Palstalla esiintyy silloin tällöin näkemyksiä työläisistä tolloina ja joille hyväntahtoiset "työn antajat" antavat ruokaa ja vaativat näiltä vastikkeeksi työtä, koska nämä tollot eivät itse osaa mitään ja kuolisivat muuten nälkään.
Myös on ihmetelty termiä työvoimasta ts. ihmisestä termiä työvoimatavarana ja ilmaistu siveellinen suuttumus.
Mistä siis johtuvat kansantaloudessa ilmenevät väärinymmärrykset kiertokulkuprosessin virheellisistä tulkinnoista. Siltikin vaikka prosessi on suhteellisen selvä. Tuotantotilojen järjestäminen, raaka-aineiden ja työvoiman järjestäminen, tavaroiden jakelu ts. kauppa, työvoimaan liittyvät uusintamishommat.
Tästä asiasta avaan ketjun, tuon esille omia näkemyksiä odotuksella myös muitten näkemyksistä.
tavaraharhoista
s.partacus
26
53
Vastaukset 26
- s.partacus
Ihminen on luonnostaan opportunisti. Hän näkee ilmiöstä mitä näkee mutta ei välttämättä näe sen syitä. Esim. nuotiossa palaa tuli ja se lämmittää. Ellei olisi tietoa ja joku sanoisi, että tuli on happiatomien yhtymistä puuhun, niin sanoja naurettaisiin pihalle. Näemme ilmiön mutta emme sen syysuhteita.
Tiede paneutuu syihin ja seurauksiin. Tavalliselle ihmiselle riittää ilmiön seuraukset ja hänelle on yksi ja sama ilmiön syntymisen syistä.
Harha 1.
Mistä johtuu että erilaiset käyttöarvoiltaan olevat tavarat vaihtuvat toisiinsa. No tietysti, koska sovimme niin! Mikä olisi sopimuksen perusta? Eipä se minua kiinnosta.
Jos esim. tehtaassa 50 tuotettua kirvesvartta vaihtuu yhteen käsin tehtyyn varteen, vastataan että niin se vain on sovittu.
Tavaroissa näkyy käyttöarvo mutta se arvo joka on yhteismitallinen toisen tavaran kanssa ei näy. Jos sanotaan, että vaihdossa vaihdetaan yhteismitallista työtä, sanoja lynkataan horiskona. Vastaväitteitä tulee, että kuka laskee työn paljouden, onko mittareita, miten mittaat koneiden avustaman työn ja käsin tehtävän työn alkeellisilla työvälineillä.
Yhteismitallinen arvo eri käyttöarvoilla on kuitenkin se perusta, mille tavaran arvo nojautuu. Se on alkuperäinen vuosituhansia ollut mittari ennen koneellista suurtuotantoa jolloin kaikkien työt olivat yhteisössä pääsääntöisesti nähtävillä. Naapuriavussa vaihdettavia töitä verrataan suoraan työaikaan vieläkin.
Se että tavaraan liittyvä työn paljouden arvo ei näy, se ei ole syötävää, se on silti arvon mittari kaikelle tavaratuotannossa. Näin kirjoitit viestissäsi
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11360002#comment-61042843-view
"Tavaran arvo = 200
200 = 100 50 50
Lisäarvon suhdeluku on 100% ja voiton suhdeluku 33,33 %
Tavara myydään sen arvoa halvempaan hintaan 180. Tällöin kapitalistin voitoksi tulee 180-100-50=30, siis myyntihinnasta vähennettynä valmistuskustannukset.
180 = 100 50 30.
Lisäarvon suhdeluku on 60 % ja voiton suhdeluku 20%."
Miten laskit lisäarvon suhdeluvun saadessasi tulokseksi 60%?
.....................- s.partacus
Yksinkertaiseen laskutoimitukseen kykenemätön massapostittaja ilmaantui viestiketjuun, jossa käsitetellään muuta kuin jakolaskua. Se oli arvattava. Emme puutu vieraaseen aiheeseen jota on käsitelty useilla palstoilla vielä eilen.
Empiirinen kokemus synnyttää helposti harhoja. Aurinko näyttää aistihavointojen perusteella kiertävän maata. Puhekielsessä on omaksuttu "auringon nousu ja lasku".
Todellisuus on toinen. Päinvastainen. Maa kiertää aurinkoa. Aistihavainto ei ole väärä mutta se ei kerro ilmiön todellista luonnetta vaaan jopa muuttaa todellisuuden päinvastaiseksi.
