Raamattu ja sukukirous?

Kyllä Petri Paavola opettaa ihan oikein. Isä tai äiti näkee "koston" pahoista teoistaan lapsessa joka itse valitsee elämässään samoja tekoja kuin vanhempansa. Käsitän Jumalan koston niin, että Jumalan tarkoitus on että näkisimme pahojen tekojemme seurauksia myös lapsissamme ja oppisimme jotakin hyvää - usein heräämme ja opimme vasta pahojen asioiden ja onnettomuuksienkin kautta - me kurittomat. Jumalan tahto meitä kohtaan on aina hyvä ja rakastava, opettava ja oikeaan ohjaava, vaikka usein elämän ongelmissa ja murheissa se tuntuukin vaikealta käsittää.
Vanha sananlasku on totta: "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee".

Sukukirouksesta puhuminen ja opettaminen on noituutta ja taikauskoa, Petri Paavola kirjoittaa miten siinä opetuksessa annetaan demoneille valtaa ihmisten elämään. Uskovalle pannaan kauhea taakka mukamas "murtaa sukukirous". Emme todella saa panna taakkoja lähimmäistemme päälle.

Oli tai ei, sitä ei sanota enää psykologian ja geenitutkimuksen aikakaudella kiroukseksi, vaan erilaisten taipumusten periytymiseksi.

Geeniperimä ( sairaudet), tai vanhempien taipumukset, kuten huumeet ja muut huumaavat aineet voivat jättää jälkiä sikiöön, eli syntymättömään.

Mitä lapset joutuvat kokemaan lapsena, pedofilia, väkivalta, ym. jättävät jälkensä
ja voivat jatkua mallioppimisena tai muina häiriöinä uhrilla. Hän siis kantaa isän 'syntiä', syyttömästi.

Tänä päivänä asioista puhutaan eri kielellä kuin kaksituhatta vuotta sitten. Riippuvuuksia, intohimoa/vetoa johonkin turmiolliseen voidaan tietysti kutsua
riivaavaksi hengeksi, mutta mitään taikatemppuja niiden karkottamiseksi ei ole.

Hokkus pokkus, jeesus pelastaa, on humpuukia ja taikauskoa.
Tarvitaan oma vahva oivallus, päätös ja suuri työ parantumiseen ja vapautumiseen, usein myös lähimmäisten tukeva kannustus, ja rinnalla kulkeminen, joka onkin se vaikeimmin tavoitettava asia.

Auttaminen ulkoistetaan mielellään jeesukselle: Pääsee itse helpommalla kun hokee: Ota jeesus vastaan , jeesus auttaa, ja näin syntyy vain toinen riippuvuus. Usko itseen ja omiin kykyihin heitetään roskiin.

sukukirous on harhaoppi

Kuitenkin Raamatussa on näin: Minä kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, mutta teen laupeuden tuhansille..
Jos ei tiedä mistä joku asia johtuu, se on perimästä aiheutuvaa.
Ihmiset pyrkivät liikaa hallitsemaan kohtaloa ja ovat samalla yksinkertaisia, kun kaveri ei pääse vapaaksi mitä hänen isänsä on tehnyt.
On liian helppoa hyväksyä yksinkertainen Raamatun totuus, että ihminen voi itse valita, väkivaltaisen suvun maine musertaa.
Leukaluut veitsiä....ju-huu..

SUKUKIROUKSESTA PÄÄSEE IRTI!

Daavid rukoili aikoinaan: "Päästä minut veren vioista.." Ps. 51. Verenviat ovat mm. vioittuneita geenejä, geeniperimiä, jotka siis voivat siirtyä sukupolvelta toiselle. Niitä voi nimittää sukukiroukseksi.
Adamin syntiinlankeemuksesta alkoivat geenit vioittua. Synti turmeli Jumalan luomakunnan, myös ihmisen. Tämän perusteella sanotaan: "Koko maailma on pahan vallassa!" 1 Joh. 5:19. Ja siis KAIKKI ihmiset ovat osallisia tuosta sukukirouksesta. Room. 5:12,18,19. Syntitila on ihmiskunnan yhteisvastuullinen kaiken pahan lähde. Siitä johtuvat riidat, sodat, väkivallanteot, terrorismi, sairaudet ..

