Anabaptistien käsityksen mukaan usko oli ihmisen tietoinen tahdon ratkaisu myös. Tämän vuoksi he pitivät mahdottomana, että sylivauva uskoisi. He siis eivät tulkinneet Jeesuksen sanoja "Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. (Luuk. 18:17)" luterilaisten lailla, jotka katsoivat tämän todistavan sylivauvan uskosta. Anabaptistit hylkäsivät lapsikasteen ja ryhtyivät kastamaan vain uskovia ihmisiä uudelleen, mistä nimitys uudestikastajat. Uudestikastajat perustavat kasteen uskolle "Se joka uskoo ja kastetaan pelastuu" kun taas luterilaiset uskon kasteelle. Osa on käynyt useammalla kasteella elämänsä aikan, koska he eivät ole mielestään uskoneet oikealla tai kastettu oikealla tavalla ensimmäisessä kasteessaan. Luther nimitti uudestikastajia perkeleiksi, sillä Jumalan teko ei ollut heille yhtään mitään, ellei ihminen usko. Toisaalta uudesti kastettu voi kysyä: Opettiko Luther kastamaan sylivauvoja? Uudestikastajat eivät harjoittaneet Lutherin mielestä uskoa heille ensimmäisessä kasteessaan tulleeseen Jumalan sanaan vaan korvasivat uskon uudestikastamisella, josta oli tullut heille pelkkä tyhjä muotomeno, rituaali ilman uskoa Jumalan sanoihin, itsevalittu jumalanpalvelus.
Uskotko sinä oikein?
hispano
451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
HYvin kirjoitettu.
Tottakai usko on aina tietoinen valinta. Vauvojen liittäminen seurakuntaan kasteessa perustui alunperin varmasti vähemmän teologiaan kuin kirkon valtapyrkimyksiin. Mitä enemmän jäseniä, sitä merkittävämpi vaikuttaja kirkko on. Katolinen kirkkohan käytännön aloitti ja on sen avulla kasvanut globaalisti merkittäväksi tekijäksi.
Sinä olet vanhurskauttanut itsesi tietoisesti kättä nostamalla mutta lutherilaiset ovat Jumalan vanhurskauttamia siinä vissi ero.
Aivan oikein sanottu.