Harha 2.
Kapitalisti, pääoman sijoittaja, voidakseen aloittaa tuotannon, hänen täytyy sijoittaa tietty summa rahaa tuotannon käynnistämiseksi.
Hän sijoittaa esim. 100 (euroa tai summaa tai mitä valuuttaa tahansa). Pääoma jakautuu kiinteään pääomaan esim. 80 ja vaihtelevaan pääomaan 20 (työvoimakulut).
Pääoman omistaja ei katso sijoitetun pääoman elimellistä kokoonpanoa. Koko 100 on hänen pääomaansa ja se täytyy hänelle kuuluvana saapua kiertokulun lopussa takaisin. Tuotantotilat, raaka-aineet, puolivalmisteet ja työvoima ovat yksi ja sama kuluerä sijoittajan pussista.
Työvoima on hänelle sijoitettuna pääomana tavaraa siinä kuin tuotantovälineet.
Työvoimaan sijoitettu pääomanosa on samalainen laadulliselta arvoltaan kuin kalustoon sijoitettu osa.
Tästä syntyy käsitys työvoimasta tavarana ja että se on yksi kuluerä ja jonka kustannukset täytyy palata jokaisen kierron aikana takaisin.Yritähän nyt kertoa, että mitä ihmeen laskukaavaa käytit - ei se ainakaan ole marxin oppien mukainen. Marxin mukaan lisäarvon suhdeluku on myyntihinnasta riippumaton.
Näin kirjoitit viestissäsi
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11360002#comment-61042843-view
"Tavaran arvo = 200
200 = 100 50 50
Lisäarvon suhdeluku on 100% ja voiton suhdeluku 33,33 %
Tavara myydään sen arvoa halvempaan hintaan 180. Tällöin kapitalistin voitoksi tulee 180-100-50=30, siis myyntihinnasta vähennettynä valmistuskustannukset.
180 = 100 50 30.
Lisäarvon suhdeluku on 60 % ja voiton suhdeluku 20%."
Miten laskit lisäarvon suhdeluvun saadessasi tulokseksi 60%?
.....................
"Mistä siis johtuvat kansantaloudessa ilmenevät väärinymmärrykset kiertokulkuprosessin virheellisistä tulkinnoista"
Niin, todellakin.
Sinäkään et osaa laskea lisäarvon suhdelukua tavaran hinnan erotessa sen arvosta. Luulet ilmeisesti, punkin rehveli, että lisäarvo olisi myyntihinnasta riippuvainen mutta näihän ei marxin mukaan asia ole.
....................Eikö todella löydy ihan oikeaa aihetta josta keskustella?
Eikö noita kaavoja ole jo tuijoteltu kyllin? Niistä ei pääse eteenpäin koska ne ovat alakouluesimerkkejä ynnälaskusta.Työeläkeläinen kirjoitti:
Eikö todella löydy ihan oikeaa aihetta josta keskustella?
Eikö noita kaavoja ole jo tuijoteltu kyllin? Niistä ei pääse eteenpäin koska ne ovat alakouluesimerkkejä ynnälaskusta.Niin, tämän palstan keskusteluaiheena on kommunistisen puolueen toiminta ja ideologia joten marxin opeista keskustelu kuuluu tällä palstalle elimellisenä osana. Silloin Kalle voi hyvinkin opastaa kommunistia jopa alakoulutasoa olevissa tehtävissä kommunistin laskiessa yksinkertaisia plus- ja miinuslaskuja väärin.
Kommunisti, joka vähentäessään tavaran arvosta 200 pois kiinteät ja muuttuvat pääomat - yhteensä 150 - saa erotukseksi 30, tarvitsee selvästi tukiopetusta alakoulutason vähennyslaskussa.
Jos sinä haluat keskustella päivänpolitiikasta niin silloin sinun pitää hakeutua muille palstoille sillä kommunisteilla ei ole mitään tekemistä päivänpolitiikan kanssa - onneksi - vaan he elävät mennyttä aikaa.
......................
- s.partacus
Pikkuisen fiksuutta tietyille. Katsokaa aloituksen aihe ja keskustelkaa siitä. Voitte aina tehdä uuden aloituksen omasta asiastanne.
Viestiketjun vierestä puhuminen ja sinne sama (asiasta poikkeavaa) massapostittaminen lienee Suomi 24 sääntöjen mukaan kiellettyä. Ei ainakaan ole fiksua.
