Tämä poika on jo 19vuotias. Kun hän oli lapsi hän oli luonani joka viikonloppu. Hänen vanhempansa ovat hyvin toimeentulevia "kunnon kansalaisia".
Kun hän tuli murrosikään hän kiinnostui gooteista. Tänään hän ei mene armeijaan kun on saanut kasvatettua mustan tukan josta ei luovu.
Hän on sortunut kokeilemaan huumeita.
Pojastani hän toivoo samanlaista"menevää miestä"kuin itse on. Hänellä ei ole työtä.
Kuitenkin hän on puhunut äidilleni ja minulle kuinka hän on huolissaan pojastani kun hän on niin "epäsosiaalinen", ja istuu koneella eikä oikein ymmärrä kun hänelle sanotaan että ei poikani aivan yksinäinenkään ole.
Pojallani oli aiemmin paljonkin kavereita. Nykyisin tämä kummipoikani "on vienyt"nämä kaverit ja hänen vuokseen poikani on joutunut kärsimään.
Kerran kummipoika tuli luokseni ja kännissä kuten tavallista. Hän yritti käännyttää minua uskoon.
Vein hänet keskukseen, jossa oli entisiä uskonystäviäni.
Hänelle kerrottiin nuorisotoiminnasta, mutta kummipoikaani ei kiinnostanutkaan.
Hän haluaa uskoa yksin.
Oikea motivaatio hänellä taisi olla käännyttää minut, sillä hän säälii minua ja pitää vanhana akkana, jota voisi vähän Jumala auttaa.
Hän ei enään puhu minulle kuten pienenä poikana teki.
Hän haluaa aina jutella vain mieheni kanssa. Kun hän soittaakin hän pyytää miestäni puhelimeen.
Hän käyttää minun perhettä ja äitiäni hyväksi.
Hän sopii poikani kaverin kanssa tänne tulon, ilmoittaa pojalle joka kertoo meille.
Hän asuu pääkaupungissa ja me pienessä taajamassa.
Viimekin viikonloppuna hän tuli, heitti kassin nurkkaan ja lähti poikani kavereiden kanssa ryyppäämään.
Poikani jäi aivan yksin koneelle, kun ei voi alaikäisenä juoda.
Sitten hän tuli poliisiautolla neljän aikaan aamuyöstä ja vaati päästä yöksi äidilleni.
Putkaan joutui sillä kertaa.
SEuraavana päivänä hän soitti meille, ja kysyi saako tulla yöksi.
Annettiin lupa.
Hän saapuikin sitten jälleen neljältä aamuyöstä, ja meni nukkumaan, nukkui puolille päivin, söi jääkaappimme tyhjäksi, kävi suihkussa.
Haukkui äitini"hänellä ei ole muuta elämää..."mikä ei ole totta.
Haukkui poikani epäsosiaaliseksi jota ei saa mukaan ryyppäämään millään.
Kävi kusella ja suihkussa ja sitten poikani kaveri hänelle soittikin ja hän lähti.
Hän ei välitä lapsuuden ystävästään:pojastani, vie häneltä kaverit.
Ei minusta, ei miehestäni, hän käyttää aina vain hyväksi.
Hän on tottunut siihen että häntä passataan. Hän on oppinut luottamaan kaikkiin, jopa huumediilereihin.
Teenkö oikein jos sanon kummipojalle että jos hän ei tule tapaamaan muita kuin poikani kaveria niin pojan kaveri hankkikoon hänelle yösijan?
Kys."poikani kaverin"vanhemmat syyttävät kummipoikaani siitä että hän on tuhonnut heidän poikansa elämän.
Tämä on tuonut hänelle, uskovaisen pojalle huumeita.
En näkisi enään kummipoikaani koskaan.
Samalla suojelisin poikaani, teenkö oikein kun "hylkään"?
Ja joo.. rukouspyyntöä..
Kun hän tuli murrosikään hän kiinnostui gooteista. Tänään hän ei mene armeijaan kun on saanut kasvatettua mustan tukan josta ei luovu.
Hän on sortunut kokeilemaan huumeita.
Pojastani hän toivoo samanlaista"menevää miestä"kuin itse on. Hänellä ei ole työtä.
Kuitenkin hän on puhunut äidilleni ja minulle kuinka hän on huolissaan pojastani kun hän on niin "epäsosiaalinen", ja istuu koneella eikä oikein ymmärrä kun hänelle sanotaan että ei poikani aivan yksinäinenkään ole.
