Alikersantti Antero ”Antti” Rokka on fiktiivinen hahmo Väinö Linnan romaanissa Tuntematon sotilas. Rokan esikuvana on paljolti Linnan sotatoveri Viljam Pylkäs. Tuntemattoman sotilaan kuuluisan kohtauksen, jossa Rokka tappaa noin 50 vihollista, esikuva oli Viljami Pylkkään konepistoolilla surmaamat 83 vihollissotilasta Pertjärvellä.
Väinö Linna lainasi Antti Rokan nimen oikealta sotilaalta, inkeriläistä syntyperää olevalta Antti Rokalta, johon Linna tutustui sodan jälkeen. Kirjan Rokalla on oikean Rokan luonteenpiirteitä. Todellisesta Antti Rokasta on Risto Husa kirjoittanut kirjan Nyt puhuu alikersantti Antti Rokka.[1]
Väinö Linna lainasi Antti Rokan nimen oikealta sotilaalta, inkeriläistä syntyperää olevalta Antti Rokalta, johon Linna tutustui sodan jälkeen. Kirjan Rokalla on oikean Rokan luonteenpiirteitä. Todellisesta Antti Rokasta on Risto Husa kirjoittanut kirjan Nyt puhuu alikersantti Antti Rokka.[1]
Vastaukset 27
Vanhimmat
Pöh. Kaukasuksella Panttipataljoonan Könönen ja Pyyhtiä pidättelivät vihollishyökkäystä keskenään lähes kuusi tuntia, aiheuttaen viholliselle satojen miehien tappiot ja ottaen kaksi venäläistä loikkaria vangiksi, ennen kuin Wikingin vastahyökkäys pelasti heidät.
siis könösen ja pyyhtiän vapauttivat
tottakai ne pääsi vapaavuorolle. Ei kukaan jaksa ampua monta tuntia yhteen soittoon. Panosten kantaminenkin tonneittain on raskasta hommaa. Ja pyssyt kuumenee niin, että niitä pitää välillä vaihtaa ja jäähdytellä.
Muistaakseni Rokka otti jeesuksen pois ristiltä ja nousi sinne itse..... t'''hhh?
"Kirjan Rokalla on oikean Rokan luonteenpiirteitä.".
Niinhän niitä oli ja kotimaakuntakin oli merkitty oikein. Taisikin muuten olla ainoita sankaritekoihin yltäneitä hahmoja, joiden esikuvan ja romaanihenkilön koitimaakunnat täsmäävät. Ehkä tämä johtui siitä, että kyseessä oli Linnan vaimon kotimaakunta...
Koskelaksi piti vääntää pohjoissavolainen esikuva Einari Kokkonen ja antaa uudeksi maakunnaksi se, mistä taas Linna itse oli kotoisin. Ja vielä erehtyi kirjoittamaan katkelman "hämäläisen" Koskelan vaiheista talvisodassa Lemetin motissa...
Vanhalan esikuva oli Mänyharjulta siis taaskin savolainen.
Luutnantti Aution esikuva, Jukka Malmivaara oli kotoisin Kiuruvedeltä, taaskin savolainen. Oli muuten viimeisen haavoittumisensa tapahtuessa määrätty majurina rykmentin komentajaksi Kannaksella
Varmuuden vuoksi ja lukijoiden suosiota tavoitellen on kirjassa myös yksi sankarityyppi kaikista kolmesta tämän ajan suurimmasta kaupungista.
Mutta Tuntemattoman kirjoittamisen aikoihin savolaiseten osana kotimaisissa elokuvissa oli vetää pellen roolia, joten ei heitä voinut sankareiksi kirjoittaa.
Mäkilä olio muka Laihialta ja uskovainen. Samanlainen yhdistelmä, kuin kaksipyöräinen auto, joka liikkuu vedessä. Yhtä huonosti paikkansa pitäväkin tosiasioiden kanssa. Entäpä Salo, mikä maakunta ja mikä todellisuus hänen maailmassaan?
Mistä se Kariluoto tulikaan, kun joskus oli satakuntalainen Kankaanpää, Pori vai mikä ja joskus kävi Helsingissä?