Harha 3.
Sijoitetu pääoma täytyy siis saada takaisin ts tuotantoprosessi on käynnistettävä ja tuotettava tavaroita.
Kapitalistin, sijoittajan, pääomanomistajan silmissä sijoitettu pääoma on yksi ja sama tuotantopääoma. Kiertokulun lopussa se palaa takaisin suurentuneena.
Kapitalistin silmissä, kun sijoitus lähti hänen omalta tilitään omana rahana, eikä erottele pääoman sisältöä, koko sijoitus on syntyneen lisätuotteen, 100, lähde.
"Minä sijoitin 1.000 ja se tuotti minulle 100 ylimääräistä ja sain sijoituksellani 1.00 lopputulokseksi ja olen tyytyväinen, enkä ole kiusannut ketään"
Pääoman omistajalle on luonnollista ajatella esineisiin sijoitetun pääoman olevan yhtä lailla lisätuotteen luoja kuin työvoimakin.
Jos sijoitus oli esim. 1.000 ja voitto on 100, pääoma kasvoi 1.100:ksi. Pääoma synnytti lisätuotteen eikä siinä olisi työvoimalla osaa eikä arpaa
Tämä näkemys on palstallakin tullut esille. "Ilman pääomaa työläinen ei voi tehdä mitään". Siis ikäänkuin työläinen on riippuvainen pääomasta mutta pääoma taasen ei tarvitse työläistä.
Näkemys johtaa siihen, että pääoma ei ole anastanut lisätuotetta. Lisätuote syntyisi yksistään sijoittajan voimin.
Filosofinen mietelmä: Ihmiset näkevät metsän mutta eivät puita.Niin, Kalle ainakin otti osaa avausviestin aiheeseen kommentoimalla näin:
#
"Mistä siis johtuvat kansantaloudessa ilmenevät väärinymmärrykset kiertokulkuprosessin virheellisistä tulkinnoista"
Niin, todellakin.
Sinäkään et osaa laskea lisäarvon suhdelukua tavaran hinnan erotessa sen arvosta. Luulet ilmeisesti, punkin rehveli, että lisäarvo olisi myyntihinnasta riippuvainen mutta näihän ei marxin mukaan asia ole.
#
Eikö sinulla ole mitään sanottavaa puolustukseksesi Kallen syytöksiä vastaan?
Kerrohan, että onko käsityksesi mukaan lisäarvo riippuvainen myyntihinnasta vai ei.
Tottahan sinulla on asiasta jokin käsitys vai suollatko tekstiä palstalle ymmärtämättä edes itse niiden sisältöä?
Oletko itse yksi näistä kritisoimistasi väärinymmärtäjistä ja virheellisistä tulkitsijoista esittäessäsi laskelmia, joihin päästään vain myyntihinnasta riippuvan lisäarvon avulla??
Etkö todellakaan ole ymmärtänyt, ettei lisäarvo riipu mitenkään myyntihinnasta??
Ovatko kaikkien punikkilan "marx-tietäjien" tiedot sinun tietojesi tasolla?
Se, että on joskus väärässä, on luonnollista mutta se, ettei virheitään pysty tunnustamaan, on suurta tyhmyyttä. Sellainen tyyppi ei pitkään Kallen tiimissä vanhene - saa hakea muita hommia yhteiskyvyn puutteen takia. Virheitä saa tehdä mutta ne pitää pystyä tunnustamaan.
..................
- s.partacus
"Etkö todellakaan ole ymmärtänyt, ettei lisäarvo riipu mitenkään myyntihinnasta??"
Ei tietenkään johdu. Asia on toisinpäin. Myyntihinnan yhtenä perusteena on lisäarvo. Myyntihintaan vaikuttaa myös kiinteän pääoman osuus että myös työvoimatavaran kulutus. Nämä kolme seikkaa ovat perussyitä eikä sekään ole lopullinen totuus.
Alalla vaikuttava kilpailu ja kapitalistien pyrkimys yhtenäiseen lisäarvon suhdelukuun, jossa eri suuruiset pääomat saavat erisuuruisilla lisäarvon suhdeluvuillakin yhtäläistä voiton suhdelukua, määrittävät myyntihinnan.
Prosessi on elävä ja muuttuva, jossa vanhentunut tuotanto kaatuu ja edistynyt etenee ja työn paljous säilyy tavaran arvon mittarina.
