Moni on kysynyt miten niistä kaikkein kovimmista paikoista oikein selviää. Kerrotaan se tässä. Elämä ei ole vain auringonpaistoa ja poutapäiviä. Se mitä lapselle ei useinkaan kerrota, että todellisuudessa:
Elämä iskee kerta toisensa jälkeen nyrkin naamaan. Kunnes kaadut yhä uudestaan ja uudestaan. Kysymys onkin vain siitä kuinka kovaa pystyt ottamaan iskun naamaan yhä uudestaan, mutta aina vain nousta uudestaan ylös.
Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen. Tämän jälkeen voit antaa itsellesi anteeksi ja voit antaa anteeksi muille. Yhä uudestaan niin monta kertaa kun tarvitaan. Lopulta kun olet käynyt prosessin läpi, voit katsoa peiliin ja sanoa itselleni nyt minä olen aikuinen.
Kun, tajuat tämän elämä alkaakin tuntua helpolta. Elämässä ei ole väliä kuinka siinä kuolee, vain se merkitsee kuinka siinä elää. Vain tyhmät tavoittelevat pitkää elämää tulematta siitä kuitenkaan iloiseksi ja päätyvät pakenemaan kuolemaa ja kuitenkin tavoittelemaan sitä. He elävät elämän, jossa eivät saa mistään tyydytystä.
Entisenä palkkasotilaana sanoisin, että mutakuopassakin voi olla onnellinen jos huolehtii kolmesta asiasta. Hankkii itselleen jotain tekemistä, pitää huolen, että rakastaa jotain ja toivoo jotain. Minä olen selvinnyt kuolemasta elossa tällä reseptillä monta kertaa. Tekemistä voi hankkia mistä vain. Vaikka siitä, että kuuntelee tarkasti luonnon ääniä ja rapinaa. Päättää että rakastaa viimeisiä minuuttejaan omasta elämästä ja toivoo sitä, että saisi vielä elää kymmenenkin minuuttia pitempään, ehkä jos hyvin käy seuraavaan aamuun saakka. Tällä reseptillä vietin elämäni parhaimpia minuutteja kuoleman keskellä sellaisissa juhlissa en koskaan aikaisemmin ole ollutkaan.
Minä en enää elä montakaan päivää, mutta silti vietän juhlia itseni kanssa. Hankin tarinoillani itselleni tekemistä, rakastan kaikkia, jotka luulevat voivansa luovuttaa ja toivon, että jos saisi vielä päivän tai pari lisää. Sairaudet ja vanhat haavat ja vanhuus vievät voiton lopulta vahvimmastakin. Tarinoita minulta ei enää kauaa tule. Mikä tarina jää vanhan palkkasoturin viimeiseksi sitä ei tiedä kukaan.
Edelliset tarinat:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11409040
Elämä iskee kerta toisensa jälkeen nyrkin naamaan. Kunnes kaadut yhä uudestaan ja uudestaan. Kysymys onkin vain siitä kuinka kovaa pystyt ottamaan iskun naamaan yhä uudestaan, mutta aina vain nousta uudestaan ylös.
Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen. Tämän jälkeen voit antaa itsellesi anteeksi ja voit antaa anteeksi muille. Yhä uudestaan niin monta kertaa kun tarvitaan. Lopulta kun olet käynyt prosessin läpi, voit katsoa peiliin ja sanoa itselleni nyt minä olen aikuinen.
Kun, tajuat tämän elämä alkaakin tuntua helpolta. Elämässä ei ole väliä kuinka siinä kuolee, vain se merkitsee kuinka siinä elää. Vain tyhmät tavoittelevat pitkää elämää tulematta siitä kuitenkaan iloiseksi ja päätyvät pakenemaan kuolemaa ja kuitenkin tavoittelemaan sitä. He elävät elämän, jossa eivät saa mistään tyydytystä.
Entisenä palkkasotilaana sanoisin, että mutakuopassakin voi olla onnellinen jos huolehtii kolmesta asiasta. Hankkii itselleen jotain tekemistä, pitää huolen, että rakastaa jotain ja toivoo jotain. Minä olen selvinnyt kuolemasta elossa tällä reseptillä monta kertaa. Tekemistä voi hankkia mistä vain. Vaikka siitä, että kuuntelee tarkasti luonnon ääniä ja rapinaa. Päättää että rakastaa viimeisiä minuuttejaan omasta elämästä ja toivoo sitä, että saisi vielä elää kymmenenkin minuuttia pitempään, ehkä jos hyvin käy seuraavaan aamuun saakka. Tällä reseptillä vietin elämäni parhaimpia minuutteja kuoleman keskellä sellaisissa juhlissa en koskaan aikaisemmin ole ollutkaan.
Minä en enää elä montakaan päivää, mutta silti vietän juhlia itseni kanssa. Hankin tarinoillani itselleni tekemistä, rakastan kaikkia, jotka luulevat voivansa luovuttaa ja toivon, että jos saisi vielä päivän tai pari lisää. Sairaudet ja vanhat haavat ja vanhuus vievät voiton lopulta vahvimmastakin. Tarinoita minulta ei enää kauaa tule. Mikä tarina jää vanhan palkkasoturin viimeiseksi sitä ei tiedä kukaan.
Edelliset tarinat:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11409040
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todella hienoa ja syvällistä kerrontaa. Olisit pärjännyt elämässä ihan missä vain. Toivottavasti sinulla on usko ja luottamus elämänantajaan. Joka uskoo Häneen Kristukseen saa elää vaikka onkin fyyisesti kuollut.
Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja sukoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen? Joh, enk. 11:25-26.
Mikäli vaellus pian päättyy ajassa, toivon ja odotan kuulla tarinoitasi sitten iankaikkisuudessa. Hyvää matkaa!
Nöyrin kiitos sulle etttä jaat elämän kokemuksia näille palstoille.Sinä olet kohdannut kuoleman silmästä silmään ja löydät kuitenkin ilon säteitä.Kiitos,kiitos sinulle............