Jumalan kirous on syntiinlangenneen maailman osa:
"Aadamille Jumala sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä.
Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." 1 Moos. 3:17-19.
- Tuota kirouksen sanaa kirkon papit toistavat hautajaisissa, ja sanovat sitä vainajan siunaamiseksi! On törkeää kirota kuollut ihminen. -

Myös Kymmenen käskyn laissa on mainittu sukukirous: ".. kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen niille, jotka minua vihaavat, mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat." 2 Moos. 20:5,6.
Jeesuksessa katkeaa kaikenlainen kirous siten, että "vanha ihmisemme on Hänen kanssaan ristiin naulittu." Room. 6. Elämme uuden luomuksen elämää, jossa ei ole mitään kirousta. 2 Kor. 5:17. Vanha synti-ihminen pitää haudata kasteen hautaan. Room. 6:4.
Jeesus sovitti sijaisuhrillaan ihmiskunnan syntikirouksen. Nyt jokainen, joka ottaa vastaan ylösnousseen Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi, saa vapautua syntikirouksesta.

En kuitenkaan usko, että pitäisi muka ajaa sukukirouksen henkiä ulos ihmisistä, kuten eräät tekevät. Jos olet tullut uskoon, olet vapaa! "Vapauteen Kristus vapautti meidät!" Gal. 5:1-2. Vapauteen - mistä? Synnistä, saatanasta, lakiliitosta, sukukirouksesta ... jne . . .

--------------------------------------------------------------------------------

Lue tarkemmin.

Raamattu ei tietenkään opeta mitään sukukirouksias.

Isien pahat-teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveensaakka,mutta teen laupeuden tuhansille jotaka pitävät minun käskyni.
On siitä mainita raamatussa paikka en vielä löytänyt.

Tätä Raamatun paikkaa en ymmärrä? 4Moos.14:18. Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. 5Moos.5:9. 2Moos.20:5. 34:7.

Avauksen linkistä poiminta.

Sukukirous opetuksen yleisin puolustus sekä opin perustus löytyy 2 Moos 20:5 jakeesta.
2 Moos 20:
5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan (paqad) isien pahat teot (avon) lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
6 mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.

Hepreankielen paqad sana tarkoittaa qal-verbivartalossa (jossa se on 2 Moos 20:5) kiinnittää huomiota, tarkkailla, etsiä, etsiä turhaan, rangaista.
2 Moos 20:5 ei opeta Jumalan kostavan isien pahoja tekoja lapsille aina kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti. Alkutekstin ja Raamatun kokonaisopetuksen valossa isien pahat teot siirtyvät niille lapsille, jotka vihaavat Jumalaa. Tämä tarkoittaa sitä, että isät opettavat lapsillensa oman vihansa Jumalaa kohtaan. Kun lapset vastaanottavat opetuksen vihasta Jumalaa kohtaan, niin isien synnit ovat siirtyneet lapsille, jotka ovat vastaanottaneet viha-opetuksen Jumalaa kohtaan.
2 Moos 20:5 opetuksen ydin koskien lasten päälle tulevaa syntiä on viha Jumalaa kohtaan, jonka ihminen itse vapaaehtoisesti valitsee, eikä sukukirouksessa.
2 Moos 20:5 ei opeta sukukirousta, sillä tekstiyhteyden opetus tuo esille sen, että kun lapset vastaanottavat isien vihan Jumalaa kohtaan, niin heistä tulee Jumalan vihollisia, jotka valitsevat elämäänsä isiensä synnit oman henkilökohtaisen valintansa kautta. Lapset eivät siten automaattisesti peri mitään sukukirousta, eikä Raamattu opeta missään kohdassa, että lapset perisivät sukunsa kirouksen automaattisesti ja siksi heidät tulisi vapauttaa sukukirouksesta.
Jotkut sukukirous opetuksen puolustajat opettavat hepreankielen sanan avon tarkoittavan synonyymiä sukukiroukselle, eli että avon tarkoittaisi sukukirouksen alla olevaa syntiä. Avon tarkoittaa syntiä, vääryyttä ja pahaa tekoa, ei sukukirouksen alla olevaa syntiä.
Raamatusta näemme selkeästi kuinka avon sanaa käytetään useassa kohdassa kuvaamaan ihmisen henkilökohtaista syntiä. Tässä muutama esimerkki:
1 Aik 21:8 Niin Daavid sanoi Jumalalle: "Minä olen tehnyt suuren synnin tehdessäni tämän; mutta anna nyt anteeksi palvelijasi rikos (avon), sillä minä olen menetellyt ylen tyhmästi".

