Keskustelua kasteesta

kuunteleva_kirkko

Kaste on tunnetusti kristikuntaa vahvasti jakava aihe. Viitaten viime viikonkin aiheeseemme tekee mieli kysyä, miten me voisimme hyvällä tavalla keskustella tämän viikon aiheesta, kasteesta?

mono kuoppala
vs. yhteisökoordinaattori

124

303

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • FUCKIFUU

      Miksi kastatte vauvoja, eihän vauva voi tietoisesti ottaa Pyhää Henkeä vastaansa. Teidän pitäisi kastaa vasta myöhemmällä iällä, esim. rippikoulussa.

      Parasta olisi jos jättäisitte lapset rauhaan, kuten Jeesuskin käski opetuslasten tehdä.

      • Rahan takia kirkko haluaa lapsia kastettavan.


      • Pentti Hirsjärvi

        Joillain kristinuskon edustajilla on tunnetusti vaikeuksia jättää lapsia rauhaan...


      • Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapset luokseen, sillä heidänkaltaistensa on Jumalan valtakunta. Jeesus nimenomaan kutsui lapsia luokseen, ei pyytänyt jättämään rauhaan, kuten edellä on sanottu.

        Itse koen jotenkin niin, että ihminen ei itse ole koskaan sen valmiimpi ottamaan Pyhää Henkeä vastaan, jos sillä tarkoitetaan kaiken tietämistä ja osaamista ja oivaltamista uskon salaisuuksista. Kaste on Jumalan teko ja lahja, ei ihmisen oma suoritus.

        En usko, että lasten kastaminen olisi kauhean vahingollista lapsille. Päinvastoin, heille tahdotaan siinä hyvää.

        Antti-pappi


      • Balttis
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Kasteessa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapset luokseen, sillä heidänkaltaistensa on Jumalan valtakunta. Jeesus nimenomaan kutsui lapsia luokseen, ei pyytänyt jättämään rauhaan, kuten edellä on sanottu.

        Itse koen jotenkin niin, että ihminen ei itse ole koskaan sen valmiimpi ottamaan Pyhää Henkeä vastaan, jos sillä tarkoitetaan kaiken tietämistä ja osaamista ja oivaltamista uskon salaisuuksista. Kaste on Jumalan teko ja lahja, ei ihmisen oma suoritus.

        En usko, että lasten kastaminen olisi kauhean vahingollista lapsille. Päinvastoin, heille tahdotaan siinä hyvää.

        Antti-pappi

        Sellaiset uskomukset joita on puolustettu joukkotuhoamalla, aitoa uskovien kastetta: Apt.2:38-40; harjoittavia ihmisiä, sekä katolisten että luterilaisten sekä myös muiden "reformoitujen" valtiokirkollisten uskontofasitien säätämien uskontolakien nojalla on VAARALLINEN PIRUNKASTE, JOTA EI KASTEEKSI VOIDA RAAMATUSTA OSOITAA, JA KYSEESSÄ ON VARSIN TUHOISA PETOS.

        Pakkko- miekka- ja vauvakaste on tuhoisampi kuin ulkoinen kuolemantuomio, sillä se tuudittaa uskotojen uhrin valheelliseen nimikristillisyyden kuolonuneen - ilma että se saa todellisesti aikaan yhtikäs mitään mitä se on lupaavinaan.


    • Kastettujen määrä on romahtanut aika nopeasti ja tahti vain kiihtyy.

      Viime vuonna kastettuja oli noin 2,6% vähemmän kuin edellisenä vuonna, eli kastettujen määrä putosi noin kolme kertaa nopeammin kuin kirkon jäsenmäärä.

    • ei väkisin

      Sinänsä sivuseikka jos vanhemmat haluavat lapsensa kastaa, lasta ei kuitenkaan pitäisi samalla liittää seurakuntaan siten, että siitä eroaminen on mahdollista vasta täysi-ikäisenä. Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että jos työura jo alkaakin heti peruskoulun jälkeen joutuu tuo henkilö maksamaan kirkollisveroa vaikkei haluaisi ehkä kuulua kirkkoon joten tuossa olisi jonkinlaisen lainmuutos paikallaan jotta homma olisi oikeudenmukaista.

      Mitä tulee sitten näihin "oppillisiin riitoihin" vauvakasteen oikeellisuudesta niin sille voidaan viitata kintaalla kysehän on vain tulkinnasta sekä toisistaan muutenkin poikkeavien "uskonhaarojen" perinteistä.

    • Golgata-Olga

      Miksei kirkko vastaa palstalla esittämääni kysymykseen selkeästi uskonnonvapauslain vastaisesta kasteesta? Mielestäni kyseessä on uskonnollinen väkivalta!

      http://m.suomi24.fi/node/11473425

    • βάπτισμα

      "...miten me voisimme hyvällä tavalla keskustella tämän viikon aiheesta, kasteesta?"

      Hyvä kysymys - ei se tunnu täällä onnistuvan alkuunkaan, aina vain riidellään, jokaisen osallistujan on pakko saada olla oikeassa. Tämä liittyy keskeisesti viime viikon teemaan "miten käydä rakentavaa hengellistä keskustelua". Avainsanoja ovat kunnioitus, dialogi, kuunteleminen, jakaminen.

      Itseäni kiinnostaisi kasteeseen liittyen tietää enemmän sen historiasta, tarkemmin sanottuna siitä, minkäikäisiä ihmisiä alkukirkossa (apostolisena aikana) kastettiin ja millaisia muutoksia (ja minkä takia) käytännöissä on tapahtunut.

      Luen paraikaa Peter Halldorfin kirjaa "21 kirkkoisää" ja hän kertoo siinä, miten 300-luvulla oli tyypillistä, että kristityn perheen lapset menivät kasteelle vasta aikuisena. Kirjan mukaan mm. Ambrosius Milanolainen, Basileios Kesarealainen sekä Gregorius Nazianzilainen kastettiin aikuisina.

      Kysyisin siis kirkon edustajilta, tapahtuiko tuona aikana jokin muutos vai oliko tilanne samanlainen jo ensimmäisellä vuosisadalla?

    • 4 + 4

      "miten me voisimme hyvällä tavalla keskustella tämän viikon aiheesta, kasteesta?"

      Aivan ensimäiseksi pitäisi ymmärtää että kasteesta keskusteleminen on kuta kuinkin turhaa koska Raamattu ei kerro kasteen merkityksestä muuta kuin että se ei ole pelastumisen este.

    • öylätty

      4 4

      Ootahan, konsa Balttis löytää tämän ketjun?

    • enempää en sano

      Kannattaakohan tosiaan valita tällänen aihe.
      Minä en ainakaan meinaa alka jostain kasteesta täällä vääntää.
      No jotain mätää valtion kirkkojen kasteluissa on, mutta en nyt lähde tarkemmin määrittelemään mitä.
      Lähinnä se tuntuu veronmaksajien sitouttamistoimenpiteeltä.

      • turhaa touhua

        Kannattaakohan ylipäätään valita mitään aihetta tällä lailla säädellysti kuten tämän palstan sivuhaaran ilmeinen tarkoitus on.

        Vähän haiskahtaa sellainen "ja meillä kaikilla oli niin mukavaa" -meininki, jota yrittivät riparilla saada aikaan.


    • Kasteen merkitys?

      Minua kiinnostaisi itse kasteen merkitys, toivottavasti kysymys siitä on hyvällä tavalla keskustelua.

      Jos ihminen kastetaan, olipa vauva tai aikuinen, niin vaikuttaako se hänen pelastumiseensa? Jos kaste takaisi pelastumisen niin asiahan olisi sillä selvä että lapsi kastetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa eikä sen jälkeen tarvitsisi koko asiaan enää elämän aikana palata. Niin se ei liene, arvelisin.

      Toisaalta jos ihmistä ei kasteta, niin onko se takuuvarma reitti kadotukseen? Luulisin että kukaan kirkon edustaja ei tällaista voi taata, eikä itse asiassa Raamatussakaan taida missään niin lukea.

      Ihminen siis ilmeisesti pelastuu tai joutuu kadotukseen muista syistä olipa kastettu tai ei. Mitä virkaa on kasteella?

      • Katekismuksen mukaan kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei omin voimin tarvitse tehdä parannusta. Kaste antaa meille rohkeuden elää ja kuolla.

        Luterilaisen näkemyksen mukaan kaste on aika iso paketti. Sitä on vaikea järjellä avata kokonaan ja minusta onkin oleellista luottaa siihen, että se on Jumalan hyvä teko meitä kohtaan ja saamme luottaa armoon. Itse ei tarvitse yrittää liikaa, vaikka meitä kehotetaankin luottamaan Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti.

        Antti-pappi


      • 18 + 4
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Katekismuksen mukaan kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei omin voimin tarvitse tehdä parannusta. Kaste antaa meille rohkeuden elää ja kuolla.

        Luterilaisen näkemyksen mukaan kaste on aika iso paketti. Sitä on vaikea järjellä avata kokonaan ja minusta onkin oleellista luottaa siihen, että se on Jumalan hyvä teko meitä kohtaan ja saamme luottaa armoon. Itse ei tarvitse yrittää liikaa, vaikka meitä kehotetaankin luottamaan Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti.

        Antti-pappi

        Siis:

        - Kastettu voi pelastua ja joutua kadotukseen.
        - Kastamaton voi pelastua ja joutua kadotukseen.
        - Kastettu pelastuu todennäköisemmin kuin kastamaton.

        Niinkö?


      • met ti nen
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Katekismuksen mukaan kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei omin voimin tarvitse tehdä parannusta. Kaste antaa meille rohkeuden elää ja kuolla.

        Luterilaisen näkemyksen mukaan kaste on aika iso paketti. Sitä on vaikea järjellä avata kokonaan ja minusta onkin oleellista luottaa siihen, että se on Jumalan hyvä teko meitä kohtaan ja saamme luottaa armoon. Itse ei tarvitse yrittää liikaa, vaikka meitä kehotetaankin luottamaan Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti.

        Antti-pappi

        Mikä ihmeen kasteen liitto ja kasteen armo? Älä puhu salakieltä.


      • met ti nen kirjoitti:

        Mikä ihmeen kasteen liitto ja kasteen armo? Älä puhu salakieltä.

        Yksinkertaistettuna kasteen liitto on yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä ja kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla.

        Oliko yhtään selkeämpää?

        Antti-pappi


      • met ti nen
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Yksinkertaistettuna kasteen liitto on yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä ja kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla.

        Oliko yhtään selkeämpää?

        Antti-pappi

        No ei. Liitto on asia, jonka solmii kaksi tai useampia osapuolia, ja he sitoutuvat siinä johonkin asiaan. Mihin Jumala sitoutuu solmiessaan liiton vauvan kanssa? Entä miten vauva pystyy sitoutumaan yhtään mihinkään? Kun hän kuitenkin oppinne mukaan pystyy, niin mihin hän sitoutuu?

        Entä mitä tarkoittaa tuo "kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla"? Aivan abrakadabraa. Mitkä lahjat? Eihän se voi tarkoittaa perittyjä taipumuksia kuten vaikka musikaalisuutta, kun ne ovat jo lapsella.

        Kuulun luterilaiseen kirkkoon ja olen ns. passiiviuskova. Jumalaan ja ristin sovitukseen olen aina uskonut, mutta monista kirkon opeista minulla ei ole ollut mitään tietoa. Esimerkiksi kirkon kasteopin sain tietää koko karmeudessaan vasta noin vuosi sitten, ja se oli lievästi sanottuna järkytys. Olen aina uskonut, että lapsi on Jumalan lapsi sikiämisestään saakka, ja niin uskon edelleen.
        Kastetta olen pitänyt kirkollisena rituaalina, jossa annetaan lapselle nimi ja rukoillaan hänen puolestaan ja siunataan häntä. Minulla on lapsi, ja olen kahden lapsen kummi. Ei minulla ole ollut aavistustakaan siitä, mitä pappi on tod.näk. uskonut heille kasteessa tapahtuvan.

        Tuolla pääpalstalla keskustellaan jatkuvasti kasteesta, mutta se on sitä, että eri osapuolet kaiuttavat omaa näkemystään. Papitkin vastaavat, jos vastaavat, vain oman uskonsa mukaisesti, niinkuin sinäkin nyt. Asiallista tietoa on vaikea saada. Saisi edes tietoa siitä, millainen se teidän uskonne tarkasti otettuna sitten on, mutta sitäkään tietoa ei tahdo saada, kun luulette että ihmiset sen tietävät.

        Suomalaiset eivät keskimäärin tiedä kasteesta juuri muuta kuin että siinä annetaan lapselle nimi ja tosiaan suoritetaan jotain uskonnollisia rituaaleja. Monet vanhemmat olisivat varmaan peloissaan, jos he tietäisivät, että lapsen uskotaan saaneen kasteessa jonkin merkillisen Pyhän Hengen. Kun ei tiedetä sitäkään, mikä on Pyhä Henki.
        Kasteesta ei ole paljon tietoa edes uskovilla tai kristinuskosta kiinnostuneilla, niikuin tästäkin ketjusta näkyy. Ei tiedetä, mikä on kasteen merkitys.
        Kasteesta tietävät tarkemmin vain kirkon aktiivit, herätysliikkeiden jäsenet ja vapaiden suuntien ihmiset. He puhuvat sitten oman uskonsa mukaisesti.
        Niin että asiallista informaatiota tarvittaisiin.


      • Antti Pantti Pakana
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Yksinkertaistettuna kasteen liitto on yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä ja kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla.

        Oliko yhtään selkeämpää?

        Antti-pappi

        Tarttuen kasteeseen vauvoina kun lapset riistetään äitiensä rinnoilta, kastettavaksi kasteella, jota et Antti pysty Raamatusta kasteeksi osoittamaan. Ei siis ihme että tätä petosta on kutsuttu historian saatossa "pirunkasteeksi", sillä sitähän se selvästi onkin kuin kirkot merkaavat jo vauvoina: kaikkien maiden kaikkia asukkaita näin petoksillaan, - ja aikoinaan pakkolakien voimalla - loispapistoja elättäviksi verokarjaksi.


      • βάπτισμα
        met ti nen kirjoitti:

        No ei. Liitto on asia, jonka solmii kaksi tai useampia osapuolia, ja he sitoutuvat siinä johonkin asiaan. Mihin Jumala sitoutuu solmiessaan liiton vauvan kanssa? Entä miten vauva pystyy sitoutumaan yhtään mihinkään? Kun hän kuitenkin oppinne mukaan pystyy, niin mihin hän sitoutuu?

        Entä mitä tarkoittaa tuo "kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla"? Aivan abrakadabraa. Mitkä lahjat? Eihän se voi tarkoittaa perittyjä taipumuksia kuten vaikka musikaalisuutta, kun ne ovat jo lapsella.

        Kuulun luterilaiseen kirkkoon ja olen ns. passiiviuskova. Jumalaan ja ristin sovitukseen olen aina uskonut, mutta monista kirkon opeista minulla ei ole ollut mitään tietoa. Esimerkiksi kirkon kasteopin sain tietää koko karmeudessaan vasta noin vuosi sitten, ja se oli lievästi sanottuna järkytys. Olen aina uskonut, että lapsi on Jumalan lapsi sikiämisestään saakka, ja niin uskon edelleen.
        Kastetta olen pitänyt kirkollisena rituaalina, jossa annetaan lapselle nimi ja rukoillaan hänen puolestaan ja siunataan häntä. Minulla on lapsi, ja olen kahden lapsen kummi. Ei minulla ole ollut aavistustakaan siitä, mitä pappi on tod.näk. uskonut heille kasteessa tapahtuvan.

        Tuolla pääpalstalla keskustellaan jatkuvasti kasteesta, mutta se on sitä, että eri osapuolet kaiuttavat omaa näkemystään. Papitkin vastaavat, jos vastaavat, vain oman uskonsa mukaisesti, niinkuin sinäkin nyt. Asiallista tietoa on vaikea saada. Saisi edes tietoa siitä, millainen se teidän uskonne tarkasti otettuna sitten on, mutta sitäkään tietoa ei tahdo saada, kun luulette että ihmiset sen tietävät.

        Suomalaiset eivät keskimäärin tiedä kasteesta juuri muuta kuin että siinä annetaan lapselle nimi ja tosiaan suoritetaan jotain uskonnollisia rituaaleja. Monet vanhemmat olisivat varmaan peloissaan, jos he tietäisivät, että lapsen uskotaan saaneen kasteessa jonkin merkillisen Pyhän Hengen. Kun ei tiedetä sitäkään, mikä on Pyhä Henki.
        Kasteesta ei ole paljon tietoa edes uskovilla tai kristinuskosta kiinnostuneilla, niikuin tästäkin ketjusta näkyy. Ei tiedetä, mikä on kasteen merkitys.
        Kasteesta tietävät tarkemmin vain kirkon aktiivit, herätysliikkeiden jäsenet ja vapaiden suuntien ihmiset. He puhuvat sitten oman uskonsa mukaisesti.
        Niin että asiallista informaatiota tarvittaisiin.

        Nimen antaminen ei liity kasteeseen mitenkään. Nimen voi ilmoittaa maistraattiin vaikka ennen kastetta. Kaste on toinen luterilaisen kirkon sakramenteista, armovälineistä. Sitä kautta uskotaan siis Jumalan armon tulevan ihmisen osaksi, kun se uskossa omistetaan. Ja tosiaan kasteessa Pyhän Hengen sanotaan tulevan ihmiseen. Pyhä Henki, yksi kolminaisuuden persoonista (=Jumala) herättää uskon.

        Luterilaiseen oppiin kuuluu ajatus perisynnistä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen on ilman Jumalan apua niin synnin turmelema syntymästään saakka, ettei hän kykene omin voimin lähestymään Jumalaa. Kasteessa Jumalan ajatellaan lähestyvän ihmistä. Kasteessa ihmisen ajatellaan uudestisyntyvän, jolloin "vanha (synnin turmelema) ihminen" kuolee kasteen hautaan ja uusi, hengellinen ihminen syntyy yhdessä Kristuksen kanssa uuteen elämään.

        http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html
        http://www.pienelleparasta.fi/etusivu/etusivu/miksi-pieni-kastetaan
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaste
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Luterilaisuus
        http://en.wikipedia.org/wiki/Lutheran_sacraments
        http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Henki
        http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=655&Itemid=274


      • met ti nen
        βάπτισμα kirjoitti:

        Nimen antaminen ei liity kasteeseen mitenkään. Nimen voi ilmoittaa maistraattiin vaikka ennen kastetta. Kaste on toinen luterilaisen kirkon sakramenteista, armovälineistä. Sitä kautta uskotaan siis Jumalan armon tulevan ihmisen osaksi, kun se uskossa omistetaan. Ja tosiaan kasteessa Pyhän Hengen sanotaan tulevan ihmiseen. Pyhä Henki, yksi kolminaisuuden persoonista (=Jumala) herättää uskon.