Harha 4.
Tuotantovälineiden juridinen omistus.
Kapitalistin silmissä hän on sijoittanut tuotantovälineisiin pääomaa, omaa rahaa ja on siksi oikeutettu omistamaan tuotantovälineet. Hänen omatuntonsa on puhdas siinäkin, että hän kustantaa pääomallaan tyvomatavaran uusintamiskustannukset.
Hän ajattelee, että kiinteä pääoma on hänen ja sen kuluminen tuotannossa täytyy palata hänelle täysimäräisesti. Tuotantovälineet olisivat kapitalistin luomus ja hänen pääomansa sen uusintaa ja niden omistus luonnollisesti kuuluisi hänelle.
Hän unohtaa mielellään, että pääomat jotka hän sijoittaa, ovat lisätuotteen tuloksia ja jotka työvoimatavara on hänelle "lahjoittanut" lisätyöllään.
Kapitalistista näyttää, että kukin omistaa omat tavaransa. Hän omansa ja työläinen työvoimansa ja jota työläinen vapaaehtoisesti myy hänelle.
Tiedämme, että työläisen työ on se, joka uusintaa tuotannossa tuotantokaluston, itsensä ja tekee lisätyötä.
Tuotantovälineiden omistus on sijoittajan mielestä juridisesti oikein, vaikka työläisen työ ne synnyttääkin.
Normaalin lain mukaan jokainen omistaa tekemänsä ja on oikeutu omistamaan työnsä tulokset.
Ristiriita on ilmeinen.- s.partacus
Edellsessä viestissä sivulla 5 on virhe.
Teksti - "pyrkimys yhtenäiseen lisäarvon suhdelukuun", tulee kuulua
"pyrkimys yhtenäiseen voiton suhdelukuun - Pyydän todella
s.partacus kirjoitti:
Edellsessä viestissä sivulla 5 on virhe.
Teksti - "pyrkimys yhtenäiseen lisäarvon suhdelukuun", tulee kuulua
"pyrkimys yhtenäiseen voiton suhdelukuuninhimillisyyden nimissä, älä enää kiusaa antipunikkia. Liian raakaa, että yhtä miestä jatkuvasti käytät kuoriämpärissä. ja vielä mansesta olevaa...Ei mar anna mennä vaan, on tää nii hauskaa. Joten kuules partacus kiitokset hienoista arvioista ja viesteistä. Uusia odotellen t: masa mansesta.
Noin.
Lisäarvo ei siis riipu myyntihinnasta. Hyvä näin, olet ymmärtänyt marxin oikein.
Tuossa aikaisemmin esitit tälläistä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11360002#comment-61042843-view
"Tavaran arvo = 200
200 = 100 50 50
Lisäarvon suhdeluku on 100% ja voiton suhdeluku 33,33 %
Tavara myydään sen arvoa halvempaan hintaan 180. Tällöin kapitalistin voitoksi tulee 180-100-50=30, siis myyntihinnasta vähennettynä valmistuskustannukset.
180 = 100 50 30.
Lisäarvon suhdeluku on 60 % ja voiton suhdeluku 20%"
Miten siis selität, että lisäarvon suhdeluku laskujesi mukaan pieneni 100%:sta 60%:iin tavaran tullessa myydyksi alle sen arvon sillä myyntihintahan ei vaikuta mitenkään lisäarvoon?
Ja miten selität rahan syntymisen tuotannossa - vai haluatko ottaa takaisin tämänkin tyhmyyden niin kuin otit takaisin laskuesimerkkisi myyntihinnasta riippuvasta lisäarvosta?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11392689#comment-60995118
"Kun raha ei synny vaihdossa, se voi syntyä ainoastaan tuotannossa. Kun tavaraoiden määrä lisääntyy, lisääntyy niiden arvokin ja rahan määräkin lisääntyy."
Joten Kalle kysyykin, että miten monta 5€ arvosta lypsypallia käsityksesi mukaan pitää valmistaa ennenkuin yksi kympin seteli ilmestyy yhteiskuntaan?
Mistä tämä uusi uunituorre seteli löytyy ja miten se on sinne tullut?
...................."Alalla vaikuttava kilpailu ja kapitalistien pyrkimys yhtenäiseen voiton suhdelukuun, jossa eri suuruiset pääomat saavat erisuuruisilla lisäarvon suhdeluvuillakin yhtäläistä voiton suhdelukua, määrittävät myyntihinnan."
