Vuonna 1936 Suomi – presidentti P. E. Svinhufvudin pieni tasavalta – nousi merkittävän maailmantilaston ylivertaiseksi ykköseksi, ohi Japanin. Seuraavat kaksi vuosikymmentä Suomessa kulutettiin heroiinia kansalaista kohti enemmän kuin missään muualla.
Pohjois-Euroopassa olimme suoranainen kummajainen: heroiinia kului moninkertaisesti enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa – yhteensä.
Heroiinia oli tavallisten työssäkäyvien Virtasten lääkekaapeissa 1950-luvun alkuun asti – esimerkiksi suositussa Pulmo-yskänlääkkeessä.
Ei ihme, ettei mummi koskaan tästä puhunut. Eikä vaari. Heroiini oli vain hyvä lääke.
Muistakaa että myös Suomen armeija 1940-luvulla taisteli huumeiden voimalla.Ilmankos ei sitten pärjättykään kovin hyvin.
Pohjois-Euroopassa olimme suoranainen kummajainen: heroiinia kului moninkertaisesti enemmän kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa – yhteensä.
Heroiinia oli tavallisten työssäkäyvien Virtasten lääkekaapeissa 1950-luvun alkuun asti – esimerkiksi suositussa Pulmo-yskänlääkkeessä.
Ei ihme, ettei mummi koskaan tästä puhunut. Eikä vaari. Heroiini oli vain hyvä lääke.
Muistakaa että myös Suomen armeija 1940-luvulla taisteli huumeiden voimalla.Ilmankos ei sitten pärjättykään kovin hyvin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Huumekoukkuun jääneet sotilaat ovat Suomen sotahistorian vaiettu asia, jota mm. kirjailija Pekka Jaatinen raottaa tuoreessa romaanissaan Kalpeat sotilaat (Johnny Kniga).
Kirjailija huomauttaa, että vammojen hoidossa käytettyjen lääkkeiden takia huumekoukkuun jääneet sotilaat eivät edusta sotainvalidien enemmistöä.
- Sotainvalideista valtaosa sopeutui ja palasi yhteiskuntaan ja oli rakentamassa maata. Vain kymmenesosalta sopeutuminen ei onnistunut, ja heistäkin suurimmalla osalla ongelmana oli alkoholi, Jaatinen sanoo.
Mutta sitten oli joukko, joka käytti väärin lääkkeitä.
- Eri lähteet kertovat, että yksinomaan Helsingissä oli sodan jälkeisinä vuosina 200-400 asunnotonta sotainvalidinarkomaania.
Sodan aikana heroiinia ja oopiumia käytettiin lähes aina haavoittuneiden hoidossa.
Metamfetamiini Pervitin taas kuului lähinnä kaukopartiomiesten normaaliin lääkepakkaukseen, koska heidän täytyi komennuksensa aikana pysytellä pitkiä aikoja valveilla.
Myös siviileille, jopa lapsille, lääkärit määräsivät tuolloin heroiinia yleisesti esimerkiksi yskään.
Vaikka nykyään huumeiksi luokitellut lääkkeet olivatkin yleisessä käytössä, sotilaiden huumeidenkäytöstä sodan aikana ja sen jälkeen ei ole juuri puhuttu. Pekka Jaatinen arvelee, että lääkkeiden käyttäjät ja heidän omaisensa eivät pitäneet asiaa mitenkään erikoisena.
Toi kolmekymmntäluvun heroiinikauppa, perustui oikeastaan vanhempiin yhteyksiin, ei niinkään sotatraumoihin, jotka tulivat vasta sotien jälkeen.
Suomi oli kauttakulkumaa, Suomen kautta vietiin heroiinia Venäjälle, nämä yhteydet jäivät toimimaan Suomen itsenäistyessä, kommunisteista osa siirtyi laittomaan bisnekseen, vietiin heroiinia ja tuotiin alkoholia, näin se bisnes pyöri, tosin porukat oli omansa, mutta salakuljetus joka suuntaan kyllä toimi, raja-aita Suomen ja N-liiton välillä saatiin lopullisest valmiiksi 1973, silloin vedettiin viimäset pätkät piikkilankaa Sallan ja Savukosken välillä, sitä ennen porukka lappoi rajan yli melkein miten halusi, osa kävi jopa kalassa "N-liiton puolella", siellä oli hyvät kalavedet.