        Luterilaiseen oppiin kuuluu ajatus perisynnistä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ihminen on ilman Jumalan apua niin synnin turmelema syntymästään saakka, ettei hän kykene omin voimin lähestymään Jumalaa. Kasteessa Jumalan ajatellaan lähestyvän ihmistä. Kasteessa ihmisen ajatellaan uudestisyntyvän, jolloin "vanha (synnin turmelema) ihminen" kuolee kasteen hautaan ja uusi, hengellinen ihminen syntyy yhdessä Kristuksen kanssa uuteen elämään.

        http://www.evl.fi/katekismus/sakramentit/36.html
        http://www.pienelleparasta.fi/etusivu/etusivu/miksi-pieni-kastetaan
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaste
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Luterilaisuus
        http://en.wikipedia.org/wiki/Lutheran_sacraments
        http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Kaste
        http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Henki
        http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=655&Itemid=274

        Niin, itse tiedän kyllä nykyään suunnilleen, millainen kirkon oppi kasteesta on. Aiemmin en tiennyt, eivätkä ihmiset yleensä tiedä.

        Joitakin yksityiskohtia en kirkon opista edelleenkään tiedä, en esimerkiksi noita mistä Antti puhui. Tai ainakaan en tiedä, mitä hän niillä tarkoitti.

        Yksi asia on minusta erityisen tärkeä, ja siihen en ole nähnyt vastausta missään. Se nimittäin, että Raamatun mukaan kastettavalla pitää olla usko. Kun kirkko sanoo, että vauva saa kasteessa uskon, niin missä kohdassa kastetoimitusta hän sen saa, niin että hänet voidaan sen jälkeen varsinaisesti kastaa? Osaatko sinä vastata tähän?


      • aikuinen nainen
        met ti nen kirjoitti:

        Niin, itse tiedän kyllä nykyään suunnilleen, millainen kirkon oppi kasteesta on. Aiemmin en tiennyt, eivätkä ihmiset yleensä tiedä.

        Joitakin yksityiskohtia en kirkon opista edelleenkään tiedä, en esimerkiksi noita mistä Antti puhui. Tai ainakaan en tiedä, mitä hän niillä tarkoitti.

        Yksi asia on minusta erityisen tärkeä, ja siihen en ole nähnyt vastausta missään. Se nimittäin, että Raamatun mukaan kastettavalla pitää olla usko. Kun kirkko sanoo, että vauva saa kasteessa uskon, niin missä kohdassa kastetoimitusta hän sen saa, niin että hänet voidaan sen jälkeen varsinaisesti kastaa? Osaatko sinä vastata tähän?

        Ei lapsella ole mitään uskoa. Eikä tarviskaan olla. Kastetut vauvat vanhempineen muodostavat kirkon, heidän ansiostaan kirkon jäsenmäärä pysyy korkeana.

        Se taas tietää rahaa, joka mahdollistaa pappien hyvän elämän. Kirkollisverorahoillamme he elävät.

        Hautaan siunatessa papit julistavat kasteen armoa, oli vainaja sitten vaikka ateisti.

        Tätä he miettivät kun sanovat että kaste kestää koko elämän ja on hyvä kuollakin kun on saanut kasteen.

        Papit sanovat haudoillamme sen viimeisen sanan: kasteen armo pelastaa, se ei ole meistä kiinni.

        Me olemme koko prosessissa tavallaan arvottomia. Meiltä ei kysytä missään vaiheessa: ei kasteessa, ei siunatessa haudan lepoon, joilloin he ottavat kasteen armon puheeksi.


      • βάπτισμα
        met ti nen kirjoitti:

        Niin, itse tiedän kyllä nykyään suunnilleen, millainen kirkon oppi kasteesta on. Aiemmin en tiennyt, eivätkä ihmiset yleensä tiedä.

        Joitakin yksityiskohtia en kirkon opista edelleenkään tiedä, en esimerkiksi noita mistä Antti puhui. Tai ainakaan en tiedä, mitä hän niillä tarkoitti.

        Yksi asia on minusta erityisen tärkeä, ja siihen en ole nähnyt vastausta missään. Se nimittäin, että Raamatun mukaan kastettavalla pitää olla usko. Kun kirkko sanoo, että vauva saa kasteessa uskon, niin missä kohdassa kastetoimitusta hän sen saa, niin että hänet voidaan sen jälkeen varsinaisesti kastaa? Osaatko sinä vastata tähän?

        Antti-pappi osaa varmaan selittää ajatuksensa paremmin. Itse käsitän niin, että hän sanoilla "kasteen liitto" , "kasteen armo" ja "kasteen lupaukset" viittaa tähän yhteen ja samaan perusajatukseen, että kasteessa Jumala ottaa ihmisen lapsekseen antamalla tälle Pyhän Hengen. Itse koen nuo termit eräänlaisina kauniina korulauseina, ellei niitä kunnolla selitetä. Koen jotenkin niin, että monet asiat jäävät "tavalliselle riviluterilaiselle" aika epäselviksi, jos käytetään sellaisia moniselitteisiä, laaja-alaisia termejä. Toisaalta ehkä sillä halutaan muistuttaa siitä, että kaste on sakramenttina ehtoollisen tavoin mysteeri, jonka toimintatapaa ei voi ihan täysin selittää, vaan se voidaan vain uskossa hyväksyä ja ottaa vastaan.

        Tuohon kysymykseesi kasteesta ja uskosta en uskalla siihenkään kovin tarkasti vastata. Kuitenkin käsittäisin luterilaisen kirkon kannan olevan sen, että jotta kaste olisi pätevä ja toimiva, ei siihen (tai kirkon oppeihin) tarvitse uskoa kasteen hetkellä. Kirkko ei siis opeta, että sylilapsi uskoisi - eihän se ole lapsen kehityksen huomioonottaen mahdollista. Mutta ajan mittaan Pyhä Henki, jonka lapsi kasteessa saa, voi herättää uskon. Silloin ne "kasteen lupaukset" voidaan ottaa ihan tietoisesti vastaan.

        Kysymyksesi on ihan hyvä ja toivon, että kirkon edustajat siihen vastaisivat vähän laajemmin. Koska faktahan on, että kaikki kastetut ihmiset eivät (Pyhästä Hengestä huolimatta) koskaan usko ja että monet, joita ei ole lapsina kastettu, tulevat silti myöhemmällä iällä uskoon.


      • met ti nen
        βάπτισμα kirjoitti:

        Antti-pappi osaa varmaan selittää ajatuksensa paremmin. Itse käsitän niin, että hän sanoilla "kasteen liitto" , "kasteen armo" ja "kasteen lupaukset" viittaa tähän yhteen ja samaan perusajatukseen, että kasteessa Jumala ottaa ihmisen lapsekseen antamalla tälle Pyhän Hengen. Itse koen nuo termit eräänlaisina kauniina korulauseina, ellei niitä kunnolla selitetä. Koen jotenkin niin, että monet asiat jäävät "tavalliselle riviluterilaiselle" aika epäselviksi, jos käytetään sellaisia moniselitteisiä, laaja-alaisia termejä. Toisaalta ehkä sillä halutaan muistuttaa siitä, että kaste on sakramenttina ehtoollisen tavoin mysteeri, jonka toimintatapaa ei voi ihan täysin selittää, vaan se voidaan vain uskossa hyväksyä ja ottaa vastaan.

        Tuohon kysymykseesi kasteesta ja uskosta en uskalla siihenkään kovin tarkasti vastata. Kuitenkin käsittäisin luterilaisen kirkon kannan olevan sen, että jotta kaste olisi pätevä ja toimiva, ei siihen (tai kirkon oppeihin) tarvitse uskoa kasteen hetkellä. Kirkko ei siis opeta, että sylilapsi uskoisi - eihän se ole lapsen kehityksen huomioonottaen mahdollista. Mutta ajan mittaan Pyhä Henki, jonka lapsi kasteessa saa, voi herättää uskon. Silloin ne "kasteen lupaukset" voidaan ottaa ihan tietoisesti vastaan.

        Kysymyksesi on ihan hyvä ja toivon, että kirkon edustajat siihen vastaisivat vähän laajemmin. Koska faktahan on, että kaikki kastetut ihmiset eivät (Pyhästä Hengestä huolimatta) koskaan usko ja että monet, joita ei ole lapsina kastettu, tulevat silti myöhemmällä iällä uskoon.

        Tuolla alhaalla Jussi Koivisto jo vastasikin, että Raamatun mukaan kaste ei edellytä uskoa. Raamattu on siis tuossa ristiriitainen, koska muualla siellä ilmaistaan selvästi, että kaste edellyttää uskoa. Kummallekin kannalle löytyy sieltä siis tukea, ja kirkko on valinnut vauvojen kastamiseen sopivan kannan.
        No, hyvä että tuli selväksi. Itselleni tuo asia on henkilökohtaisesti samantekevä, koska uskon lapsella olevan uskon jo syntyessään. On vain hyvä tietää, millä tavalla uskotaan kirkossa, johon kuulun.

        En muuten tarkoittanut, että vauvalla pitäisi olla usko kasteeseen tai kirkon oppeihin, vaan vain usko, jolla uskotaan (erotukseksi uskosta, joka uskotaan).

        Tuotakaan en ole tiennyt, että kaste on sakramentti. Olen luullut, että se on samanlainen rituaali kuin avioliittoon vihkiminen tai hautaaminen. Ihmiset kai yleensä luulevat niin. Sitäkään ei tiedetä, mitä tarkoittaa sakramentti (eikä sellaisia mietitä, ei kiinnosta).
        Kirkossa kai ihmetellään, missä ovat korvat olleet koulun uskontunneilla ja rippikoulussa. Jotain sieltä on varmaan tarttunut itse kullekin mukaan, osaa ei ole ymmärretty, osa on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, osa haihtunut mielestä taivahan tuuliin. Osaa ei ole koskaan kuultukaan, kun ajatukset ovat olleet muualla. Kirkolla olisi työmaata väen valistamisessa.


      • höykynköykyn
        met ti nen kirjoitti:

        Tuolla alhaalla Jussi Koivisto jo vastasikin, että Raamatun mukaan kaste ei edellytä uskoa. Raamattu on siis tuossa ristiriitainen, koska muualla siellä ilmaistaan selvästi, että kaste edellyttää uskoa. Kummallekin kannalle löytyy sieltä siis tukea, ja kirkko on valinnut vauvojen kastamiseen sopivan kannan.
        No, hyvä että tuli selväksi. Itselleni tuo asia on henkilökohtaisesti samantekevä, koska uskon lapsella olevan uskon jo syntyessään. On vain hyvä tietää, millä tavalla uskotaan kirkossa, johon kuulun.

        En muuten tarkoittanut, että vauvalla pitäisi olla usko kasteeseen tai kirkon oppeihin, vaan vain usko, jolla uskotaan (erotukseksi uskosta, joka uskotaan).

        Tuotakaan en ole tiennyt, että kaste on sakramentti. Olen luullut, että se on samanlainen rituaali kuin avioliittoon vihkiminen tai hautaaminen. Ihmiset kai yleensä luulevat niin. Sitäkään ei tiedetä, mitä tarkoittaa sakramentti (eikä sellaisia mietitä, ei kiinnosta).
        Kirkossa kai ihmetellään, missä ovat korvat olleet koulun uskontunneilla ja rippikoulussa. Jotain sieltä on varmaan tarttunut itse kullekin mukaan, osaa ei ole ymmärretty, osa on mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, osa haihtunut mielestä taivahan tuuliin. Osaa ei ole koskaan kuultukaan, kun ajatukset ovat olleet muualla. Kirkolla olisi työmaata väen valistamisessa.

        touko mettinen!

        Lähetyskäsky : "Menkää ja tehkää kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ja opettamallka heitä!" Siis kasteen jälkeen opetus, mitä kaste ja kristllinen elämä tarkoittaa. Jos kasteella on vanhemmille mitään arvoa, he järjestävät opetuksen tavalla tai toisella, esim. sallimalla lapsille uskonnonopetuksen koulussa, rohkaisemalla kerhoihin ja pyhäkouluun. Ja lopulta rippikouluun. Jos oppikysymykset ovat vanhemmille EVVK - kysymyksiä, ne ovat todennäköisesti sitä myös lapsille.


      • met ti nen
        höykynköykyn kirjoitti:

        touko mettinen!

        Lähetyskäsky : "Menkää ja tehkää kansat minun opetuslapsikseni kastamalla ja opettamallka heitä!" Siis kasteen jälkeen opetus, mitä kaste ja kristllinen elämä tarkoittaa. Jos kasteella on vanhemmille mitään arvoa, he järjestävät opetuksen tavalla tai toisella, esim. sallimalla lapsille uskonnonopetuksen koulussa, rohkaisemalla kerhoihin ja pyhäkouluun. Ja lopulta rippikouluun. Jos oppikysymykset ovat vanhemmille EVVK - kysymyksiä, ne ovat todennäköisesti sitä myös lapsille.

        Lapseni on ollut koulun uskonnonopetuksessa, kirkon kerhoissa ja rippikoulussa:). Mutta ei siksi, että hänet on kastettu.


      • 17 + 13
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Yksinkertaistettuna kasteen liitto on yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä ja kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla.

        Oliko yhtään selkeämpää?

        Antti-pappi

        "Yksinkertaistettuna kasteen liitto on yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä ja kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla."

        Olen ymmärtänyt että päätavoite on pelastuminen? Minkä takia ei tahdo sitten millään saada selvyyttä siitä miten kaste edistää tuon päätavoitteen saavuttamista, tai kasteen puuttuminen estää?


        "Oliko yhtään selkeämpää?"

        Itse asiassa ei.


      • durakov
        met ti nen kirjoitti:

        Lapseni on ollut koulun uskonnonopetuksessa, kirkon kerhoissa ja rippikoulussa:). Mutta ei siksi, että hänet on kastettu.

        met ti nen!

        ..no, miksikähän?


      • .....
        17 + 13 kirjoitti:

        "Yksinkertaistettuna kasteen liitto on yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä ja kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla."

        Olen ymmärtänyt että päätavoite on pelastuminen? Minkä takia ei tahdo sitten millään saada selvyyttä siitä miten kaste edistää tuon päätavoitteen saavuttamista, tai kasteen puuttuminen estää?


        "Oliko yhtään selkeämpää?"

        Itse asiassa ei.

        Samaa mieltä. Missä on pihvi?


      • βάπτισμα
        met ti nen kirjoitti:

        No ei. Liitto on asia, jonka solmii kaksi tai useampia osapuolia, ja he sitoutuvat siinä johonkin asiaan. Mihin Jumala sitoutuu solmiessaan liiton vauvan kanssa? Entä miten vauva pystyy sitoutumaan yhtään mihinkään? Kun hän kuitenkin oppinne mukaan pystyy, niin mihin hän sitoutuu?

        Entä mitä tarkoittaa tuo "kasteen armo on kaikki Jumalan antamat lahjat meille, joihin voimme tarttua uskolla"? Aivan abrakadabraa. Mitkä lahjat? Eihän se voi tarkoittaa perittyjä taipumuksia kuten vaikka musikaalisuutta, kun ne ovat jo lapsella.

        Kuulun luterilaiseen kirkkoon ja olen ns. passiiviuskova. Jumalaan ja ristin sovitukseen olen aina uskonut, mutta monista kirkon opeista minulla ei ole ollut mitään tietoa. Esimerkiksi kirkon kasteopin sain tietää koko karmeudessaan vasta noin vuosi sitten, ja se oli lievästi sanottuna järkytys. Olen aina uskonut, että lapsi on Jumalan lapsi sikiämisestään saakka, ja niin uskon edelleen.
        Kastetta olen pitänyt kirkollisena rituaalina, jossa annetaan lapselle nimi ja rukoillaan hänen puolestaan ja siunataan häntä. Minulla on lapsi, ja olen kahden lapsen kummi. Ei minulla ole ollut aavistustakaan siitä, mitä pappi on tod.näk. uskonut heille kasteessa tapahtuvan.

        Tuolla pääpalstalla keskustellaan jatkuvasti kasteesta, mutta se on sitä, että eri osapuolet kaiuttavat omaa näkemystään. Papitkin vastaavat, jos vastaavat, vain oman uskonsa mukaisesti, niinkuin sinäkin nyt. Asiallista tietoa on vaikea saada. Saisi edes tietoa siitä, millainen se teidän uskonne tarkasti otettuna sitten on, mutta sitäkään tietoa ei tahdo saada, kun luulette että ihmiset sen tietävät.

        Suomalaiset eivät keskimäärin tiedä kasteesta juuri muuta kuin että siinä annetaan lapselle nimi ja tosiaan suoritetaan jotain uskonnollisia rituaaleja. Monet vanhemmat olisivat varmaan peloissaan, jos he tietäisivät, että lapsen uskotaan saaneen kasteessa jonkin merkillisen Pyhän Hengen. Kun ei tiedetä sitäkään, mikä on Pyhä Henki.
        Kasteesta ei ole paljon tietoa edes uskovilla tai kristinuskosta kiinnostuneilla, niikuin tästäkin ketjusta näkyy. Ei tiedetä, mikä on kasteen merkitys.
        Kasteesta tietävät tarkemmin vain kirkon aktiivit, herätysliikkeiden jäsenet ja vapaiden suuntien ihmiset. He puhuvat sitten oman uskonsa mukaisesti.
        Niin että asiallista informaatiota tarvittaisiin.

        Löysin nyt Raamatusta tuon kohdan, jossa puhutaan kasteen liitosta:

        "Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton." (1. Piet. 3:21)

        http://www.evl.fi/raamattu/1992/1Piet.3.html


    • Tässä viimeaikoina lueskellessani näitä erilaisia kommentteja, on tullut olo – miksi tämä on niin iso juttu?

      Kun alkuseurakunnassa kastettiin, niin eikö kastettu koko perhekunta? Eli kun mies päätti, niin muija ja mukulat kastettiin samalla. Missä sanotaan, ettei saa kastaa vauvoja tai lapsia? Missä se ikäraja on tuolloin ehkä mennyt?
      Kun tekee mielenmuutoksen, ja menee yhteisöön jossa on aikuiskaste, niin kuinka montaa kertaa pitää aina kastaa, kun yhteisöt eivät hyväksy aina toisensa kasteita?

      Ymmärrän senkin, että joillekin uskoon tulo on niin suuri asia, että voi sanoa sitä uudestaan syntymiseksi. Ihan varmaan siinä haluaa jonkun symbolisen eleen juhlistamaan tapahtunutta. Mutta onko se upotuskaste vain riittäkö – kuten joku täällä kirjoitti, ihan vaikka suihku? Jos illanistujaisten päätteeksi tulee sellainen olo, niin voiko kukan tahansa kastaa vaikka kylpyammeessa tai uimarannalla?