Sotaromaanissa kerrotaan murreasiantuntijoiden lukeneen ja korjanneet virheet, mutta ainakin turkulaisen murre on jotakin muuta ja pohjalaisten puheet lähinnä Oulun seutua.
Murreasiantuntijoiden ei olisi pitänyt koskea Linnan teokseen ollenkaan. Se on kaunokirjallinen teos, romaani, eikä mikään murrekirja. Se olisi ollut aivan yhtä hyvä ellei parempi, vaikka murteellisissa repliikeissä olisi ollut "virheitä".
Koettakaa nyt lopultakin käsittää taideteoksen sisäinen logiikka ja vaikuttavuus. Eihän Kiven Seitsemän veljestäkään ole mitään realismia, ei todellakaan, ja se edustaa kuitenkin maailmankirjallisuuden huippua. Se on myös täynnä lauserakenteita ja sanoja, jotka ovat suomen kielen kannalta "virheellisiä", mutta se on täysin jäljittelemätöntä, Kiven omaäänistä kerrontaa. Ei joku 1800-luvun maalaispoika todellakaan puhunut siten kuin Kiven veljekset:
"Tämä on tuumani asiasta: Hän, joka ylenkatsoo neuvot ja varoitukset, aina vaan ilkivaltaisuutta osoittelee, kylvellen välillemme eripuraisuuden siementä, hän siirrettäköön litostamme, karkoitettakoon kauas pois."
"Se on kaunokirjallinen teos, romaani, eikä mikään murrekirja. Se olisi ollut aivan yhtä hyvä ellei parempi, vaikka murteellisissa repliikeissä olisi ollut "virheitä."
On se kirjana sinänsä hyvä, kerronnaltaan tiivisrakenteinen ja aikanaan täysin uudesta ja omaperäisestä näkökulmasta sotatapahtumia kuvannut.
Mutta siinä on henkilöhahmojen taustoiksi valittu paljon yleisöä kosiskelevia sterotypioita, joita ei tällaisen kansallisen ikonin kohdalla juuri olla lähdetty arvostelemaan.
Nuuka talousaliupseeri on laihialainen, karjalaiset ovat vilkkaita, hämäläiset jäyhiä, savolaiset venkoilevia, jne...
Sitten teokseen sisältyy kirjailijan poliittisen vakaumuksen paljastavia kotiinpäin vetoja: Maanviljelijät, suojeluskuntalaiset ja papit eivät saa olla miehekkäitä , eikä varsinkaan sankarillisia.
Todellisten esikuvien taustoja tarkastellessa kotiinpäinvedon räikeys paljastuu. Koskelan esikuvalla, nilsiälkäisellä Einari Kokkosella oli tosiasiassa sekä maanviljelijä että suojeluskuntatausta.
Kirjan alkupuolella esiintyvän, miehekkääksi kuvatun luutnantti Aution esikuvaksi Linna on maininnut kiuruvetisen Jukka Malmivaaran. Malmivaara lähti talvisotaan teologian ylioppilaana ja vänrikkinä, yleni kovissa taisteluissa majuriksi ja valmistui sodan jälkeen papiksi.
Rokka mainitsee kirjan sivuilla olevansa pienviljelijä Kannakselta. Esikuva Viljam Pylkäs taas kertoo kotitilallaan olleen viljeltyä 26 hehtaaaria. Hän oli siis maanviljelijä ja vieläpä melko suurelta maatilalta. Lisäksi epäilen, ettei sanontaa "pienviljelijä" käytetty kansan suussa kuin vasta joskus viisikymmentäluvulla tai sen jälkeen. Mutta kun maanviljelijät eivät Linnan teoksessa voineet nousta teoksen suurimman sankariteon tekijöiksi niin...
Rokka kylläkin sanoo majuri Sarastielle:
"Et sie tunne minnuu? Mie oon Rokan Antti. Maanviljelijä Kannakselt. Nykyään Tikkakosken mannekiini."
Siis nimenomaan maanviljelijä Linnan mukaan.
