Olen surullisena seurannut todella monta vuotta, miten helluntailaisuus - ei-helluntailaisuus hiertää lähes samanikäisten hieman alle 30 vuotiaiden veljesten välejä.
Toinen helluntailainen, joka on kaikessa ollut uskovaisen äitinsä suosikki - "kultapoika" uskonsa ja "oikeiden" elämänarvojensa vuoksi.
Raamattu, uskovaisten illanvietot ja naimisiin heti tyttöystävän tapaamisen jälkeen.
Isoveli elää "uskonnoista" riippumattomana ns. normaalin nuoren elämää, johon kuuluvat toisinaan mm. kauniin kesäillan terassikelit, railakkaat saunaillat ja avioliitto vasta lähes yhdeksän vuoden seurustelun jälkeen (josta lähes kuusi vuotta avoliitossa).
Isoveli kuuli vuosia elävänsä väärällä tavoin, vääränlaista elämää, vääränlaisten ystävien kanssa.. Ja elävänsä susiparina synnissä tyttöystävänsä kanssa! Minä siis se tyttöystävä.
Me olimme veljen mielestä toisiimme sitoutumattomia, kun emme menneet naimisiin vuosiin - hänkö meitä kahdeksan vuotta yhdessä olleita sitoutuneempi, kun vuoden jälkeen muuttui vapaasta poikamiehestä aviomieheksi? Avoliiton ja avioliiton erona on toki se yksi I-kirjain, mutta rakkaus taitaa olla sama meille ei-uskovaisille ja helluntailaisille? Vai??
Me emme menneet naimisiin vain päästäksemme sänkyyn helluntailaisten mukaan "laillisesti". Meille riitti sitoutumus toisiimme ja usko siihen, että haluamme olla yhdessä.
Isoveli, minun mieheni, kokee olevansa voimaton. Mistä puhua, kun toinen vetää joka tilanteeseen uskonnon ja raamatun? Tarjoaa "oikeita" elämänohjeita!
Mistä kertoa veljen veljelleen- terassi-illasta, tupareista, ystävien kanssa vietetyistä hetkistä (lisää syntisiä avopareja, naisia kaatavia poikamiehiä)? Ulkomaanmatkan valokuvatkin on näytettävä harkiten - ettei vain satojen kuvien joukosta pilkistä ainoatakaan kuvaa illanvietosta oluttuopin ääressä.. Kaikkea on varottava, jokaista sanaa, jokaista lausetta. Tai vaihtoehtoisesti nähtävä hapan, tympääntynyt ilme - "minä olen parempi"
Miten mikään voisi olla normaalia, jos jatkuvasti on oltava varpaisillaan?
Kaksi veljestä, lapsena todella hyvät ystävät, nyt ei mitään puhuttavaa - onko uskonto todella tämän arvoista?
Enkä kaipaa mitään Jumala rakastaa meitä jokaista- paasausta, kyllä sitä on tässä vuosien mittaan tullut riittävästi!
Uskonto veljesten välejä hiertämässä
14
574
Vastaukset
- "netti pastori"
Teen poikkeuksen ja lähden kirjoittamaan kirjeen lopusta. Kysyit että onko usko kaiken tämän arvoista. On. Tarvitsisiko sen olla tällaista. Ei.
Joskus se vain on. Minulla ei ole tätä ongelmaa. En puhu veljeni kanssa uskosta paljoakaan, oikeastaan vain kun hän tekee aloitteen ja se tapahtuu harvoin. Keskusteltavaa löytyy, ehkä senkin takia että asumme kaukana toisistamme ja näemme harvoin. Yleensä puhumme perheidemme kuulumiset miten menee töissä ja jopa muistelemme nuoruusvuosiakin jokkoin minäkään en ollut uskossa. Kyllähän sitä riittää. Voin katsoa hänen loma kuviaan ja kuunnella hänen ryyppyreissuistaan.
