Sattuma Korvaajana?

Sattumahan on vain teoreettinen käsite tapahtumalle, jonka kausaliteettia ei tunneta, tai sillä ei ole tuloksen kannalta merkitystä tietää.

"joka ei ole tietoinen itsestään ja on spontaani ja persoonaton, ilman tarkoitusta ja säännönmukaisuutta."

Säännänmukaisuus ei kuulu tuohon listaasi, koska olemme nimenomaan tässä luonnonlakien säännönmukaisuuden takia. Elämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä universumissa, vaan elämä on seurausta universumista, universumin ominaisuus. Aivan kuten ilmastointi autossa, ei tee siitä yhtään sen enempää autoa, kuin ilmastoinnin puuttuminen.

Vaikka jotkin kavanttitukimukset näyttävät vahvasti siltä, että aitoa satunnaisuutta on olemassa, kuten Alain Aspectin koe fotoneilla, uskallan silti olla eri mieltä.

Henkilökohtaisesti en katso maailman olevan yhtään sen tylsempi paikka, vaikken uskokaan mihinkään yliluonnolliseen. Parapsykologian yms. yliluonnolliseen painottuvien asioiden alkuperä ja syyt - ihan ilman yliluonnollista - ovat mielestäni hyvin mielenkiintoisia asioita. Myös ajatus siitä, että koivun lehden muodolla on jokin selkeä tarkoitus eikä että jokin korkeampi voima on vain päähän pistossaan keksinyt että se on sen muotoinen, on paljon mielenkiintoisempi asia. En siksi näe, miksi Jumalan tilalla pitäisi olla mitään.

Moni uskova ei varmaan täysin pysty jakamaan tälläistä ajatusta, mutta lopulta Jumalan olemassaololla ei ole merkitystä sen kannalta, osaako arvostaa elämää ja maailman monimuotoisuutta - ja löytää elämälleen tarkoitus.

Otetaanpa esimerkki: Lapsi putoaa kerrostalon ikkunasta ja alla kulkenut mies sattuu huomaamaan ja ottamaan lapsen kiinni pelastaen tämän hengen. Kyseessähän on ihme ja suora todiste jumalan (minkä tahansa niistä) olemassa olosta? Väärin. Kyseessä on vain sattuma. Sattuma sen suhteen, että niitä lapsia on tippunut aikojen saatossa todella paljon, ja lähes poikkeuksetta kukaan ei ole ollut ottamassa kiinni. Miksi se ei ole todiste mistään? Miksi uskovat tuntuvat ottavat harvinaisien tapahtumien positiiviset tulokset kuin suorana todisteena, mutta eivät eivät noteeraa muita tapahtumia?

"Jos katselemme ympärille, vaikuttaako oikeasti siltä että sattuma olisi kaiken alku." -toteamus on usen minkä kuulee uskovaisien suusta. Luonnosta ei ole kuitenkaan kysymys yksittäisestä sattumasta. Se on lukemattomien sattumien sarja joka on tapahtunut niin pitkällä aikavälillä, että ihmisten on sitä vaikea ymmärtää. Tiede arvioi elämän maapallolla alkaneen noin 3,5 miljardia vuotta sitten, eli 3 500 000 000 vuotta sitten. Jos olet aidosti kiinnostunut oletuksesta "Sattuma olisi voinut toimia toisinkin päin ja kallistunut olemattomuuden kannalle." niin suosittelen lukemaan A Universe from Nothing: Why There Is Something Rather than Nothing, jonka on kirjoittanut yksi maailman johtavista teoreettisista fyysikoista nimeltä Lawrence Krauss ja evoluutiobiologian asiantuntia nimeltä Richard Dawkins. Voit vaihtoehtoisesti katsoa heidän keskustelun samasta aiheesta ohessa olevasta videosta. http://www.youtube.com/watch?v=YUe0_4rdj0U

Käsittelet sattumaa vähän oudolla tavalla. Jos heität kolikkoa ja arvaat klaava, on sattumaa jos olet oikeassa. Todennäköisyys on 50%. Samalla tavalla voidaan puhua sattumasta, jos heität kolikkoa tuhat kertaa ja arvaat aina oikein. Vaikkakin se on erittäin epätodennäköistä. Tapahtuman todennäköisyys kuitenkin kasvaa sataan prosenttiin, kun tapahtumalle annetaan loppumattomat yrityskerrat ja paljon aikaa.

Jos sattuma olisi kallistunut olemattomuuden kannalle, kuka olisi sitä mielestäsi pohtimassa? Mistä tietäisimme? Mistä tiedät, että aivojemme tulkinnat taivaan ja ruohon väristä on "oikein" eikä sattumalta väärin, jonka vain tulkitsemme oikeaksi? Jos en olisi syntynyt, lukisinko viestiäsi?

>>Jos Jumalaa ei ole.. mitä tilalle?>Jos katselemme ympärille, vaikuttaako oikeasti siltä että sattuma olisi kaiken alku.>Ovatko ateistit pohtineet asiaa syvällisesti.

"On otettava sitten se sattuma tilalle?"