Sanoiko se niin? Minulla on ainakin siitä elokuvaversiosta selvä muistikuva, että se sanoo "pienviljelijä". No, olisi kai pitänyt kirjasta tarkastaa, ennen kuin lähtee pitkiä juttuja kirjoittamaan. Hyvä, että korjasit.
Mutta sitä mieltä minä olen, että se kuva, jonka Linna antaa, että työläis-- ja köyhälistötaustaiset tekivät etulinjassa ne merkittävimmät "sankariteot", paljastuu näiden todellisten esikuvien taustoja tarkasteltaessa varsin keinotekoiseksi. Sanoisinpa, että kirjoitusajan poliittista ilmapiiriä ja silloisen yhteiskunnan väkirikkainta kansanosaa populistisesti kosiskelevaksi.
Näin savolaisena myös keljuttaa, että kaikki savolaiset kuin myös kaikki savolaismurteita puhuvat henkilöt on kuvattu epäedullisessa valossa ja hyviksi tyypeiksi osoittautuneiden savolaisten esikuvien maakunnat muutettu toisiksi. Jotain savolaismurrettahan se Riitaojakin puhuu...
Valehtelet! Olet pelkkä luikuri ja saatanasavolainen! Minä olen Klenkka!
Linnalle ei kelvannut "sankariksi" pohjalainen, kainuulainen tai lappilainen. Satakuntalainen jotenkin turkulaisen kanssa meni, mutta stadilaisen lisäksi ei muut, kuin hämäläiset ja savo-karjalaiset.
Ehdottoman tolloksi piti saada Mäkilä ja Salo, josta toista Saloa Linna välillä kuvasi pohjalaiseksi ja välillä savolaisettani. Oli siinäkin jakomielitautia jo.
Karjula viittaa länsinimiin, mutta Sihvonen savolaisiin, mitä miettiä niistäkin?
Linnalla oli kova hinku vetää hämäläisille pisteitä savo-karjalaisten kanssa. Se niin olkoon, kun vielä suhteutetaan asia niin, että kirja oli "odotettu" jo 5 vuotta.
Samanlaisesti kirjoitetun miehistökuvauksen olisi saattanut kirjoitta jo 1949 sodassa 6-8 mukana ollutta.
Sellaista käsikirjoituksia hylkäsi Otava ja Karisto "epäisänmaallisina ja väitetään wsoylläkin käyneen Onni Palasteen "Sissijääkärit". Se olisi ollut samantyyppinen teksti osasto Kuismasesta. Palaste olisi esikoisellaan tehnyt Linnan soltut työttömäksi. Sen meinasi tehdä Jussi Talvi "Ystäviä ja vai vihollisia" kirjallaan.
Niin, onhan siinä "Tuntemattomassa" niitä omituisia,tiettyjen maakuntien suosimisiin liittyviä painotuksia. Mutta ehkä ne muurreasiat voi pieninä virheinä ymmärtää. Ja taisi tuohon minunkin tekstiin muistinvaraisesti kirjoitettuna muutama murrekysymystä sivuava virhe pujahtaa.
Mutta pohtikaapa mielesssäni kuinka suuresti kirjan "henki" olisi muuttunut, jos Linna olisi kuvannut kirjan päähenkilöiden taustat totuuden mukaisesti?
Siis Koskela ei olisi ollut torpparin, eikä punapäällikön poika Hämeestä, vaan suojeluskauntataustainen maanviljelijä Pohois-Savosta. Vielä olisi voinut mainita, että Koskela (eli Einari Kokkonen) oli ennen sotaa osallistunut lukuisiin paikallisten suojeluskuntien ampumahiihtokilpailuihin ja menestynyt niissä kiitettävästi.
Olisiko tämän jälkeen esim. AY-johtaja Lauri Ihalainen sanonut, kuten hän sanoi eräässä vappupuheessaan:"Tarvitaan enemmän vänrikki Koskelan kaltaisia johtajia ja vähemmän luutnantti Lammion kaltaisia." Silloinhan hän olisi tullut antaneeksi tunnustusta suojeluskuntataustaiselle upseerille.Onhan koko suojeluskunta-asia demari- ja vasemmistoliittotaustaiselle AY-väelle vieläkin melkoinen punainen vaate.
