Avoero ja asuntolaina, miten käytännössä mennee

Jos asunto on miehen nimissä niin aika huono huttu noin lyhyestä avoliitosta ja jäät tyhjin käsin. Tuo vuokran maksukin on huono kuttu jos ei ole mitään todistetia jos olet maksanut sen suoraan käteen mutta jos sinulla on tilitiedot tilinsiirrosta niin voit jotain saada mutta amhdollisuudet ovat juonot avoliitosta johtuen. Elarit saat lapsesta miehen tulotason riippuen 100-500€ välillä ja se on rriittävä ja miksi miehesi pitäisi omaisuuttaa jakaa kun eroatte. Ainoa asia mitä olisti voinut tehdä toisin että olisit ostanut asunnosta aina osan joka kuukausi mitä olet vuokran muodossa maksanut ja siitä kauppakirja. Miehesi olisi pitänyt maksaa vuokrasta pääomaveroa siltä osalta mitä kulujen jälkeen jää voittoa että silleen.

No sinä ja lapsi tosiaan jäätte puille paljaille. Paljonko maksoit miehelle vuokraa, ottiko hän liikaa? Hänellä lukee papereissaan paljonko hän maksaa yhtiövastiketta ja rahoitusvastiketta tai pankille kuukaudessa. Kannattaa muuttaa pois, et voi saada asunnosta mitään, kun hän sen omistaa. -Vuokraa sinun olisi pitänyt maksaa puolet yhtiövastikkeesta, vesi puoliksi ja sähköstä puolet. EI siis rahoitusvastiketta tai lainaa...

Ehkä jatkossa voisit sijoittaa omaan asuntoon muualla. Saatko elareita ja lapsilisää lasta varten. Ennen kuin muutat miehen kanssa yhteen, pitäisi nämä asiat olla selvillä eikä vasta eron tullessa. Lakia ja paperia aina, sekä varmistuksia, myös avoliitossa. Miesten ruokia sinun ei kannata ostaa, koska miehet syövät ja juovat enemmän, ellei mies ole köyhä kuin kirkonrotta.

Jäät puille paljaille lapsesi kanssa, jos asunto on miehen nimissä. Asiaan ei vaikuta se että olet maksanut vuokraa. Ala etsiä uutta vuokra-asuntoa.

Jos olisit asunut vaikka kaupungin vuokra-asunnossa ja olisit nyt muuttamassa pois, voisitko vaatia vuokrarahoja takaisin vuokranantajata? Et tietenkään. Se. että olet maksanut vuokraa avopuolisollesi, ei muuta tilannetta miksikään. Järki käteen!

Kuka ja millainen ihminen edes suostuu maksamaan avopuolisolleen VUOKRAA siitä että asuu tämän kanssa yhdessä?? Ei todellakaan mahdu minun kallooni tällainen järjestely! Mikä ihmeen suhde teillä oikein on? Ukkos kynii sua, jos et ole huomannut. Muuta äkkiä pois. Yhdessä asumisesta vuokraa toiselle!! Kuulostaa jo niin uskomattomalta, että muuta vaan pois. En minäkään suostu siitä maksamaan, että saan jonkun kanssa elää. Ruokakulut tietysti ja muut, mutta ei sentään vuokraa vaikka olis kuinka toisen omistama kämppä. Se on itse valinnut, että sä asut siellä koska haluaa sun kanssa olla, ei siitä mitään vuokraa maksella. Jos ukko ei enää haluakaan olla yhdessä, sulla ei oikeasti ole mitään muuta toimenpidettä kuin muuttaa pois, se on miehes asunto, ei sun. Älä hyvä ihminen tee tota virhettä enää koskaan... Ei vittu miten typeriä ihmiset voi olla sori nyt.. naurattaa ihan.

Kovin näyttää olevan hataralla pohjalla raha-asioiden käsittely ihmisillä.

Moni täälläkin kuvittelee, että kun yhteen mennään, silloin toisen omaisuus siirtyy yhteiseksi joap avoliitossakin, saatikka sitten avioliitossa, aina ei silloinkaan, esim avioehto olemassa ja kuuluisikin olla aina varsinkin silloin, jos toisella on jo omaisuutta tai on oletettavissa toisen saavan runsaan perinnön tulevaisuudessa.