Sattuma on minusta huono sana koska siitä helposti saa kuvan siitä että jonkinlaisella arvanheitolla mikä tahansa olisi mahdollista. Todellisuudessa sille mikä on missäkin tilanteessa mahdollista on hyvin vahvat rajat. Parempi sana olisikin mielestäni säännönmukainen satunnaisuus.

"joka ei ole tietoinen itsestään ja on spontaani ja persoonaton, ilman tarkoitusta ja säännönmukaisuutta."

Miksei sattuma tai satunnaisuus voisi olla säännönmukaista? Perusajatus ilman Jumalaa syntyneestä maailmankaikkeudesta pohjautuu siihen että on olemassa universaaleja säännönmukaisuuksia, lakeja jotka kykenevät maailmankaikkeuksia synnyttämään olemassaoloon.

Kyseisten kaltaisten universaalien ja jopa ikuisten säännönmukaisuuksien olemassaolo on vähintäänkin yhtä todennäköistä kuin luojajumalten olemassaolo, voimme kohtalaisen hyvällä varmuudella sanoa ettei maailmankaikkeuksien syntyminen ole välttämättä kovinkaan harvinainen tapahtuma.

"Ovatko ateistit pohtineet asiaa syvällisesti. Sattuma olisi voinut toimia toisinkin päin ja kallistunut olemattomuuden kannalle."

Oma ajatukseni on se että ns. "lähtötilanne" itseasiassa synnyttää aina vähintäänkin jonkinlaisen maailmankaikkeuden olemassaolon puolelle. Ja emme voi tietää kuinka monia maailmankaikkeuksia sitä oikeasti on, tai monesko omamme on. Maailmankaikkeuksien syntyminen voi helposti olla paljon yleisempää kuin osaat kuvitella.

"Jos Jumalaa ei ole.. mitä tilalle?"

-- Todellisuus. Maailmankaikkeus.

"On otettava sitten se sattuma tilalle..."

-- Aah, sattuma. Tuo kreationistien olkiukko jumalattomasta maailmankaikkeudesta.

"Jos Jumalaa ei ole.. mitä tilalle?"

Miksi tilalle pitäisi keksiä jotain?

"On otettava sitten se sattuma tilalle?"

Ei ole. Mielikuvitusolentoja ei ole tarve korvata millään.

"Jos katselemme ympärille, vaikuttaako oikeasti siltä että sattuma olisi kaiken alku."

Mielikuvitusolentoja ei ole tarve korvata millään, ei edes sattumalla.

"Ovatko ateistit pohtineet asiaa syvällisesti."

Miksi pitäisi, jos ei näe mitään tarvetta korvata mielikuvitusolentoa sattumalla?

> Jos katselemme ympärille, vaikuttaako oikeasti siltä
> että sattuma olisi kaiken alku.

Hyvä kysymys. Kyllä se vaikuttaa.

> Ovatko ateistit pohtineet asiaa syvällisesti.

Kyllä, useat ovat. Vielä useammat luultavasti eivät.

> Sattuma olisi voinut toimia toisinkin päin ja kallistunut
> olemattomuuden kannalle.

Niin olisi voinut. Itse uskon, että tietyssä mielessä näin useimmiten tapahtuukin, me vain emme (tietenkään) ole ihmettelemässä tällaista tilannetta...

Jotenkin tuntuu, että tässä haetaan sitä (virheellistä) vetoamista elämän synnyn todennäköisyyteen. Koska elämää on olemassa, niin tässä maailmankaikkeudessa sen synnyn todennäköisyys on ollut 1. Emme voi tietää, kuinka monta maailmankaikkeutta on ollut olemassa ilman elämää, kenties äärettömästi. Tai ehkä tämä on ainut. Joka tapauksessa, ongelmaa ei itse asiassa ole...

Voisko Jumala niinku toimii sillee sattumalta, tiiättexte?

Kummasta kasvi- ja eläinlajien sukupuutot ovat merkkinä:

kaikesta huolehtivasta Isä-jumalasta vai julmasta sattumasta?

"vaikuttaako oikeasti siltä että sattuma olisi kaiken alku."



Ei vaan pitkät ajanjaksot ja muutokset luonnossa ja eliöissä.

>>Jos Jumalaa ei ole.. mitä tilalle?

Jeesus jopa laski housunsa alas ja paljasti sukuelimensä ja huusi olevansa mies, jonka miehisyys on varastettu.

Onkohan se niin että uskovan mieli ei taivu kuvittelemaan maailmaa jossa ei ole jumalaa, ja jos taipuu, niin siinä on jumalan kokoinen reikä, johon täytyy saada jotain täytteeksi.

Kun ihminen ei usko persoonalliseen luojajumalaan, hänen maailmassaan ei ole reikää jumalan kohdalla. Ei tarvita korvikkeita, koska mitään ei puutu.

Jumalista ajattelen niin, että ne voimat joita jumaliksi kutsutaan asuvat ihmisissä, alitajunnassa tai sen alla. Ei ne sieltä katoa niin kauan kuin ihminen elää. Sikälikään ei ole tarvetta korvikkeille.