      Jos joku on saanut jo monta erilaista kastetta, niin mikä niistä on se merkittävin? Millä tavalla se merkittävyys arvioidaan? Kuka sen tekee?

      Ja ateisteille sanoisin, että jos teistä kaste on jotain niin maagista, että sitä voi pitää jopa ”väkivaltana”, niin miksi teillä on vahva usko, että kasteessa tapahtuu jotain merkittävää? Miksi tavallinen kylpy ei ole ”väkivaltaa”?

      • aikuinen nainen

        "Miksi tavallinen kylpy ei ole väkivaltaa?"

        Outo kysymys.

        Väkivaltaa kaste on sikäli että siinä pakotetaan toinen sellaiseen oppiin jota tämä ei aikuisempana ehkä hyväksy.


      • 9 + 4

        "Ja ateisteille sanoisin, että jos teistä kaste on jotain niin maagista, että sitä voi pitää jopa ”väkivaltana”, niin miksi teillä on vahva usko, että kasteessa tapahtuu jotain merkittävää?"

        Ehkäpä ateistit osaavat ajatella asiaa uskovan kannalta. Uskovan mielestähän kasteessa tapahtuu kerrassaan merkittäviä asioita, jotka ovat täysin peruuttamattomia. Ateistia kummastuttaa uskovan moraali kun uskova tekee sellaisia peruuttamattomuuksia ihmiselle, joka ei voi mitenkään itse vaikuttaa.

        Ateisti toki tietää että kasteessa ei tapahdu muuta kuin että siinä kastuu.


      • aikuinen nainen kirjoitti:

        "Miksi tavallinen kylpy ei ole väkivaltaa?"

        Outo kysymys.

        Väkivaltaa kaste on sikäli että siinä pakotetaan toinen sellaiseen oppiin jota tämä ei aikuisempana ehkä hyväksy.

        Ei kaste paikoita. Vaan ne vanhemmat jotka kasvattavat johonkin oppiin tai aatteeseen.


      • 9 + 4 kirjoitti:

        "Ja ateisteille sanoisin, että jos teistä kaste on jotain niin maagista, että sitä voi pitää jopa ”väkivaltana”, niin miksi teillä on vahva usko, että kasteessa tapahtuu jotain merkittävää?"

        Ehkäpä ateistit osaavat ajatella asiaa uskovan kannalta. Uskovan mielestähän kasteessa tapahtuu kerrassaan merkittäviä asioita, jotka ovat täysin peruuttamattomia. Ateistia kummastuttaa uskovan moraali kun uskova tekee sellaisia peruuttamattomuuksia ihmiselle, joka ei voi mitenkään itse vaikuttaa.

        Ateisti toki tietää että kasteessa ei tapahdu muuta kuin että siinä kastuu.

        Joten, missä se ongelma on?


      • mitäs kysyit
        mummomuori kirjoitti:

        Joten, missä se ongelma on?

        Sinussa.


      • 4 + 14
        mummomuori kirjoitti:

        Joten, missä se ongelma on?

        "Joten, missä se ongelma on?"

        Jätin tuosta pois kasteesta johtuvat "viralliset asiat" kuten veronmaksuvelvollisuus, uskonnon opetus koulussa yms. Niiden ongelmahan olisi ratkaistavissa niin että kaste olisi vain uskonnollinen kaste.

        Mutta näihin aineettomiin ongelmiin: Kysymyksesi on hyvä. Vastaavan tyylinen tilanne syntyisi, jos joku saataisiin kiinni murhan yrityksestä keinolla, joka selvästikään ei toimi mutta jonka tekijä vakaasti uskoo toimivan. Ja joka keino on tekijän mielestä paras palvelus mitä ihmiselle voi tehdä. Mitä tuosta pitäisi ajatella? On se nyt arveluttavaa ainakin.


      • 54873
        4 + 14 kirjoitti:

        "Joten, missä se ongelma on?"

        Jätin tuosta pois kasteesta johtuvat "viralliset asiat" kuten veronmaksuvelvollisuus, uskonnon opetus koulussa yms. Niiden ongelmahan olisi ratkaistavissa niin että kaste olisi vain uskonnollinen kaste.

        Mutta näihin aineettomiin ongelmiin: Kysymyksesi on hyvä. Vastaavan tyylinen tilanne syntyisi, jos joku saataisiin kiinni murhan yrityksestä keinolla, joka selvästikään ei toimi mutta jonka tekijä vakaasti uskoo toimivan. Ja joka keino on tekijän mielestä paras palvelus mitä ihmiselle voi tehdä. Mitä tuosta pitäisi ajatella? On se nyt arveluttavaa ainakin.

        Nähdäkseni suurin ongelma on se, että kaste on monilla (kansankirkkoon kuuluvilla kulttuurikristityillä) menettänyt merkityksensä. Vanhemmat eivät edes tiedä sen taustalla olevaa teologiaa vaan pitävät sitä kauniina perinteenä, jossa lapselle annetaan nimi. Lapsi ei saa uskonnollista kasvatusta ja kodin arvot voivat poiketa kristillisistä hyvinkin paljon. Siten on ymmärrettävää, että lapsi voi turhautua pakollisesta uskonnonopetuksesta, eikä varmaan moni alle täysi-ikäinen ymmärrä kirkollisverojen merkitystä ja senkaltainen yhteisvastuullisuus voi tuntua vieraalta. Toisaalta nimikristillisessä perheessä tuskin usein niin paljoa vastustellaan, jos lapsi haluaa erota kirkosta alle täysi-ikäisenä. 15-vuotiaanahan sen voi tehdä vanhempien luvalla.

        Se ihanne, jota kirkkokin toivoo on se, että kastetta seuraisi lapsen kristillinen kasvatus, jolloin uskonnonopetuskin on itsestäänselvyys. Uskovan perheen lapsi tuskin niin paljoa myöskään kapinoi kirkollisveroa vastaan. Veikkaisin, että useimmiten käytännössä ne tulot, joista ko. veroa maksetaan ennen täysi-ikäisyyttä, jäävät useimmilla aika pieniksi (kesätyöt, osa-aikatyöt).


      • 54873
        4 + 14 kirjoitti:

        "Joten, missä se ongelma on?"

        Jätin tuosta pois kasteesta johtuvat "viralliset asiat" kuten veronmaksuvelvollisuus, uskonnon opetus koulussa yms. Niiden ongelmahan olisi ratkaistavissa niin että kaste olisi vain uskonnollinen kaste.

        Mutta näihin aineettomiin ongelmiin: Kysymyksesi on hyvä. Vastaavan tyylinen tilanne syntyisi, jos joku saataisiin kiinni murhan yrityksestä keinolla, joka selvästikään ei toimi mutta jonka tekijä vakaasti uskoo toimivan. Ja joka keino on tekijän mielestä paras palvelus mitä ihmiselle voi tehdä. Mitä tuosta pitäisi ajatella? On se nyt arveluttavaa ainakin.

        Kasteen rinnastaminen murhayritykseen on ontuvaa, kun ajattelee näiden kahden taustalla olevaa erilaista intentiota. Kasteen tarkoituksena on suojella, turvata ja ns. siunata ihmistä ja ateistikaan tuskin haluaisi sen seurauksista luopua, mikäli oletetaan, että se toimisi.


      • 4 + 14 kirjoitti:

        "Joten, missä se ongelma on?"

        Jätin tuosta pois kasteesta johtuvat "viralliset asiat" kuten veronmaksuvelvollisuus, uskonnon opetus koulussa yms. Niiden ongelmahan olisi ratkaistavissa niin että kaste olisi vain uskonnollinen kaste.

        Mutta näihin aineettomiin ongelmiin: Kysymyksesi on hyvä. Vastaavan tyylinen tilanne syntyisi, jos joku saataisiin kiinni murhan yrityksestä keinolla, joka selvästikään ei toimi mutta jonka tekijä vakaasti uskoo toimivan. Ja joka keino on tekijän mielestä paras palvelus mitä ihmiselle voi tehdä. Mitä tuosta pitäisi ajatella? On se nyt arveluttavaa ainakin.

        Jos ateistille on yhdentekevää, mitä kasteessa tapahtuu, niin miksi hän esim. kastaa omat lapsensa? Jos omat vanhempanne ovat teidät vieneet kasteelle, kysykää heiltä, miksi he niin tekivät? Eihän sillä pitäisi olla mitään merkitystä.

        Tuota, vastaava tilanne voisi olla hiukan toisenlainen. Vaikka se että vanhempasi ovat ottaneet sinulle rokotuksen, joka on ollut turha. Siitä ei ole aiheutunut sinulle muuta, kuin pientä kipua – jota kaste ei edes tuota. Tai antaneet sinulle jonkun yrttikylvyn, mistä ei ollut hyötyä.

        Kysy heiltä myös sitä, miksi et saanut erota kirkon jäsenyydestä 15 V, vaikka pyysit? Harvalla veroja lähtee ennen kuin heillä on tulojakaan, joten pieniä ovat ne verot joita mahdollisesti olet maksanut ennen 18 v. Jos olet, ota selvää summasta ja pyydä sitä vanhemmiltasi takasin. Heidän vallastaan oli, ettet saanut erota kirkosta.
        Vaikka omat lapseni olivat ns. siviilirekisterissä, he kävivät uskonnon tunneilla. Aina siihen saakka kun itse pyysivät vapautusta. Kukaan heistä ei saanut siitä minkään näköisiä traumoja. Näin siksi, että minusta on hyvä että lapsi oppii sen kulttuurin jossa hän kasvaa ja ymmärtää näin paremmin läheisiään. Myös siksi ettei mitään ET juttua tuolloin ollut. Tärkeämpää on aina se, mitä siellä kotona opetetaan. Jos vanhemmat ovat laiskoja, eivätkä opeta, katse kääntyy jälleen siihen suuntaan.

        Kyllä vain vanhempana tiedän että on tehtävä monia ratkaisuja, joita lapsi vartuttuaan kyseenalaistaa. Siksi vanhempana on kannettava vastuu myös, ei niin hyvistä ratkaisuista. Ratkaisujaan on osattava perustella.


    • met ti nen

      Jaaha. Käydään taas kerran läpi samat löpinät ja riitelyt, jotka on käyty tuolla pääpalstalla jo noin sata kertaa. Samat kirjoittajat, samat sanottavat, samat kirkon vastaukset. Vaikka voihan se olla että pääpukari Balttis ei tule tänne.

      Mutta, joku kysyi tuolla kasteen historiasta ensimmäisiltä vuosisadoilta, ja se on asia, josta en ole ainakaan itse sattunut näkemään kirkolta muuta vastausta kuin että Raamatun mukaan ihmisiä tuli kasteelle perhekunnittain. Mutta mitä se perhekunnittain tarkoittaa? Kastettiinko myös pienet lapset vaiko vain ne, jotka olivat tarpeeksi isoja halutakseen itse kasteen ja ymmärtääkseen sen merkityksen? Luulisi, että joku asiantuntija tietäisi kertoa tästä, mutta onko se ehkä asia, jota kirkko ei halua kerrottavan julkisesti, tietystä syystä?

    • hui mikä aihe

      Tämä on niin iso ja surullinen aihe, että toivoisin kirkolta alkajaisiksi kunnon alustusta. Siinä voisi ensin käsitellä kasteen erikseen eri evankelisojen, Apostolien tekojen ja UT:n kirjeiden mukaan. Sitten voisi vielä käsitellä kasteen kirkkokuntien historian, perinteen ja erimielisyyksien mukaan.

      Minä en tiedä, mitä kaste merkitsee. Oma kirkko inttää, että kase on Jumalan teko, mutta on se kyllä ihmistenkin teko. Tarvitsemmeko me näitä tekoja, että muistaisimme yhteytemme Jumalaan?

    • hui mikä aihe

      Miksi kaksi kertaa kasteella käyminen on niin paha asia? Loukkaantuuko Jumala vai ihminen? Jos sinä loukkaannut, pystytkö näkemään toisen ihmisen sydämeen ja sisimpiin ajatuksiin, jotta voit tietää, miksi hän kasteella kahdesti tai kolmesti käy.

      • Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän, kuten olen sanonut toisaalla tässä ketjussa. Useammin kasteella käyminen on siten turhaa. Voimme palata aina sen kasteen armoon, jonka olemme kerran saaneet.

        Antti-pappi


      • kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän, kuten olen sanonut toisaalla tässä ketjussa. Useammin kasteella käyminen on siten turhaa. Voimme palata aina sen kasteen armoon, jonka olemme kerran saaneet.

        Antti-pappi

        Suomessa on olllut uskonnonvapauslaki jo vuodesta 1923, jonka mukaan ihminen voi erota uskonnollisesta yhteisöstä tai vaihtaa toiseen.

        Kyllä sinun Antti-pappi luulisi tietävän nuo lakipykälät.
        Et sinä Antti-pappi voi päättää toisten uskosta.


      • Antti ku-settaa
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän, kuten olen sanonut toisaalla tässä ketjussa. Useammin kasteella käyminen on siten turhaa. Voimme palata aina sen kasteen armoon, jonka olemme kerran saaneet.

        Antti-pappi

        Ei pirunkasteella ole mitää voimaa, sillä Jeesuksen Kristuksen veressä meillä on LUNASTUS: Ef.1:7; - joka tekee tyhjäksi kaikki per-keleen teot: 1 Joh.3:8.


      • Pe.ku kirjoitti:

        Suomessa on olllut uskonnonvapauslaki jo vuodesta 1923, jonka mukaan ihminen voi erota uskonnollisesta yhteisöstä tai vaihtaa toiseen.

        Kyllä sinun Antti-pappi luulisi tietävän nuo lakipykälät.
        Et sinä Antti-pappi voi päättää toisten uskosta.

        Pe.ku hyvä,
        En päätäkään toisten uskosta ja tiedän lakipykälät, mutta kerroin vain luterilaisen kirkon opin mukaisen kannan, että yksi kaste kantaa koko elämän.

        Antti-pappi


      • aikuinen nainen
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Pe.ku hyvä,
        En päätäkään toisten uskosta ja tiedän lakipykälät, mutta kerroin vain luterilaisen kirkon opin mukaisen kannan, että yksi kaste kantaa koko elämän.

        Antti-pappi

        Luterilaisen opin kanta on pakottaminen toinen omaan uskoon. Kysymättä ihmiseltä itseltään.


        Usko on asia josta ihmisen pitäisi saada päättää itse aikuisena, ilman johdatteluja luterilaisuuteen.


      • aikuinen nainen kirjoitti:

        Luterilaisen opin kanta on pakottaminen toinen omaan uskoon. Kysymättä ihmiseltä itseltään.


        Usko on asia josta ihmisen pitäisi saada päättää itse aikuisena, ilman johdatteluja luterilaisuuteen.

        Voihan ihminen aikuisena päättää kuulumisestaan tai ei-kuulumisestaan kirkkoon, vaikka hänet olisi lapsena kastettu. Ei kai se lapsikaste sido vastoin aikuisen tahtoa?

        Mutta voiko ihminen oikeasti päättää, mitä hän uskoo? Vai onko uskominen jotain aivan muuta kuin päätöksentekoa?

        Terhi P.
        pappi


      • touko mettinen
        aikuinen nainen kirjoitti:

        Luterilaisen opin kanta on pakottaminen toinen omaan uskoon. Kysymättä ihmiseltä itseltään.


        Usko on asia josta ihmisen pitäisi saada päättää itse aikuisena, ilman johdatteluja luterilaisuuteen.

        aik.nain.

        Mitä ovat ne asiat, joihin vanhemmat eivät tavalla tai toisellka pakota lapsiaan? Uskonto on monelle elintärkeä asia, ja on moukamaista siitä toista pilkata - mitä se kenellekkään kuuluu, sen enemmän kuin ketä äänestää!
        Lapset vaistoavat myös vanhempien poliittisen kannan ja se vaikuttaa heihin, ilman, että he pitävät sitä pakottamiusena.


      • 16 + 14
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Voihan ihminen aikuisena päättää kuulumisestaan tai ei-kuulumisestaan kirkkoon, vaikka hänet olisi lapsena kastettu. Ei kai se lapsikaste sido vastoin aikuisen tahtoa?

        Mutta voiko ihminen oikeasti päättää, mitä hän uskoo? Vai onko uskominen jotain aivan muuta kuin päätöksentekoa?

        Terhi P.
        pappi

        "Voihan ihminen aikuisena päättää kuulumisestaan tai ei-kuulumisestaan kirkkoon, vaikka hänet olisi lapsena kastettu. Ei kai se lapsikaste sido vastoin aikuisen tahtoa?"

        Te kirkon edustajat olette viime aikoina tässä ja muissa keskustelussa selittäneet että kasteella on vaikka mitä vaikutuksia ja se on aika vahvasti tuotu esiin että niitä ei pysty millään perumaan. Miten se nyt yhtäkkiä ei mihinkään sidokaan?


        "Mutta voiko ihminen oikeasti päättää, mitä hän uskoo? Vai onko uskominen jotain aivan muuta kuin päätöksentekoa?"

        Ihminen pitää totena asioita, jotka tuntuvat kokemusten perusteella todennäköisiltä. Lapsikasteen ja siitä seuraavien asioiden, kuten kaiken muunkin uskonnollisen puuhastelun, ilmeinen tarkoitus on antaa todellisuuteen pohjautumattomia kokemuksia, jotka ohjaavat tuota totena pitämistä tiettyyn suuntaan.


      • 16 + 14 kirjoitti:

        "Voihan ihminen aikuisena päättää kuulumisestaan tai ei-kuulumisestaan kirkkoon, vaikka hänet olisi lapsena kastettu. Ei kai se lapsikaste sido vastoin aikuisen tahtoa?"

        Te kirkon edustajat olette viime aikoina tässä ja muissa keskustelussa selittäneet että kasteella on vaikka mitä vaikutuksia ja se on aika vahvasti tuotu esiin että niitä ei pysty millään perumaan. Miten se nyt yhtäkkiä ei mihinkään sidokaan?


        "Mutta voiko ihminen oikeasti päättää, mitä hän uskoo? Vai onko uskominen jotain aivan muuta kuin päätöksentekoa?"

        Ihminen pitää totena asioita, jotka tuntuvat kokemusten perusteella todennäköisiltä. Lapsikasteen ja siitä seuraavien asioiden, kuten kaiken muunkin uskonnollisen puuhastelun, ilmeinen tarkoitus on antaa todellisuuteen pohjautumattomia kokemuksia, jotka ohjaavat tuota totena pitämistä tiettyyn suuntaan.

