Aina kun alan rukoilla, minulle tulee älyttömän tekopyhä ja teennäinen olo. Niinkuin en edes tarkoittaisi sitä mitä rukoilen, ja tuntuu, että olen yksi niistä Raamatun fariseuksista.
en osaa rukoilla
epätoivoinen.
4235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos sinulle tulee tuollainen tunne, niin et ole fariseus. Rukoile vain vihollinen yrittää kiusata sinua vetoamallal nöyryyteen.
Nimim. epätoivoinen
Tuollaiset ajatukset ovat Paholaisesta. Paholainen ei tykkää yhtään siitä, että sinä rukoilet Hänen Voittajaansa, sen takia se sinua kiusaa.Jatka vaan rukousta.
Fariseukset ovat sellaisia, jotka haluavat loistaa kaiken kansan edessä ja jotka ottavat itselleen sen kunnian, joka kuuluu Jumalalle. Kun sinä rukoilet itseksesi Jumalaa, se ei ole farisealaisuutta, koska kukaan ei edes näe sitä - vain Jumala, niinkuin on tarkoituskin. Ja silloin se tulee Jumalan kunniaksi - niinkuin on tarkoituskin.
Rukouksen ei ole tarkoitus olla jotenkin erityinen suoritus. Se on niinkuin lapsi puhuisi isälleen, tai morsian yljälleen. Jos rakastat, luotat että sinua kuullaan. Jos et rakastakaan, Hän kuitenkin rakastaa sinua, ja on luvannut kuulla kun Häntä avuksi huudamme. Ole vain aito sinä. Ääneen rukoilu on hyvä, siinä ei omat ajatukset sotkeennu vihollisen ajatuksiin.
Jos olet nuori uskova, ja kyse on esim. Nuortenillassa ääneen rukoilusta, niin muistan itse kokeneeni saman. Kyse ei silloin ole niinkään rukouksen aitouden puutteesta, vaan esiintymispaineesta. Muiden läsnäolo teki jotenkin liian tietoiseksi omasta itsestä, ja rukoilin enemmän heidän kuin Jumalan korville. Jumala tietää tilanteen, ja armahtaa. Harjoitus tekee mestarin, rukoile aina ja joka paikassa ja joka tavalla niin paineet häviävät. Kuuleehan Jumala jo kaikki ajatuksetkin:) aloita kiitoksella ja päätä kiitokseen! Herra asuu kansansa kiitoksessa:)