Me saimme jo 1918 sisällissodassa maailmanennätyksen. Missään ei aikaisemmin, eikä jälkeenpäinkään ole niin lyhyessä ajassa (huhtikuusta lokakuuhun) pystytty tuhoamaan 10% väestöstä!
Syyriassa on nyt tapeltu 3 vuotta ja vasta lähestytään 80 000 ja väestöä on sentään 30 miljoonaa.
Stallarin tietopalsta heräsi taas?
No höpöhöpö, jos tämmösiä prosentuaalisia lukuja suhhteessa väestöön käytetään jonain todisteena, niin esim. nuijasota oli prosentuaalisesti laskien paljon verisempi kuin tämä myöhempi punakapina, siinä tapetut oli pääasiassa talonpoikia.
Näin sanoo professori Ylivainio, joka on muuten tehnyt molemmista kapinoista kirjoja ja paljon muitakin juttuja.
hei stallari hei stallari en muuta osaa .....ja vielä kerran taas stallari en muuta osaa....hei stallari hei stallari en muuta osaa .....ja vielä kerran taas stallari en muuta osaa....hei stallari hei stallari en muuta osaa .....ja vielä kerran taas stallari en muuta osaa....hei stallari hei stallari en muuta osaa .....ja vielä kerran taas stallari en muuta osaa...
osaat varmaan kertoa Ylivainion etunimenkin ja hieman tuotannostaan enemmänkin?
Itse tunnen Heikki Ylikankaan, joka on historian tohtori ja kirjoittanut aiheesta... hee heee stallari stallati tiii stallatiiii
Hurja luku, mistä sen keksit? Suomen väkiluku oli 1917 3,1 miljoonaa. Väiyyesi mukaan siis Suomessa kuoli v.1918 310 000 ihmistä.
Opettele proenttilasku, punakaarilaisiin tuo 10% voi olla lähellä totuutta
älä nyt persettäsi repi ruvelle yhdestä lyöntivirheestä! sulla on pilkkuvirhe ja kolme lyöntivirhettä, enkä soita niistä suutani.
Ylikangasta tarkoitin, nimi vaan tuli väärin.
Oli muuten tänään uusinta YLE teemalla nuijasodasta, siinä Heikki Ylikangas nimenomaan totesi, että nuijasota oli paljon verisempi sisällissota kuin 1918 sota oli.
Hyvä ohjelma muutenkin.
toinen asia kuin raaka valehtelu punikin tapaan.
Suomen ensimmäiset sodanjälkeiset narkkarithan olivat sodassa kaukopartiossa olleita sotilaita. Eivät olleet sitten sodan loputtua päässeet aineista irti...
Kerran tuli YLE:ltä jokin dokumentti aiheesta, mutta en muista nimeä.
Puhut kovasti tämän päivän näkökulmasta?!?
"Ei ihme, ettei mummi koskaan tästä puhunut. Eikä vaari. Heroiini oli vain hyvä lääke."
Tavallinen kansanihminen tuskin tiesi monenkaan lääkkeen koostumusta ja 30-luvulla saattoi olla, että ainetta pidettiin vaarattomana. Tuolloin esim. tupakalla ei katsottu olevan mitään haitallisia sivuvaikutuksia.
Muistakaa että myös Suomen armeija 1940-luvulla taisteli taisteli huumeiden voimalla.Ilmankos ei sitten pärjättykään kovin hyvin. "
Saattoi tosin johtua kyllä aivan muusta. Sodan aikana haavoituuneille annettiin kipuja vastaan morfiinipiikkejä. Kivun ne toki poistiuvat, mutta pitkään jatkettuina saattoivat aiheuttaa riippuvuutta.
Lisäksi esim. kaukopartiomiehille oli jaettu hätätapauksia varten saksalaisia Pervitin-nimisiä tabletteja. Niitä tuli käyttää vain äärimmäisessä hädässä. Pervitin sisälsi amfetamiinia ja tabletin seurauksena mies saattoi hiihtää useamman päivän periätysten. Kun vaikutus lakkasi sammahti kohdehenkilö hetkessä ja nukkui myös päiväkausia.