Ja todellakin vaikkapa mihin liittoon aletaan, aina tule maksaa osuutensa asumisesta, elämisestä, voihan sitä sano animellä vuokra tai mikä hyvänsä, mutta ilamaista ei ole kenellekään, etkä edes järkevänä edes ajattelisi niin. Eron tullessa sitten ei toisen omaisuutta tulekaan saada tai näitä asumisen ja elämisen kuluja mitenkään takaisin, mutta se mikä pitää tässäkin tapauksessa saada on elattustuki ja ihan oikenkokoisen lapselle, eli siinä pitää puolensa, jotta otetaan ne isän tulot ja omaisuus huomioon. Kunnon isä maksaisi ilman mutinoita ja huolehtisi lapsestaan kaikin tavoin eronkin jälkeen, eikä ulisisi mitään elatusmaksuista.

Sulla ei ole mitään oikeutta avopuolisosi omistamaan asuntoon.

Avoliitossa minäkin ja puolison asunnossa!Mutta vuokraa en maksa.Vaan meillä on yhteinen tili jonne menee muutama satku kuussa kummaltakin laskuihin.. ja jos jää niin niitä käytetään huonekalujen ostoihin ..ruokaan.. matkoihin.ym..ero tilanteessa meilläkin mikä on nyt ..mies jää asumaan taloonsa mutta huonekalut jaetaan tasan..kun ne on yhteisesti ostettu.
Näin se menee..

Asunto on miehen nimissä. Eli sä jäät ilman. Ei siinä mistään haluamisista ole kyse. Jos ei mitään omista, ei ole mistä jakaa.

Täällä on monelta jäänyt huomaamatta, että AP:n lapsi ei ole sen miehen lapsi, josta AP on nyt eroamassa.

Minulla on käänteisesti sama tilanne eli mies asuu lapsensa kanssa minun omistamassa asunnossa. Asunnon ostin 2007, mies ja lapsensa muuttivat tänne 2009. Mies osallistuu tietenkin asumiskuluihin, eikä odota ilmaista asuntoa.

Jos ero syystä taikka toisesta tulisi, niin kyllä se meilläkin hoidettaisiin niin, että yhdessä hankittu irtain ositettaisiin, mutta en minä alkaisi pulittaa takaisin viime vuosien asumiskuluja miehelle. Ei toki varmaan pyytäisikään. Myöskään siitä en miehelle maksaisi, että asunnon arvo on vuosien saatossa noussut.

Joku tuossa edellä kirjoitti:

"Kuka ja millainen ihminen edes suostuu maksamaan avopuolisolleen VUOKRAA siitä että asuu tämän kanssa yhdessä?? Ei todellakaan mahdu minun kallooni tällainen järjestely! Mikä ihmeen suhde teillä oikein on? Ukkos kynii sua, jos et ole huomannut. Muuta äkkiä pois. Yhdessä asumisesta vuokraa toiselle!! Kuulostaa jo niin uskomattomalta, että muuta vaan pois. En minäkään suostu siitä maksamaan, että saan jonkun kanssa elää. Ruokakulut tietysti ja muut, mutta ei sentään vuokraa vaikka olis kuinka toisen omistama kämppä. Se on itse valinnut, että sä asut siellä koska haluaa sun kanssa olla, ei siitä mitään vuokraa maksella."

Minusta voisi kysyä niin päin, että mikä ihmeen suhde se sellainen on, jossa toisen oletetaan tarjoavan ilmaisen asumisen ihan vain siitä ilosta, että saa asua toisen kanssa.
Yksin asuessa on maksettava vuokraa (tai vastiketta), mutta kun jonkun kanssa muuttaa yhteen, niin sitten enää ei? Paitsi jos sattuu itse omistamaan asunnon?

Ikävä tilanne, mutta ei silti voi sanoa, että asunnon omistava mies jättää 3 v avoliiton jälkeen naisen" puille paljaille". Jos nainen ei omistanut asunnosta mitään niin aika tyhjätaskuna hän 3 vuotta sitten miehen luo muutti. Eettisesti oikein olisi ollut, että nainen olisi maksanut vain puolet yhtiövastikkeesta eikä lainkaan miehen nimissä olevaa lainaa. Muut asuin- ja elämänkulut (ruoka, sähkö, vesi) luonnollisesti maksetaan yhdessä. Mies voisi auttaa erotilanteessa naista antamalla tälle jonkun summan rahaa, korvaukseksi avunannosta lainanlyhennyksessä. Asunto, kuten auto, "kuluu" asuessa ja mitä useampi tallaaja, sitä suurempi kulutus, joten sekin vaikuttaa.
Näitä taitaa turhä olla ruveta oikeusistuimissa puimaan ja sieltä kautta tuskin juuri heruisikaan. "Rakkaus on sokea" asumisjärjestelyissäkin.

