Tervehditäänkö

On, tosin kaikki ei niin tee varsinkaan ne jotka ei ole liittyneet karvaanareihin? Ilmeisesti eivät halua tunnustaa sellaista me karavaanarit henkeä? Mutta jos karavaanari numero ja tunnus näkyy, niin melkein kaikki morjestaa toisiaan. :)
Kiihkeinä heinakuun sesonkeina saa mennä melkein kokoajan lapanen pystyssä.

Tapana on että jos vasen yläkulma on tarralla varustettu SFC; n merkillä niin hanska pystyyn muuten ei.

Pääasia liikenteessä on kuitenkin keskittyminen ajamiseen, eikä kaikkien vastaantulevien karavaanareiden pongaamiseen, siinä mielessä, että ote liikenteen tarkkailuun jää sivuseikaksi.
Meillä hoitaa sen asian aina repsikka ja kuski puristaa rattia sormenpäät sinisenä. Loukkaantuuko vastaantuleva karavaanari, jos hän ei esimerkiksi huomaa moottoritiellä morjestaa ja sattuu olemaan juuri puskien takana eikä kanssakulkija nostakkaan hänelle käpäläänsä. LA-puhelin olisi hyvä yhteydenpitoväline, kun ajelee hiljaisena aikana pitkiä matkoja - niin voisi toistaa jäsennumeroaan lällärin kanavalla 18, että onko muita kulkijoita kuulolla välillä se ja se, sitten voisi morjestaa oikein olantakaa, kun toveri yön pimeydestä tulisi vastaan humahtaen valot vilkkuen.

jos vastaantulija on kausipaikkalainen, niin tervehdin, nostamalla oikean käden otsalle. Tavallaan armeijan tervehdys eli tyhjään päähän.

Juu tervehdin kyllä matkailuautoilijoita/vaunuilijoita jotka tervehtivät minua, itse en nosta kättä tervehdykseen ensin, enkä kuulu mihinkään karavaanari kerhoon.

Tottakai moikataan kättä nostamalla aina karavaanarin kohdatessa...hieno tapa minusta ja luo yhteenkuuluvaista tunnelmaa!!!

LA pitäis olla , että vois hälyyttää apua ulkomailla.

Matkailuautolla ajelen, mutten viitsi tuntemattomia moikkailla,

Morjestan vain ja ainoastaan Rumatikillä varustettuja matkailuajoneuvoja/vaunukuntia.

Se morjestelu on aivan pöljälän hommaa. Vai yhteenkuuluvuuden tunne. Siellä, kun olet vaikka tienposkessa rengas irronneena niin usko vaan ettei kukaan karvanaamari stoppaa jeesaamaan. Motoristeilla asia on toisin, mutta ehkäpä moto on helpompi stopata kuin megavaunuyhdistelmäajoneuvo.

Perseaukiset pelleilee vaunujen kanssa,rahamiehet ajelee matkailuautoilla ja kotona pihassa on useampi auto odottamassa,jos ei huvita aina matkailuautolla ajella.

Se menee kesäaikaan enimmäkseen ajoneuvon tervehtimiseksi tuo lavanheiluttelu. Aurinko käy usein omaan tai vastaantulevan tuulilasiin niin, ettei sinne toisen auton sisälle näe lainkaan. Että oikeastaan voit valita ihan sen mukaan, haluatko tervehtiä kaikenlaisia matkailuvälineitä, vai ainoastaan tietyn tyyppisiä ja/tai merkkisiä. Heiluttelulla ei ole yleisesti ottaen isoakaan merkitystä. Alueilla körmötetään joka tapauksessa omissa oloissaan ja kyttäillään epäluuloisesti kaikkia näköetäisyydellä olevia. Paras väline on aina itsellä ja naapureiksi osuu yleensä pelkkiä pröystäilijöitä tai köyhiä.

Niin minäkin morjestan rumatikki miehiä ja niitä jotka ajavat Fiatilla.

Aina morjenstan, oli tarra tai ei, rikas, rakas köyhä tai pappi. Oli vaunu taikka piironki.
Turha nurkkakuntailu on myrkkyä harrastamiselle.

Minä morjestan jopa Tollo Tahvoa, kun ajelen Niuvan ohi, Tahvon seisoessa Niuvan portin sisäpuolella.

Näkyvät tervehtivän vastaantulevat, enkä itse huomaa katsoa on tarroja tai muita liitonmerkkejä, meillä kuski pääsääntöisesti vastaa tervehdyukseen, se on ihan ok. Emme kuulu liittoon,-ei ole tarroja,mutta aina on tervehditty meitä ja me muita.

Kyllä vaan. Tervehditään! Kiva tapa, hyvä mieli, me-henki, iloisesti eteenpäin!

Nyt se alkaa. Pian taas täältä etelästä pohjoiseenpäin, käsi pystyssä, eikä meinaa enää hyppysissään pysyä tämä toisen kesän aloitteleva waanari! :)

Koppihörhöjen mielestä on mukavaa nähdä juoppokavereita muuallakin kuin sossun jonossa. Yleensä he heiluttavat kännissä ajaessaan käsiään, jotta Sinolin löyhkä häviäisi.

Onko jokkeri vienyt eilkkokavereitaan näytille?

Kyllä Rumatikillä pysyy Sinolin halut pois. Rumatikki puhaltaa

Minä ja Vaimoni ajelemme ympäri Suomea ja häiritsemme rekkamiesten työtä köröttelemällä. Olemme molemmat lihavia ja erityisen rauhattomia.

Vuokra-asuntoautolla hetki sitten palattiin Lofoottien reissulta ja ummikkoina pantiin heti merkille tervehtimiskulttuuri. Mukava oli moikkailla vastaantulijoille ja melkein poikkeuksetta tuli heilautus vastaan. Kahteen kastiin oli porukka jakautunut, vaunuihmiset eivät juurikaan moikanneet, tämä jaottelu huomattiin melko pian ja opittiin pitämäään käpälät alhaalla. Paljon oli matkailuautolaisia liikkeellä ja mistään tunnuksista ei meillä ollut hajuakaan, joten morjestettiin kaikkia asuntoautolla vastaantulijoita. Mukava tapa ja vapaaehtoisuuteenhan tämä tiettävästi perustuu.