.
Tätä suojeluskuntakysymystähän Linna ei kykene ollenkaan käsittelemään kirjan henkilöita kuvatessaan. Ei sitä tosin vieläkään ole helppo näiden "kartano-Suomesta" esiin tulleiden (vasemmisto) kirjoittajien toimesta kunnolla käsitellä. Sillä tämän alueen ulkopuolella kuuluminen suojeluskuntaan ei valtaosalle merkinnyt mitään poliittista kannanottoa. Näillä syrjäseuduilla suojeluskuntaan kuuluttiin enimmäkseen vain siksi, että se tarjosi nuorille miehille edes jotain harrastustoimintaa, virikettä ja vaihtelua muuten työntäyteiseen elämään. Ja lähes kaikki urheilutoiminta Itä- ja Pohjois-Suomessa kytkeytyi jotenkin suojeluskuntatoimintaan.
Sekin mieluusti unohdetaan, että näiltä alueilta lähtöön suojeluskuntien joukoissa sisällissotaan ei myöskään suurimmalle osalle sisältänyt sen paremmin mitään poliittista kannanottoa, vaan sotaan jouduttiin hallituksen määräyksestä asevelvollisina.
Vaikeaa on sullekin tuo suojeluskunta-aate kirjoitella järkevästi.
Ensinnäkin "kaikki ei ollut urheilussa suojeluskuntalaista pohjaa".
Meillä oli TUL, jossa jäseniä yli puoli miljoonaa 1939! Meillä oli vielä 1948 SVUL, jota pidettiin ainoana paskaurheilun kattona. Siellä everstit ja muut suojeluskuntalaiset istuivat viidessä kerroksessa nauttimassa palkkaa, kun Suursuomia ei tullutkaan.
Tämä sakki mm. aprikoi Tapio Rautavaaran kohtaloa silloin, kun Tapio jo harjoitteli elimistöään Lontoon rytmiin, voiko "kommunistia päästää heittään keihästä?"
Tämä suojeluskuntalainen SVUL esti 1936 olympialaisiin TUL:n urheilijoita mm. kuulamörssärimme, joka olisi tuonut varman kullan. Nämä Urho Kekkoset ja muut siviilien tappajat siis jatkoivat Haminan valleilta saamiaan oppeja vielä pitkään.
näköjään stallarin olla valehtelematta edes kerran eläessään.
hei stallari hei stallari en muuta osaa .....ja vielä kerran taas stallari en muuta osaa....hei stallari hei stallari en muuta osaa .....ja vielä kerran taas stallari en muuta osaa....hei stallari hei stallari en muuta osaa .....ja vielä kerran taas stallari en muuta osaa....hei stallari hei stallari en muuta osaa .....ja vielä kerran taas stallari en muuta osaa....
Linna tuo kaikista henkilöistään esiin sekä hyvät että huonot puolet. Laihialainen Mäkilä kuvataan vastuuntuntoiseksi kunnian mieheksi, joka pitää komppanian puolia huoltoasioissa, kun vääpeli Sinkkonen ei siihen kykene. Rahikainen hoitaa myös huoltoa omalla persoonallisella tavallaan. Määttä, itäsuomalainen hänkin, on eräs Linnan eniten kehumia hahmoja, pieni mies joka valittamatta hoiti konekiväärinsä. Riitaoja on keskisuomalainen, edustaa venäläisen kertomaperinteen "puhtaan ihmisen" tyyppiä, kuten Leppäsen Preeti Pohjantähdessä.
Vastenmielisimpänä kuvataan Tampereen työläiskaupungista oleva "kulkukoira" Lehto.
"Määttä, itäsuomalainen hänkin, on eräs Linnan eniten kehumia hahmoja, pieni mies joka valittamatta hoiti konekiväärinsä.."
Joo, olet Supi oikeassa, muistin nämä henkilöt juuri, kun olin lähettänyt tekstini. Tosiasiassa ne itäsuomalaiset ja savolaismurteita puhuvat taitavat olla puoliksi myönteisiä ja puoliksi kielteisiä hahmoja. Muistin aiemmin väärin.
