Kuuntelin radiota ja siellä kerrottiin Suomen Linnan historiasta. Kiinnitin huomiota siihen, että kun ortodoksisuus hävitettiin Suomen Linnasta, samalla hävitettiin kaikki koristeellisuus "luterilaisen ihanteen mukaisesti". Miten paljon tämä koristeellisuus-aspekti eroaa näiden kahden välillä? Mistä erot johtuvat?
Koristeellisuus ort-ev.lut
Tietämätön
10910
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tota syitä on monia. Sanon nyt muutaman. Reformaatio 1500- luvulla oli vastaliikkeenä katolisen kirkon korkeakirkollisuudelle ja maallistuneisuudelle. Liika kirkon koristelu koettiin korkeakirkolliseksi hapatukseksi, jossa Sana ei kunnolla tule esille ja pysty vaikuttamaan. Eli karu kirkkotila antoi reformaattoreiden mielestä Jumalan sanalle enemmän painoarvoa. Katolista kirkkoa arvosteltiin että se keskittyy enemmän koreiluun ja kaavoihin kuin Jumalan sanan kuulemiseen ja henkilökohtaiseen uskoon.
Eiköhän tässä tullut hiukan vastausta näin opiskelijapohjalta vasta tosin....
Kysymys on liturgis-esteettinen.
Minulla on sellainen käsitys, etteivät Martti Luther ja hänen kumppaninsa olleet kiinnostuneet liturgiikasta, vaan pitivät kirkollista estetiikkaa paavillisena hömppänä. Vielä pitemmälle mentiin pietistisellä 1600-luvulla jolloin esimerkiksi useimpien Suomen luterilaisten (ex-katolisten) kirkkojen kauniit seinämaalaukset peitettiin valkoisella laastilla.
Toisaalta, 1700-luvun luterilaiset puukirkot ovat täynnä mitä kauneinta talonpoikaista estetiikkaa.
Vastaan tietenkin myös ortodoksisen perinteen näkökulmasta. Kirkko ei ole mikä tahansa rakennus, eikä sen koristelu vain ylimääräinen lisäys. Kirkkorakennus on ihmisen käsitys siitä, miltä näyttää paratiisissa, taivaan esikartano ja Jumalan asuinsija maan päällä. Pyhien ihmisten kuvat ovat muistutuksena siitä, että myös taivas on läsnä. Siksi kirkot koristellaan niin kauniisti kuin on mahdollista. Liturgiset esineet eivät ole käytössä vain koristeina vaan jokaisella niistä on myös käytännöllinen tehtävänsä. Tämä tulisi muistaa silloinkin, kun kirkkoa kritisoidaan sen koristeellisuudesta. Kermakakun alla on ihan oikeaa ravintoa, se on vain etsittävä esiin kerman alta : )
Suomenlinnan kirkon alkuperäisen asun ja 'uuden' ero on niin huikea, että olisi ollut parempi purkaa koko kirkko ja rakentaa uusi tilalle. Nykyinen kirkko on vain kalpea aavistus alkuperäisen kauniin tilalla.
Lähtökohdista olen samaa mieltä Ambon kanssa. Eli että Viaporin katedraali on menettänyt paljon alkuperäistä loistoaan. Purkamisen sijaan olisi olemassa parempi vaihtoehto: samat tahot, jotka kirkon tärväsivät, voisivat kustantaa kirkon korjauksen alkuperäiseen asuunsa. Käsittääkseni vastuu on Suomen valtion ja kyseessä symbolisesti hyvin tärkeä asia, joka kertoo valtion asenteista ja arvostuksista. On Suomenmaassa turhempiakin pytinkejä tehty.
...muitakin ent. ortodoksi nyk. luterilaisia kirkkoja Suomenmaasta! Ainakin Riihimäellä varuskunnan pyhättö...Mikään ei kai estäisi pitämästä niissä ortodoksisia palveluja silloin tällöin - kuin muistutukseksi kirkkorakennuksen alkuperästä?!?
Hämeenlinnan kirjastossa
Lahden ortodoksinen varuskuntakirkko taitaa nykyään toimia sotilaskotina, ainakaan se ei ole kirkko.
Yhden sellaisenkin tapauksen tiedän, että ortodoksinen kirkko on palautettu alkuperäiseen käyttöönsä, nimittäin Kouvolan Pyhän Ristin kirkko (sekin entinen varuskuntakirkko). Se toimi luterilaisena kirkkona kunnes Kouvolaan valmistui uusi luterilainen kirkko, ja vanha kirkko palautettiin ortodoksiselle kirkolle.