Kyllä niitä tyhjätaskujakin on, miehissa, naisissa, yksinhuoltajissa, sinkuissa.

Itse rakastuin reilut 4 vuotta sitten yksinhuoltajanaiseen. Omaisuutta hänellä ei ollut, kulutusluottoja sen sijaan jonkin verran.
Itselläni oli pieni pesämuna vakituinen työ, joten ostin kolmion, johon mahduimme kaikki. Ex avokin lapsellekin oli oma huone.

Avokille jäi maksettavaksi vastike (alta 300/kk), minä maksoin lainaa ja lyhennyksiä 700 euroa kuussa. Avokin "vuokra" tippui 600 eurolla entisestä.

Yhteiselo ei kuitenkaan onnistunut, vaan erinäisistä syistä, joita en tässä käy ruotimaan, päädyimme eroon. Silloin avokin mielestä minun olisi kuitenkin pitänyt maksaa hänet ulos asunnosta, jossa hän on puoli-ilmaiseksi asunut.
Olimme avopari, ja minä en siihen suostunut. Olisin joka tapauksessa sijoittanut omistusasuntoon niihin aikoihin, kun kolmioni ostin. Rakastunut kun olin, otin siihen toisenkin ihmisen lapsineen asumaan. Ei se silti tarkoita sitä, että olisin hänelle velkaa, kun hän muuttaa pois.
Toki vastikkeen maksaminen hieman minua auttoi, mutta kyllä sitä arkipäivässä tuli aika paljon hankittua kaikkea kolmen edestä, eikä vain itselle. En ole varma, jäinkö rahallisesti plussalle vai miinukselle, eikä en tietenkään väliä.

Välimme jäivät hieman huonoiksi erossa juuri noista raha-asioista. En ymmärrä, miksi minun olisi pitänyt huolehtia siitä, että entuudestaan velkainen nainen olisi ollut täysin velaton asunnostani muuttaessa.
Oikeuteen ei ole asiaa vienyt, mutta saapihan tuo viedä, jos haluaa.
Yhteisasumista kesti meilläkin kolmisen vuotta.

Et saa mitään.

Miksi aloit maksamaan vuokraa, tarkemmin miettimättä asiaa?
Toki vesimaksut menee niin, että sinä maksat 2 osaa, ja avopuolisosi yhden. Vastike on osakkeen huolto-, ja ylläpito kustannuksiin, josta olisit voinut osaan osallistua. Sen sijaan, lainan lyhennys-, ja korkomenoihin ei kuulu osallistua. Ne kartuttaa omaisuutta, ja siihen et ole osallisena.

Ruoka-, ym. talousmenoihin olisit tehnyt selvän jaon. Ei avoliitto tuo oikeutta toisen omaisuuteen.

Outo ajatus, että avokin ei tarvitsisi maksaa osuuttaan asumisestaan. Jokaisen on jossakin asuttava, eikä se ole kenellekään ilmaista. Jos avokki asuisi yksinään, hän maksaisi koko asumisensa yksin. Kohtuullista on maksaa puolet kaikista asumiskuluista eikä asua puoli-ilmaiseksi.

ei ainakaan kannata käydä pankissa juttelemassa/kyselemässä?

Täh???
Jos mies omistaa asunnon, niin mitä ihmettelemistä siinä on kuka saa asunnon? Ethän sinä voi viedä mitään sellasta joka ei ole sinun omaasi.

Esimerkkinä:
Vuokraat mökin, ei tee siitä sinun omaisuuttasi, eikös?? Tässäkin tapauksessa olet asunut ja maksanut vuokraa..

Tai jos miehen asunnonarvo olis tippunut, niin sinä et olis tossa vaiheessa maksajaksi joutunut, niin miksi sinä olisit saamapuolella, jos arvonnousua on tapahtunut? Omaisuudesta jota et ole edes omistanut. Et sinä normaaliltakaan vuokranantajalta voi arvonnousuja periä.. mikään ei ole ilmaista.

Toisekseen, te asuitte AVOliitossa, ja myöhemmistä teksteistä selvisi ettei lapsi edes ole miehen.. elikkä... avoliitossa kumpikin on ottaa sen minkä on avoliittoon vienyt, tai sen aikana maksanut. Ei tossa ole mitään epäselvää, noin se lain mukaan menee.
Eri tilanne on niillä avopareilla joilla on yhteisiä lapsia ja jotka ovat vuositolkulla olleet yhdessä, heidän kohdallaan voidaan vaadittaessa soveltaa omaisuuden jakoa, mutta sinun kohdalla kaikkea muuta.

