Moderni kapitalismi on tullut tiensä päähän! Ihmisiä ei enää voi kohdella vain "tuotanto" tai "menoeränä" Tälle ylimieliselle kapitalismille ja ihmisten ja ihmisarvon polkemiselle suohon on tultava kerta kaikkiaan loppu! On olemassa vaihtoehto kyykytykselle ja uhkailuille, sekä ihmisten puhkiajamiselle jatkuvasti nostamalla hintoja, huonontamalla työehtoja ja ajamalla pidempiä työpäiviä, eikä se vaihtoehto ole tuotannon siirtäminen Kiinaan tai Intiaan! Se on suuri kulttuurimme murros, jossa inhimmillinen pääoma syrjäyttää pelkkää harhaa olevat bittinumerot koneen näytöllä pankkitilin saldosta!
__________________________________
Siltala: Kilpailu vei työstä mielekkyyden
Ihmisen pyrkimys vapautua työn orjuudesta ja kontrollista ei ole onnistunut. Näin väittää psykohistorioitsijana tunnettu Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala, joka julkaisi tänään kirjansa "Työelämän huonontumisen lyhyt historia". Massiivisen tutkimus- ja tilastotietoihin, haastatteluihin ja muuhun materiaaliin perustuvan tutkimuksen tarkoituksena on luoda kokonaiskuva siitä, kuinka työntekijän kuormitus on muuttunut toisen maailmansodan jälkeen.
Kehitys parempaan pysähtyi ja kääntyi huonompaan 1990-luvulla, kun pääomien liikkuminen vapautui ja turbokapitalismi alkoi ahdistaa työntekijöitä jälleen orjan asemaan.
Ammattiyhdistysliikkeen lakkovoima heikkenee, tilalle on tullut työntekijöiden uupumus ja lamaantuminen. Työntekijän sopeutumiskeinona tehokkuutta vaativan työnantajan kyttäykseen syntyy hällä väliä -asenne, jossa vastuu jää esimiehille.
Siltala arvioi, että työntekijöiden ahdistuksen syynä ei ole työn määrä, vaan se, että työn mielekkyys vähenee, kun reviiri ja mahdollisuus hallita omaa elämää kapenevat. Työntekijä on ajettu entistä ahtaammalle.
(STT)
__________________________________
Siltala: Kilpailu vei työstä mielekkyyden
Ihmisen pyrkimys vapautua työn orjuudesta ja kontrollista ei ole onnistunut. Näin väittää psykohistorioitsijana tunnettu Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala, joka julkaisi tänään kirjansa "Työelämän huonontumisen lyhyt historia". Massiivisen tutkimus- ja tilastotietoihin, haastatteluihin ja muuhun materiaaliin perustuvan tutkimuksen tarkoituksena on luoda kokonaiskuva siitä, kuinka työntekijän kuormitus on muuttunut toisen maailmansodan jälkeen.
Kehitys parempaan pysähtyi ja kääntyi huonompaan 1990-luvulla, kun pääomien liikkuminen vapautui ja turbokapitalismi alkoi ahdistaa työntekijöitä jälleen orjan asemaan.
Ammattiyhdistysliikkeen lakkovoima heikkenee, tilalle on tullut työntekijöiden uupumus ja lamaantuminen. Työntekijän sopeutumiskeinona tehokkuutta vaativan työnantajan kyttäykseen syntyy hällä väliä -asenne, jossa vastuu jää esimiehille.
Siltala arvioi, että työntekijöiden ahdistuksen syynä ei ole työn määrä, vaan se, että työn mielekkyys vähenee, kun reviiri ja mahdollisuus hallita omaa elämää kapenevat. Työntekijä on ajettu entistä ahtaammalle.
(STT)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siltala kirjoittaa tosiasiassa yläluokan työelämästä: professoreilla, johtajilla, neuvoksilla, upseereilla, piispoilla ja muilla hänen oman yhteiskuntaluokkansa edustajilla olivat asiat ennen vanhaan paremmin kuin nyt. Nykyään heiltäkin vaaditaan edes jonkinlaisia työsuorituksia ja tuloksia, työaikaa ei enää ole lupa käyttää pelkästään kalastukseen ja golfinpeluuseen, kuten vielä 20 vuotta sitten oli asian laita.
Vanha poliittinen laulu kertoo Esko Kulosesta, joka laulun tekemisen aikaan joskus 1970-luvulla eli Siltalan mainostamana työelämän kulta-aikana "oli työläinen, Nokian paperitehtaalla, käärepaperiosastolla", jossa työntekijä joutui päivästä toiseen tekemään työtään "tehtaan myrkkyjen lomassa, tehtaan myrkyille alttiina," mikä lopulta johti hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Silloin ei ollut irtisanomissuojaa, ei kunnollista työttömyysturvaa, ei työturvallisuutta sääteleviä määräyksiä, työeläketurva oli vasta kehitteillä, työterveydenhuolto oli vain harvoilla edistyksellisimmillä työpaikoilla ja työtapaturmavakuutuksen kattavuus oli kaukana nykypäivän tasosta. Silloin kapitalistilla ja yhtä lailla myös julkisen sektorin pomoilla oli mahdollisuus pompottaa työntekijää mielensä mukaan.
On toki valitettavaa, että työelämä on niin tasa-arvoistunut, että myös yliopiston professori joutuu tekemään työtä ja saamaan aikaan tuloksia "globaalin kapitalismin vaatimusten mukaisesti". Tavallisen palkansaajan kannalta tämä tasa-arvo on kuitenkin vain hyvä asia!