Pojallani oli aiemmin paljonkin kavereita. Nykyisin tämä kummipoikani "on vienyt"nämä kaverit ja hänen vuokseen poikani on joutunut kärsimään.
Kerran kummipoika tuli luokseni ja kännissä kuten tavallista. Hän yritti käännyttää minua uskoon.
Vein hänet keskukseen, jossa oli entisiä uskonystäviäni.
Hänelle kerrottiin nuorisotoiminnasta, mutta kummipoikaani ei kiinnostanutkaan.
Hän haluaa uskoa yksin.
Oikea motivaatio hänellä taisi olla käännyttää minut, sillä hän säälii minua ja pitää vanhana akkana, jota voisi vähän Jumala auttaa.
Hän ei enään puhu minulle kuten pienenä poikana teki.
Hän haluaa aina jutella vain mieheni kanssa. Kun hän soittaakin hän pyytää miestäni puhelimeen.
Hän käyttää minun perhettä ja äitiäni hyväksi.
Hän sopii poikani kaverin kanssa tänne tulon, ilmoittaa pojalle joka kertoo meille.
Hän asuu pääkaupungissa ja me pienessä taajamassa.
Viimekin viikonloppuna hän tuli, heitti kassin nurkkaan ja lähti poikani kavereiden kanssa ryyppäämään.
Poikani jäi aivan yksin koneelle, kun ei voi alaikäisenä juoda.
Sitten hän tuli poliisiautolla neljän aikaan aamuyöstä ja vaati päästä yöksi äidilleni.
Putkaan joutui sillä kertaa.
SEuraavana päivänä hän soitti meille, ja kysyi saako tulla yöksi.
Annettiin lupa.
Hän saapuikin sitten jälleen neljältä aamuyöstä, ja meni nukkumaan, nukkui puolille päivin, söi jääkaappimme tyhjäksi, kävi suihkussa.
Haukkui äitini"hänellä ei ole muuta elämää..."mikä ei ole totta.
Haukkui poikani epäsosiaaliseksi jota ei saa mukaan ryyppäämään millään.
Kävi kusella ja suihkussa ja sitten poikani kaveri hänelle soittikin ja hän lähti.
Hän ei välitä lapsuuden ystävästään:pojastani, vie häneltä kaverit.
Ei minusta, ei miehestäni, hän käyttää aina vain hyväksi.
Hän on tottunut siihen että häntä passataan. Hän on oppinut luottamaan kaikkiin, jopa huumediilereihin.
Teenkö oikein jos sanon kummipojalle että jos hän ei tule tapaamaan muita kuin poikani kaveria niin pojan kaveri hankkikoon hänelle yösijan?
Kys."poikani kaverin"vanhemmat syyttävät kummipoikaani siitä että hän on tuhonnut heidän poikansa elämän.
Tämä on tuonut hänelle, uskovaisen pojalle huumeita.
En näkisi enään kummipoikaani koskaan.
Samalla suojelisin poikaani, teenkö oikein kun "hylkään"?
Ja joo.. rukouspyyntöä..
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vaikea on tilanteesi ja myöskin kysymyksesi, enkä uskalla vain suoralta kädeltä antaa oikein mitään ohjetta, eikä minulla toki ole ammatillista tieto taitoakaan siihen.
Mutta sellaisen neuvottelun itsesi kanssa voisit tehdä, että kysyt ja mietit, mahdollistatko Sinä tämän kumipoikasi huonoa elämää sillä, että hän saa tulla, mennä ja olla kodissasi, niin kuin itse parhaaksi näkee?
Annatko kummitätinä hyvää esimerkkiä ja ohjaatko häntä oikeaan suuntaan sillä, että mahdollistat hänelle tällaisen käyttäytymisen.
Me niin usein oletamme alkoholin, huumeiden käytön ja huonojen elämäntapojen mahdollistamisen olevan rakkautta, joka onkin tuon "oletetun rakkauden" kohteemme itsensä tuhoamisen mahdollistamista, l. olemmekin hänen apunaan tuhoamassa hänen elämäänsä.
RAKKAUS ON RAJOJA!
RAJAT OVAT = KURI!
KURI ON = OIKEAAN OHJAAMISTA!
Josko näitä pohtimalla pääsisit edes pieneen alkuun sotkuisen lankavyyhtisi selvittämisessä?