Lainaus korjattu ohjeiden mukaan.
Kalle ei saata ymmärtää, että miksi kapitalistit pyrkisivät yhtenäiseen voiton suhdelukuun? Mitä hyötyä kapitalisteille on siitä ja miten he siihen voivat yleensä pyrkiäkään sillä he eivät edes tiedä kilpailijoiden voiton suhdelukua jokaiselle heidän valmistamalleen tavaralle. Miten siis pyrkiä voi pytrkiä yhtenäiseen voiton suhdelukuun kun ei edes tiedä, että pitääkö omaansa laskea vai nostaa?
Kallen kokemus työelämästä on, että kapitalisti haluaa maximoida voiton suhdeluvun eikä pyri yhtenäistämään sitä muiden alalla toimivien kapiatlistien kanssa. Miksi hän sen tekisi - Kalle ei voi sitä ymmärtää eikä se myöskään marxin opeista ole selvinnyt.
Marx vain väittää kapiatlistien pysrkivän yhtenäiseen voiton suhdelukuun perustelematta väitettään. Voisitko sinä, toverio ja marx-tietäjä s.partacus, sivistää Kalle a vähän ja kertoa perustelut tällä Kallen mielestä todella oudolle kapiatilistein käyttäytymiselle ja miten yksittäinen kapitalisti voi tietää, että pitääkö hänen laskea vai nostaa voiton suhdelukuaan yhtenäistääkseen sen kilpailijoidensa kanssa?
..................
- s.partacus
Harha 5.
Lisätyö/lisäarvo.
Marxin näkemys lisäarvon lähteestä on, että työntekijä saa palkan vajaasta työpäivästä. Tällä työn osuudella työntekijä uusintaa itsensä sekä kiinteän pääoman kulutuksen.. Hän kuitenkin tekee enemmän työtä, lisätyöajalla, ja sen tuottamaa arvoa sanotaan lisäarvoksi. Lisäarvo jää lyhentämättä kapitalistille ja se on pääomien muodostumisen lähde.
Miten kapitalisti asian näkee? Hän maksaa 8 tunnin (Suomessa yleinen) työstä palkan, on kustantanut kiinteän pääoman ja kokee olevansa reilu. Tilinauhassakin lukee erikseen ylityötunnit ja niiden korvaukset ja hän juridisesti olettaa toimineensa oikein.Häntä ei kiinnosta lisätyö sen enempää kuin välttämätön työ.
Mistä tulee voitto viivan alle? Sijotetusta pääomasta, jotka hän on jakanut kahteen osaan, koneisiin ym. ja työvoimaan. Kummastakin hän maksaa arvonsa mukaisesti hintamuodossa, eikä siten omasta mielestään riistä ketään. Molemmat tavaramuodot ovat saaneet korvauksen. Valtiollinen lainsäädäntökin on legalisoinut mainitut ostot ja myynnit.
Täten ei ole muuta mahdollisuutta kuin että koneet luovat lisäarvon itsekseen ai että jos mukana on työläinen, niin konetavara ja työvoimatavara yhdessä luovat uutta arvoa. Tästä lienee yleinen porvarillinen käsitys pääoman ja työläisen yhteisistä eduista.
Palstallakin on kysytty missä lisätyö on kun sitä ei näy eikä kuulu.
Looginen näkemys on luonnollisesti, ensin korvataan koneiden ja työvoiman kuluminen, ne ovat välttämättömiä suureita ja sen jälkeen syntyy uutta arvoa.
Lisätyö on sekä taloudellinen että poliittinen käsite.
Taloudessa uutta arvoa ei voi syntyä koneiden toimesta, olipa tehdas kuinka robotisoitu tahansa. Uusi arvo syntyy ainoastaan työvoiman työllä. "Lisätyö" on siten tieteellinen käsite.
Poliittiseksi käsite muuttuu oikeudenmukaisuuden kautta, jopa porvarillisen oikeuden kautta, jonka mukaan kukin saa omistaa tekemänsä. Lisätyön suhteen näin ei ole. Lisätyön tuottama uusi arvo jä lyhentämättä pääoman sijoittajalle. Emme puutu nyt valtion säätämiin veroihin, jotka luonnollisesti ovat kuluerä
Paitsi, että mm. Handelsbanken jakaa vapaaehtoisesti ison siivun lisätuotteesta työntekijöilleen ilman erillisiä huippujohtoa suosivia bonuksia.Kerro s.p miten määrittelet lisätyön kadunlakaisijan kohdalla kun hän alkaa lakaista hyvin pitkää katua harjalla jonka työnantaja on hänelle antanut työvälineeksi. Minkä kilometrin kohdalla työ muuttuu lisätyöksi? kun sitä katua aina vaan harjataan eteenpäin kulkien?
