Miksi suomessa ei voi nostaa joukkokannetta niin kun esimerkiksi yhdysvalloissa? Mielestäni meitä tavallisii kuluttajii johdetaan harhaan ja suorastaan valehdellaan päin naamaa sunnuntaisin kun papit kiipeävät sinne pönttöönsä.Jos ei ole todisteita niin silloin ei myöskään saisi puhua ja harhauttaa näin kuluttajii.Jos minä lähettäisin laskun asiakkaalle antamatta mitään vastinetta sille niin se on mielestäni harhauttamista ja hyvän tavan vastaista.Parhaillaanki varmaan papit miettii ja näpyttelee sunnuntaisaarnoja samalla ajatellen ,mitenkä niitä taas höynäyttäisin.Joskus kuulee juttuja kun vanhuksille on kiertävä imurikauppias myyny sadan euron pölynimurin tuhannen euron hinnalla,tosin niillä sentään on kotimyynnin myyntiasiakirjat kunnossa useimmiten.Sellasii voisi harkita kaikille NS. uskontoo kauppaavat ja jotka kiertelevät kylillä vanhuksii kiusaamassa.Tai toinen vaihtoehto olisi että VAIN pyydettäessä voisi saapua toisten kotiin omia oppejaan tyrkyttään.
suomeenki joukkokanne mahdollisuus
"imurikauppiaat"
7209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On asioita joissa "mainospuheilla ei ole vastinetta" on asian luonteen vuoksi yleensä/usein subjektiivinen mielipide, joka (yhtä usein/lähes yhtä usein) perustuu henkilön omiin oikeisiin/vääriin tulkintoihin ja ennakko-oletuksiin.
Oikeatkin tulkinnat (esim. "uskontoa käytetään vain omien intressien ja valtapyrkimysten ajamiseen") koskettavat ehkä vain osaa asiakokonaisuudesta, jolloin virhe on siinä että yhtä osa-aluetta koskettavan tosiasian perusteella leimataan kokonaisuus...
Esim. jos näkemys on että George Bush käyttää uskontoa omien intressien ajamiseen, näkemys saattaa hyvinkin olla tosi, mutta tästä ei voi vetää johtopäätöstä, että kristinusko on aina ja vain keino manipuloida ja hallita, ja että kristinuskon termeillä (mm. armo, vanhurskauttaminen) ei ole mitään muuta tosiasiallista sisältöä kuin se, minkä valtaapitävät ja kirkkohallitukset niille kulloinkin antavat.
Tällainen johtopäätös tietenkin VOIDAAN tehdä. Mutta pitäisikö minun silloin vaatia että nämä tällaisen "totuuden" kauppaajat, jotka subjektiivisten ja ennakko-olettamuksiin perustuvien näkemystensä perusteella tahtovat mitätöidä kristinuskon sanomaa, pitäisi asettaa mielipiteenilmaisukieltoon ja rajoittaa heidän sananvapautta, koska heidän ajamansa näkemys kristillisyydestä ei vastaa totuutta?
Mielestäni sellainen käytös ei pohjaudu kristillisyyteen. Asiahan on niin että todellinen sananvapaus, kuten länsimainen lainsäädäntö muutenkin, pohjautuu paljolti kristillisiin arvoihin, joihin kuuluu valinnanvapaus, myöskin oikeus itse asioita vertailemalla tehdä johtopäätöksiä ja puhua niistä.
Itänaapurissamme on läheinen esimerkki siitä mihin "uskonto on ooppiumia ja Jumalaa ei tarvita, koska Jumala on vain ihmisen keksintöä ja harhaa" -ajattelu äärimmäisyyteen vietynä johtaa, kun henkilökohtainen usko ja sen ilmaukset kriminalisoidaan.
Tätäkö nimimerkki "imurikauppiaat" nyt on ajamassa?
>> Parhaillaankin papit varmaan miettii ja näpyttelee, jne. >>
Saman voisi kääntää muotoon:
"Parhaillaankin ne, joiden mielestä kristinusko on vain ihmisten manipuloimista, petosta ja itsepetosta, miettivät kuinka voisivat esittää asiansa taitavin sanankääntein niin että sunnuntaisaarnoja pitävät papit näyttäytyisivät mahdollisimman epäedullisessa valossa..."