        Mietihän nyt. Aikuinen voi päättää olevansa ateisti, baptisti, Jehovan todistaja, mormoni jne. Hän voi päättää noin monta kertaa. Näin tulee saaneeksi monta kastettakin.

        Kaikkia näitä voidaan tarkastella monesta suunnasta. Miksi niitä helluntailaisia ei lapsen saatu kaste sido, jotka ottavat sen toiseen kertaan? Entä miksi kaste ei sido sitä, joka luopuu Jumalasta? Näin käy kaikille niillekin, jotka esim. eroavat helluntailiikkeestä.


      • aikuinen nainen
        16 + 14 kirjoitti:

        "Voihan ihminen aikuisena päättää kuulumisestaan tai ei-kuulumisestaan kirkkoon, vaikka hänet olisi lapsena kastettu. Ei kai se lapsikaste sido vastoin aikuisen tahtoa?"

        Te kirkon edustajat olette viime aikoina tässä ja muissa keskustelussa selittäneet että kasteella on vaikka mitä vaikutuksia ja se on aika vahvasti tuotu esiin että niitä ei pysty millään perumaan. Miten se nyt yhtäkkiä ei mihinkään sidokaan?


        "Mutta voiko ihminen oikeasti päättää, mitä hän uskoo? Vai onko uskominen jotain aivan muuta kuin päätöksentekoa?"

        Ihminen pitää totena asioita, jotka tuntuvat kokemusten perusteella todennäköisiltä. Lapsikasteen ja siitä seuraavien asioiden, kuten kaiken muunkin uskonnollisen puuhastelun, ilmeinen tarkoitus on antaa todellisuuteen pohjautumattomia kokemuksia, jotka ohjaavat tuota totena pitämistä tiettyyn suuntaan.

        En oikein osannut tuohon uskoasiaan vastata koska itse en usko, mutta sinä vastasit hyvin puolestani kiitos siitä.


    • jeebume

      Siis kirkko keskustelee erityisesti täällä viikon teemalla jostakin aiheesta ja on jopa asiantuntijoita mukana? Eipä ole tässäkään ketjussa vielä yhtään kirkon kommenttia, eikä viime viikolla tietoakaan mistään asiantuntijoista... hoh hoijaa.

      Ja samasta aiheesta käydään samantasoista keskustelua jatkuvasti peruspalstallakin. Mitä tällä muka saadaan aikaan?

      • met ti nen

        Minäkin luulin, että täällä voisi kysellä asioista asiantuntijoilta, kun niin luvattiin, mutta eipä ole näkynyt yhtään ainutta vielä tähän mennessä.


      • met ti nen kirjoitti:

        Minäkin luulin, että täällä voisi kysellä asioista asiantuntijoilta, kun niin luvattiin, mutta eipä ole näkynyt yhtään ainutta vielä tähän mennessä.

        Tämä on mono-kuoppalan oma kirkko, kirkon sisällä.

        Ite hän tämän kehitti eikä muiden avauksia saa olla.
        Ainoastaan mono-kuoppalan avauksia.
        Kaikki muiden avaukset on poistuneet pienellä viiveellä.

        käytännössä mono-kuoppala on ainoa yksityishenkilö, jolla on oma palsta Suomi24-keskusteluissa.


      • aikuinen nainen
        Pe.ku kirjoitti:

        Tämä on mono-kuoppalan oma kirkko, kirkon sisällä.

        Ite hän tämän kehitti eikä muiden avauksia saa olla.
        Ainoastaan mono-kuoppalan avauksia.
        Kaikki muiden avaukset on poistuneet pienellä viiveellä.

        käytännössä mono-kuoppala on ainoa yksityishenkilö, jolla on oma palsta Suomi24-keskusteluissa.

        Mono kuoppala toivoo keskustelua "hyvällä tavalla", tarkoittaa juuri että luterilaisen opin mukaan. Todella ahdasmielinen ihminen!


      • suoraan sanoen
        aikuinen nainen kirjoitti:

        Mono kuoppala toivoo keskustelua "hyvällä tavalla", tarkoittaa juuri että luterilaisen opin mukaan. Todella ahdasmielinen ihminen!

        Suoraan sanoen minäkin toivon, että täällä voisi luterilainen keskustella toisen luterilaisen kanssa ilman kaikenlaisia riekkujia, pilkkaajia ja riidanhaastajia.
        Tai oikeastaan tietysti vielä mieluummin kaikki eri näkemykset saisivat keskustella sillä "hyvällä tavalla".

        No joo, itse kaste on hyvä ja helppo vauvana. Siinä ohessa toivotetaan uusi vauva tervetulleeksi perheeseen, sukuun, kirkkoon ja koko yhteiskuntaan. Ja viimeistään silloin julkistetaan vauvan nimi.


    • Tyhjä petos

      Vauva- pakko- ja miekkakaste on peruste ihmisten joukkotuhonnalle, ja eniten se tappaa ihmisiä hengellisesti, tuudittaen heidät valheelliseen nimikristillisyyden kuolonuheen, - koska valekaste, eli pirunkaste ei saa aikaan yhtikäs mitään; Raamatun tarkoittamassa merkityksessä.

    • Balttis,
      Älä viitti riehua tässä ketjussa vanhoilla jutuillasi, jotka jo tiedetään. Annetaan mahdollisuus keskustella kasteesta ihan asiallisesti. Kiitos, ystävä hyvä.

      Antti-pappi

      • Etkös sinä nyt itse ole ketjussa lytännyt lakiin kirjatun ihmisten uskonnonvapauden ja laitat vielä kirkon siihen syylliseksi.


    • Lyhyt kuvaus Raamatun ja kirkon kastekäsityksestä:

      Raamatussa kaste ja usko kuuluvat olennaisesti yhteen, mutta ei sillä tavalla, että kaste edellyttäisi uskoa. Ennemminkin Raamattu sisältää kuvauksia, joissa kasteen kautta saadaan Pyhä Henki (Ap. t. 2:38) ja yhteys Kristukseen (Gal. 3:27). Uudessa testamentissa myös puhutaan yhteisöjen ja perhekuntien kastamisesta (esim. Ap. t. 10).

      Vanhassa kirkossa kastettiin pääsääntöisesti aikuisia, koska useimmat kristinuskoon kääntyneet olivat aikuisia, mutta myös lapsikaste vakiintui suhteellisen nopeasti. Joskus kasteeseen liittyi myös meidän näkökulmastamme outoja piirteitä. Jotkut antoivat kastaa itsensä vasta kuolinvuoteella, koska uskoivat kasteen tuovan viattomuuden ilman sitä seuraavia syntejä (jotka olisivat estäneet taivaaseen pääsyn).

      Luterilaisuudessa kaste on toinen sakramenteista eli pyhistä toimituksista ehtoollisen lisäksi. Luterilaisuudessa on perusteet kasteesta etsitty raamatusta. Luterilaisen käsityksen mukaan kasteen kautta ihminen saa uskon ja pääsee osalliseksi jo tässä ajassa Jumalan valtakunnasta ja pelastuksesta. Pelastuksen näkökulmasta kaste on erittäin tärkeä.

      Kastettu lapsikin uskoo omalla tavallaan, koska usko ei ole luterilaisten mukaan sidottu ihmisen tietoisuuteen tai älyllisiin kykyihin. Usko on ennemmin ihmisessä (myös lapsessa) läsnäoleva todellisuus, jonka kautta ihmisellä on yhteys Jumalaan.

      Oikeastaan itse uskossa on Kristus ja Pyhä Henki ihmisessä läsnä (vrt. aiemmin mainitsemiini raamatunkohtiin). Jumala myös pyhittää ihmistä, jos tämä vain kasvaa Jumalan sanan ja sakramenttien vaikutuspiirissä. Jotta kasteessa saatu usko voisi kasvaa ja ihminen edetä pyhityksen tiellä, täytyy hänen hoitaa hengellistä elämäänsä (esim. rukoilemalla, käymällä jumalanpalveluksessa, lukemalla raamattua) ja pyrkiä Jumalan voimasta tekemään hyvää omassa arjessaan ja etenkin hätää kärsiville lähimmäisille. Hengellisen kasvun ja pyhityksen voimana kuitenkin toimii Jumala, eikä ihminen itse.

      Lisää aiheesta löydät täältä:

      http://keskustelu.suomi24.fi/node/11162386

      http://www.espoonseurakunnat.fi/web/at-kirkko/usko

      Terv.
      Jussi Koivisto, TT, Tapiolan seurakunnan IV kappalainen

      • hui mikä aihe

        Hei ja kiitos, mutta voisitko vastaisuudessa vielä laittaa linkit verkkoraamattuun tai sitten yksinkertaisesti vain copy pastata ne Raamatun kohdat tänne, joihin viittaat. Minulle Ap.t. 2:38 ei kerro mitään. Tein työn tällä kertaa puolestasi:

        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap. t. 2:1&rnd=1369153966504

        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap. t. 10:1&rnd=1369154372863

        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Gal. 3:1&rnd=1369154506230


      • hui mikä aihe
        hui mikä aihe kirjoitti:

        Hei ja kiitos, mutta voisitko vastaisuudessa vielä laittaa linkit verkkoraamattuun tai sitten yksinkertaisesti vain copy pastata ne Raamatun kohdat tänne, joihin viittaat. Minulle Ap.t. 2:38 ei kerro mitään. Tein työn tällä kertaa puolestasi:

        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap. t. 2:1&rnd=1369153966504

        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Ap. t. 10:1&rnd=1369154372863

        http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Gal. 3:1&rnd=1369154506230

        Vielä
        Ap.t. 2:ssa Pyhä Henki saadaan kasteessa ja
        Ap.t. Pyhä Henki annetaan ennen kastetta
        Gal 3:ssa tullaan Abrahamin jälkeläisiksi.


      • met ti nen

        "Raamatussa kaste ja usko kuuluvat olennaisesti yhteen, mutta ei sillä tavalla, että kaste edellyttäisi uskoa."

        Tuota aloin nyt vielä ihmetellä. Kyllä minusta Raamatussa on useitakin kohtia, joiden mukaan kaste edellyttää uskoa. En valitettavasti muista, missä kohden Raamattua ne ovat, mutta ehkä joku muu täällä muistaisi?

        Sitten toinen asia. Kirjoitit: "Pelastuksen näkökulmasta kaste on erittäin tärkeä." Niinhän se onkin, jos uskoo, että vauva saa kasteessa uskon. Se on silloin vauvan pelastuksen näkökulmasta tärkeä. Mutta entä sitten, kun lapsi kasvaa ja jossain vaiheessa ehkä menettää uskonsa? Silloin kasteesta ei ole hyötyä, koska usko on se, joka pelastaa. Uskoa vailla oleva voi saada uskon ja päästä Jumalan yhteyteen, oli kastettu tai ei.
        En siis ymmärrä, mitä merkitystä kasteella olisi pelastuksen kannalta muiden kuin pienten lasten kohdalla.
        Antti-pappi sanoo, että kaste kantaa läpi elämän. Minusta tuo lause on sisällötön.


      • met ti nen

        Jussille vielä. Luin tuon linkittämäsi keskustelun, ja siitä kävi ilmi, että olet niin kiihkeästi kirkon kasteopin kannalla, että toimit jopa arveluttavasti ja väität kirkkoon kuuluville vanhemmille, että laki velvoittaa heidät kastattamaan lapsensa. Mikään laki ei velvoita sellaiseen, vaan se on vapaaehtoista.

        Ajattelin ensin, että hyvä kun tänne on tullut joku asiantuntevampi ihminen, mutta sinäkin olet siis vain oman uskosi saarnaaja niinkuin muutkin täällä, olivat he pappeja, herätyskristittyjä tai vapaasuuntalaisia.
        Toivon, että tänne tulisi joku puolueeton asiantunteva ihminen kertomaan asioita kasteesta. Sellainen, joka ei vedä sumeilematta vain kotiinpäin. Tai jos sellaisia ei ole, niin on kai ihmisiä, jotka edes yrittävät olla puolueettomia.


      • met ti nen
        met ti nen kirjoitti:

        Jussille vielä. Luin tuon linkittämäsi keskustelun, ja siitä kävi ilmi, että olet niin kiihkeästi kirkon kasteopin kannalla, että toimit jopa arveluttavasti ja väität kirkkoon kuuluville vanhemmille, että laki velvoittaa heidät kastattamaan lapsensa. Mikään laki ei velvoita sellaiseen, vaan se on vapaaehtoista.

        Ajattelin ensin, että hyvä kun tänne on tullut joku asiantuntevampi ihminen, mutta sinäkin olet siis vain oman uskosi saarnaaja niinkuin muutkin täällä, olivat he pappeja, herätyskristittyjä tai vapaasuuntalaisia.
        Toivon, että tänne tulisi joku puolueeton asiantunteva ihminen kertomaan asioita kasteesta. Sellainen, joka ei vedä sumeilematta vain kotiinpäin. Tai jos sellaisia ei ole, niin on kai ihmisiä, jotka edes yrittävät olla puolueettomia.

        "herätyskristittyjä" piti olla "herätysliikkeisiin kuuluvia"


      • βάπτισμα
        met ti nen kirjoitti:

        "Raamatussa kaste ja usko kuuluvat olennaisesti yhteen, mutta ei sillä tavalla, että kaste edellyttäisi uskoa."

        Tuota aloin nyt vielä ihmetellä. Kyllä minusta Raamatussa on useitakin kohtia, joiden mukaan kaste edellyttää uskoa. En valitettavasti muista, missä kohden Raamattua ne ovat, mutta ehkä joku muu täällä muistaisi?

        Sitten toinen asia. Kirjoitit: "Pelastuksen näkökulmasta kaste on erittäin tärkeä." Niinhän se onkin, jos uskoo, että vauva saa kasteessa uskon. Se on silloin vauvan pelastuksen näkökulmasta tärkeä. Mutta entä sitten, kun lapsi kasvaa ja jossain vaiheessa ehkä menettää uskonsa? Silloin kasteesta ei ole hyötyä, koska usko on se, joka pelastaa. Uskoa vailla oleva voi saada uskon ja päästä Jumalan yhteyteen, oli kastettu tai ei.
        En siis ymmärrä, mitä merkitystä kasteella olisi pelastuksen kannalta muiden kuin pienten lasten kohdalla.
        Antti-pappi sanoo, että kaste kantaa läpi elämän. Minusta tuo lause on sisällötön.

        Apostolien teoissa puhutaan paljon kasteesta. Yksi tunnettu kohta, jossa kaste linkitetään uskoon, on Ap. t. 8:26-40, jossa Filippos kastaa etipialaisen hoviherran ("Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.").


      • βάπτισμα
        met ti nen kirjoitti:

        Jussille vielä. Luin tuon linkittämäsi keskustelun, ja siitä kävi ilmi, että olet niin kiihkeästi kirkon kasteopin kannalla, että toimit jopa arveluttavasti ja väität kirkkoon kuuluville vanhemmille, että laki velvoittaa heidät kastattamaan lapsensa. Mikään laki ei velvoita sellaiseen, vaan se on vapaaehtoista.

        Ajattelin ensin, että hyvä kun tänne on tullut joku asiantuntevampi ihminen, mutta sinäkin olet siis vain oman uskosi saarnaaja niinkuin muutkin täällä, olivat he pappeja, herätyskristittyjä tai vapaasuuntalaisia.
        Toivon, että tänne tulisi joku puolueeton asiantunteva ihminen kertomaan asioita kasteesta. Sellainen, joka ei vedä sumeilematta vain kotiinpäin. Tai jos sellaisia ei ole, niin on kai ihmisiä, jotka edes yrittävät olla puolueettomia.

        Mahtaisiko Jussi-pappi viitata kirkkojärjestykseen, jonka 1. luvun 5§:ssä sanotaan: "Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan."?

        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931055

        Käytännössä en usko, että kukaan pappi haluaa pakottaa vanhempia kastattamaan lastaan, mutta monet varmasti haluavat tähdentää vanhemmille asian merkitystä.

        Koska luterilainen kirkko ei erota jäseniään, en tiedä, mitä sanktioita tällaisessa tilanteessa (jossa vanhemmat eivät asiaan suostu) annettaisiin. Ehtoollisyhteydestä erottaminen tulee mieleen mahdollisena vaihtoehtona, tosin sellaiset vanhemmat, jotka eivät halua lastaan kastettavan, eivät välttämättä myöskään juuri käy kirkossa ja siten asialle ei olisi heille paljoakaan merkitystä.


      • βάπτισμα

        Hei Jussi, kysyisin vielä tuosta uskosta ("Kastettu lapsikin uskoo omalla tavallaan, koska usko ei ole luterilaisten mukaan sidottu ihmisen tietoisuuteen tai älyllisiin kykyihin. Usko on ennemmin ihmisessä (myös lapsessa) läsnäoleva todellisuus, jonka kautta ihmisellä on yhteys Jumalaan.") ja uskon menettämisestä, josta kerrot linkittämässäsi ketjussa "Onko kastettu ateisti kristitty" ("kasteessa saadun uskon voi Pyhän Hengen sallimuksesta menettää. Pyhä Henki päättää niin uskon syntymisestä kuin säilymisestäkin"). Vastasit siellä nimimerkille, että koska Jumalan salattua tahtoa ei voi tietää, on hyvä keskittyä siihen, mitä hän meille sanassaan ilmoittaa.

        Olen yrittänyt pohtia asiaa, mutta olen edelleen ymmälläni.

        En ole uskovasta perheestä, mutta minut on kastettu ja kävin lapsena seurakunnan kerhossa. Olen aina pohtinut hengellisiä asioita ja muistan jo alle kouluikäisenä rukoilleeni ihan itsenäisesti (vanhempani eivät siis sitä opettaneet). Kuitenkin muistan jo n. 5-6 -vuotiaana kyseenalaistaneeni sen, mitä seurakunnan kerhossa opetettiin. Jumalaan olen uskonut aina, mutta puhe synnistä, sovituksesta ja lunastuksesta tuntui käsittämättömältä. Läntiselle kristillisyydelle leimallinen juridinen ajattelu (Jeesus kärsii rangaistuksen, jonka me ansaitsisimme) tuntui olevan täydellisessä ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että Jumala on rakkaus. En pystynyt tätä ristiriitaa sovittamaan mielessäni ja suhtauduinkin kristinuskoon hyvin kriittisesti lapsuudesta saakka. Kävin rippikoulun, mutta erosin sen jälkeen kirkosta ko. syystä. Parin vuoden päästä tulin kuitenkin uskoon - koin selvästi Jumalan herättävän minussa uskon, se ei tullut itsestäni - ja liityin takaisin kirkkoon. Kuitenkin . 10 vuoden päästä siitä menetin uskoni ja erosin kirkosta. Nyt olen viimeisen 1-2 vuoden ajan ajatellut uskonasioita uudestaan pitkästä aikaa.