Tunnen tietenkin surua hänen asenteestaan Jumalaa ja hänen pelustaan kohtaan tuntemasta välin pitämättömyydestä, mutten ala häntä tuomitsemaan ja syyttämään. Rukoilen hänen puolestaan joka päivä ja uskon että Jumala kääntää hänen sydämensä puoleensa. Hänellä on siihen voima ei minulla.
Mutta ettei vain tulisi "syytettyä" tätä veljeä kannattaisi varmaan kuitenkin muistaa että te elätte periaatteessa eri maailmassa. Teillä on eri kiinnostuksen kohteet ja tavat. Käytte erilaisissa tilaisuuksissa ja teillä on erilaiset ystävät. Luulisin että tämä uskova veli kärsii tilanteesta yhtä paljon kun ei voi jakaa uskoaan ja elämäänsä veljensä kanssa. Yrittäkää ymmärtää myös häntä, ei hänelläkään liene helppoa.
Ja voihan hän vain olla niin "innoissaan" uskostaan, niinkuin uskovan tuleekin ettei edes huomaa puhuvansa tästä kokoajan. Usko on hänelle koko elämä ja tämä näkyy luonnollisesti.
Toivottavasti kykenette puhumaan näistä asioista keskenänne, se on niinkuin aina avain pulmien ratkaisuihin.
No tämän enempää en osaa neuvoa. Ymmärrystä puolin ja toisin ja keskustelua niin uskoisin sen auttavan.
Hyviä jatkoja- Jenna
Kiitos kannustuksestasi,
kunpa mieheni veljellä olisi kaltaistasi ymmärrystä. Totta on, että veljesten elämä ja maailmankuva ovat erilaisia, he elävät eri ohjenuoraa seuraten - kumpikin mielestään yhtä oikealla tavalla.
En silti ymmärrä, miksi sen pitäisi rikkoa veljesten välit tällä tavalla? Ei kai usko oikeasti voi olla kaiken edelle menevää? Veljessuhteenkin? Sairasta minun mielestäni.
Sen ymmärtäisin, jos me "huonommin elävät, syntiset mustat lampaat" olisimme todella "huonoilla teillä" ja elämämme olisi kaikin puolin korjaamisen arvoista. Tosiasia kuitenkin on se, että meillä on molemmilla korkeakoulututkinto, hyvä työ, paljon ystäviä ja rehti, lähes raitis (muutamaa viikonloppua vuodessa lukuunottamatta) elämäntapa.
Ongelma on se, ettemme ole uskossa. Ja se, että on olemassa näitä viikonloppuja, jolloin on mukava istahtaa yhdelle siiderille tai lähteä yökerhoon kaveriporukalla tanssimaan.
Jos raamattu kehottaa hyväksymään meistä jokaisen, miksi sitten tuomita oma veli? Missä ymmärrys sitä kohtaan, jonka pitäisi olla eräs lähimmistä?
Olen surullinen mieheni puolesta, joka helluntailaisuuden vuoksi on menettänyt pikkuveljensä. - "netti pastori"
Jenna kirjoitti:
Kiitos kannustuksestasi,
kunpa mieheni veljellä olisi kaltaistasi ymmärrystä. Totta on, että veljesten elämä ja maailmankuva ovat erilaisia, he elävät eri ohjenuoraa seuraten - kumpikin mielestään yhtä oikealla tavalla.
En silti ymmärrä, miksi sen pitäisi rikkoa veljesten välit tällä tavalla? Ei kai usko oikeasti voi olla kaiken edelle menevää? Veljessuhteenkin? Sairasta minun mielestäni.
Sen ymmärtäisin, jos me "huonommin elävät, syntiset mustat lampaat" olisimme todella "huonoilla teillä" ja elämämme olisi kaikin puolin korjaamisen arvoista. Tosiasia kuitenkin on se, että meillä on molemmilla korkeakoulututkinto, hyvä työ, paljon ystäviä ja rehti, lähes raitis (muutamaa viikonloppua vuodessa lukuunottamatta) elämäntapa.