Asioilla on siis kaksi puolta.
Hyvää kritiikkiä syntyy yleensä vain siellä missä on kylliksi rehellisyyttä ja pyrkimystä asiakokonaisuuksien hahmottamiseen, eli myöskin omien ennakko-oletusten vaikutuksen huomioon ottamista ja itsekritiikkiä. :)
Omalla kohdallani ainakaan "kuluttajaa" ei ole johdettu harhaan. Olen saanut sen mitä on luvattu.
Ateistin tai kristinuskolle vastakkaisen jumalanäkemyksen omaavan mielestä näin ei tietenkään voi olla, siksi hänen täytyy selittää että kokemukseni "olen saanut sen, mitä on luvattu" on väärää tulkintaa ja manipulaation tulosta. No niin, tietenkin se on sitä ( hänen mielestään ) koska Jumalaa ei ( hänen mielestään ) ole: ei varsinkaan kristillisen näkemyksen mukaista Jumalaa.
Väitteeni on tämä:
1) Jeesus on todellinen Vapahtaja
2) Hänet voi todellisella tavalla, henkilökohtaisesti, kohdata Vapahtajana, jolloin syntyy persoonallinen suhde Jumalaan
3) Kristinuskon todellinen olemus ei ole vain uskomista jollakin tavalla, siis tietyn uskomisrakennelman omaksumista, vaan henkilökohtainen suhde Jumalaan siinä armossa, jonka anteeksiantamus Kristuksessa avaa
4) Jos Jeesus on todellinen Vapahtaja, Hän sekä kykenee että HALUAA ilmaista itsensä ja totuuden evankeliumista ihmiselle
5) Siksi Hän puhuttelee ja kutsuu ihmistä "ristin luo", nöyrtymään, siis tunnustamaan ihmisen rajallisuus todellisuuden edessä, jotta syntyisi halu kohdata ja löytää Jumala juuri sellaisena kuin Hän on; siis myös: mahdollisesti kristinuskon esittämänä Vapahtajana, jos kristillisyys ja Raamatun sanoma on totta
6) Niille, jotka nöyrtyvät tunnustamaan oman rajallisuutensa ja ovat valmiit ottamaan Jeesuksen vastaan Vapahtajana, kun tämä asia heille henkilökohtaisen etsinnän kautta on tullut selväksi ja on tultu henkilökohtaisen valinnan paikalle, Hän antaa kaiken sen, minkä on luvannutkin
7) Jeesus tuo sisäisen vapauden, rauhan ja ilon
Nämä asiat olen kokenut todeksi kohdallani.
Tietenkin on "imurikauppiaita" jotka OIKEASTI painostavat eli kiusaavat, on julistajia joiden näkemys Jumalasta on vinksahtanut jne.
En suinkaan hyväksy kaikkea mitä saarnapöntöstä esitetään, eikä minun kristittynä tarvitsekaan hyväksyä.
Kristillisen seurakunnan ensisijainen tavoite ei ole kiinnittää ihmistä seurakuntaan ja sitoa häntä omiin rakennelmiinsa, vaan julistaa Jeesusta Kristusta, jotta ihminen yhä enemmän kiintyisi Häneen ja tulisi tuntemaan sen ainoan, jossa on tosi vapaus ja jota seurakunta on kutsuttu julistamaan. Kun tämä toimii seurakunnassa, silloin seurakunta yleensä toimii hyvin ja toteuttaa kutsumustaan oikeassa hengessä.
Silti olemme toki epätäydellisiä ja seurakunnan keskelläkin tapahtuu virheitä, mutta jos sisimmässämme on todellinen suhde Jumalaan, niin Jeesuksen täydellisyys (ei oma täydellisyytemme) vaikuttaa muuttumista ja parantumista - sielläkin missä ihmisen oma raadollisuus uhkaa kristillisen vapauden toteutumista.
Jeesus Kristus on se Hyvä Paimen.
P.S.
