näillä mennäään.

ekat 7-vuotta meni kivasti. seuraavat vähän alamäes, sitten aloitin huumeet...
kärsin jatkuvasta paniikkihäiriöstä/ahdistuksesta ja jonkunlaisesta psykoosista.
kommunikointi kävi mahdottomaks, en oikeasti käynyt "yhtään" älykästä keskusteluja päälle vuoteen. menetin ystävät. menetin kaiken.

lopetin huumeet noin 9-vuoden käytön jälkeen. löysin tyttöystävän jonka kanssa sain lapsen. muija paljastui narsistiksi( ihan oikeesti).
henkistä alistamista ensimmäisen vuoden jälkeen, jota jatkui eroon asti noin 6-vuotta, halusin jatkaa suhdetta lapsen takia.

työelämä oli hyvin vaikeaa ongelmieni takia, silti olen tehnyt noin 5-vuotta erinäisiä töitä, kouluttautunut ammattiin, käynyt armeijan ja harrastanut säännöllisesti liikuntaa. olen ylpeä sitkeydestäni, vaikka tunnen olevani huonompi kuin muut ihmiset, aina välillä.

nyt olen 33.v, jäljellä ahdistusta aina välillä, mutta täysin varmana siitä että koskaan en luovuta ja ylöspäin menen koko ajan... toivottavasti.

kids, dont do drugs.