        Tuntuu oudolta ajatella, että Jumala olisi antanut minulle kasteessa uskon ja sallinut minun menettää se vain 5-vuotiaana. Sitten sama toistui aikuisiällä. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut Raamatun kaksi kertaa alusta loppuun. Olen rukoillut joka päivä (mm. Psalmin 139 sanoin: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.") useita kertoja. Olen lukenut hengellistä kirjallisuutta, keskustellut uskovien kanssa ja käynyt hengellisissä tilaisuuksissa. Olen pyytänyt Jumalaa ilmoittamaan itsensä ja näyttämään minulle totuuden.

        En kykene uskomaan. Mieleni on täynnä epäilyksiä.

        En keksi kuin kaksi vaihtoehtoa: joko totuutta ei ole löydettävissä sieltä, mistä sitä etsin tai sitten Jumala ei halua minulle vastata?

        Olen ollut kuolemanvaarassa elämäni aikana useamman kerran ja tuntuu pahalta ajatella, olenko itse vaikuttanut iankaikkiseen tulevaisuuteni turmiollisella tavalla, mutta en pysty pakottamaan itseäni uskomaan.


      • βάπτισμα
        βάπτισμα kirjoitti:

        Hei Jussi, kysyisin vielä tuosta uskosta ("Kastettu lapsikin uskoo omalla tavallaan, koska usko ei ole luterilaisten mukaan sidottu ihmisen tietoisuuteen tai älyllisiin kykyihin. Usko on ennemmin ihmisessä (myös lapsessa) läsnäoleva todellisuus, jonka kautta ihmisellä on yhteys Jumalaan.") ja uskon menettämisestä, josta kerrot linkittämässäsi ketjussa "Onko kastettu ateisti kristitty" ("kasteessa saadun uskon voi Pyhän Hengen sallimuksesta menettää. Pyhä Henki päättää niin uskon syntymisestä kuin säilymisestäkin"). Vastasit siellä nimimerkille, että koska Jumalan salattua tahtoa ei voi tietää, on hyvä keskittyä siihen, mitä hän meille sanassaan ilmoittaa.

        Olen yrittänyt pohtia asiaa, mutta olen edelleen ymmälläni.

        En ole uskovasta perheestä, mutta minut on kastettu ja kävin lapsena seurakunnan kerhossa. Olen aina pohtinut hengellisiä asioita ja muistan jo alle kouluikäisenä rukoilleeni ihan itsenäisesti (vanhempani eivät siis sitä opettaneet). Kuitenkin muistan jo n. 5-6 -vuotiaana kyseenalaistaneeni sen, mitä seurakunnan kerhossa opetettiin. Jumalaan olen uskonut aina, mutta puhe synnistä, sovituksesta ja lunastuksesta tuntui käsittämättömältä. Läntiselle kristillisyydelle leimallinen juridinen ajattelu (Jeesus kärsii rangaistuksen, jonka me ansaitsisimme) tuntui olevan täydellisessä ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että Jumala on rakkaus. En pystynyt tätä ristiriitaa sovittamaan mielessäni ja suhtauduinkin kristinuskoon hyvin kriittisesti lapsuudesta saakka. Kävin rippikoulun, mutta erosin sen jälkeen kirkosta ko. syystä. Parin vuoden päästä tulin kuitenkin uskoon - koin selvästi Jumalan herättävän minussa uskon, se ei tullut itsestäni - ja liityin takaisin kirkkoon. Kuitenkin . 10 vuoden päästä siitä menetin uskoni ja erosin kirkosta. Nyt olen viimeisen 1-2 vuoden ajan ajatellut uskonasioita uudestaan pitkästä aikaa.

        Tuntuu oudolta ajatella, että Jumala olisi antanut minulle kasteessa uskon ja sallinut minun menettää se vain 5-vuotiaana. Sitten sama toistui aikuisiällä. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut Raamatun kaksi kertaa alusta loppuun. Olen rukoillut joka päivä (mm. Psalmin 139 sanoin: "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.") useita kertoja. Olen lukenut hengellistä kirjallisuutta, keskustellut uskovien kanssa ja käynyt hengellisissä tilaisuuksissa. Olen pyytänyt Jumalaa ilmoittamaan itsensä ja näyttämään minulle totuuden.

        En kykene uskomaan. Mieleni on täynnä epäilyksiä.

        En keksi kuin kaksi vaihtoehtoa: joko totuutta ei ole löydettävissä sieltä, mistä sitä etsin tai sitten Jumala ei halua minulle vastata?

        Olen ollut kuolemanvaarassa elämäni aikana useamman kerran ja tuntuu pahalta ajatella, olenko itse vaikuttanut iankaikkiseen tulevaisuuteni turmiollisella tavalla, mutta en pysty pakottamaan itseäni uskomaan.

        Selvennän tuota viimeistä kappaletta: olen omakohtaisesti kokenut, kuinka epävarmaa elämä on ja olen tietoinen siitä, että jokainen päivä voi olla se viimeinen. Sen tähden tämä epävarmuus ja uskonpuute tuntuu pahalta, koska en tiedä, kuinka kauan ehdin näitä asioita enää miettiä.


      • miet ti nen
        βάπτισμα kirjoitti:

        Apostolien teoissa puhutaan paljon kasteesta. Yksi tunnettu kohta, jossa kaste linkitetään uskoon, on Ap. t. 8:26-40, jossa Filippos kastaa etipialaisen hoviherran ("Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.").

        Tuo etiopialaisen hoviherran tapaus on tosiaan yksi esimerkki. Kiitos sen tuomisesta. Minulla on sellainen mielikuva kuin Raamatussa olisi enemmän niitä kohtia, joissa kasteelta edellytetään uskoa, kuin päinvastaisia, mutta varma en ole.


      • miet ti nen
        βάπτισμα kirjoitti:

        Mahtaisiko Jussi-pappi viitata kirkkojärjestykseen, jonka 1. luvun 5§:ssä sanotaan: "Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan."?

        http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931055

        Käytännössä en usko, että kukaan pappi haluaa pakottaa vanhempia kastattamaan lastaan, mutta monet varmasti haluavat tähdentää vanhemmille asian merkitystä.

        Koska luterilainen kirkko ei erota jäseniään, en tiedä, mitä sanktioita tällaisessa tilanteessa (jossa vanhemmat eivät asiaan suostu) annettaisiin. Ehtoollisyhteydestä erottaminen tulee mieleen mahdollisena vaihtoehtona, tosin sellaiset vanhemmat, jotka eivät halua lastaan kastettavan, eivät välttämättä myöskään juuri käy kirkossa ja siten asialle ei olisi heille paljoakaan merkitystä.

        Tuolla pääpalstalla on tästä jotain keskustelua. Maarit-pappi sanoo siinä, että mitään sanktioita kastamatta jättämisestä ei tule, ja että kirkkojärjestys (jonka piiriin asia kuuluu) on eri asia kuin kirkkolaki.

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/11481922#comment-61630409-view


      • βάπτισμα
        miet ti nen kirjoitti:

        Tuo etiopialaisen hoviherran tapaus on tosiaan yksi esimerkki. Kiitos sen tuomisesta. Minulla on sellainen mielikuva kuin Raamatussa olisi enemmän niitä kohtia, joissa kasteelta edellytetään uskoa, kuin päinvastaisia, mutta varma en ole.

        Mark. 16:15-16 sanotaan: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva". Ongelma on tietysti siinä, että Raamattua voi tulkita monin tavoin, kukin omista lähtökohdistaan käsin. Luterilainen ei koe mm. tätä jaetta ristiriitaisena, koska lut. opin mukaan kasteessa saadaan se usko. Vapaakirkkojen tulkinnan mukaan tämä jae taas todistaa sen, että lapsikaste ei ole ns. raamatullinen, koska niiden teologian mukaan sylilapsi ei voi uskoa.

        Tässä vielä yksi linkki luterilaiseen kasteopetukseen:

        http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html


    • aikuinen nainen

      "Onko ateisti kristitty"Pöyristyttävää jos kuvittelet ateistin kristityksi.

      Kasteen armoa posmotetaan kirkosta eronneidenkin haudalla, väkisellä, ihmisten omaa toivetta vastaan.

      SE on hengellistä väkivaltaa ja pakottamista luterilaiselta kirkolta, Jussi. Minä en halunnut kasteelle, enkä halua että haudallani posmotetaan kasteen armosta.

      Silti te ympäätte nuo kaikki rituaalit kohdallani väkisen lävitse.

      Minä olen eronnut kirkosta, kuulun siihen 21% ihmisiä jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta te ette kunnioita sitä!

      Väitätte kristityksi vaikka tiedän olevani ateisti.

      • Yleensä kirkosta eronneiden kohdalla selvitetään onko vainaja esim. kieltänyt kutsumasta pappia hautajaisiin. Olen itse seurakunnassa kuitenkin joutunut sellaiseen tilanteeseen, jossa omaiset valehtelivat ettei ole kielletty ja niin päädyin sinne arkun viereen. Ja jos pappina seisoo arkun vieressä hautaan siunaamassa, ei siinä ole muita vaihtoehtoja kuin toimittaa se luterilaisen kristillisen kaavan mukaan.

        Olisi hyvä, jos omaiset rohkeasti noudattaisivat näissä asioissa vainajan toiveita. Ja ne toiveet kannattaa ilmaista jälkipolville selkeästi.

        Terhi P.
        pappi


      • FUCKIFUU
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        Yleensä kirkosta eronneiden kohdalla selvitetään onko vainaja esim. kieltänyt kutsumasta pappia hautajaisiin. Olen itse seurakunnassa kuitenkin joutunut sellaiseen tilanteeseen, jossa omaiset valehtelivat ettei ole kielletty ja niin päädyin sinne arkun viereen. Ja jos pappina seisoo arkun vieressä hautaan siunaamassa, ei siinä ole muita vaihtoehtoja kuin toimittaa se luterilaisen kristillisen kaavan mukaan.

        Olisi hyvä, jos omaiset rohkeasti noudattaisivat näissä asioissa vainajan toiveita. Ja ne toiveet kannattaa ilmaista jälkipolville selkeästi.

        Terhi P.
        pappi

        Mikä saa kristityn valehtelemaan tuolla tavalla ja vieläpä papille?

        Onko Terhi papittarella ajatuksia miksi kristityt ylipäätään valehtelevat ja miksi he valehtelevat vieläpä papeille?

        Itse olen huomannut että kristityille tuottaa suunnattomia vaikeuksia pitäytyä totuudessa. En osaa sanoa mistä tuo tyypillinen luonteen piirre heihin tulee.


    • hui mikä aihe

      Antti, vastasit tuolla jossain minulle, että yksi kaste kantaa koko elämän. Tiedän kyllä luterilaisen kannan, enkä siksi kysynyt sitä, vaan kysyin, miksi kaksi tai kolme kastetta on niin paha asia?

      Entä miksi meillä on hätäkaste ja miksi hätäkaste ei sitten kannakkaan koko elämää vaan se pitää uusia?

      Odotan vastauksia aukkoihin ja tulkintariitoihin.

      • En pidä kahta tai kolmea kastetta pahana asiana, mutta se on turhaa, koska sen yhden kasteen lahja on elävä koko elämän. Tiedän, että monissa kirkkokunnissa on käytössä myös uudelleenkastaminen, mutta se on minun näkemykseni mukaan tarpeetonta. Voimme palata joka päivä uudelleen kasteen armoon uusimatta sitä.

        Kysyt myös hätäkasteesta. Myös se on ihan oikea kaste eikä silloin henkilöä kasteta uudestaan, vaan käytössä on hätäkasteen vahvistaminen. Se on mielestäni vähän ongelmallinen nimitys, koska eihän oikein toimitettua kastetta tarvitse uusia. Pikemminkin on kysymys kirkon yhteyteen ottamisesta.


        Antti-pappi


      • joten ooppa hiljaa
        kuunteleva_kirkko kirjoitti:

        En pidä kahta tai kolmea kastetta pahana asiana, mutta se on turhaa, koska sen yhden kasteen lahja on elävä koko elämän. Tiedän, että monissa kirkkokunnissa on käytössä myös uudelleenkastaminen, mutta se on minun näkemykseni mukaan tarpeetonta. Voimme palata joka päivä uudelleen kasteen armoon uusimatta sitä.

        Kysyt myös hätäkasteesta. Myös se on ihan oikea kaste eikä silloin henkilöä kasteta uudestaan, vaan käytössä on hätäkasteen vahvistaminen. Se on mielestäni vähän ongelmallinen nimitys, koska eihän oikein toimitettua kastetta tarvitse uusia. Pikemminkin on kysymys kirkon yhteyteen ottamisesta.


        Antti-pappi

        No meneekö ne ateistit sitten pakkoheitolla taivaaseen kun on kerran pentuna kastettu.

        Entäs jonkun babtistin kastamattomana kuollut lapsi menee siten helvettiin vai kun ei ole kastettu.

        Kuule Antti.
        Puhut kutehn sulle on joku pentuna ja teologisessa opettanut.
        Puhut rahan takia.
        Et minkään uskosi takaa.


    • met ti nen,


      Jos luet keskustelua, johon laitoin linkin, tarkkaan, huomaat, että puhun KIRKKOlainsäädännöstä eli kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä. Kirkkolainsäädäntö säätelee kirkon toimintaa, eikä siitä voida seurakunnissa poiketa. Kirkkojärjestyksen (2:15) mukaan:

      "Kirkon jäsenten tulee saattaa lapsensa kastettavaksi ilman tarpeetonta viivytystä. Jos lapsen kastaminen viivästyy, kirkkoherran asiana on muistuttaa siitä lapsen vanhempia tai huoltajia."

      Kirkkolain löydät täältä:

      http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054

      Kirkkojärjestyksen löydät täältä:

      http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931055

      Kirkon käsityksen mukaan kasteessa saadun uskon voi myös menettää. Siksi onkin tärkeää huomioida kristillisen kasvatuksen tärkeys, joka ylläpitää ja syventää kasteessa saatua uskontoa. Jokaisessa kastetilaisuudessa vanhemmilta ja kummeilta kysytään tai heitä kehotetaan myös huolehtimaan lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Kasteessa saatu usko, on ikään kuin puun verso, joka ei kunnolla pääse kasvamaan (vaan saattaa näivettyä) ilman hengellisen elämän hoitamista ja kristillistä kasvatusta.

      aikuinen nainen, en väitä sinua kristityksi. Vakaumustasi tulee kunnioittaa luonnollisesti hautaansiunaamisen suhteen eli vainajan tahtoa vastaan ei saa siunata hautaan. Joskus tämän todentaminen on käytännössä hankalaa, joten yksi vaihtoehto tulevaisuudessa voi olla se, että kirkko siunaa vain kirkkoon kuuluvat vainajat. Tämä linja olisi selkeä, vaikka se tosin voi joskus jättää omaisille huonon maun.

      Yst. t.
      Jussi Koivisto

      • "Kirkon käsityksen mukaan kasteessa saadun uskon voi myös menettää."

        Hyvä niin.
        Antti-pappi ja eräs toinenkin palstan pappi väitti asian olevan toisin.

        Olisihan järjetöntä jos kirkko ei sallisi toisille uskonnonvapautta ja miten se käytännössäkään onnistuisikaan.?
        Jos onnistuisi niin tuomioita mallisessa oikeudessa siitä rapisisi.

        Puheetkin siitä että entisellä kirkon jäsenellä on kaste voimassa, voi kyllä ylittää syytekynnyksen.


      • met ti nen

        Jussi, kirjoitat edelleen totuuden vierestä. Kirkkolaki on osa Suomen lakia, ja siitä päättää eduskunta. Kirkkojärjestys on vain kirkon oma asia, ja siitä päättää kirkolliskokous.
        Kirkkojärjestystä vastaan rikkominen ei ole lakia vastaan rikkomista, ja tuo kastamisasia kuuluu kirkkojärjestyksen alaisuuteen.

        Itse en usko, että lapsi saisi kasteessa uskon, vaan uskoni mukaan hänellä on se jo syntyessään. Hänellä on usko, jolla uskotaan. Hän tarvitsee kasvaessaan ikänsä mukaista opetusta uskosta, joka uskotaan.
        Kyselen kirkon kasteopista, koska haluan tietää tarkemmin millainen se on, kun itse kuitenkin kuulun kirkkoon, vaikka en tässä asiassa sen opin mukaisesti uskokaan.


    • hui mikä aihe

      Antti-pappi kerroit ettet pidä kahta tai kolmea kastetta pahana asiana, mutta turhana, koska sen yhden kasteen lahja on elävä koko elämän.

      Kuitenkin toinen kaste on oman luterilaisen kirkkoni virallisen opin mukaan niin paha asia, että se estää uudelleen kastettujen pääsyn ev.lut. ehtoolliselle ja luterilaisten lasten kummeiksi. Lutherin aikana uudelleen kastajat piti jopa tuomia kuolemaan.

      Siispä, Antti, jos uudelleen kastaminen ei ole paha asia sinulle, voisitko luvata tässä ja nyt, että vastaisuudessa kutsut ehtoolliselle myös uudelleen kastetut ja hyväksyt heidät kastmiesi lasten kummeiksi, sanoi kirkkomme virallinen oppi asiaan mitä tahansa.

      • hui mikä aihe

        Antti, vielä sen verran, että minustakin uudelleen kastaminen on turhaa. Silti Raamattu pikemminkin puhuu aikuiskasteen kuin lapsikasteen puolesta. Uskotko, että kastaminen on pelastumisen ehto?


      • Ehtoolliselle ovat tervetulleita konfirmoidut kirkon jäsenet. Ehtooliskutsussa ei erotella sen enempää ja jokaisen ehtoollisvieraan on itse arvioitava tulonsa. Tiedäthän, että luterilaiseen kirkkoon voi liittyä myös sellainen, joka on aiemmin kuulunut esimerkiksi johonkin vapaiden suuntien yhteisöön.

        Samaa pätee luterilaisessa kirkossa myös kummeihin. Mikäli kummi on konfirmoitu kirkon jäsen, on hän pätevä kummi. Tervetuloa vaan kummin arvokkaaseen tehtävään, jos se on ajankohtaista.

        Antti-pappi


    • met ti nen

      Olen kiinnostunut kirkon kasteopista pinnallisesti, tiedollisella tasolla. Haluaisin tietää varsinkin tästä nykyisestä kevennetystä versiosta, onko siinä mitään logiikkaa, mutta vastauksia on vaikea saada.
      Perinteisessä, tunnustuskirjojen mukaisessa opissa kyllä on selvä logiikka: kastamattomat vauvat joutuvat helvettiin. Se on kammottavan sairas oppi, ja kun se on ihmisen, Lutherin luoma oppi, on järkyttävää että sen mukaan on uskottu ja toimittu.