Muistan rukouksin ja pyydetään Herralta, että Hän antaa viisautta tehdä oikeita ratkaisuja ja myöskin voimaa niiden toteuttamisessa.
Potkua kunnolla beepuolelle tuollaiselle hampparille olkoot totta tai tarua koko ähellys.
sano että painuu niin kauaks kuin pikitetä piisaa. siinä on kummittelua sopivasti joutoveelulle.
Haha..
Hänelle on sanottu että hän ei saa tulla äidilleni humalassa.
Väillä hän rikkoo kieltoa, ja joutuu ulos jolloin hän tulee meille. Jos me emme päästäisi häntä sisään, hän jäisi ulos moneksi tunniksi keskellä yötä.
Nyt on mitta vain tullut täyteen. Ja olen päättänyt että en välitä siitä että hän joutuu olemaan kylmässä tuntitolkulla yksin. En päästä häntä sisälle silti.
Olemme päättäneet äidin kanssa ettemme ota häntä enään palveltavaksi.
Silloin katkeaisi hänen ja pojan kaverin välitkin.
Hän ei voisi enään tulla tänne taaajamaan jossa asumme.
En näkisi häntä enään koskaan, eikä poikani.
Sydäntä viiltää.
Rakastan häntä kaikesta huolimatta, olihan hän meillä lapsena niin usein.
jos teet selvät rajat tiettäväksi eli jos hän ei muuta tapojaan saa lähteä. Ei ole pakko hyyssätä ja huolehtia aikuisesta ihmisestä, vaan hänen on opittava ottamaan vastuu itsestään. Sinulla on vastuu omasta alaikäisestä pojastasi. Toisten syytöksistä sinun ei tarvitse välittää. Rukous onkin ainut asia jolla asioihin voi vaikuttaa.
Kummipoikani näkee poikani jonakin epäsosiaalisena nörttinä, kun on itse vienyt tämän kaverit omiin ryyppytouhuihinsa.
Ja nyt on huumeetkin mukana.
Pelottaa ihan että poikani lähtee mukaan, hän ei niissä kuvioissa kestäisi, herkkä poika kun on.
Ainoa vaihtoehto on ollut jäädä yksin kotiin, kun entiset kaverit kummipoikani kanssa "pitävät hauskaa".
Rukoilen ettei tämä kavereiden hylkääminen satu häntä liiaksi.
uusia ystäviä.
Kiitos rukoillaan.
Painosta, pelottele ja uhkaile häntä. Kyllä se usko sillä palautuu.
Tuloksena vois olla se että hän luopuu huumeista ja alkoholista ja etsii itselleen työtä.
Mielummin huumeet ja alkoholi kuin mielikuvitusystävä.
Ole ylpeä. Poikasi on tullut järkiinsä.
Nuorissa on tulevaisuus. Taikausko on katoavaa.
Siis kummipoikani alunperin käännytti minua.
Minun poikani se vain istuu koneella eikä tiedä jumalasta eikä ihmisistä mitään.
Alan todella kyllästyä tähän tilanteeseen.
Töissä onko? Opiskeleeko? Työtön kortistossa?
Työtönhän tuo. Asustelee adhd-säätiön talossa tuetusti.
Ei mene armeijaan kun joutuisi luopumaan mustasta pitkästä takkutukastaan.
Sanoi että on hakenut kokkikouluun, ja jättänyt soittopyynnön heille mutta eivät sitten ole soittaneet.
LSD:tä kokeillut, ja varmaan muutakin huumetta.
Ai että suututtaa miten kohtelee poikaani, pitää häntä jonain kummajaisena kun ei ole niin"menevä mies"kun hän itse.
Hän ei tiedä että olen suuttunut. Pitää minua kilttinä mammana joka tekee hänelle"hyvää ruokaa". Hän syö aina hirveän paljon, ja silti homomaisen hintelä musta lepakko.
Tässä tilanteessa sinä mahdollistat kummipojan päihdekäyttäytymisen. Jos hän ei pääse kotiin jos on juonut, niin hän on juomatta. Siinä kohden hänellä on valinnan paikka. Hän saa tulla, jos käyttäytyy, jos ei käyttäydy, ei saa tulla. Noin nuori etsii vielä rajoja, ja jos rajoja ei löydy, kierre jatkuu. Aikuinenkaan ei voi sekä juoda että viettää normaalielämää. Ei kannata siis totuttaa häntä siihen, vaan antaa hänen huomata mahdollisimman ajoissa, mitä kaikkea hän jää paitsi jos jatkaa.