Työpäivä on 8 tuntia ja työviikossa 5 päivää.
Laitapa perustellen!Kuinka lasketaan lisäarvon suhdeluku?
Miksi se sinun laskuesimerkissä riippuu myyntihinnasta?
Mutta aloitetaan helpolla asialla:
Kuinka lasketaan lisäarvon suhdeluku?
Tiedätkö edes sitä?
...................- s.partacus
antipunikki kirjoitti:
Kuinka lasketaan lisäarvon suhdeluku?
Miksi se sinun laskuesimerkissä riippuu myyntihinnasta?
Mutta aloitetaan helpolla asialla:
Kuinka lasketaan lisäarvon suhdeluku?
Tiedätkö edes sitä?
...................Tarkkaavainen lukija on huomannut, että harhoissa käsitellään tavaratuotannon kysymyksiä. Niissä ei oteta kantaa itse omaan tarpeeseen tehtyä kapinetta tai sähkälampun vaihtamista tai talkootyötä urheiluseuran tms. hyväksi. Näitä elämässä tapahtuvia irrallisia töitä, tuotteita tai tarinoita niiden ympärillä on miljoonttain.
Tavaratuotanto on tavaroiden ja rahan kiertokulkua, ostoa ja myyntiä.
Harha 6.
Myyntitapahtuma luo tavaralle hinnan.
Yrityksen toiminta on vakavaa ja suunniteltua toimintaa alusta saakka. Kustannuslaskenta toimii ja tuotannon eri puolten taloudellinen erittely on monipuolista.
Pääoman kierokulun prosessi realisoituu sen lopussa. Sijoittaja tietää, että realisointia edellyttää tuotanto, vieläpä sellainen tuotanto jossa tuuotteet menevät kaupaksi. Sijoittajalle on selvää jo sijoitushetkellä sijoitetun pääoman tarve muuntua tuotteiksi, koska muuten on turha sijoittaa.
Missä sitten on pulma? Ei missään.
Pulma on porvaillisesa propagandassa. Se pyrkii häivyttämään perustan, tuotannon merkityksen, koska siellä tulee esille lisätyö, lisäarvo ja maksamaton palkka ja jotka ovat pääomatuotannon perusta. Kaikkialla muualla tavarat vaihtuvat arvostaan.
Pikkuporvarille tulee helposti käsitys, että tavaran hintamuoto luodaan myynnissä ts. kaupan piirissä. Oppi on kätevä hämäämään tavallista ihmistä.
Hinnanmuodostus olisi sattumanvaraista ja jossa työn merkitys olisi häipynyt utumaailmaan.
Palstalla on esitetty ostajan ja myyjän sopimusta. Sijoittajakapitalisti nauraa teorialle. Hän ei jätä sijoituksiaan sattuman varalle, joskin joskus voi tulla takkiin.
Tuotantopääma ei jätä tuotteensa hinnan määrittelyä kauppapääoman päätettäväksi ja vielä vähemmän se tai kauppapääoma neuvottelisi jonkin ostajien järjestön kanssa tavaran hinnasta.
Hinta määräyryy tuotannon jokaisessa vaiheessa sijoitetun pääomakulujen lisäarvon perustalla ns. tuotantohintana. Erilaiset alennukset tai hintojen korotukset tulevat esille markkinatilanteessa joko kiskontana tai pakotettuna alennusmyynneillä pelastamaan mitä pelastettavissa on. s.partacus kirjoitti:
Tarkkaavainen lukija on huomannut, että harhoissa käsitellään tavaratuotannon kysymyksiä. Niissä ei oteta kantaa itse omaan tarpeeseen tehtyä kapinetta tai sähkälampun vaihtamista tai talkootyötä urheiluseuran tms. hyväksi. Näitä elämässä tapahtuvia irrallisia töitä, tuotteita tai tarinoita niiden ympärillä on miljoonttain.
Tavaratuotanto on tavaroiden ja rahan kiertokulkua, ostoa ja myyntiä.