Täällä mainitut esimerkit kuuluvat surullisimpaan lukuun Suomen kirkkohistoriassa.
Tietääkseni esitetyt tiedot pitävät myös paikkansa eli nykyisessäkin Suomessa on joukko entisiä ortodoksisia kirkkoja, joita nyt käytetään joko luterilaisena kirkkona tai ihan muussa tarkoituksessakin. Ehkä hämmentävin on Lahden Hennalan kasarmialueen kirkko, joka todellakin palvelee nyt sotilaskotina. Tunnetuin näistä turmelluista temppeleistä taitaa olla edellä jo mainittu Suomenlinnan eli Viaporin katedraali. Täällä mainittujen lisäksi ainakin Savonlinnassa ja Lappeenrannassa entinen ortodoksinen kirkko palvelee nyt luterilaisena kirkkona. Erittäin lukuisa on myös niiden kirkkojen joukko, jotka ovat suoranaisesti rapistuneet hoidon puutteessa ja jotka on sittemmin täysin hävitetty. Näistä tunnetuin lienee Hyrylän varuskunnan kirkko, joka purettiin maan tasalle vuonna 1959. Nyt sen paikalla sijaitsee kerrostalo.
Kaikkia mainittuja kirkkoja (Savonlinnan kirkkoa lukuun ottamatta) yhdistää eräs seikka. Ne ovat olleet venäläisiä sotilaskirkkoja ja rakennetut siis alunperin varuskuntien yhteyteen ja tarpeisiin. Keisarillisella Venäjällä kirkko oli erottamaton osa kaikkea valtion toimintaa, niin myös sotilaiden sielunhoidossa. Juuri varuskunnat antoivat Suomessa 1800-luvulla monessa kaupungissa alkusysäyksen ortodoksisen seurakunnan perustamiseen.
Kun Suomi itsenäistyi, sotilaskirkkojen katsottiin varuskunnissa sijaitsevina kuuluvan suoranaisesti Suomen valtion omistukseen, ei suinkaan seurakunnille. Tässä kohden tapahtui monia väärinkäsityksiäkin, kuten Tampereen ortodoksisen kirkon esimerkki osoittaa (vuoden ajan suljettuna valtion toimesta, pidetty virheellisesti sotilaskirkkona). Hämeenlinnassa
komea sotilaskirkko häväistiin ja muutettiin muihin tarkoituksiin sillä perusteella, että ortodokseilla oli jo yksi kirkko, mitä he kahdella tekisivät!? Myös muut julkisissa laitoksissa, lähinnä Helsingissä toimineet kirkot
purettiin, tämän kohtalon kokivat esimerkiksi
Keisarillisen palatsin (nyk.Presidentinlinna) ja
kenraalikuvernöörin palatsin (nyk. Valtioneuvoston juhlahuoneisto) kirkot. Ensin mainitun esineistö on sentään tallessa ja on nyt Museoviraston omaisuutta ja varastoituna.
On syytä kysyä, miksi kaikki tämä tapahtui. Syy on kiihkokansallinen politiikka. Nuoressa Suomessa kaikki venäläisyyteen viittaava koettiin
kielteiseksi ja sen merkkejä koetettiin hävittää, koska nämä merkit nähtiin sortovallan symboleina. Tässä vandalismissa unohtui täysin, että ortodoksisuus on universaali kristinuskon haara ja että jo 1800-luvun lopulta lähtien oli Karjalassa määrätietoisesti rakennettu suomalaista ortodoksista kirkkoa.
On suuri tragedia ja kansallinen häpeä, että tässä keskustelussa mainitut kirkot on tärvelty.
Kun arvioimme itärajan takana Neuvostovallan aikana tapahtunutta kirkkojen rappiota, tulee muistaa ettei meillä suomalaisillakaan ole tässä asiassa täysin puhtaat paperit.
Tiettyä yhtäläisyyttä Neuvostoliittoon verrattuna ei kieltämättä voi välttyä näkemästä. Siellähän oli juuri hyvin tyypillistä, että kirkoista tehtiin elokuvataettereja, kirjastoja, tehtaita, ravintoloita ja muita maallisia julkisia rakennuksia. Nyt niitä ollaan sitten vähitellen palautettu kirkolliseen käyttöön. Ja osa tietysti sielläkin tuhottiin täysin.
Yksi niitä tummempia sivuja Suomen valtion historiassa...
Niin luterilainen kun olenkin. Mikäli muistan oikein, "uskon puhdistuksessakin" oli tiettyjä ylilyöntejä. Minusta niistäkin pitäisi puhua aivan avoimesti.