En ole koskaan saarnaa valmistaessani miettinyt kuinkahan saisin kuulijoita taas petetyksi.
:))
P.S. II
Kritiikki ja vastaväitteiden esittäminen kuuluu dialogiin, jos tämä vapaus kielletään jommalta kummalta osapuolelta, tuloksena on monologi. Yksinpuhelu, johon ei edes kaivata vastauksia, koska kaikki on ennalta lukkoonlyöty ja vain minun hyväksymieni näkemysten esittäminen on sallittua.
Jossain ääritilanteissa voisin hyväksyä tämän, kun on selkeästi osoitettavissa että henkilökohtainen uskonnon- ja uskonvapaus johtaa henkeä ja terveyttä uhkaaviin, siis OIKEASTI uhkaaviin käytösmalleihin, esim. rituaalimurhat.
begin " Esim. jos näkemys on että George Bush käyttää uskontoa omien intressien ajamiseen, näkemys saattaa hyvinkin olla tosi, mutta tästä ei voi vetää johtopäätöstä, että kristinusko on aina ja vain keino manipuloida ja hallita, ja että kristinuskon termeillä (mm. armo, vanhurskauttaminen) ei ole mitään muuta tosiasiallista sisältöä kuin se, minkä valtaapitävät ja kirkkohallitukset niille kulloinkin antavat. " end.
- Eipä kukaan ole G.Bushia tosissaan kerettiläiseksi sanonut... :-)
Olisiko ongelma siinä että opissa on liian monta tapaa tulkita "oikein tai väärin" ja siksi oppi lakkaa olemasta oppi??
-se muistuttaa enemmän USA:laista oikeutta jossa voittaa levein hymy, puhetyyli ja pankkitili.
-Tässä käytetään keinona mahdollismman suuria tunnelatauksia.
ymmärrä, mitä entinen neuvostoliitto tähän uskontojuttuun liittyy, varsinkin, kun lausahduksesi:
>>Itänaapurissamme on läheinen esimerkki siitä mihin "uskonto on ooppiumia ja Jumalaa ei tarvita, koska Jumala on vain ihmisen keksintöä ja harhaa" -ajattelu äärimmäisyyteen vietynä johtaa, kun henkilökohtainen usko ja sen ilmaukset kriminalisoidaan.
Millainen on millainen
omalaatuinen kysymys
kuusenneulasten havina,
apea
surumielinen tai haikea
huokaus, rakastetun kasvot, silta
sellainen, aamuhämärän valossa
tämä:
Nukahdanko vielä
ehkä sittenkin
pelkkä toteamus ilman haaveilevaa odotusta
Jokaisessa mielessä
täyttymys
Olisiko ongelma siinä että opissa on liian monta tapaa tulkita...
Kristillisen opin ydin ei ole opillinen rakennelma, vaan Persoona, jonka yhteydessä on pelastus. Tai sitten ei ole.
Jos ei ole, on ihan sama minkälaisia oppeja tai tulkintoja opista väännetään, koska peruslähtökohta on olematon, itsessään tyhjä. Silloin kristinuskon "perusta" olisi vain rakennetussa todellisuudessa, joka taas on riippuvainen rakentajien eli vääntäjien mielestä.
Minulle Jeesus Kristus on todellinen, olemassaoleva persoona, pelastus Hänen yhteydessään on totta. Se, että Hän kuoli sovittaen syntimme ja näin Jumala avasi konkreettisesti tien yhteyteensä ja että tämä voidaan kokea ja elää todeksi, on totta.
Kristinuskon esittämä väittämä Jumalan rakkaudesta pitää siis paikkansa.
Näin ollen ei ole kyse siitä että pitäisi rakentaa oppi jossa olisi mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan toisistaan poikkeavia tulkintamahdollisuuksia, ja sitten voitaisiin sanoa: no niin, tässä nyt on oikea oppi.
Oikea oppi on se mikä se on. Siihen ei myöskään vaikuta ihmisten hymyt tai hymyilemättömyys, ei puhetyylit eikä pankkitilit ja niiden saldot.