Mutta katsopas, jos sinulla on se kirja lähettyvillä, että oliko se Rokan "pienviljelijäksi" esittely siinä kohtauksessa, kun se tulee ensi kerran kirjan sivuille, eli sinne Koskelan telttaan Lammion luona käytyään. Itse olen tällä hetkellä niin kaukana kirjastoista, etten pääse tarkistamaan, Jossakin kohtauksissa se Rokka mielestäni pistetään esittelemään itsensä pienviljelijäksi, koska se on jäänyt siitä elokuvaversiosta niin selvästi mieleen. Ja monissa Rokan henkilöä koskevissa lehtijutuissakin olen tämän "pienviljelijäksi" esittelyn lukenut.
Rokka sanoi porukkaan tullessaan että "maatilat hää hitto meilt otti" viitaten itsensä ja kaverinsa Suden menetyksiin Kannaksella. Taipaleessa kotinurkillaan tämä parivaljakko oli talvisodassa taistellutkin.
Ainoa kerta, kun Linna käyttää sanaa "pienviljelijä", on Koskelan esittely: "Vilho Koskela oli hämäläisen pienviljelijän hämäläinen poika."
Kukaan romaanin henkilöistä ei koskaan käytä sanaa "pienviljelijä", käsite yleistyi vasta sotien jälkeen. Linnan kaikkitietävä kertoja käyttää sitä kerran Koskelan yhteydessä. Tuntematon on kirjoitettu 50-luvulla, ja romaanin kertoja tietenkin voi kommentoida asioita jälkikäteen laajemmasta näkökulmasta kuin teoksen henkilöt, jotka elävät sota-aikaa.
Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa Koskelan Akseli on aluksi torppari, mutta saatuaan lunastaa torpan omakseen hän tahallaan allekirjoittaa erään paperin: "Akseli Koskela, maanviljelijä".
"Kukaan romaanin henkilöistä ei koskaan käytä sanaa "pienviljelijä", käsite yleistyi vasta sotien jälkeen."
No. olipas tämä minun kirjoittelun kannalta hieman nolostuttava tieto. Kun ihan tuntuisi vieläkin, että se Reino Tolvanen siinä Rokka elokuvassa esittäessään olisi esitellyt itsensä pienviljelijäksi.Ei kai tässä sitten jää muuta oljenkortta, kuin että elokuvakäsikirjoituksessa olisi käytetty hieman toista tekstiä.
Mutta mitä mieltä sinä olet siitä suojeluskuntateeman sivuuttamisesta? Varmaankin Linnan pataljoonassa oli kymmenittäin rivimiehiä, aliupseereja ja upseereja, jotka olivat kuuluneet suojeluskuntaan, mutta muistaakseni tästä ei kirjassa mainita mitään. Ja kun tämä Rokan esikuva Viljam Pylkäskin oli varsin suurelta maatilalta kotoisin, on varsin todennäköistä, että joko hän tai joku perheenjäsenistä kuului suojeluskuntaan.
Täällä kotiseudullani Pohjois-Savossa oli miehiä, jotka olivat olleet Linnanan kanssa samoissa joukoissa ja jotkut ihan henkilökohtaisia tuttujakin. Aiemmin jo mainitsin nimeltä tämän Jukka Malmivaaran. Tämä rykmenttihän oli talvisodassa pohjoissavolaisista koottu ja tähän ydinporukkaan tämäkin Linnan edustama, varusmiehistä koostuva komppania jatkosodan alkaessa liitettiin tai taisi kuulua jo ennen liikekannallepanoakin Liperin Ylä-Myllyllä.
Täällä suojeluskuntaan tai ainakin sen nuorten toimintoihin kuului myös ihan pienten tilojenkin poikiakin, jotka olivat talvisin metsätyömiehiä, siis työläisiksi lueteltavia. Näiden taustatietojen takia tiedän, että Linnan aseveljinä oli lukuisia suojeluskuntalaisia rivimiehiä, mutta näistä taustoista hän ei mielestäni puhu mitään.