Harha 6.
Myyntitapahtuma luo tavaralle hinnan.
Yrityksen toiminta on vakavaa ja suunniteltua toimintaa alusta saakka. Kustannuslaskenta toimii ja tuotannon eri puolten taloudellinen erittely on monipuolista.
Pääoman kierokulun prosessi realisoituu sen lopussa. Sijoittaja tietää, että realisointia edellyttää tuotanto, vieläpä sellainen tuotanto jossa tuuotteet menevät kaupaksi. Sijoittajalle on selvää jo sijoitushetkellä sijoitetun pääoman tarve muuntua tuotteiksi, koska muuten on turha sijoittaa.
Missä sitten on pulma? Ei missään.
Pulma on porvaillisesa propagandassa. Se pyrkii häivyttämään perustan, tuotannon merkityksen, koska siellä tulee esille lisätyö, lisäarvo ja maksamaton palkka ja jotka ovat pääomatuotannon perusta. Kaikkialla muualla tavarat vaihtuvat arvostaan.
Pikkuporvarille tulee helposti käsitys, että tavaran hintamuoto luodaan myynnissä ts. kaupan piirissä. Oppi on kätevä hämäämään tavallista ihmistä.
Hinnanmuodostus olisi sattumanvaraista ja jossa työn merkitys olisi häipynyt utumaailmaan.
Palstalla on esitetty ostajan ja myyjän sopimusta. Sijoittajakapitalisti nauraa teorialle. Hän ei jätä sijoituksiaan sattuman varalle, joskin joskus voi tulla takkiin.
Tuotantopääma ei jätä tuotteensa hinnan määrittelyä kauppapääoman päätettäväksi ja vielä vähemmän se tai kauppapääoma neuvottelisi jonkin ostajien järjestön kanssa tavaran hinnasta.
Hinta määräyryy tuotannon jokaisessa vaiheessa sijoitetun pääomakulujen lisäarvon perustalla ns. tuotantohintana. Erilaiset alennukset tai hintojen korotukset tulevat esille markkinatilanteessa joko kiskontana tai pakotettuna alennusmyynneillä pelastamaan mitä pelastettavissa on.Voitko mainita yhtäkään myyntitapahtumaa, jossa ostaja ja myyjä eivät ole olleet yksimielisä hinnasta?
.......................
- s.partacus
Minä ja puoliso. Tuli kaksi.
99 prosenttia tavaroista on sellaisia, joista ei voi tingata.
Silloinkin kun kysymme onko alennusta, se ei ole tyytymättömyyttä vaan tapa. Alennukset kuuluvat normaaliin kauppatoimintaan. Talvitavaraa myydään keväällä alennuksella ja se on kokonaishinnassa otettu luultavasti huomioon. Emme alennusmyyntitapahtumassakaan ole sopijaosapuoli vaan kuuntelemme myjältä mitkä ovat kauppiaan ohjeet.Niin.
Kallen on todella vaikea uskoa, että olisit joskus ostanut jotakin tulematta myyjän kanssa sopimukseen hinnasta.
Kumman hinta silloin jäi voimaan - sinun tarjouksesi vai myyjän hintavaatimus?
Jos sinun hintasi jäi voimaan niin miten sait myyjän luovuttamaan tavaran hintaan, jota hän ei ollut hyväksynyt.
Jos taas myyjän hinta jäi voimaan niin kerrohan, että miksi maksoit tavarasta enemmän kuin suostuit maksamaan? Miten se tapahtui? Jos myyjä käytti väkivaltaa niin silloin ei kysymyksessä ollut enään kaupankäynti vaan ryöstö.
Kerrohan siis miten kauppa tapahtuu käytännössä ostajan ja myymän tulematta sopimukseen hinnasta.
On todella mielenkiintoista kuulla sinun kuvauksesi asiasta sillä Kalle ei saattanut kuvitella sellaisen kauppatapahtuman olevan mitenkään mahdollinen.
........................Niin, kerrohan miten kauppa syntyy vaikka myyjä ja ostaja ei tulekaan sopimukseen hinnasta.
Kerro, sillä sinullahan on puheittesi mukaan asiasta kokemusta.
......................
- tonttu toopero
"Jos sinun hintasi jäi voimaan niin miten sait myyjän luovuttamaan tavaran hintaan, jota hän ei ollut hyväksynyt."