Aikuisten kunnioittaminen on ehdoton sääntö. Jos hän nauttii teidän huolenpidostanne, hänen tulee kodella teitä kunnioittavasti. Siinä ei saa joustaa.
Alaikäinen poika ei ole epäsosiaalinen jos elää tavanomaista nuoren elämää, on koneella ja muutaman kaverin kanssa. Paljon sosiaalisempi on sinun poikasi, joka osaa noudattaa yhteiskunnan rajoja, kuin sellainen kummipoika joka juo, vie kaverit, haukkuu tukiperheensä, ei mene armeijaan eikä töihin. Kukaan ei elätä itseään sosiaalisella päihteidenkäytöllä. Sosiaalisuus on sitä, että osaa käyttäytyä soveliaasti.
Teet myös kaikille läheisillesi, äidillesi, pojallesi, pojan kavereille ja heidän vanhemmilleen palveluksen jos et enää hoivaa 19 kummipoikaa. Päihteidenkäytöllä hän on osoittanut astuneensa aikuisten maailmaan, siis kantakoon myös aikuisuuden velvoitteet.
Tiedän että on vaikea nähdä nykyinen tilanne kun takana on pitkä historia kummipojan kanssa. Jos hän luoksesi tulisi ventovieras samalla tavalla käyttäytyvä, miten suhtautuisit. Se voi auttaa miettimään missä oikeasti mennään. Kertomasi perusteella vaikuttaa myös siltä, että on kuse yksipuolisesta välittämisestä, ja hänen puoleltaan lähinnä hyväksikäytöstä. Löydä itsestäsi luja rakkaus. Kerro että välität, ja toimit hänen parhaakseen. Kerro että ovet on auki näillä ehdoilla, muulloin ei.
Näin toimiessasi autat häntä näkemään mistä elämässä oikeasti on kyse, ja on toivoa että hän pääsee jaloilleen. Rukoile hänen puolestaan, ja kaikin tavoin pidä erossa pojastasi. Kummipojallesi on kehittynyt päihdenuorelle tyypillinen kyky maanitella ihmiset toimimaan tahtonsa mukaisesti. Kyse on väsytystaistelusta, ja poikasi ei ole välttämättä kyllin vahva vastustamaan.
Kiitos, sinun kirjoituksesi vähän auttoi huomaamaan millaisessa vaarassa poikanikin on jos annan tämän jatkua.
Hän on jo monta vuotta jatkanut tätä.
Kiitos viestistäsi.
Tämä nuorella ei ole asita hyvin. Kyllä hänelle rajat pitää laittaa: Ja onko hänen esimerkki sitten hyvä pojallenekaan. En ole äiti ja ei ole kasvatuskokemusta. En kyllä tukisi höösäämällä nuoren käytöstä. San tälle miehelle, että rakasat häntä, mutta et hyväksy hänen tuhoavaa elämäntapaansa.
Voimme rukoilla, että pojan elämässä tapahtuu muutos.
Kiitos viestistäsi.
Hän on kuitenkin "vain" kummipoika, ja sinulla on ensisijaisesti vastuu omasta pojastasi. Mikä tahansa mikä uhkaa oman poikasi hyvinvointia, joutuu väistymään. Se on äidin velvollisuus.
Jos tilanne jatkuu, poikasi kokee itsensä toisarvoiseksi, ja se on todella väärin. Katso, että asetat aina hänet ykkössijalle. Ei ole kyse kummipojan, sinun, eikä muidenkaan tunteista, vaan poikasi hyvinvoinnista. Alaikäisen ympäristössä ei kaivata juomista, huumeita eikä yöllisiä vierailuja.
Niin tärkeä kun uskonasiat onkin, tätä asiaa ei kannata hengellistää, eikä miettiä että pitäisi olla jotenkin kiltti. Äidit eivät aina ole kilttejä, vaan suojelevat omia lapsiaan kuin naarasleijona!
Kummipojallakin on vanhemmat, he kantakoon vastuun omasta nuorestaan tässä vaiheessa!
Olet oikeassa.
"Kummipojallakin on vanhemmat, he kantakoon vastuun omasta nuorestaan tässä vaiheessa!"