      Mutta siis tämä nykyinen opin tulkinta, jonka mukaan kai useimmat uskovat. Se on lieventänyt asiaa niin, että eivät ihmiset voi tietää, kenet Jumala pelastaa ja kenet ei, mutta kastetut vauvat ilmeisestikin pelastuvat melko varmasti ellei varmasti. Se on melkein yhtä hirveä tulkinta kuin tuo edellinenkin, kun kyseessä on viattomat pienet lapset. Kuvottavinta on, että kastetta hehkutetaan, mitä kaikkea hyvää se lapselle antaa, vaan ei puhuta niistä lapsista, jotka ovat jääneet tuota "hyvää" vaille ja kuolleet kastamattomina. He ovat voineet joutua kadotuksen omiksi tai sitten ei, mitä välii.

      Jos Raamatussa olisi selvät perusteet pienten lasten kastamiselle, asia olisi toinen, mutta kun ei ole, vaan siellä on päinvastaista. Jeesus sanoi kastamattomista lapsista, että heidän kaltaistensa on Taivasten valtakunta.

      Lapsikastetta perustellaan mm. sillä, että alkukirkon aikana ihmisiä kastettiin perhekunnittain. Siinä on riittänyt yhden perheenjäsenen usko, ja muut on kastettu sen siivellä. Missä kohden Raamatussa sanotaan, että ihmisen voi kastaa toisen ihmisen uskon perusteella, häh? Sellaista siellä ei sanota, vaan kerrotaan vain että toimittiin sen ajatuksen mukaisesti. Ei ole Raamatussa ainoa kerta, kun kerrotaan kristittyjen haksahduksista. Tässä sitä haksahdusta ei edes huomattu itse.
      Siinä alettiin ilmeisesti ajatella, että kaste synnyttää automaattisesti ihmisessä uskon, niinkuin nytkin lapsikasteesta ajatellaan. Siinä ovat ihmiset ryhtyneet Jumalaksi. Ihmiset pitävät Jumalaa juoksupoikanaan ja päättävät, kenelle Jumalan täytyy antaa usko.

      Tunnen syvää inhoa kirkon kasteoppia kohtaan, ja se nousee aina välillä pintaan. Useimmiten se on piilossa, kun olen kiinnostunut asioista asioina. Mutta syvällä pinnan alla se aina on.

    • Kristillisopetettu

      On itsestään selvää että monet ajattelevat, kuten minäkin. Kasteen pitäisi tapahtua vasta aikuisuudessa.
      Perusteluina se, että ihmisen pitää tietää mihin on liittymässä.
      Perusteluna se että kirkolla ei ole enään merkitystä.
      Voimmeko keskustella aiheesta, jos yhteinen maailmankuva puuttuu?

    • kuunteleva_kirkko

      Baptisma, pohdintasi näkyi vasta nyt (jostain syystä) minulle. Mielestäni pohdit hienolla ja syvällisellä tavalla omaa uskonnollista elämääsi. Olen itsekin ollut ja olen vieläkin etsijä. Pappinakin tulee ajoittain epäilyjä ja kysymyksiä Jumalan ja kristinuskon suhteen. Ajoittain usko on voimakkaampaa ja ajoittain heikompaa. Sellaista näyttää olevan myös monen kristityn elämä eli kuvaamasi vaiheet kuuluvat minusta kristilliseen kilvoitteluun. Silloin, kun oma usko tuntuu heikolta tai lähes olemattomalta, kannattaa kuitenkin luottaa Jumalan hyvyyteen (olivatpa ajatukset millaisia tahansa). Itse yritän määritellä monia kirkon asioita opillisesti (etenkin puhuttaessa siitä, mitä raamattu kertoo), mutta Jumalalla on myös salattu puolensa, jonka vain Hän tietää. Uskon, että tulevassa elämässä tulemme kohtaamaan hyvän, armollisen ja oikeudenmukaisen Jumalan. Uskon myös, että Jumala siunaa ja rakastaa myös kaltaisiasi epäilijöitä ja etsijöitä. Kaikki totuutta etsivät ovat myös totuuden lähteen eli Jumalan ystäviä.

      met ti nen, olet oikeassa siinä, että kirkkolaki on osa Suomen lakia. Kirkkojärjestys on kuitenkin osa kirkkolainsäädäntöä. Näin ollen kyseessä on edelleen kirkkolainsäädännön edellytys, vaikka eduskunta ei hyväksykään suoraan kirkkojärjestystä.

      Kirkon käsityksen mukaan Jumala lahjoittaa kasteessa uskon (ei siis pelkän syntymän perusteella usko tule kirkon mukaan lapseen). Sen, mitä kastamattomille tapahtuu tietää tosiaan vain Jumala. Suurin syy siihen, että kirkko kastaa lapsia on Jeesuksen kaste- ja lähetyskäsky. Kastaessaan lapsia kirkko siis noudattaa Jeesuksen käskyä. Ymmärrän hyvin, että kasteeseen ja pelastukseen liittyvä pohdinta voi myös aiheuttaa ahdistuksen tai epäoikeudenmukaisuuden tunteita. Eikö Jumala pelastakaan kaikkia? Tätä pohdin myös itse paljon. Olen tullut omissa pohdinnoissani siihen tulokseen, että pelastuvatpa kaikki ihmiset tai vain osa, on hyvä, että meitä syntisiä ja itsekkäitä ihmisiä muistutetaan siitä, että pelastus ja Jumalan valtakunta ei ole mikään itsestäänselvyys. Loppupeleissä itsekin haluan nöyrtyä Jumalan edessä ja rukoilla sekä toivoa Hänelta armoa niin itselleni kuin muillekin.

      Hyvistä näkökulmista kiittäen,
      Jussi Koivisto

      • met ti nen

        Jussi, siitä ketjusta, jossa puhuit kirkkolainsäädännöstä ja jonka linkitit tänne, on poistettu jotain sen jälkeen, kun sen tiistaina luin. Minulla on muistikuva, että siinä oli sinulta viesti, jossa väitit että kastamatta jättäminen on vastoin lakia, mutta saatan muistaa väärin. Ainakin sieltä on poistettu jonkun sinulle osoittama vastaus, jonka nimimerkkinä oli "valehtelet", ja jossa oli vain linkki jonnekin. Siis tuo vastaus oli osoitettu viestiisi, jossa väitit kastamatta jättämisen olevan vastoin lakia/lainsäädäntöä. Oletko sinä itse poistanut sieltä jotakin?
        Joka tapauksessa, tekstistäsi sai sen käsityksen, että vedät lainsäädännön narusta, jos kirkkoon kuuluvat vanhemmat eivät halua kastattaa lastaan, ja että tuolla keinolla olet saanut heidät kastattamaan. Se on harhaanjohtamista, koska eiväthän ihmiset tiedä, että kysymys ei ole laista, vaan pelkästä säädöksestä, joka ei sido mihinkään. Sitoutuminen siihen on vapaaehtoista.

        Ymmärsit väärin, kun ilmeisesti luulit, että Jumalan teot ahdistavat minua. Ei minua suinkaan Jumalan teot ahdista, koska uskoni mukaan Jumala ottaa luokseen kaikki maailman pieninä lapsina kuolleet.
        Teidän ihmisten oppi minua ahdistaa, teidän, jotka uskotte kirkon kasteopin mukaisesti. Voin kuvitella, mitä epätoivoa se on aiheuttanut menneinä aikoina ihmisille, joiden lapset ovat kuolleet kastamattomina. Olla loppuelämänsä siinä hädässä, että minun lapseni osana on ikuinen helvetissä kituminen! Ja tuo vain siitä syystä, että Luther päätti poliittisista syistä tehdä kasteoppinsa sellaiseksi kuin teki. Tuosta Lutherin kasteoppinsa muotoilun syystä voisin antaa linkin, jos vain onnistuisin löytämään sen. Syy oli siis poliittinen eikä uskonnollinen.

        Olen aina uskonut, että lapset ovat Jumalan lapsia sikiämisestään saakka ja heillä on Jumalalta saatu lapsenusko. Olen luullut, että kirkkokin uskoo niin. Vasta noin vuosi sitten minulle selvisi, että ei kirkko niin uskokaan, vaan sillä on tuo kaamea kasteoppinsa. Se oli niin syvä järkytys, että olen miettinyt sen jälkeen, pitäisikö minun erota kirkosta.

        Jeesus ei varoittanut erikseen, että älkää sitten ryhtykö kastamaan pieniä lapsia, jotta he saisivat uskon, sillä se heillä jo on. Hän ei varoittanut, koska lapset päinvastoin työnnettiin pois aikuisten tieltä. Siitä Jeesus sanoi, että sallikaa noiden Taivaan valtakunnan kansalaisten tulla minun tyköni (oppia tietämään Jeesuksesta), koska lapset ja Jeesus elivät samassa Jumalan valtakunnassa.


      • βάπτισμα
        met ti nen kirjoitti:

        Jussi, siitä ketjusta, jossa puhuit kirkkolainsäädännöstä ja jonka linkitit tänne, on poistettu jotain sen jälkeen, kun sen tiistaina luin. Minulla on muistikuva, että siinä oli sinulta viesti, jossa väitit että kastamatta jättäminen on vastoin lakia, mutta saatan muistaa väärin. Ainakin sieltä on poistettu jonkun sinulle osoittama vastaus, jonka nimimerkkinä oli "valehtelet", ja jossa oli vain linkki jonnekin. Siis tuo vastaus oli osoitettu viestiisi, jossa väitit kastamatta jättämisen olevan vastoin lakia/lainsäädäntöä. Oletko sinä itse poistanut sieltä jotakin?
        Joka tapauksessa, tekstistäsi sai sen käsityksen, että vedät lainsäädännön narusta, jos kirkkoon kuuluvat vanhemmat eivät halua kastattaa lastaan, ja että tuolla keinolla olet saanut heidät kastattamaan. Se on harhaanjohtamista, koska eiväthän ihmiset tiedä, että kysymys ei ole laista, vaan pelkästä säädöksestä, joka ei sido mihinkään. Sitoutuminen siihen on vapaaehtoista.

        Ymmärsit väärin, kun ilmeisesti luulit, että Jumalan teot ahdistavat minua. Ei minua suinkaan Jumalan teot ahdista, koska uskoni mukaan Jumala ottaa luokseen kaikki maailman pieninä lapsina kuolleet.
        Teidän ihmisten oppi minua ahdistaa, teidän, jotka uskotte kirkon kasteopin mukaisesti. Voin kuvitella, mitä epätoivoa se on aiheuttanut menneinä aikoina ihmisille, joiden lapset ovat kuolleet kastamattomina. Olla loppuelämänsä siinä hädässä, että minun lapseni osana on ikuinen helvetissä kituminen! Ja tuo vain siitä syystä, että Luther päätti poliittisista syistä tehdä kasteoppinsa sellaiseksi kuin teki. Tuosta Lutherin kasteoppinsa muotoilun syystä voisin antaa linkin, jos vain onnistuisin löytämään sen. Syy oli siis poliittinen eikä uskonnollinen.

        Olen aina uskonut, että lapset ovat Jumalan lapsia sikiämisestään saakka ja heillä on Jumalalta saatu lapsenusko. Olen luullut, että kirkkokin uskoo niin. Vasta noin vuosi sitten minulle selvisi, että ei kirkko niin uskokaan, vaan sillä on tuo kaamea kasteoppinsa. Se oli niin syvä järkytys, että olen miettinyt sen jälkeen, pitäisikö minun erota kirkosta.

        Jeesus ei varoittanut erikseen, että älkää sitten ryhtykö kastamaan pieniä lapsia, jotta he saisivat uskon, sillä se heillä jo on. Hän ei varoittanut, koska lapset päinvastoin työnnettiin pois aikuisten tieltä. Siitä Jeesus sanoi, että sallikaa noiden Taivaan valtakunnan kansalaisten tulla minun tyköni (oppia tietämään Jeesuksesta), koska lapset ja Jeesus elivät samassa Jumalan valtakunnassa.

        Muistelen lukeneeni, että Augustinuksen mukaan olennaista on se, miten kasteeseen suhtautuu - torjuuko sen vai toivooko sitä. Siten, jos esim. lapsi tai katekumeeni menehtyy ennen kastetta, ei hänen pelastumisensa ole siitä kiinni.

        Tässä linkki Augustinuksen opetuksiin (englanniksi):

        http://www.newadvent.org/fathers/1408.htm

        Eero Huovinen on kirjoittanut kirjan "Fides infantium : Martti Lutherin käsitys lapsen uskosta". En ole lukenut sitä itse, mutta ehkä sieltä löytäisit vastauksia kysymyksiisi?


      • βάπτισμα
        met ti nen kirjoitti:

        Jussi, siitä ketjusta, jossa puhuit kirkkolainsäädännöstä ja jonka linkitit tänne, on poistettu jotain sen jälkeen, kun sen tiistaina luin. Minulla on muistikuva, että siinä oli sinulta viesti, jossa väitit että kastamatta jättäminen on vastoin lakia, mutta saatan muistaa väärin. Ainakin sieltä on poistettu jonkun sinulle osoittama vastaus, jonka nimimerkkinä oli "valehtelet", ja jossa oli vain linkki jonnekin. Siis tuo vastaus oli osoitettu viestiisi, jossa väitit kastamatta jättämisen olevan vastoin lakia/lainsäädäntöä. Oletko sinä itse poistanut sieltä jotakin?
        Joka tapauksessa, tekstistäsi sai sen käsityksen, että vedät lainsäädännön narusta, jos kirkkoon kuuluvat vanhemmat eivät halua kastattaa lastaan, ja että tuolla keinolla olet saanut heidät kastattamaan. Se on harhaanjohtamista, koska eiväthän ihmiset tiedä, että kysymys ei ole laista, vaan pelkästä säädöksestä, joka ei sido mihinkään. Sitoutuminen siihen on vapaaehtoista.

        Ymmärsit väärin, kun ilmeisesti luulit, että Jumalan teot ahdistavat minua. Ei minua suinkaan Jumalan teot ahdista, koska uskoni mukaan Jumala ottaa luokseen kaikki maailman pieninä lapsina kuolleet.
        Teidän ihmisten oppi minua ahdistaa, teidän, jotka uskotte kirkon kasteopin mukaisesti. Voin kuvitella, mitä epätoivoa se on aiheuttanut menneinä aikoina ihmisille, joiden lapset ovat kuolleet kastamattomina. Olla loppuelämänsä siinä hädässä, että minun lapseni osana on ikuinen helvetissä kituminen! Ja tuo vain siitä syystä, että Luther päätti poliittisista syistä tehdä kasteoppinsa sellaiseksi kuin teki. Tuosta Lutherin kasteoppinsa muotoilun syystä voisin antaa linkin, jos vain onnistuisin löytämään sen. Syy oli siis poliittinen eikä uskonnollinen.

        Olen aina uskonut, että lapset ovat Jumalan lapsia sikiämisestään saakka ja heillä on Jumalalta saatu lapsenusko. Olen luullut, että kirkkokin uskoo niin. Vasta noin vuosi sitten minulle selvisi, että ei kirkko niin uskokaan, vaan sillä on tuo kaamea kasteoppinsa. Se oli niin syvä järkytys, että olen miettinyt sen jälkeen, pitäisikö minun erota kirkosta.

        Jeesus ei varoittanut erikseen, että älkää sitten ryhtykö kastamaan pieniä lapsia, jotta he saisivat uskon, sillä se heillä jo on. Hän ei varoittanut, koska lapset päinvastoin työnnettiin pois aikuisten tieltä. Siitä Jeesus sanoi, että sallikaa noiden Taivaan valtakunnan kansalaisten tulla minun tyköni (oppia tietämään Jeesuksesta), koska lapset ja Jeesus elivät samassa Jumalan valtakunnassa.

        Tässä vielä toinen lainaus, joka toivottavasti selventää ajatuksiasi:

        "The consensus of opinion has always been that if a person dies a believer but lacks Baptism, he would not be condemned; for it might happen that a person is believer and, though desiring Baptism, is overtaken by a sudden death." (St. Louis XI:984, lainattu: Christian Dogmatics III, s. 281).

        (Teksti siis Martti Lutherilta)


      • βάπτισμα
        βάπτισμα kirjoitti:

        Tässä vielä toinen lainaus, joka toivottavasti selventää ajatuksiasi:

        "The consensus of opinion has always been that if a person dies a believer but lacks Baptism, he would not be condemned; for it might happen that a person is believer and, though desiring Baptism, is overtaken by a sudden death." (St. Louis XI:984, lainattu: Christian Dogmatics III, s. 281).

        (Teksti siis Martti Lutherilta)

        Lähde: Francis Pieper: Christian Dogmatics Volume 3


      • βάπτισμα
        βάπτισμα kirjoitti:

        Muistelen lukeneeni, että Augustinuksen mukaan olennaista on se, miten kasteeseen suhtautuu - torjuuko sen vai toivooko sitä. Siten, jos esim. lapsi tai katekumeeni menehtyy ennen kastetta, ei hänen pelastumisensa ole siitä kiinni.

        Tässä linkki Augustinuksen opetuksiin (englanniksi):

        http://www.newadvent.org/fathers/1408.htm

        Eero Huovinen on kirjoittanut kirjan "Fides infantium : Martti Lutherin käsitys lapsen uskosta". En ole lukenut sitä itse, mutta ehkä sieltä löytäisit vastauksia kysymyksiisi?

        "Contemptus sacramenti damnat, non privatio" eli sakramentin halveksunta tuo kadotuksen, ei sen puute (Augustinus).


      • met ti nen
        βάπτισμα kirjoitti:

        Muistelen lukeneeni, että Augustinuksen mukaan olennaista on se, miten kasteeseen suhtautuu - torjuuko sen vai toivooko sitä. Siten, jos esim. lapsi tai katekumeeni menehtyy ennen kastetta, ei hänen pelastumisensa ole siitä kiinni.

        Tässä linkki Augustinuksen opetuksiin (englanniksi):

        http://www.newadvent.org/fathers/1408.htm

        Eero Huovinen on kirjoittanut kirjan "Fides infantium : Martti Lutherin käsitys lapsen uskosta". En ole lukenut sitä itse, mutta ehkä sieltä löytäisit vastauksia kysymyksiisi?

        Babtisma, ei minulla ole mitään omaan uskooni liittyviä kysymyksiä:). Enkä tuossa viestissäni esittänyt muitakaan kysymyksiä.
        Kirkon nykyisen opin kasteesta haluaisin vain tuntea yksityiskohtaisemmin, jotta tietäisin, millainen se on. Siihen taas ei ole apua kirkkoisien teksteistä, koska nykyään useimpien näkemys kasteesta on nykyajan näkemys ja ns. lievennetty versio.