Linnan kirjoista tehdyt elokuvat ovat luku sinänsä. Ne ovat erillisiä teoksia - eikä mikään niistä ole edes erityisen hyvä. Laineen Tuntematonkin on kesäteatterimaista meuhkaamista ja ylinäyttelyä. Linnan kirjojen moniulotteisuutta ei yksikään elokuva tavoita.
Suojeluskuntalaisuus on sivuseikka sen takia, että joukko-osasto, jota Tuntemattomassa kuvataan, muodostuu pääasiassa nuorista varusmiehistä ja heidän kapiaisistaan, jotka siis ovat armeijan palveluksessa. Myös Koskela on ammattisotilas. Hän kunnostautui talvisodassa ja jäi sen jälkeen upseerikoulutukseen. Pohjantähdessä Akseli vastusti Vilhon ammatinvalintaa, koska hän olisi halunnut pojan jäävän viljelemään kotitilaa - etenkin kun kaksi muuta poikaa oli kaatunut talvisodassa.
Tuntemattoman nuoret miehet joutuvat sotaan kesken varusmiespalveluksen. Sodan aikana sitten tulee Rokan ja Tassun kaltaisia vanhempia täydennysmiehiä reservistä.
Todellisuudessakin Pietari Autin JR 8:n (jos muistan numeron oikein) "Iskevä kiila" koostui paljolti varusmiehistä. Myös reserviläisiä oli rykmentissä paljon, mutta heitä ei varsinkaan alkuvaiheessa laitettu kovimpiin paikkoihin.
Joukko-osaston ja Koskelan joukkueen koostumus siis osaltaan sanelee sen, että suojeluskuntalaisuus ei tule esille.
oli Heiskasen 11. D. JR 8 oli sen yksi rykmentti. Siinä oli kaksi varusmies- ja yksi reserviläispataljoona. Runkona oli rauhanajan 8. Prikaati.
"Joukko-osaston ja Koskelan joukkueen koostumus siis osaltaan sanelee sen, että suojeluskuntalaisuus ei tule esille. "
Niin, ja toisaalta ne lotta Kotilaista koskevat katkelmat jo paljastavat kirjailijan suhtautumisen suojeluskuntajärjestöön, ja sen perusteella ei tarvitse ihmetellä, miksi neuvokkaiden esimiesten (kuten Koskelan esikuvankaan) suojeluskuntataustoista ei puhuta mitään.
sinustako lottahuora ja suojeluskunta ovat sama asia?
"Runkona oli rauhanajan 8. Prikaati. "
Näin minäkin asian olen muistavinani. Tämä porukka koostui talvisodassa pohjoissavolaisista, ja sen takia siihen upseereihin kuuluivat mm. tämä Koskelan esikuva, nilsiäläinen Einari Kokkonen ja Aution esikuva, kiuruvetinen Jukka Malmivaara.
Nämä pojoissavolaiset sotaveteraanit, jotka rykmentin joukoissa sotivat, pitivät Linnan painotuksia koskien kiroilua, purnaamista ja esimiesten kyräilyä liioiteltuina, tai paremminkin Linnan oman maakunnan miesten luonteenpiirteitä myötäilevinä. Itäsuomalaisilla ja varsinkin savolaisilla kun on toisenlainen tapa purkaa pahaa oloaan. Ennen marmattajajiksi ryhtymistä turvaudutaan huumoriin.
Tätä pirkanmaalaisille ominaisesta tapaa kyräillä esimiehiään on myös kirjailija Päätalo kuvannut, kun hän koillismaalaisena metsätyömiehenä saapui Tampereelle rakennustyöläiseksi. Hän hämmästelee eräässä elämänkertateoksessaan sitä esimiehistä selän takana pahanpuhumista ja kyräilyä, jonka hän Tampereen rakennustyömailla kohtasi. Itä-suomessa kun siihen ilmiöön, että työmaalla, myös sotatyömaalla, täytyy olla myös esimiehiä, suhtauduttiin paremminkin neutraalisti ja ymmärryksellä.
Klenkka valetelija
15.5.2013 09:39
0
Sulje
Valehtelet! Olet pelkkä luikuri ja saatanasavolainen! Minä olen Klenkka!
Persjärvellä. Oli kauheita lähitaisteluita..