Ongelma on se, ettemme ole uskossa. Ja se, että on olemassa näitä viikonloppuja, jolloin on mukava istahtaa yhdelle siiderille tai lähteä yökerhoon kaveriporukalla tanssimaan.
Jos raamattu kehottaa hyväksymään meistä jokaisen, miksi sitten tuomita oma veli? Missä ymmärrys sitä kohtaan, jonka pitäisi olla eräs lähimmistä?
Olen surullinen mieheni puolesta, joka helluntailaisuuden vuoksi on menettänyt pikkuveljensä.Aloitan rakkauden kaksoiskäskyllä. Rakasta Jumalaa kaikesta sielustasi kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi ja lähimmäistäsi niinkuin iseäsi.
Siinä on se elämänkatsomus jota miehesi veli seuraa. Kysyit onko usko tärkeämpää kuin kaikki muu. Kyllä se on. Se ei tarkoita tietenkään että muu ei olisi minkään arvoista. Raamattu kehottaa vaaliman elämää ja rakastamaan kaikkia, varsinkin perhekuntalaisiaan.
Jeesus sanoi että joka rakastaa isää äitiä lapsiaan tai jotakin muuta enemmän kuin häntä ei sovi hänen opetuslapsikseen. Raamatussa on muutama vastaava kohta. Nämä on ymmärretty usein väärin ja pyritty eristäytymään tai välttelemään ei uskovia sukulaisia ja ystäviä. Tätä ei Jeesus tarkoittanut vaan jos nämä henkilöt yrittäisivät olla esteenä kuuliaiselle (tai muuten muuttuisivat tärkeämmiksi kuin Jeesus) uskonelämälle tulisi näistä tietysti luopua. En ainakaan ymmärtänyt että teillä olisi näin, että yrittäisitte estää veljeä seuraamasta Jeesusta. Teillä vaan on erilainen näkemys asioista. Ja saa ollakkin.
Raamatun mukaan me kaikki olemme "kuolleet rikoksiimme, olemme kaikki syntiä tehneet ja vailla Jumalan kirkkautta. Sillä elämmekö kunnon kansalaisina ei ole mitään tekemistä asian kanssa, samoinkuin ei ole koulutuksella sivistyksellä ym. Kaikki me olemme samassa veneessä. vaikka minäkään en tehnyt mitään kauheita rikoksia ennen uskoontuloani minun asemani Jumalan edessä ei ollut parempi kuin esim. Hitlerin. Ilman Jeesuksen sovitusta olisi minutkin tuomittu.
Kerroin tämän siksi että ymmärtäisit mitä se veli ajattelee. Hän saattaa olla huolissaan teidän iankaikkisuusosasta. Tämän ei tietysti pidä merkitä sitä että hän alkaa teitä halveksia ja käyttäytyä sopimattomasti teitä kohtaan. Juuri uskosta osattomia meidän Jeesuksen opetuksen mukaan tuleekin rakastaa, koska Jumala rakastaa meitä kaikkia (sori tämä lause nyt vaan tuli vaikket sitä olisi halunnut kuullakkaan) ja haluaisi pelastaa meidät.
Hän ei saisi missään nimessä tuomita teitä, kertoa Jeesuksesta ja evankeliumista kylläkin.
Monesti vain menee niin että ei uskovat ottavat tämän tuomitsemisena vaikkei se ole tarkoituskaan (en sano että teillä olisi niin). Kieli vain on uskovalla ja ei uskovalla hiukan erilainen.
Surullinen saat ollakkin. Minäkin olisin. Mutta ei se välttämättä ole helluntailaisuuden vika, en ole koskaan kuullut yhdenkään kokeneen samaa.
Vika voi olla vain väärässä tulkinnassa.
Tsemppiä
Asioilla on taipumus järjestyä.