Isänsä käy salillä poikansa kanssa, mitäpä muutakaan hän voisi. Äitiin on viileämmät välit.
Ymmärsin tässä että jos odotan vielä poikani voi joutua kärsimään.
Hänelle on annettava porttikielto, hän on niin monta kertaa tullut humalassa vaikka on kielletty.
Sitten en enää tapaa häntä, eikä poikani myöskään.
Se luopuminen kestää.
Kuten jo kerroin tämä kummipoikani oli kaikki viikonloput lapsena meillä.
Se on meillä luopumisen paikka.
Kun teet päätöksesi, on varmasti hyvä jutella oman pojan kanssa ja purkaa vähän tuota oman pojan kokemusta. Sanoit että poikasi on herkkä ja tilanne on jatkunut kauan, ja siitä on saattanut jäädä jotain katkeruutta. Auta häntä anteeksiantoon niin että pyydät anteeksi sitä että niin kauan jaksoit katsella kummipoikaa ja toivoa parasta. Niin hänellä on tilaisuus purkaa mahdolliset taakkansa, eikä asia jää aikuisuuteen vaivaamaan. Selitä myös että et kummipoikaa hylkää, vaan haluat rauhoittaa kotielämän ja toivottavasti se auttaa poikasi lisäksi myös kummipoikaa.
Teette säästyneillä ruokarahoilla jotain kivaa yhdessä?
Toivon että uskallat astua määrätietoisesti uuteen. Kummipoika ei lakkaa olemasta kummipoika eikä tähän kukaan kuole. Voitte edelleen tavata, mutta sinun perheesi ehdoilla.
Asiasta on tänään keskusteltu pojan kanssa. Että jos hän poikani kaveria tulee vain tapaamaan niin poikani kaverin kanssa saa järjestellä yöpaikkansa.
Tämä pojan kaveri on ollut kuvioissa ala-asteen ekasta luokasta lähtien, kun he kävivät yhdessä adventistien ylläpitämää koulua.
Tämä poika nyt on eksynyt väärään seuraan, ja kuvioihin ovat tulleet alkoholi, tupakka ja kannabis.
Kummipoikani näitä miehelleni on kertonut, kun kuvittelee mieheni ymmärtävän, sillä hän oli nuorena aika hulivili ja on muistellut tätä kummipojan kuullen.....
Tässä tämä kuvio kokonaisuudessaan.
Päätös on nyt tehty. Hän ei pääse äitini kotiin, ei poikani kaverin uskovaiseen kotiin - ja nyt ei meillekkään.
Poikani ymmärsi puheestani vain sen että pelkään huumeita, ja kiittelin häntä kun hän ei ole lähtenyt mukaan.
Kiitos teille vastanneille.
Kun sai näitä tässä purkaa tuli aika huojentunut olo, mutta vähän kyynelkin silmään.
Hyvä päätös! Olen oikein iloinen puolestasi ja rukoilen sinulle voimia asian kanssa. Jätetään kummipoika Jumalan hyvän huolenpidon kannateltavaksi. Ja koko sinun perheellesi siunausta toipumiseen. Äläkä kuuntele omantunnon syytöksiä, teet tässä asiassa nyt ihan oikein:)
Sari. Tehtäväsi äitinä on huolehtia ensisijaisesti omasta lapsestasi/lapsistasi. Muuta neuvoa en osaa antaa.
Poikani on jo sen ikäinen(17v.)jossa kaverien merkitys on suuri.
Toivottavasti ne kaveritkin siitä palautuu takaisin parempaan seuraan:) ja äiti on tärkeä aina, vaikka eri ikäisenä eri tavalla tärkeä.
Kavereita hänellä on, nämä lähimmät nyt vähän aiheuttavat huolta.
Kysymys: jos tuo kummipoika olisikin kummityttö, niin olisitko samalla tavalla "hyyssännyt"? jos tyttö olisi juonut, vienyt poikasi kaverit, käyttänyt huumeita ja ehkä siinä jonkinlainen irstailukin olisi tullut mukaan? Olisitko kummi
tytölle hyväksynyt samanlaisen vapauden kuin kummipojalle?
Nuoruuteen kuuluu erilaiset kokeilut. Kuitenkin kun huumeet tulevat mukaan niin aikuisen on syytä miettiä ollaanko menty liian pitkälle. Oli kyseessä sitten poika tai tyttö.