Suomalaisille sotilaille annettiin sodissa jopa amfetamiinia. Moni sitten koukuttui. Riippuvuus seurasi kotiin.
Suomalaiset sotilaat käyttivät sodissa myös saksalaisten keksimiä pervitiinitabletteja, jotka olivat puhdasta amfetamiinia.
Pervitiini ei kuminkaan ollut yleisessä käytössä. Se oli tarkoitettu ainoastaan kaukopartiomiehille, jos he olivat takaa-ajettuina vihollisen puolella eivätkä ehtineet syödä ja levätä, he saattoivat laittaa tabletin suuhun ja painaa sen voimalla hullun lailla eteenpäin muutaman tunnin.
Pervitiinillä oli kuitenkin pahoja sivuvaikutuksia.
Kun se loppui, mies oli aivan puhki. Ja jos sitä otti liikaa, alkoi nähdä harhoja. Sotilas saattoi kuvitella, että edessä on talo, mutta hiihtääkin päin puuta.
Useat suomalaissotilaat koukuttuivat huumeisiin sodassa.
Sillä suomalaisten huumeongelmia aiheutui muustakin kuin pelkästä pervitiinistä.
Aikolinaan Rukajärven suunnalla korkeassa asemassa ollut upseeri alkoi käyttää lääkärin antamaa morfiinia niin paljon, että hänestä tuli siitä riippuvainen. Loppujen lopuksi lääkäri kieltäytyi enää antamasta ainetta miehelle ja ilmoitti 14. divisioonan komentajalle Raappanalle, että henkilö on poistettava joukoista, hänestä oli tullut narkomaani.
Huumeongelma näkyi myös sodan jälkeen kotiin palatessa.
Varsinkin Helsingissä tapauksia raportoitiin paljon. Ilmiö oli ohimenevä, mutta harmillinen.
Kun pervitiiniä alkoi käyttää, niin seuraavaksi saattoi helposti edetä kovempiin huumeisiin, kuten morfiiniin ja heroiiniin.
"Muistakaa että myös Suomen armeija 1940-luvulla taisteli huumeiden voimalla.Ilmankos ei sitten pärjättykään kovin hyvin."
Tuollainen valehtelu on hyvin törkeää.
Armeijan taisteluvoima perustui ihan muuhun kuin huumeisiin.
Huumeita käytettiin joissain lääkeaineissa ja jonkin verran piristeenä ( pervitiini) .
Ei sen kummempaa.
Pervitiini on metamfetamiinia eli kovaksi luokiteltu huumausaine joka aiheuttaa riippuvuutta kyseiseen aineeseen..
käsitettiin ihmepiristeeksi. Huumausaineista ei ollut sitä tietoa, mikä nykyisin.
Sota-ajan amfetamiini, heroiini yms. jutut eivät ole mitenkään "vaiettuja". Niistä oli aika lailla tarinaa eri lehdissä joskus 1960- ja -70 -luvuilla. Sotien aikana ja sitä ennen erilaisia, nykyisin huumausaineiksi luokiteltuja aineita käytettiin yleisesti lääkkeinä. Joku saattaa muistaa esim. "Hota"-pulverin, joka oli yleinen flunssalääke vielä 1960-luvulla. Ei mene enää seulan läpi.
Se, ettei ko.aineista ja niiden käytöstä näe enää lehtijuttuja, johtuu pitkälti ajankulusta, joka on tehnyt tehtävänsä. Tuleehan esim. jatkosodan päättymisestä reilun vuoden kuluneeksi 70 ja talvisodasta 74 vuotta. Senaikaiset asiat eivät ole "ajankohtaisia".
Pervitiini eli metamfetamiini on kansainvälisesti luokiteltu laittomaksi psykotrooppiseksi aineeksi esim. YK:n psykotrooppisten aineiden luettelossa. Suomessa metamfetamiini on luokiteltu rikoslaissa tarkoitetuksi erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet (rikoslaki 50:5 §). Erittäin vaarallisen huumausaineen valmistuksesta, myynnistä, maahantuonnista ja hallussapidosta voidaan tuomita muiden edellytysten täyttyessä törkeänä huumausainerikoksena.
Lähteet