Ei mitenkään. - s.partacus
Tässäpä näitä juttuja oli. Seuraavalla kerralla lisää.
Muistutan siitä, miltä ilmiö voi näyttää ja mitä se todellisuudessa on. Kiertääkö aurinko maata niinkuin näköaisti sanoo vai kiertääkö maa sittenkin aurinkoa.
Viimeinen harha.
Omaisuuden suoja.
Perustuslaki 15 §kertoo: "Jokaisen omaisuus on turvattu."
Tämä on tärkeä pykälä. Omaisuutta ei ole ellei sitä ole hankittu. Auto, asunto, vaatteet jne.. Tuotantolaitokset, työn tuotteet jne.
Henkilökohtaisen omaisuuden suoja on selvä. Entä tuotannon tulosten?
Kaikki tuotantoon osallistuvat kustantavat kiinteän pääoman kulutuksen pääoman lainaajalle. Tuotannossa syntyy myös lisätuotetta. Rahamuodossa sitä sanotaan lisäarvoksi tai voitoksi. Tämä lainaajalle muodostunut pääoma on syntynyt aikaisemmista työn tuloksista. lisätuotteesta.
Juridisesti omaisuuden suoja on turvattu. Paitsi tavaratuotannossa yksityisen pääoman osalta. Valtion osuus sijoituksista tuottaa ja on valtion kautta käytettävissä kansalaisten tarpeisiin.
Yksityisen pääoman osalla lisätyö, jonka yrityksen työntekijät ovat tuottaneet, jää yksityiselle pääomalle, vieraalle omistajalle. Toimenpide tapahtuu juridisesti ottaen perustuslain vastaisesti. Porvarillinen oikeuskäsitys on, että työn tulokset jäävät niiden tuottajille ja tavaratuotannossa yrityksen työhön osallistuville työntekijöille. Perustuslaki sanoo; Jokaisen omaisuus on turvattu.
Vaikka lisätuote on jo kymmenien sukupolvien ajan jäänyt lahjaksi pääomalle, voisiko ajatella seuraavaa. Perustuslain hengessä säädetään päivämäärä, jonka jälkeen yksityisen yrityksen lisätuote jää sen tuottajille, työntekijöille, valtion kautta ja jossa tilanteessa yksityiselle pääomalle menee sijoituspääoman osuus.Näin pikkuhiljaa yksityinen pääoma katoaisi ja lisätuote sekä kiinteä pääoma siirtyisivät yhteiskunnan käsiin. Valtio säätäisi erikseen ehdot millainen yksityinen pääoma sallittaisiin (pientuotanto,
osuuskuntayritykset, yhteisyritykset yms.)
Siirtymävaiheessa kaikki yritysten toimihenkilöt korkeinta johtoa myöten jäisivät asemapaikoilleen.
Rauhallinen siirtyminen takaisi tuotannon keskeytymättömän jatkumisen, johtajien palkat ja palkkiot sovittaisiin ja yhteiskunnan osuus tuotannon tulosten sijoittamisessa tutkimukseen, koulutukseen, terveydenhuoltoon ym. kasvaisivat. Toisin sanoen veronkierron mahdollisuus pieninisi.
Pääomien piilottaminen pankkiholveihin katoaisi ym. ym.Niin, kerrohan miten kauppa syntyy vaikka myyjä ja ostaja ei tulekaan sopimukseen hinnasta.
Kerro, sillä sinullahan on puheittesi mukaan asiasta kokemusta.
......................Tuotahan testattiin neukkulassa huonoin tuloksin.
Miksi arvelet sen toimivan meillä vaikka se ei toiminutkaan neukkulassa?
...................
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 161886
- 56728
- 81726
- 46613
Mitä luulet
Mitä luulet kaivattusi ajattelevan sonusta? Onko jotain mitä haluaisit oikaista hänelle?41611- 60562
Vielä hyvinvointitalosta
Suurin osa pyhäjärvisistä on sivistynyttä fiksua porukkaa ja on täysin hankkeen kannalla. Nyt vain pieni äänekäs joukko71536Luule ja ajattele minusta
mitä tykkäät nainen, olet ajat sitten antanut itsestäsi ihan omanlaisen kuvan.. 😅44527Suhde sinuun on ollut yhtä draamaa
ilman draamaa ja suhdetta. 😅 Oikeasti ei naurata. Nainen, olet pitänyt minut pihdeissäsi. Tunne on välillä vahva ja su35515- 26511