        Tuo Augustinuksen ajattelu kuten Lutherinkin ja vastaavien on ihmisoppia. Se ei perustu Raamattuun. Se on vain tuulesta temmattu väittämä, jotta saataisiin asia "siistimmäksi".
        Lukuisten Raamatun kohtien mukaan pelastukseen riittää pelkkä usko.


      • βάπτισμα
        met ti nen kirjoitti:

        Babtisma, ei minulla ole mitään omaan uskooni liittyviä kysymyksiä:). Enkä tuossa viestissäni esittänyt muitakaan kysymyksiä.
        Kirkon nykyisen opin kasteesta haluaisin vain tuntea yksityiskohtaisemmin, jotta tietäisin, millainen se on. Siihen taas ei ole apua kirkkoisien teksteistä, koska nykyään useimpien näkemys kasteesta on nykyajan näkemys ja ns. lievennetty versio.

        Tuo Augustinuksen ajattelu kuten Lutherinkin ja vastaavien on ihmisoppia. Se ei perustu Raamattuun. Se on vain tuulesta temmattu väittämä, jotta saataisiin asia "siistimmäksi".
        Lukuisten Raamatun kohtien mukaan pelastukseen riittää pelkkä usko.

        OK :)

        Veikkaan, että kirkon (virallinen) oppi kasteesta perustuu aika tarkasti mm. katekismuksen teksteihin, jotka jo onkin linkitetty. Eri asia sitten on, miten yksittäiset teologit tekstejä tulkitsevat. Painotuseroja voi löytyä ja mm. mahdollinen herätysliiketausta voi niihin vaikuttaa.

        Tässä vielä yksi linkki Lutherin kirjoituksiin:

        http://sley.fi/node/6968

        Kokonaan toinen luku on jo tuo Raamattu ja sen tulkinta. Luterilaisilla (protestanteilla) on usein sellainen käsitys, että Raamattu on se puhdas ja alkuperäinen totuus ja muu teologia sen jälkeen on ihmisoppia. Jos tarkkoja ollaan, niin Raamattu ei tietenkään ole syntynyt tyhjiössä, vaan siinä samassa Kirkossa, uskovien yhteisössä, jonka keskeltä myöhemmätkin tekstit ovat tulleet. Samoin Kirkko on ollut olemassa jo ennen ko. tekstien syntymistä.


      • met ti nen
        βάπτισμα kirjoitti:

        OK :)

        Veikkaan, että kirkon (virallinen) oppi kasteesta perustuu aika tarkasti mm. katekismuksen teksteihin, jotka jo onkin linkitetty. Eri asia sitten on, miten yksittäiset teologit tekstejä tulkitsevat. Painotuseroja voi löytyä ja mm. mahdollinen herätysliiketausta voi niihin vaikuttaa.

        Tässä vielä yksi linkki Lutherin kirjoituksiin:

        http://sley.fi/node/6968

        Kokonaan toinen luku on jo tuo Raamattu ja sen tulkinta. Luterilaisilla (protestanteilla) on usein sellainen käsitys, että Raamattu on se puhdas ja alkuperäinen totuus ja muu teologia sen jälkeen on ihmisoppia. Jos tarkkoja ollaan, niin Raamattu ei tietenkään ole syntynyt tyhjiössä, vaan siinä samassa Kirkossa, uskovien yhteisössä, jonka keskeltä myöhemmätkin tekstit ovat tulleet. Samoin Kirkko on ollut olemassa jo ennen ko. tekstien syntymistä.

        Noin on, että Raamattu on syntynyt kristittyjen yhteisössä, pitkälti "rikkinäisen puhelimen" tuotoksena ja inhimillisten ihmisten kirjoittamana ja kokoamana. Tuo inhimillinen ympäröi siinä Jumalan antamaa ilmoitusta Jumalan ja ihmisen suhteesta ja Kristuksen työstä. Se on se ainoa oppi, jolla on todellista merkitystä. Nämä muut opit ovat sitten yhdellä kristittyjen joukolla yhtä ja toisella toista. Itse uskon siihen, mihin oma sisin vastaa aamenta. Uskon, että se on Jumalan ääni ihmisen sisimmässä.

        Kun keskustellaan opeista, johonkin täytyy vedota, ja Raamattu on kaikkien kristittyjen uskon "peruskirja". Siksi vetoan siihen. Kristittyjen tulkintoja kun riittää sitten laidasta laitaan, ja joku Augustinus tai Luther ovat vain yksi tulkitsija muiden joukossa.


    • βάπτισμα

      Kiitos, Jussi, vastauksestasi.

      Laitan tähän englanninkielisiä linkkejä kasteeseen ja uudestisyntymiseen liittyen, jos jotakuta kiinnostaa. Tekstit ovat varhaisia kristillisiä kirjoituksia kirkkoisiltä:

      http://www.earlychristiandictionary.com/Baptism.html

      http://www.earlychristiandictionary.com/Newbirth.html

      http://www.theropps.com/papers/Winter1998/regeneration.htm

      Being baptized, we are illuminated; illuminated, we become sons; being made sons, we are made perfect; being made perfect, we are made immortal. "I," says He, "have said that you are gods, and all sons of the Highest." This work is variously called grace, and illumination, and perfection, and washing: washing, by which we cleanse away our sins; grace, by which the penalties accruing to transgressions are remitted; and illumination, by which that holy light of salvation is beheld, that is, by which we see God clearly. Clement of Alexandria (A.D. 195)

      http://www.logoslibrary.org/clement/instructor/106.html

    • jakeita

      Jumalan lapseudesta:

      Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. (Joh. 1:12)

      Kasteeseen liittyviä raamatunpaikkoja:

      Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois (Ap. t. 22:16)

      ...niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi _vedellä_ ja sanalla. (Ef. 5:25)

      Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. (Titus 3:5)

      Astukaamme sen tähden Jumalan eteen vilpittömin sydämin ja varmoina uskossamme, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla _vedellä_ pestynä. (Hepr. 10:22)

      Hän, Jeesus Kristus, on tullut veden ja veren kautta -- ei ainoastaan veden, vaan veden ja veren. (1. Joh. 5:6)

      Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5)

      Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. (1. Piet. 3:21)

    • kokemus_hakuinen

      Minusta olisi mukavampi, jos ev.lut. kirkossa olisi 2 kastetta. Ensimmäisen kasteen merkitys olisi siinä, että perhe jakaisi vanhemmuuden Jumalan kanssa ja toisen kasteen merkitys olisi siinä, että aikuinen pyytäisi samaa omasta puolestaan, luottaisi itsensä Jumalan käsiin ja tunnustaisi uskonsa.

      Uusitaanhan nykyisin avioliittolupauksiakin. Miksei kastettakin voitaisi uusia?

      Ei kasteen uusiminen tarkoita sitä, etteikö ensimmäinenkin kaste riittäisi. Sitä paitsi itse uskon, että pelkkä usko ilman kastettakin kantaa ja jopa rakkaus ja kaipaus ilman vahvaa ja selkeää uskoakin riittää. Kaste on vain sitä, että kun ihmisellä on usko, hän haluaa kohdata Jumalan kasteessa. Eikö olisi ihan reilua, että sen saisi kokea myös aikuisena, kun asiasta voisi jäädä myös itselle muistijälki.

      Kieltäytyisikö Jumala kastamasta kahdesti? Olisiko siitä Jumalalle liikaa vaivaa, jos hän kahdesti ihmiset kastaisi?

      Milloin ev. lut. kirkko alkaa antamaan uusintakasteita?

      • peruslutku

        Jumalan valtakunta on tarkoitettu lasten kaltaisille. Kristitty kulkee kasteelle Jeesuksen jalanjäljissä. Turha kastetta on sen enempää selitellä. Emme me Raamatun perusteella tiedä, mitä kasteessa tapahtuu. Kasteella käyminen on Jeesukseen luottamista. Ihmisteoista ja Jumalan teoista ei kannata kiistellä, sillä jokainen ihmisteko on viime kädessä Jumalan teko, jos Jumalan luomia kaikki olemme. Ja pitäähän meidän myöntää, että UT:ssä kaste oli pikemminkin aikuiskaste ja uskovien kaste kuin lapsikaste.


      • jissara

        Kannatan. Ja ne uusintakasteet pitäisi suorittaa aina virtaavassa luonnonvedessä ulkona kesällä heinäkuussä. Sitten se vasta tuntuisi oikealta kasteelta. Ei mitään pirskottamisia eikä uima-altaita tai ammeita. Sellainen kaste ei ole oikea kaste.


      • jakeita

        Tämä lienee vitsi, jonka tarkoitus on provosoida.

        Ajatus kahdesta kasteesta saman kirkkokunnan sisällä on absurdi. Kirkkokunnat, joissa yleisenä käytäntönä on ns. uskovien kaste, kastavat lapsena jo kastettuja sen vuoksi, että kastekäsitys, teologia sen taustalla, on erilainen ja siten lapsikastetta ei nähdä validina, ts. se ei ole toinen kaste vaan heidän näkemyksensä mukaan ainoa (todellinen) kaste. Jos lapsikaste nähdään validina, olisi järjetöntä ja Jumalan armon vähättelyä kastaa ihminen toisen kerran.

        Kaste ei ole mikään elämysjuttu, eikä sitä tehdä muistojen takia tai vanhemmuuden tueksi. Teologisessa mielessä ajatus kahdesta kasteesta on verrattavissa ajatukseen kahdesta synnytyksestä. Kasteessa uudestisynnytään Jumalan valtakuntaan ja saadaan Pyhä Henki.

        Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. (Gal. 3:27)

        Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän. (Room. 6:3-5)


    • oikeasti hei herätys

      Olisin toivonut, että näinkin isoon aiheeseen kuin kasteeseen oltaisiin kirkon puolesta paneuduttu syvemmin heti viikon teeman avauksessa. Olisiko saarnan mittainen tiivis tietopaketti ja alustus joltakin viikon aiheen asiantuntijalta liikaa vaadittu? Sellaisella avauksella voitaisiin aina lähteä liikkeelle. Avaaja voisi sitten käydä vastaamassa ihmisten keskusteluun viikon puolivälissä ja koostaa keskustelusta vielä tiivistelmän sunnuntai-illaksi - tiivistelmän siitä, mitä kirkko on keskusteluun antanut, ja siitä, mitä kirkko on keskustelusta saanut. Muut kuuntelevat_kirkkolaiset voisivat myös ottaa osaa keskusteluun viikon mittaan. Tämän viikon aihe on ollut suuri möykky, josta käytävä keskustelu on jäänyt jotenkin latteaksi, ja osin juuri siksi, että kirkko lähti liikkeelle aika kevein eväin.

      Kaste on jakanut kristikuntaa niin traagisella tavalla, että pitäisi kirkon edustajienkin kyetä keskustelemaan siitä muutoinkin kuin vanhoja fraaseja kehiin heittelemällä ilman pienintäkään ajatusta, että keskustelu voisi liikuttaa jokaista keskustelijaa (myös pappeja) kaivetuista poteroista edes hetkeksi muualle. Papit hoi, miksi Lutherista pitää pitää kiinni kuin Jumalasta? Eikö teillä ole omiakin ajatuksia? Ennen kaikkea, kun uudesti kastajien vainoja on nyt pyydetty anteeksi, eikö looginen merkki anteeksipyynnöstä olisi kutsu ehtoolliselle ja kutsu kummeiksi?

      Onko todellakin homokysymys ainoa asia, jossa papit uskaltavat tuoda julki oman kirkon virallista linjaa uhmaavan mielipiteensä? Luojan kiitos, minun lapseni on kastanut ELCA:n pastori Yhdysvalloissa. Hänellä oli selkärankaa hyväksyä helluntailainen ystäväni lapseni kummiksi ja kirjoittaa hänelle todistus kummiudesta. Hän oli luterilainen, muttei Lutherin orja. Ja tuosta homokysymyksestä sen verran, että tuen lämpimästi tasa-arvoista avioliittoa. Silti samanlaista siviilirohkeutta kuin homokysymyksessä, odotan kirkkoni työntekijöiltä ihan jokaisessa uskon kysymyksessä. Odotan papeilta rohekutta omakohtaisen uskonvapauden toteuttamiseen kirkon sisällä! Muutoin en yksinkertaisesti jaksa kuulua kirkkoon, joka on täynä seniilejä lampaita, jotka toistavat "kirkko sanoo xx ja me uskomme xx.

    • hui mikä aihe

      Minun painetussa vuoden 1992 Raamatussa lukee näin:

      "Markuksen evankeliumi päättyi alkuaan jakeeseen 16:8. Joku varhaiskristillinen kirjoittaja on täydentänyt evankelistan esitystä muualta tunnetulla, luotettavaksi katsotulla perimätiedolla."

      Painetuissa 1992 käännöksissä jakeet 9-20 on pistetty myös sulkujen sisään. Katsokaa vaikka omista 1992 käännökseen perustuvista Raamatuistanne, kaikissa niissäkin lukee samoin.

      Traagista luterilaisessa kasteopetuksessa on se, että opetus vetoaa Jeesuksen käskyyn Jumalan käskynä, ja tämä fundamenttikäsky onkin myöhemmin osoittautunut lisäykseksi vain Markuksen evankeliumiin.

      Kaste pelastuksen ehtona -opetus perustuu siis raamatulliselle hötölle.

      Miksi tästä ei puhuta?

      • met ti nen

        Kasteesta ei puhuta muutenkaan. Se on kirkon tarkasti varjeltu salaisuus. Näethän sinä, että vaikka siitä yritetään kysellä, vastauksia ei tule.
        Minäkin tiesin jo kaikenmaailman muita asioita kristinuskosta ja kirkosta, vaan en tiennyt, millainen kirkon kasteoppi oikeasti on. Sitä peitellään niin huolella.

        Tuo Jussi ei tajunnut, ettei täällä pidä tuoda esille kirkon tunnustuskirjojen mukaista oppia kasteesta. Ei pidä tuoda näytille kirkon julmaa irvistystä kaste-kiiltokuvan alta.
        Tässä kaste-teeman alla olisi pitänyt kiillottaa ja ihastella sitä kiiltokuvaa tyyliin voi miten onnellisia olemme, kun meillä on läpi elämän kantava kasteen armo.

        Jos kysyy, mitä hyötyä kasteesta on uskoa vailla olevalle kastetulle verrattuna uskoa vailla olevaan kastamattomaan, vastausta ei tule. Siihen ei vastannut Jussikaan. Vastausta ei tule, koska vastaus on, että ei mitään hyötyä.

        Kasteesta pitävät tiukasti kiinni nekin papit, jotka eivät usko Jeesukseen syntien sovittajana. Kasteesta he pitävät kiinni, vaikka eivät uskoisi enää edes Jumalaan. Kasteesta kun riippuu ihan liiaksi leipä ja kirkon valta.

        Kirkko on vaikeassa tilanteessa. Pitäisi pystyä samaan aikaan olemaan rehellinen ja säilyttämään kirkon yhteiskunnallinen asema. Mahdoton yhtälö? Siitä yritetään selvitä vaikenemalla kiusallisista asioista, mutta onko se viisas tie?


    • Mielenkiintoista on, että kaste herättää paljon intohimoja. Eikö se silloin osoita olevansa tärkeä ja merkityksellinen asia? Vierastan ajatusta pirunkasteesta. En ymmärrä tuollaista ajatuksenjuoksua.

      Lapsikasteeseen niinkuin aikuisen kasteeseenkin tulisi aina liittyä ns. kasteopetus eli perusopetus kristinuskon perusteista ikäkauteen sopivalla tavalla.

      Voin yrittää huomiseksi kaivaa kirkon historiaa kasteasiasta ja palata täällä siihen.

      Joku teistä viittasi täällä siihen, että salaamme Markuksen evankeiumin kokoonpanoa tai mahdollista lisäystä. Enkä sitä ei jatkuvasti tuoda esille, mutta ei kai se mitään salatiedettä ole. En ainakaan itse ole kokenut niin.

      Useammin viitataan puheissa Matteuksen evankeliumin kastekäskyyn Matt 28:18-20
      Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."
      http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.28.html

      Useimmille vanhemmille tärkeätä kastessa on, että lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, mutta ennen kaikkea, että lapsi siunataan elämän pituiselle matkalle.

      Ihminen, joka ei kuulu kirkkoon voi eläessään ilmaista lähimmilleen, että ei halua papin siunaavan heitä haudan lepoon. Kun pappi toimittaa siunauksen, on se aina kristillinen siunaus. Kysymme tätä tietoa vainajan toiveesta siunauskeskustelussa, siis keskustelussa ennen hautaan siunausta. Me joudumme luottamaan omaisen vakuutukseen, ettei vainajalla ollut mitään, sitä vastaan, että pappi siunaa. Itse ainakin kysyn asiaa aina.

      Tuula -.pappi

      • met ti nen

        "Mielenkiintoista on, että kaste herättää paljon intohimoja. Eikö se silloin osoita olevansa tärkeä ja merkityksellinen asia?"

        Itselleni kaste ei ole ollut koskaan tärkeä ja merkityksellinen asia, koska en ole tiennyt, että se kirkon opin mukaan sellainen on. Olen pitänyt sitä kauniina uskonnollisena tapana, jonka yhteydessä lapsi saa nimen ja liitetään kirkon jäseneksi.

        Kirkon opin tajuaminen on ollut minulle paha järkytys. Kirkko ei siis tuekaan syvän hengellisesti lapsen kastamattomana menettäneitä vanhempia ja muita läheisiä eikä raskaana olevia äitejä. Se ei pidäkään kohdussa kasvavaa lasta tai jo syntynyttä mutta kastamatonta pyhänä, Jumalan luota tulevana ja, jos hän kuolee, sinne palaavana. Ei, vaan päinvastoin se pitää häntä jonakin niin hirveänä, ettei sitä viitsi sanoa.
        Tuo on niin järkyttävän kauhea asia, etten edes yritä löytää sanoja sen ilmaisemiseen.

        No, kyllähän kirkko "tukee". Se tukee inhimillisellä tasolla, ja hengellisellä tasolla se usein lohduttaa, että emme me ihmiset voi tietää, kenet Jumala pelastaa ja kenet ei. On siinäkin "lohdutus", tarjota epätietoisuutta!
        Miten toisenlaista on, kun uskoo itsestäänselvästi, että jo kohdussa oleva lapsi on Jumalan oma, niinkuin olen aina itse uskonut ja luullut kirkonkin uskovan.
        Kirkko on vetänyt pyhän ja herkän asian omaan liejuunsa, ja siellä omassa liejussaan olkoon, hyi!


