Voi kumpa sillä sielunvihollisella olisi hiilihankohäntä ja sarvet päässä, silloin olisi helppo päättää ketä seuraa. Mutta kun ei ole. Päinvastoin sielunvihollinen esittäytyy kuin olisi Jumalan asialla.
Jeesus opettaa; Minä olen tie, totuus ja elämä. Kaiken mitä pyydätte Isältä minun nimessäni, sen te saatte.
Kirkko opettaa; Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, Kirkko on tie, totuus ja elämä.
Meillä on satoja nimiä joiden puoleen tulee kääntyä, jos haluatte saada rukouksenne Jumalan kuultavaksi.
Miksi Kirkon opetus poikkeaa täysin Jeesuksen opetuksesta? Kenen asialla Kirkko oikeasti on? Miksi Kirkko opettaa kääntymään jonkun muun kuin Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen puoleen?
Jeesus opettaa; Minä olen tie, totuus ja elämä. Kaiken mitä pyydätte Isältä minun nimessäni, sen te saatte.
Kirkko opettaa; Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, Kirkko on tie, totuus ja elämä.
Meillä on satoja nimiä joiden puoleen tulee kääntyä, jos haluatte saada rukouksenne Jumalan kuultavaksi.
Miksi Kirkon opetus poikkeaa täysin Jeesuksen opetuksesta? Kenen asialla Kirkko oikeasti on? Miksi Kirkko opettaa kääntymään jonkun muun kuin Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen puoleen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vielä renessanssin aikana Mooseksen päässä luultiin olevan sarvet, ja siksi myös Michelangelo laittoi sarvet Pietarin kirkossa olevan Mooseksen patsaaseen. Käsitys Mooseksen sarvista perustui pelkkään käännösvirheeseen, jota pidettiin totena useiden vuosisatojen ajan.
Hepreassa ei kirjoiteta vokaaleja, ja Vanhan testamentin hepreaa latinaksi kääntäessään kääntäjä oli käsittänyt valoa tai sädekehää tarkoittavan sanan sarviksi. Niinpä sarvet olivat totta siihen asti, kunnes virhe satojen vuosien kuluttua huomattiin.
Mitä muita käännösvirheitä siellä lieneekään?
Lainaus:
Kirkko opettaa; Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, Kirkko on tie, totuus ja elämä.
Meillä on satoja nimiä joiden puoleen tulee kääntyä, jos haluatte saada rukouksenne Jumalan kuultavaksi.
Taasko niitä satoja välikappaleiksi tarvitaan. ?
Opi tiedostamaan oma sisäinen haarukkahäntäsi, ei siihen muuta keinoa ole.Kaikesta taistelusta huolimatta se aina huiskuttelee häntäänsä päivittäin.
Pan (muinaiskreikaksi Πάν) oli kreikkalaisessa mytologiassa arkadialainen metsän, laidunten, paimenten, karjan ja hedelmällisyyden jumala. Yleensä hänet on kuvattu pukinsarviseksi ja -kavioiseksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pan
Minusta tämä Pan on oikein viehättävä olento, ja olen sitä mieltä, että kaikkiin vastaaviin kreikkalaisen mytologian jumalhahmoihin pitäisi tutustua paljon enemmän.
Aivan oikea tupsuhäntäinen ja sarvellinen elukka on pahkasika, jota suosittelen myös kovasti.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pahkasika
Pahkasika on aika omituisen näköinen, mutta ei sinänsä mitenkään paha eläin. Se on sian sukua ja sillä on kaksi sarvennysää ja lisäksi vielä kaksi paria ulkonevia syöksyhampaita.
Toki pahkasikaa saa varoa, jos sellainen tulee vastaan.
Mutta nyt olinkin jo aivan unohtamassa kaikkein tavallisimman sarvellisen tupsuhännän. Lehmä on nimittäin varsinkin suomalaisten mieleen, ja monet eivät voisi kuvitellakaan elämää ilman lehmää ja sen lempeää katsetta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nauta
Lehmä on oikeasti naaraspuolinen nauta, ja sen kanssa pitää olla aika varovainen, varsinkin jos se ei ole aivan kesy. Niin monet viattomat ihmiset ovat joutuneet hengenvaaraan tai jopa kuolleet tämän suuren märehtijän hyökkäyksen kohteeksi jouduttuaan.
Tupsuhäntiä pitää siis varoa, ainakin joskus.!
Niin varsinkin seurakunnissa.Ei ole kivaa jos vastaan juoksee muutama satakiloinen lehmäeläin jolla on lehmän hermot varsinkaan jos itsellä ei ole.Naispuoliset naudat saattavat olla rasittavia toisinaan, vai mitä?
Pahkasika taas on meilläkin hyllyssä.Sieltä löytyy mainioita erilaisia hautajaistraditioita puhumattakaan rippileireistä.
Itse en ota mielelläni kantaa lähimmäisiini lehminä, enkä myöskään kommentoi heidän hermojansa varsinkaan näin yleisesti luettavassa medisassa.
Enemmän olen ollut varuillani ylensyöneiden karjujen suhteen, no onhan heidänkin saparossaan jonkinlainen tupsu.
Niin ja tosiaankin meidän pitää keskittyä lähinnä näihin sorkkajalkaisiin eläimiin, jos sitä kautta selviäisi myös jotain kaikkein perimmäisimmistä kysymyksistä.
Tässä yhteydessä voin vielä kertoa, etten ole sillä tavalla innostunut naudoistakaan, että haluaisin syödä niiden lihaa - ainakaan usein - ja minun puolestani lehmä saa pitää myös maitonsa ja imettää sen vasikoilleen.
Tupsuhäntiä pitää si, taisi juuri näin verrata.
Olen kuullut muiltakin pahkasian pitämisestä kirjahyllyssä, ja kokeilin minä sitäkin kerran ihan pienellä elikkä siis varsin nuorella pahkasialla.
Mutta ei siitä mitään tullut. Se on hyvin epäkäytännöllinen, pysyy huonosti hyllyssä ja yrittää kaikin keinoin päästä lattialle, ja sitten se vuotaa ja on muutenkin aika epäsiisti. En siis suosittele kenellekään.