yrittää tutkia, niin ei voi tulla kuin yhteen mahdolliseen lopputulokseen siis siihen, että Klassikkomalli ja Uusklassinen Talousteoria eli nykyhetken valtavirta talousteoriakuvioissa ovat äärimmäisen epärealistisia ja myös samalla epäloogisia. Nyt on kuitenkin pakko sanoa vielä se asia, että koska Uusklassinen Talousteoria on yliopistotaloustiedekuvioissa valtavirta, niin tämä myös tarkoittaa sitä asiaa, että kaikissa TELLUS-planeetan Valtioissa ja yrityksissä taloussuunnittelu perustuu juuri tähän äärimmäisen epäloogiseen ja epärealistiseen talousteoriaan, joten ei ole kai yhtään mikään suuri ihme se asia, että TELLUS-planeetan talous- ja yhteiskuntaelämä on pahasti sekaisin.

Niin ja nyt Klassikkomallin ja Uusklassinen Talousteoria rp:n suurin heikkous teoriamielessä on se, että siis tämä Odotuksilla täydennetty Klassikkomalli antaa liian suuren varmuuden sen asian eriomaisuuteen, että jos me annamme elinkeinoelämän toimia mahdollisimman vapaasti, niin se korjaa aina parhaalla mahdollisella tavalla itse itsensä. Me voimme vielä tästä korjautuvuusasiasta sanoa sen, että KYLLÄ Odotuksilla Täydennetty Klassikkomalli eli Uusklassinen Talousteoria kertoisi totuuden elinkeinoelämän kuvioista ja samalla korjautuvuudesta, jos joku tai jokin pystyisi osoittamaan sen asian todeksi, että Klassikkomallin oletusten mukainen tilanne elinkeinoelämän kuvioissa todellakin vallitsisi reaalisesti.

mättää? s.partacus on ihan oikeassa. Koita kumota hänen vastauksensa. Et ole siihen vielä pystynyt.

Mutta eikö palstaporvareilla ole muuta laittaa tänne kuin sinut, joka ei käsitä perusasiistakaan yhtään mitään.

Yksikään palstan punanuttu ei taida pystyä auttamaan toveria s.partacus selvittämään, että miten kapitalisti voi tietää voiton suhdeluvun, johon hänen alallaan pitää pyrkiä.
Ilman sitä tietoa ei toverin mukaan hinnanmuodostumisesta tule mitään.

Auttakaahan nyt toverit lajitoverianne, joka on joutunut pahaan pulaan väitettyään palstalla asioita, joita ei ilmeisesti edes itse ole ymmärtänyt eikä sisäistänyt.

.................

Työeläkeläinen:
"Varsinkin massatuotteessa halutaan mahdollisimman suurta menekkiä sopivalla, markkinoilla kilpailukykyisellä hinnalla koska se antaa yleensä parhaan tuoton."

Työkkäri on niin paljon jäljillä että oksat pois. Hän ajattelee, joku muu hölöttää.
Väite ei päde vain massatuotannossa vaan yleensä tuotannossa.
Ensiksi. Voitto ei tule keinotekoisesti hintoja nostamalla, koska silloin pitäisi antaa pelimerkkejä myös ostajille, vaan hintojen alenemisella.
Edistynein suurtuotanto, jossa lisäarvon suhdeluku on korkeampi, pudottaa tuotantohintaa alemmaksi, markkinahinnaksi, ja varmistaa markkinaosuuden sekä suurimmat mahdolliset voitot sijoitetulle pääomalle.
Samalla se pudottaa vanhentuneen tuotannon yritykset, joilla voitto kutistuu nollaksi ja valtaa niidenkin markkinaosuuden ja voitto kasvaa. Huom. esim. raaka kilpailu kännykkäteollisuudessa.
Syntyy ajan kanssa uusi keskimääräinen tuotantohinta ja uusi kilpailu uuden markkinahinnan voimin.

Tässä tai näin tapahtuessaan kapitalismi esittää edistystä. Tuotteet halpuvat, pääomia voitaisiin siirtää yhteiskunnan kipeisiin tarpeisiin, työaikaa lyhentää, koulutusta kohentaa ym. ja jotka kaikki yhdessä edistäisivät myös osaltaan tuotannon kehittymistä.


"Jos tilaat jonkun yksilöllisen tuotteen, vaikka käsintehdyt kengät suutarilta tai puvun räätäliltä niin hinta on suoraan verrannollinen kankaan hintaan, työpalkkaan sekä yleiskuluihin kyseisellä verstaalla"

Kuinka loistavasti työkkäri asettaakaan kysymyksen pientuottajien väistämättömästä tuhoutumisesta koneellisen suurtuotannon edessä.
Esimerkissä työvoimakulut kohoaisivat moni (-kymmen) kertaisesti, mikäli tuottajaräätäli tekisi kaikki vaatteet kankaasta saksen ja neulan avulla.
Koneellisen suurtuotannon kehitys on kääntöpuolena merkinnyt satojen miljoonien itsenäisten tuottajien (oma pääoma, oma työ, itse yrittäjä ja samalla itsensä työläinen) tuhoutumisen ja näiden "yrittäjien" joutumisen tehdastyöläisiksi.

Työkkäri osoitti esittämättäkin työnarvoteorian paikkansapitävyyden.