    • hui mikä aihe

      Kirkko opettaa yhä edelleen, että ihminen, jota ei ole kastettu, joutuu helvettiin. Tämä koskee myös vauvoja. OK, asiaa ei ehkä opettamalla opeteta, mutta virallinen oppi on sellainen. Miksi kirkon oppia ei korjata? TÄHÄN HALUAISN VASTAUKSEN. Miksi kirkon oppia ei korjata?

      Vääryydet herättävät intohimoja. Kasteopissa itsessään on vääryys. Kasteoppiin vedoten myös muita kristittyjä jaetaan susiin ja lampaisiin kirkossa.

      Kirkko sanoo, että kirkko olemme me, kirkon jäsenet. Kuinka sitten voi olla niin, että yksi mies voi päättää meidän puolestamme, mitä me ajattelemme kasteesta. Jos kirkko olemme me, niin silloin sellaiset asiat kuin oppi päätetään demokraattisesti kansalaiskeskustelulla ja yleisillä & yhtäläisillä vaaleilla ilman, että pappissäädyllä tai jopa iät ajat kuolleella Luthereilla on etuoikeus päättää siitä, kuinka me uskomme tänään.

      • 364732

        Saahan sitä uskoa mihin haluaa, mutta kirkon jäsenenä sitä odotetaan, että sitoutuu kirkon oppiin. Jos oppi päätettäisiin kansalaiskeskusteluilla ja äänestämällä niin aikamoinen sekametelisoppa olisi luvassa. Ei monella ole edes teologista tietämystä sen vertaa, että ymmärtäisi, mistä tarkalleen missäkin on kyse. Siinä sitä äänestettäisiin mutu-pohjalta korvasyyhyn mukaan. Ei oppi voi muuttua fiiliksien mukaan.

        Jos noita tässäkin ketjussa olevia linkkejä jaksaa lukea, tulee selväksi, että Luther/kirkko ei opeta yksioikoisesti niin, että kastamaton lapsi joutuu helvettiin. Se ei tarkoita, etteikö kaste olisi kirkon mukaan äärimmäisen tärkeä.


      • hui mikä aihe
        364732 kirjoitti:

        Saahan sitä uskoa mihin haluaa, mutta kirkon jäsenenä sitä odotetaan, että sitoutuu kirkon oppiin. Jos oppi päätettäisiin kansalaiskeskusteluilla ja äänestämällä niin aikamoinen sekametelisoppa olisi luvassa. Ei monella ole edes teologista tietämystä sen vertaa, että ymmärtäisi, mistä tarkalleen missäkin on kyse. Siinä sitä äänestettäisiin mutu-pohjalta korvasyyhyn mukaan. Ei oppi voi muuttua fiiliksien mukaan.

        Jos noita tässäkin ketjussa olevia linkkejä jaksaa lukea, tulee selväksi, että Luther/kirkko ei opeta yksioikoisesti niin, että kastamaton lapsi joutuu helvettiin. Se ei tarkoita, etteikö kaste olisi kirkon mukaan äärimmäisen tärkeä.

        Aika ristiriitaista. Uskoa saa miten haluaa, mutta kirkon jäsenten odotetaan sitoutuvan oppiin. Samaan aikaan kirkon jäsenillä ei mielestäsi ole teologista tietämystä siitä, mistä opissa on kyse. Kuinka voidaan odottaa, että sitoudutaan oppiin, jota ei edes tiedetä ja tunneta?

        Pitäisikö meidän melkein kaikkien erota kirkosta? Onko kirkko vain niille, jotka tietävät kirkon opin jokaisen kohdan piirun tarkasti, että voivat siihen tietoisesti sitoutua?

        Eiköhän kirkon tehtävä ole etsiä oppiaan yhdessä jäsentensä kanssa. Siitä etsittäessä ja keskusteltaessa ne opin perusteet ja näkökulmat sitten tutuiksi tulevat puolin ja toisin. Yksisuuntainen julistaminen ei ole tätä päivää.


      • 364732
        hui mikä aihe kirjoitti:

        Aika ristiriitaista. Uskoa saa miten haluaa, mutta kirkon jäsenten odotetaan sitoutuvan oppiin. Samaan aikaan kirkon jäsenillä ei mielestäsi ole teologista tietämystä siitä, mistä opissa on kyse. Kuinka voidaan odottaa, että sitoudutaan oppiin, jota ei edes tiedetä ja tunneta?

        Pitäisikö meidän melkein kaikkien erota kirkosta? Onko kirkko vain niille, jotka tietävät kirkon opin jokaisen kohdan piirun tarkasti, että voivat siihen tietoisesti sitoutua?

        Eiköhän kirkon tehtävä ole etsiä oppiaan yhdessä jäsentensä kanssa. Siitä etsittäessä ja keskusteltaessa ne opin perusteet ja näkökulmat sitten tutuiksi tulevat puolin ja toisin. Yksisuuntainen julistaminen ei ole tätä päivää.

        Kirkkoon kuuluakseen ei toki tarvitse tuntea kaikkia kirkon oppeja. Peruskohdat olisi silti hyvä osata ja vaikkapa tätäkin ketjua lukiessa tulee selväksi, että ihan niissä perusasioissakin on kirkon jäsenien keskuudessa suurta epätietoisuutta. Kirkkoa ei silti tulisi pyrkiä muuttamaan vain, jotta se sopisi omaan ajatteluun. Mielipiteitä kun on suunnilleen yhtä paljon kuin on ihmisiä - se olisi loputon suo. Ne paimenet ja opettajat on annettu ihan sitä varten, ettei lauman tarvitsi harhailla ja mennä minne oma nenä näyttää. Ilman muuta on tärkeää keskustella ja yksin ja yhdessä pohtia uskon perusteita, mutta kristillinen kirkko ei olisi pysynyt näinkään yhtenäisenä 2000 vuoden ajan, jos oppeja muutettaisiin sitä mukaa kun siltä alkaa tuntua.

        Veikkaisin, että suuri osa niistä, joille nämä opetukset tulevat yllätyksenä, ovat sellaisia, jotka käyvät kirkossa vain suurina juhlapyhinä, ristiäisissä, konfirmaatiossa, häissä ja hautajaisissa. Kirkossa on messuja joka viikko ja lisäksi raamattupiiriä ynnä muuta toimintaa, joissa se oppikin alkaisi ehkä avautua uudella tavalla.


      • hui mikä aihe
        364732 kirjoitti:

        Kirkkoon kuuluakseen ei toki tarvitse tuntea kaikkia kirkon oppeja. Peruskohdat olisi silti hyvä osata ja vaikkapa tätäkin ketjua lukiessa tulee selväksi, että ihan niissä perusasioissakin on kirkon jäsenien keskuudessa suurta epätietoisuutta. Kirkkoa ei silti tulisi pyrkiä muuttamaan vain, jotta se sopisi omaan ajatteluun. Mielipiteitä kun on suunnilleen yhtä paljon kuin on ihmisiä - se olisi loputon suo. Ne paimenet ja opettajat on annettu ihan sitä varten, ettei lauman tarvitsi harhailla ja mennä minne oma nenä näyttää. Ilman muuta on tärkeää keskustella ja yksin ja yhdessä pohtia uskon perusteita, mutta kristillinen kirkko ei olisi pysynyt näinkään yhtenäisenä 2000 vuoden ajan, jos oppeja muutettaisiin sitä mukaa kun siltä alkaa tuntua.

        Veikkaisin, että suuri osa niistä, joille nämä opetukset tulevat yllätyksenä, ovat sellaisia, jotka käyvät kirkossa vain suurina juhlapyhinä, ristiäisissä, konfirmaatiossa, häissä ja hautajaisissa. Kirkossa on messuja joka viikko ja lisäksi raamattupiiriä ynnä muuta toimintaa, joissa se oppikin alkaisi ehkä avautua uudella tavalla.

        Mutta kun kirkon oppi ei ole yllätys, vaan riippa, joka on hiertänyt aina ja jonka oikaisemista on odottanut vuosikymmenten ajan. Kun näkee, etteivät edes papit ympärillä usko kirkon oppiin, eikä sitä siltikään oikaista. Kun oppi on pelkkä tyhjyyttään koliseva tynnyri, ja silti sitä pidetään voimassa.

        Olen tavattoman surullinen, ettei kirkko kykene oikaisemaan itse itseään, ettei mikään uudistus nouse kirkon sisältä, vaan kaikki uudistuminen tapahtuu pakotettuna kirkon ulkopuolisten muutosten ja vaatimusten tähden. Kuka jaksaa kuulua kirkkoon, joka ei itse elä vaan on kuollut ajopuu?

        Ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen liittyvät opinkappaleet kirkossa kyllä muuttuvat. Siitä pitää ympäröivä yhteiskunta huolen, mutta kuka on kiinnostunut esimerkiksi kasteesta tai jostain muusta puhtaasti uskonnollisesta asiasta? Uskovaiset vain.
        Paineita ei siis ole odotettavissa eli uudistumistakaan ei ole odotettavissa. Mitäpä siinä pieni ihminen voi enää muuta tehdä kuin miettiä, miksi ylipäätään kuulun tällaiseen lafkaan, jonka usko on jähmettynyttä ja vuosisatoja sitten pienellä elitistisellä ja epädemokraattisella ukkoporukalla lukkoon lyötyä. Miksi meidän aikakautemme ihmisten pitäisi ottaa usko vastaan annettuna joiltakin kirkkoisiltä. Miksei kirkossa lueta Raamattua tämän päivän näkökulmista?


    • Tietysti on hyvä, jos kirkon jäsen tuntee kirkon oppia, mutta nykyään sitä ei "kuulustella" samalla tavoin, kuin joskus ennen muinoin. Kirkon jäsen voi olla, vaikka ei kaikkea tunne ja tiedä. Olleellisinta on uskoa Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanaan, että Hän on sovittanut Golgatalla sinun ja minun synnit.

      met ti nen minusta tuntuu oudolta ajatus, että ihminen, joka on vielä syntymätön tai jo syntynyt tulisi jostain muualta kuin Jumalan luota. Minun ymmärtääkseni Jumalan luova teko ei tapahdu vasta kasteessa. Alla oleva psalmi luetaan hyvin monessa kasteessa ja se kertoo ihan muuta eli juuri siitä Jumalan luomistyöstä.

      Ps 139: 13-16
      13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
      äitini kohdussa olet minut punonut.
      14 Minä olen ihme, suuri ihme,
      ja kiitän sinua siitä.
      Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
      minä tiedän sen.
      15 Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
      muotoni kuin syvällä maan alla,
      mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
      16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
      sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
      Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
      olivat kaikki päiväni jo luodut."

      Tiedän, että tuntuu oudolta ajatella, että pieni vauva olisi syntinen ja erossa Jumalasta, mutta näin ymmärrämme asiasta. Kyse ei ole lapsen yksittäisestä teosta, joita juuri ei vielä voi edes olla. Kyse on perussynnistä, kun ihminen paratiisissa joutui eroon Jumasta. Näin Hän kasteen liitossa saa uuden yhteyden ja osallisuuden Golgatalla tapahtuneeseen sovitukseen.

      Tuula -pappi

      • met ti nen

        Tiedän kyllä nykyään, miten uskotte, ja siksi tunnen vastenmielisyyttä kirkkoa kohtaan.

        Kun sanoin, että lapsi tulee Jumalan luota, tarkoitin, että hänen henkensä/sielunsa tulee Jumalan luota. Hän on Jumalalta saadussa puhtaassa lapsenuskossa ja Jumalan lapsi. Lapsenuskon takia perisynti ei tuomitse häntä.

        Teidän oppinne mukaan hänen henkensä/sielunsa ei tule Jumalan luota, koska hän on perisynnin alainen ja ilman uskoa, "synnissä siinnyt." Oppinne mukaan Jumala on antanut hänelle langenneen, Jumalasta erossa olevan hengen/sielun, toisin sanoen Jumala on luonut sellaista, mikä ei ole Hänen luonaan, yhteydessä Häneen. Pitäisikö sitä sanoa etätyöksi?


      • papin satu

        Paratiisi on satua.

        Ihminen on kehittynyt evoluutiossa, eikä evoluutioon kuulu mitään paratiisia.

        Tuula-pappi on kreationisti uskoessaan Jumalsta eroon joutumiseen paratiisissa.

        Vai onko papeilla niin heikko järki etteivät he ymmärrä paratiisin ja evoluution olevan yhteensovittamattomia?


      • met ti nen
        met ti nen kirjoitti:

        Tiedän kyllä nykyään, miten uskotte, ja siksi tunnen vastenmielisyyttä kirkkoa kohtaan.

        Kun sanoin, että lapsi tulee Jumalan luota, tarkoitin, että hänen henkensä/sielunsa tulee Jumalan luota. Hän on Jumalalta saadussa puhtaassa lapsenuskossa ja Jumalan lapsi. Lapsenuskon takia perisynti ei tuomitse häntä.

        Teidän oppinne mukaan hänen henkensä/sielunsa ei tule Jumalan luota, koska hän on perisynnin alainen ja ilman uskoa, "synnissä siinnyt." Oppinne mukaan Jumala on antanut hänelle langenneen, Jumalasta erossa olevan hengen/sielun, toisin sanoen Jumala on luonut sellaista, mikä ei ole Hänen luonaan, yhteydessä Häneen. Pitäisikö sitä sanoa etätyöksi?

        lisäys
        Jos uskoisin Saat*naan, sanoisin, että oppinne mukaan Jumala on luonut Saat*nalle lapsen. Miten sellainen olisi mahdollista?


      • Ö.Y. Lätti
        papin satu kirjoitti:

        Paratiisi on satua.

        Ihminen on kehittynyt evoluutiossa, eikä evoluutioon kuulu mitään paratiisia.

        Tuula-pappi on kreationisti uskoessaan Jumalsta eroon joutumiseen paratiisissa.

        Vai onko papeilla niin heikko järki etteivät he ymmärrä paratiisin ja evoluution olevan yhteensovittamattomia?

        Ei kai kukaan voi ottaa tosissaan kirkon palkkalistalla olevaa henkilöä, joka ei edes osaa kirjoittaa nimimerkkiiään suomen kielen oikeinkirjoitussääntöjen mukaan! Tuula -pappi, Tuula- pappi, Tuula - pappi, Tuula pappi... Vaan ei oikein eli Tuula-pappi. Ja pappeja koulutetaan yhteiskunnan ylläpitämissä yliopistoissa!


    • Selitykseni ei toki tarkoita, että hylkäisin evoluution. Minulle uskonnollinen, Jumalaan liittyvä seltys ei sulje pois evoluutioita.

      Minusta elämä ja usko ovat paljon monimutkaisempia, kuin me ihmiset äkkiseltään oivallamme ja voimme ymmärtää. Ja kaikkea maailman synnyn aamunkoitosta ei kai kukaan voi täysin ymmärtää.

      Tuula -pappi

      • Tuula- pappi

        Montako evoluutiota mielestäsi oikein on, koska kirjoitat sen monikossa?

        Muutenkin sinun kannattaisi mennä kipinkapin suomen kielen kurssille, että oppisit kirjoittamaan ilman alkeellisia kielioppivirheitä, kuten kuin-sanan erottaminen pilkulla.


      • vastaapa sitten

        Kuvitteletko tosissasi, että aivan ensimmäiset ihmissuvun edustajat elivät paratiisissa?

        Kuivtteltko tosissasi, että paratiisissa tapahtui jotakin, josta seurasi heidän jälkeläisilleenkin kadotukseen joutuminen kuoleman jälkeen? Mitähän se oli?


    • Evoluutio on jatkuvaa, katkeamatonta toimintaa.

      Minusta luomiskertomuksesta löytyy tietyt syyt. Se on olennaista. Suositten Tuomo Mannermaa jo vanhaa kirjaa: Kaksi rakkautta.

      Jokaisessa meissä on mahdollisuus pahaan ja hyvään. Kukaan ei ole tämän yläpuolella.

      Tuula -pappi

    • etsijästä luteril

      Kyllä on väki eksyksissä. Paavali viittaa moneen kertaan kansaan, joka ei käänny eikä sydämellään ymmärrä. Jussi-pappi selvensi ylempänä kasteen merkitystä tekstissä, jonka joka kappaleen kohdalla voin todeta, että kyllä, tietenkin näin. Aivotonta? Ehkä. Olen ilomielin ristin hulluuden varassa, 1. Kor 1 luku, enimmäkseen epäuskoinen, mutta Jumalalla taitaa näköjään olla luottoa tännepäin :)

      Huomaatteko noista viesteistä mitään muuta kuin rikkirepiviä syytöksiä ym. kirkon suuntaan? Aivan kuten kirkko kunnioittaa ihmisten tapoja uskoa ja esittää oman käsityksensä, niin pitäisi näiltä viisailta kommentoijilta löytyä kunnioituksen häivä keskustelukumppania kohtaan. Mitä tavoiteltavia ominaisuuksia ateismista on löytynyt tässä keskustelussa? Haukkuminen, hajoittava syyttäminen.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nesteen bensapumput pois, tilalle latausasemat

      Näin se maailma muuttuu, kun Suomessakin liikenneasemat lopettavat polttoaineiden myynnin ja tarjoavat enää sähköä autoi
      Maailman menoa
      197
      2033
    2. Mietin sinua nainen

      Ikävöin sinua enemmän kuin voin myntää. Ajattelin et laitan sinulle viestriä (kirjoitin jo puhelimeen viestin) Sitten
      Ikävä
      64
      1396
    3. Kyllä suoraan

      Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.
      Ikävä
      59
      1155
    4. Haluan sinua mies

      Saat minut kuumaksi.
      Ikävä
      64
      1086
    5. Voisitko nainen kertoa mulle

      Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun
      Suhteet
      153
      1042
    6. Härsilällä jännät paikat, saako hän 30 päiväsakkoa Rasmuksen tapauksesta

      Syyttäjä vaatii peräti kolmekymmentä päiväsakkoa Härsilälle, vaikka todistajan mukaan Rasmus aloitti nuhjaamisen, jossa
      Lapua
      85
      979
    7. Voitaisiinko harjoitella rakas

      Näiden tekoa? 👶👶👶👶👶👶
      Ikävä
      83
      847
    8. Nainen, viime aikoina olen itkenyt sinua yhä useammin

      Niin kuin juuri äsken. Aamulla näin myös unta sinusta. Koskin unessa hiuksia päälaellasi, ja pyytelin sitä heti anteeksi
      Ikävä
      54
      828
    9. Oisko jii-miehelle jollakin asiaa

      Jos vaikka on jäänyt joku asia sydämen päälle.
      Ikävä
      63
      765
    10. Ne alkaa aina yhdeltä

      jos mies et ole sattunut huomaamaan!
      Ikävä
      81
      749
    Aihe