Uskonto on psykofyysinen ilmiö ja sellaisena ..

Uskonto, kuten vaikkapa skientologia, ei ole psykofyysinen ilmiö vaan järjestäytynyttä toimintaa.

Uskominen taas on psykofyysinen ilmiö, joka on ominaista lähes kaikille eläinmuodoille. Koira heiluttaa iloisena häntäänsä, koska se uskoo saavansa omistajaltaan huomiota. Kauris uskoo, että pusikosta kuuluva rasahdus on petoeläin ja pinkaisee sen takia pakoon. Ihminen uskoo, että planeetat kiertävät aurinkoa ja että aurinkokunta on osa galaksia jne.

Uskominen on perustavanlaatuinen ominaisuus, joka on yksilön selviytymisen kannalta kriittinen ominaisuus ja tämän takia noussut varsin vallitsevaan asemaan myös ihmisen aivoissa. Positiivisena ominaisuutena se mahdollistaa tieteet ja taiteet kun henkilö pystyy kuvittelemaan mielessään asioita, joista ei ole olemassa välitöntö sensorista dataa. Se lisää henkilön turvallisuuden tunnetta merkittävästi ja mm. minä tunnen oloni huomattavasti turvallisemmaksi kun uskon, että kotiavaimeni ovat turvallisesti taskussani vaikka en juuri tällä hetkellä tunne niiden painavan reittäni vasten. Poliisin henki on joskus myös uskon varassa kun hän kohtaa työssään epäiltyjä, joiden ulkoinen olemus ei millään tavalla viittaa vaaraan. Kyky uskoa on siis varsin kriittinen ja hyödyllinen ominaisuus eläimille ja sillä on näin ollen varsin merkittävä osuus evoluutiossa.

Valitettavasti usko tuo mukanaan myös negatiivisia lieveilmiöitä uskontojen muodossa. Uskonnot käyttävät hyväksi aivojen perus hengissäpysymisviettiä ulottamalla elämän käsitteellisesti kuoleman yli. Kyseessä on siis aivojen, joiden perustehtävä on pitää ihminen hengissä, kannalta lähes vastustamattoman houkutteleva meemi johon aivojen on hyvin helppo uskoa. Ilman todisteita usko kuitenkin on harhaa ja illuusiota. Koska usko tarjoaa aivoille konseptin elämän jatkumisesta kuoleman yli, ja näin ollen tyydyttää aivojen itsesäilytysvietin mukaisia tarpeita, siitä luopuminen on aivoille hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta koska tilanteen vakavuus vastaa aivoissa käytännössä itsemurhaa.

Minä näen asian saman suuntaisesti kuin nimimerkki "psykologiaa".
Eli uskonto on sosiaalinen konstruktio, joka sisältää muutakin kuin yksilöiden psykofyysisen kokemuskentän.

Usko sen sijaan on psykofyysinen ilmiö ja sellaisena sitä on hyvä tutkia.
Monet uskovat lienevät tästä eri mieltä. Ajattelen käsityksiä siitä että usko on Jumalan lahja. En tosin tiedä, ajatellaanko usko silloin jonain ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden ulkopuolelta tulleena ominaisuutena, mutta siltä se kuulostaa.
Itse pidän uskoa ihmisen sisäisenä psykofyysisenä ominaisuutena, jolloin se on tutkittavissakin ihmisen ominaisuutena.