Puhetyyleillä voidaan saada kannattajia ihmisten opeille, mutta ei välttämättä Kristukselle, joka on ainoan todellisen kristillisyyden perusta ja sen ydin.
Niinpä Paavali antaakin hyvän ohjeen kristityille:
"Silmät luotuina uskon alkajaan ja sen täyttäjään, Kristukseen..."
Kristillinen usko ei ole pohjimmiltaan jonkin uskomista, järjellisesti, ei jotakin uskottelua, joka perustuisi ihmisen pohdintaan ja sen tuloksiin. Usko, raamatullisessa mielessä, on suhde, jonka Pyhä Henki eli Jumala itse synnyttää. Meidän puoleltamme se on antautumista tuohon suhteeseen, eli Jeesuksen vastaanottamista Vapahtajana hyväksyen sen että Hän on sovittanut syntimme ja että Hänessä saamme anteeksiantamuksen ja armon.
Ne, jotka kieltävät tämän mahdollisuuden, näkevät tietenkin uskonnon vain tietynlaisena pelinä ja pelailuna, puhuvat leveistä hymyistä jne., mutta sehän on vain yksi selitysmalli, yksi tulkinta.
Todellisuuden edessä olisi hyvä olla nöyrä.
Kas, kun todellisuus on se mikä se on, tulkinnoistamme huolimatta...
"Sydäntäs ei kukaan täällä
käskemällä auki saa,
siksi uskallan vain pyytää
Golgatalle katsomaan..."
lauloi Outi Terho.
:)))
Murtsi-67 = Uitettu Koira tässä taas, tervehdys.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Pappien sunnuntaivalehtelu kuten muukaan valehtelu ei ole oikein. Nythän on paljon sellaisia pappeja kuten A. Kylliäinen, jotka saarnaavat "kaikki taivaaseen" ym.
Se ei siis ole oikein.
Kaikkea hyvää sinulle!
ateistinen polyfonia on myös
(jumalansydän itkevä
300 gr
kuivaa paperia
humanistinen kannanotto
350 gr)
uskonnollista kakofoniaa!
näin se, missä ei ole elämää
elävöitetään
että ne, jotka elävät
tai ainakin
luulevat elävänsä, voisivat sanoa
että se on
elävää itsessään
jaa! mutta irroitapa se
niistä, jotka luulevat, ja kysy
viekkain ilmein, tietävästi
mitä se nyt on -
ei mitään, niinhän?
mistä sen tiedät, kun tämä
ei-mitään, jollaiseksi sen luulet,
on ajatuksesi
sidoksissa sinuun, ja näin ollen
riippuvainen sinusta
joka luulet
ajatusten vaihtoarvo?
sisällyksetön idealismi, tai
paperin vaihtoarvo
kirjat, joissa on tekstiä, painavat
yhtä paljon kuin
tyhjät
arkit
joissa on kaikki maailman sanat
(tämä sinun on helppo osoittaa vääräksi)
arvon vaihto, verbalistiikka
(dadaismi)
10 000 kg = ei mitään
todellisuuden edessä
vain sillä mikä saa arvonsa todellisesta käsin
on arvo,
siksi määrittely ei muuta
mitään,
mutta meidän, jotka määrittelemme, asenteemme
todellisuuteen, muuttaa kaiken:
näiden keskellä sydämemme
(ja sanojen lipuessa ohi)
se, mistä puhuttiin, jää paperin
pinnalle, sanojen tekemänä
kun taas se, mistä luultiin puhuttavan
edelleen on, paperin tuolla puolen
(koskettaako ihminen toista)
pakeneeko toista koskettaessaan itseään?
puhun nyt vaihteeksi rakkaudesta,
on rakastunut koskettamisen, kosketettavana
olemisen ja koskettajana olemisen, kokemukseen
ja sen tähden kadottaa rakkauden
heräsin,
huomasin istuvani kuusen juurella,
olin nukahtanut hetkeksi
kysyin
pakeneeko itseään koskettaessaan toista?
neulaset kasvoillani hymyilivät
sanoessani näin, nouse ja kiirehdi läpi puiston
(en toki tahtoisi myöhästyä junasta)