- Kelpo
... tilanne minullekin, paitsi että olen ollut se uskovainen joka on vähän niinkuin jäänyt veljeksien juttujen ulkopuolelle. Uskon että näin päin se on yleisempää. Uskovaiselta ehkä odotetaan vielä sitä ettei saisi puolustaa oikeuksiaan perheessä. Tätä en itse ole noudattanut ja olen saanut osakseni voimakasta kritiikkiä tyyliin "uskovainen ja toimii noin". Arvaa ottaako päähän? Tiedän miehen jolta jäi aikoinaan kartano perimättä kun herkesi helluntailaiseksi. Tämä siis oli kontrastin vuoksi toinen puoli. Olen kanssasi samaa mieltä ettei missään tapauksessa tarvitse tuomita toista kaljamukien vuoksi. Itse siedän niitä hyvinkin, tiedän mitä veljeni sisällään ajattelee ja minun ei tarvitse heille kertoa mikä on oikein omasta mielestäni.
- jare
Pikkuveljeni perhe on aika syvästi uskonnollinen (muistaakseni vapaakirkkolaisia). Itse olen kirkosta eronnut uskonnoton. Meillä on ikäeroa 8 vuotta. Mutta eipä pikkuveljeni koskaan ole minulle mitään saarnannut tai hihhuloinut. Puhun uskonnoista aivan muiden ihmisten kanssa kuin pikkuveljeni. Meillä riittää puhetta pikkuveljen pojista ja perheestä, opiskelusta jne.
Äitini kuuluu paikkakuntansa ev.lut. kirkkokuoroon ja on uskossa. Mekin puhumme aivan muista asioista kuin uskonnosta.
Jos joku ei malta olla hihhuloimatta, niin ainahan voi ottaa etäisyyttä. Voi alkuun yrittää tietysti rehellisesti sanoa, että toivoisin että emme sinun kanssasi jauhaisi aina näistä uskonasioista.- starets
Onko mielestäsi sana hihhulointi samaa kuin Jumalasta puhuminen? Jos on, niin et taida ymmärtää kenestä puhut, koska jos ymmärrät Jumalaa niin et puhuisi hihhuloinnista.
- Ritva
Nettipastori vastasi sinulle hyvin.
Ajattelin kuitenkin kirjoittaa oman kokemukseni. Äitini oli uskossa, kun asuin kotona. Minua otti todella päähän, kun hän puhui uskon asioista. Kun tulin itse äitini kuoleman jälkeen uskoon, aloin ymmärtää häntä. Itsekkin haluaisin välillä jutella, mutta sitten muistan itseni nuorena ja vaikenen. Nyt puhun uskon asioista, jos joku haluaa minun kanssani jutella. Minulla on hyviä uskovia ystäviä, joitten kanssa voi jutella uskon asioista. Työpaikalla taas juttelen niistä asioista, joista siellä puhutaan.
Minulla on kaksi poikaa, kumpikaan ei ole uskossa. Jos toinen tulisi uskoon, luulisin, että pitäisin molempia poikiani samanarvoisina. Toivon, etten tekisi niin, että laittaisin omat poikani paremmuusjärjestykseen. He ovat minulle yhtä rakkaita. - cami
Onpa hyvä,että sinä voit puhua asiasta ja olet
luullakseni aidosti murheellinen tilanteesta.
Jospa sinä voisit olla tilanteessa jonkinlainen
"rauhan"välikätenä?
Olet varmasti huomannut tällä palstalla,että meitä helluntailaisia on joka lähtöön.
Veljesten välinen huono ilmapiiri,voi täysin
johtua luonne eroista.Ja tavasta kohdata toinen erillainen ihminen.
Itse kuulun sukuni ainoaan helluntaiseurakuntaan
kuuluvaan perheeseen.Minulla on huippu ihanat
välit serkkuihin,täteihin jne.
