Aina se on yhtä suuri ihme: talven väistyminen. Vain hetki sitten oli Suomessa etelärannikkoa myöten vielä paksuja lumikinoksia. Yhtäkkiä aurinko ja vesisade ne sulattivat. Maa vapautui talven kuorestaan, tulvat pyyhkäisivät lakeuksia. Kevään ensimmäiset kukkaset säväyttivät kukinnallaan. Mustarastas lauloi. On kevät. Vuoden kierto tapahtuu edelleen normaalisti.
Hengellisen elämän vaihteluita verrataan usein vuoden kiertoon. Moni on saanut viime vuosinakin kokea hengellisen kevään. Koetun kylmyyden ja hengellisen talven jään on sulattanut Jumalan armon aurinko. Siionin kanteleen, evankelisen laulukirjan laulussa kysellään: ”Miks ei talven valtaan jäänyt maa? Miksi kaiken Herra uudistaa?”
Eräässä pohjalaisessa kortissa lukee: ”Elä jokahinen päivä, niinku se olis viimeenen, jonaki päivänä oot viälä oikias.” Vaikka kyseessä on hupikortti, sisältyy siihen myös kristillinen viisaus. Saamme elää niin kuin viimeistä päivää. Mitähän se tarkoittaa?
Luther opetti, että meidän on oltava kiinni tässä elämässä ja toisaalta meidän on odotettava sitä päivää, jolloin Herramme tulee. Hän kehottaa meitä odottamaan viimeistä päivää joka hetki elämällä Jumalan pelossa hyvällä omallatunnolla. ”Silloin ei ole mitään hätää”, Luther opettaa, koska Herra tapaa meidät silloin hänen varjeluksensa turvissa ja Jumalan pelossa odottamasta.
Monille aikamme ihmisille kristillinen usko tuntuu vieraalta. Ei tarvitse kuin käydä tavallisten kirjakauppojen kristillisten kirjojen hyllyjä tutkimassa, huomaa, miten vähän siellä on kristillistä kirjallisuutta. Talvi näyttää vallitsevan. Moni on joutunut kokemaan kristinuskon vastaisen ilmapiirin kylmiä tuulia muutenkin, vaikka uskonnollisuus on vahvassa nousussa. On hämmentävää, että suuri joukko luterilaisen maamme asukkaista ei osaa erottaa yleisuskonnollisuutta ja kristinuskoa toisistaan. Se saa meidät kysymään, elämmekö todella jo viimeisiä päiviä, sillä Jeesuksen kysymys kuuluu: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”
Kevään herääminen saakoon muistuttaa meitä, että Jumala tahtoo antaa luomilleen ja lunastamilleen ihmisille myös hengellisen kevään, jotta syttyisi jano hänen sanaansa ja Kristuksen sovitustyöhön. Kanteleen laulu vastaa kysymykseen, miksi kaiken Herra uudistaa: ”Siksi että armo rajaton meitä kohtaan Isällämme on.” Olisi toivottavaa, että jokainen saisi nähdä ja uskoa syntisenä Jumalan rajattomaan armoon ennen omaa viimeistä päiväänsä.
Kristityiltä ja kristilliseltä kirkolta kysytään uskollisuutta lähettäjäänsä kohtaan, ettei se unohtaisi perustehtäväänsä eikä häpeäisi evankeliumia. Viimeisen päivän lähestyessä evankeliumin julistaminen näyttää vaikeutuvan.
Sanansaattajan pääkirjoitus | 15.5.2013 15:20
Hengellisen elämän vaihteluita verrataan usein vuoden kiertoon. Moni on saanut viime vuosinakin kokea hengellisen kevään. Koetun kylmyyden ja hengellisen talven jään on sulattanut Jumalan armon aurinko. Siionin kanteleen, evankelisen laulukirjan laulussa kysellään: ”Miks ei talven valtaan jäänyt maa? Miksi kaiken Herra uudistaa?”
Eräässä pohjalaisessa kortissa lukee: ”Elä jokahinen päivä, niinku se olis viimeenen, jonaki päivänä oot viälä oikias.” Vaikka kyseessä on hupikortti, sisältyy siihen myös kristillinen viisaus. Saamme elää niin kuin viimeistä päivää. Mitähän se tarkoittaa?
Luther opetti, että meidän on oltava kiinni tässä elämässä ja toisaalta meidän on odotettava sitä päivää, jolloin Herramme tulee. Hän kehottaa meitä odottamaan viimeistä päivää joka hetki elämällä Jumalan pelossa hyvällä omallatunnolla. ”Silloin ei ole mitään hätää”, Luther opettaa, koska Herra tapaa meidät silloin hänen varjeluksensa turvissa ja Jumalan pelossa odottamasta.
Monille aikamme ihmisille kristillinen usko tuntuu vieraalta. Ei tarvitse kuin käydä tavallisten kirjakauppojen kristillisten kirjojen hyllyjä tutkimassa, huomaa, miten vähän siellä on kristillistä kirjallisuutta. Talvi näyttää vallitsevan. Moni on joutunut kokemaan kristinuskon vastaisen ilmapiirin kylmiä tuulia muutenkin, vaikka uskonnollisuus on vahvassa nousussa. On hämmentävää, että suuri joukko luterilaisen maamme asukkaista ei osaa erottaa yleisuskonnollisuutta ja kristinuskoa toisistaan. Se saa meidät kysymään, elämmekö todella jo viimeisiä päiviä, sillä Jeesuksen kysymys kuuluu: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”
Kevään herääminen saakoon muistuttaa meitä, että Jumala tahtoo antaa luomilleen ja lunastamilleen ihmisille myös hengellisen kevään, jotta syttyisi jano hänen sanaansa ja Kristuksen sovitustyöhön. Kanteleen laulu vastaa kysymykseen, miksi kaiken Herra uudistaa: ”Siksi että armo rajaton meitä kohtaan Isällämme on.” Olisi toivottavaa, että jokainen saisi nähdä ja uskoa syntisenä Jumalan rajattomaan armoon ennen omaa viimeistä päiväänsä.
Kristityiltä ja kristilliseltä kirkolta kysytään uskollisuutta lähettäjäänsä kohtaan, ettei se unohtaisi perustehtäväänsä eikä häpeäisi evankeliumia. Viimeisen päivän lähestyessä evankeliumin julistaminen näyttää vaikeutuvan.
Sanansaattajan pääkirjoitus | 15.5.2013 15:20
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lohdullinen viesti osui kohdalle. Päätin antaa teillekin lettavaksi.
"Koetun kylmyyden ja hengellisen talven jään on sulattanut Jumalan armon aurinko. Siionin kanteleen, evankelisen laulukirjan laulussa kysellään: ”Miks ei talven valtaan jäänyt maa? Miksi kaiken Herra uudistaa?”