Mitään ilmaisia lounaita ei ole, ja 500e vuokraa ei ole tänä päivänä paljon. Eikä kukaan ilmaiseksi asu. Joten pakkaa nyt kiltisti romusi, ja turvaa tulevaisuudessa omaisuutesi paremmin.

Itse olen muuten nainen, minä myös aikanaan perin ex avopuolisolta vuokraa, jos järjestely ei olisi sopinut, niin olis mun puolesta saanut mies kiltisti asua puolet pienemmässä ja yli puolet kalliimmassa kerrostaloasunnossaan. Itse omistin tuolloin rivarikolmion.
Tätä nykyä olen naimisissa, talo on yhteinen, toin "mukanani" suunnilleen puolet ostohinnasta, loppu lainaa maksetaan yhdessä, mutta jos ero tulis, niin avioehdon mukaan vien sen minkä olen avioliittoon tuonutkin puolet siitä mitä on yhdessä maksettu.. miksi ihmeessä antaisin kenenkään hyötyä rahoistani, en minä niitä rahoja hautaan vie, mutta hyvä perintö lapselle.

Meidän huushollissa minä eli mies omistan asunnon. Maksan lainanlyhennykset. Elinkustannukset on jaettu avovaimon kanssa eli yhtiövastike,sähkölasku,netti,ruokalaskut jne maksetaan yhteisestä tilistämme. Nainen joutuu maksamaan noin 400€ yhteensä tällä tavalla kuussa ja minä n. 1000€ (huom. Lainanlyhennys laskettu tähän mukaan). Reilu peli minusta, jos tulee ero joskus niin naisella on säästöjä ja oma pesämuna ja minä olen maksanut lainaani pois. Ei tehdä kärpäsestä härkästä ja lopetetaan toisten ihmisten hyväksikäyttäminen. Eikä puolisolta kuulu periä vuokraa muuten siitä saat maksaa verot.

Ajatellaanpa tuota sanaa vuokranmaksu vähän laajemmin.
Silloin kun ollaan avoliitossa ja toinen muuttaa toisen yksin omistamaan asuntoon, ei se todellakaan tuo automaattisesti mitään etuja asumiseen,

Eli tämä asunnon omistaja maksaa asunnosta osakehuoneistosta vastiketta, sähkön, veden, eli on yleensä paljon vähemmän kuin samansuuruisesta asunnosta maksetaan vuokraa, siinähän tulisi toiselle etuutta.
Jos asunnosta in yhtiölainaa maksaa tämä omistja rahoitusvastiketta myös, Hänellä on lainaa ja sitä ei tarvitse toisen maksaa. Se on omaisuuden kartuttamista vastaavaa, kuten toisella on asua vain pelkan vastikeesta lasketun puolikkaan osalta, se on silloin tämän toisen omaisuuden kartuttamista.

Mielestäni maksun pitää olla samansuuruisen asunnon asuntomarkkinoilla olevan vuokran määrästä puolet. Ja tietenkin liäksi nuo vesimaksun ja sähkölaskun puolitukset. Sekä muiden elinkustannusten puoliksi maksaminen.

Tässäkin tapauksessa toisella on jo edellisestä suhteestaan lapsi, joten ei tämän asunnon omistajan tarvitse todellakaan mitään etuutta antaa, vaan todellakin pyyttää smansuuruisen asunnon vuokran.
Esim. täälläpäin kolmion vuokra kunnan järjestämissä asunnoissa on noin 750-800 euroa kuukaudessa, joten 400 euroa kuukaudesaa vesi ja sähkö, kaapelimaksut puoliksi.

Jo liittoon mennessä pitää ymmärtää, että ei toista rahasteta, mutta oikeudmukaisuus täytyy olla.
Tietenkin asunnon omistja voi halutessaan antaa avopuolilleen vaikka ilmaisen asumisen, periaatteessa se on tuloa, jostoa pitäisi verottaa.

Avioliitossa on eri säännöt, mutta suurinpiirtein samaan päästään avioehdolla, joka olisikin syytä tehdä jokaisen, esimerkiski on varsin väärin saada erotessa vaikka toisen perimää omaisuutta.

Kenenkään ei pidä mennä rahallisen hyötymisen vuoksi yhteen, vaan ja ainoastaan rakkaudesta toista kohtaan.

Vähällä oli joutua omakin omaisuuteni erossa suden suuhun, sillä suunnittelimme omaisuuden siirtoa lapsellemme, hänellle tuli kuitenkin ero ja siinä sitten olisi jaettu omaisuutemme heidän erossaan.