Job 13:23 ¶ Mikä on minun pahain tekojeni (avon) ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

Ps 32:5 Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja (avon) tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni," ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani (avon). Sela.

Ps 38:4 (38:5) Sillä minun pahat tekoni (avon) käyvät pääni ylitse, niinkuin raskas kuorma ne ovat minulle liian raskaat.

Jes 13:11 Minä kostan maanpiirille sen pahuuden ja jumalattomille heidän pahat tekonsa (avon); minä lopetan julkeitten kopeuden ja painan maahan väkivaltaisten ylpeyden.

Avon sana ei tarkoita sukukirous syntiä, vaan ihmisen omaa henkilökohtaista syntiä, kuten yllä olevat jakeet selkeästi osoittavat. 2 Moos 20:5 jakeessa ei ole missään kohtaan sanoja kirous tai sukukirous. Koko sukukirous opetus on epäraamatullinen ja väärä opetus.
2 Moos 20:6 jakeesta tulee hyvin esille se että on kyse valinnasta synnin ja Jumalan tahdon välillä, ei sukukirouksesta. Ne jotka pitävät Jumalan käskyt ja opetukset sekä rakastavat Jumalaa saavat kokea Jumalan laupeuden Jumalan tahdon mukaisen valintansa seurauksena. Ne jotka valitsevat synnin sydämessään vihaten Jumalaa saavat sen seurauksena synnin palkan, eli iankaikkisen kuoleman ja kadotuksen.
2 Moos 20:5,6 jakeet kertovat ihmisen valinnasta joko rakastaa Jumalaa tai vihata Jumalaa, eikä sukukirouksesta.

Tossa oikea opetus ihmisen käyttäytyminen ja synnit. http://koti.phnet.fi/petripaavola/sukukirous.html#6

Raamattu ei opeta suku kirouksesta. Lue raamattua niin tajuat.

kaikki kirouksen poistuu Jeesuksessa. Anotaan hyvää Jeesuksen nimessä, ja annetaan jokaiselle anovalle. Tietysti Jumala voi parantaa vaikka minkälaisen asian ihmisen elämässä, sillä on suuri ja hyvä ja toimii Jeesuksen nimessä. Tärkeää kiittää Jumalaa Jeesuksen nimessä ja katsoa ettei eksyisi missään asiassa, toki ymmärtää että voi myös monessä eksyäkin, joten ei eksytä.

lähestyä Raamatunkin kautta moninaisesti ja vastauksia löytää ikäänkuin ristiriitaisesti, sillä paljon on asiaa koko Raamatussa ja Jeesus myös uudisti Jumalan lakia uuden liiton juutalaisuudessa valtakunnassaan, kuten on opetettu selvästi.

Joka turvaa Jeesuksen nimessä Jumalaan, tekee parhaiten, ja joka viisaana ymmärtää elää Jeesuksen opetuksen mukaan, rakastaa myös Jeesusta. Jeesus opetti ihan kirjaimellisesti tekemään omia opetuslapsiaan kuten on opettanut, toki moninaisesti ovat myös muut kirjoittaneet ja Jumalalta saaneet erinäistä ilmoitusta ja sanoja, ja Jumalan tahto on jokaiselle ihmiselle hyvää hengellistä ja hyvän hedelmän tuottamista Jumalan valtakunnan kannalta, ja paljon on ihmisten lahkoja sitten omaansa edistämässä erilaisissa oppiasioissa myös.

joiden kautta ihminen voi oppia tuntemaan Jumalan tahdon:
1) Raamattu
2) Jumalan Henki

Jeesuksen nimessä saamme lukea Raamattu ja pyytää että Jumalan Henki opettaa tuntemaan tahtonsa ja että voi elää sen mukaan elämässään.

Silti ihmisen ei välttämättä ole helppo elää Jumalan tahdon mukaan tässä moninaisessa maailmassa ihmisten keskuudessa vaikka toisaalta voi ollakin kun elää siten kuin Jeesus on opettanut.

Raamatussakin kerrottujen ihmisten elämässä oli moninaista Jumalan ja Jeesuksen suhteen. Ihminen ei voi koskaan tyhjentävästi esittää näitä asioita sanoillaan, sillä kaikki on vajavaista aina täällä.