Voidaan jopa huumoria heittää puolin sun toisin,
eli minun uskosta ja toisen "uskonnottomuudesta".
Kuitenkin huomaan,kun elämässä tulee vaikeuksia,
niin minua pyydetään jopa rukoilemaan ongelmien puolesta.
Toivon sinulle voimia ja viisautta ja ehkä eniten
rakkautta,jotta voisit olla jotenkin välittämässä ymmärrystä veljesten välille.- joo
Olet pahempi kuin Harry Potter..! En uskoisi mutta pakko uskoa, minkälainen mies olet...! Etkö uskalla poistaa viestejä niin, tulisit täysin tietoon kansalle kuka sinä oikeasti olet! mutta kyllä onneksi jo osa tietää ja tunistaa sinut!!
- Jenna
joo kirjoitti:
Olet pahempi kuin Harry Potter..! En uskoisi mutta pakko uskoa, minkälainen mies olet...! Etkö uskalla poistaa viestejä niin, tulisit täysin tietoon kansalle kuka sinä oikeasti olet! mutta kyllä onneksi jo osa tietää ja tunistaa sinut!!
Mitä ihmettä - kenelle tuo oli kohdennettu? Eihän mua neuvonut Cami sanonut mitään väärää, vaan pikemminkin oli ystävällinen?
Vai tuliko tuo viesti väärälle palstalle, väärään viestiketjuun? - joo
Jenna kirjoitti:
Mitä ihmettä - kenelle tuo oli kohdennettu? Eihän mua neuvonut Cami sanonut mitään väärää, vaan pikemminkin oli ystävällinen?
Vai tuliko tuo viesti väärälle palstalle, väärään viestiketjuun?tullut...!
- cami
Jenna kirjoitti:
Mitä ihmettä - kenelle tuo oli kohdennettu? Eihän mua neuvonut Cami sanonut mitään väärää, vaan pikemminkin oli ystävällinen?
Vai tuliko tuo viesti väärälle palstalle, väärään viestiketjuun?joo,vai olen miä mieheksi muuttunut,vaikka
olen äiti (kertaa 5).No,en edes vaivaudu
sen kummemmin miettimään nim.merk.joo:ta. - joo
cami kirjoitti:
joo,vai olen miä mieheksi muuttunut,vaikka
olen äiti (kertaa 5).No,en edes vaivaudu
sen kummemmin miettimään nim.merk.joo:ta.jää miettimään...!
- matias
Oletko luterilainen? Lähtisin purkamaan kysymystäsi siitä näkökulmasta, että uskovan vastuu on suurempi ja aloitteen teko välien parantumiseen on uskovalla. Kenelle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan. Mitä sellainen usko on jota täytyy pönkittää ja on riippuvainen toisten mielipiteistä ja käyttäytymisestä.
Uskovan tunnistat siitä, että hänen lähellään on hyvä olla. Hän heijastaa Kristuksen valoa ja armoa.
Elämä ei ole sen syntisempää vaikka joskus saunakaljan ottaa, selvä humalahakuisuus ei ole hyväksi se voi aiheuttaa pitkällä aikavälillä sairautta ja riippuvuutta.
Ystävät kuuluvat elämään ja heidän kanssaan yhteiset illanvietot. Tätä kautta ote elmään pysyy hyvänä. Arki elämässä armo tulee vastaan niin tuttujen kuin tuntemattomien välityksellä.
Yhteisiä kirkossa käyntejä suosittelen.
Sanoisin niin, että jos joku puuttuu teidän sisäiseen perhe-elämään noinkin rankasti, tekee syntiä. Omia puheitaan ei kannata varoa, miksi pitäis esittää jotain muuta kuin on.Ja muutenkin! Ei pidä yrittääkkään elää helluntalaisten mukaan, on elettävä sitä omaa eläämää todeksi tässä arjessa oman arvomaailman mukaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383819Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362954Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81865Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51598Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41079- 71934
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38864- 44774
- 65731
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22708