Jumalaa ei ole olemassa
Ateismia ei ole olemassa
Ateistia ei ole olemassa
Teistiä ei ole olemassa
Kokeilkaapa joskus katsella tätä olemassaoloa ilman käsitteitä. Niin, ettette nimeä kaikkea mitä näette. Katsokaa vain toista ihmistä, kukkaa tai puuta sellaisena kuin se on. Ilman nimeämistä, ilman kommentteja, ilman arviointia.
Saatat hämmästyä miten elävältä kaikki tuntuukaan kun katsoo todellisuutta eikä mielen luomia käsitteitä.
Ja tuosta todellisuudesta lyödät rauhan ja ilon.
Ateismia ei ole olemassa
Ateistia ei ole olemassa
Teistiä ei ole olemassa
Kokeilkaapa joskus katsella tätä olemassaoloa ilman käsitteitä. Niin, ettette nimeä kaikkea mitä näette. Katsokaa vain toista ihmistä, kukkaa tai puuta sellaisena kuin se on. Ilman nimeämistä, ilman kommentteja, ilman arviointia.
Saatat hämmästyä miten elävältä kaikki tuntuukaan kun katsoo todellisuutta eikä mielen luomia käsitteitä.
Ja tuosta todellisuudesta lyödät rauhan ja ilon.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joopajoo - taas joku keittiövilosofvi antaa parhaansa;-)
Katso ihmeessä äläkä vaan ajattele - se ilmeiseswti satuttaa sinua.
Luuletko todella että kuljemme analysoiden kaiken minkä näemme?
Suurin osa tästä analyysistä on niin automaattista ettei sitä havaitse.
Mutta koetappa huomenna vaikka katsoa jotain ihmistä tarkkaavaisena ja ole tietoinen kaikista tunteista ja ajatuksista mitä sinussa herää.
Eihän ihmiset ole omista reaktioistaan kovinkaan tietoisia. Mutta jos oppisi katselemaan itseään ikään kuin ulkopuolelta niin voisi huomata, että minä en ehkä olekkaan ajatukseni tai tunteeni vaan tämä joka tarkkailee niitä.
Käsitteellinen ajattelu on toisinaan hyödyllinen työkalu, mutta miten paljon se suodattaakaan samalla todellisuutta.
Näin se menee. Kannattaa karsia keinotekoinen sälä pois. Manipuloitu totuus murtuu ja totuus kestää.
Se on hauska juttu, että tämän totuuden voi löytää yhtä lailla teismin kuin ateismin kautta. Molemmat tavat ajatella voivat olla suuntaviitoja kohti todellisuutta.
Mutta samalla molemmat tavat voivat usein valitettavasti myös johtaa maailman näkemiseen ainoastaan ehdollistuneiden ajatusrakennelmien kautta.
Eli tavallaan ateismissa ja teismissä ei ole paljoakaan eroa. Ja se antaa hauskan näkökulman näihin kaikkiin väittelyihin.
"Se on hauska juttu, että tämän totuuden voi löytää yhtä lailla teismin kuin ateismin kautta"
"Eli tavallaan ateismissa ja teismissä ei ole paljoakaan eroa. Ja se antaa hauskan näkökulman näihin kaikkiin väittelyihin. "
- Olen näistä kanssasi samaa mieltä. Ihminen keksii jaottelut. Samassa veneessä me kaikki olemme, sama hauta meitä kutsuu.
Itse olen tullut samantapaisiin johtopäätöksiin.
Maailmassa, uskonnoissa, filosofioissa on paljonkin viitteitä samaan asiaan. Itse olen oppinut tuntemaan sen "ei-tekemisenä". Mutta miten ei-tekemistä tehdään, se on hankalampi juttu.
Sanat sitovat todellisuuden, eikä sitä voi nähdä sellaisenaan, kun on kerran jäänyt sanojen vangiksi. Käsitteetön havaitseminen on mahdollista vain poikkeustapauksissa. Joskus olen päässyt sen lähelle, sen verran että aavistan sen mahdollisuudet.
"Saatat hämmästyä miten elävältä kaikki tuntuukaan kun katsoo todellisuutta eikä mielen luomia käsitteitä."
Jotta voit katsoa "todellisuutta" olet jo käsitteellisesti muodostanut mieleesi jonkinlaisen perusoletuksen mistä todellisuus rakentuu. Pieleen meni siis tämäkin.
Eikö pieleen meneminenkin ole mielen käsite ja mielen lyömä leima? Sinäkin saatat hämmästyä, kun näet todellisuuden ja ymmärrät, että mikään ei mennyt pieleen vaan kaikki vain on.
"Jotta voit katsoa "todellisuutta" olet jo käsitteellisesti muodostanut mieleesi jonkinlaisen perusoletuksen mistä todellisuus rakentuu. Pieleen meni siis tämäkin. "
Ei kannata uskoa kaikkia omia ajatuksia.
Aivot luovat usein jatkuvasti käsitteellistä tulkintaa kaikesta kokemasta.
Silti kaikkea tätä melua ei ole pakko uskoa totena.
On mahdollista löytää itsestä hiljainen passiivinen katselija.
Tämä katselija voi tarkkailla jotain ulkoista muotoa siinä missä omia ajatuksiaan.
Eli on joku muodoton joka katselee ja sitten muotoja joita se katselee (ajatuksia, tunteita, puita, ihmisiä).
Ja jos onnistuu löytämään itsensä tuosta muodottomasta tietoisuudsta, niin ajatukset ei voi olla enää niin dominoivia. Kaikki oleminen saa aivan uudenlaisen sävyn.
Eli ei ajatuksia vastaan kannata tai voi taistella. Parempi oppia vaan tarkkailemaan ja ymmärtämään niitä.
Kävin peilistä katsomassa.
Olen olemassa.
Kissa avasi oven huoneeseen jossa olin päikkäreillä ja johdatti minut keittiöön. Ruokakuppi oli tyhjä. Taidan olla olemassa. Tai ainakin aivojeni luoma illuusio minusta on. Se on ihan sama.