Nyt pitää antaa tunnustusta HihhuliTV seiskalle. Seiskalla oli kummallisen hyvä muusikko ja bändinsä (Paul Wilbur), että jäin oikein kuuntelemaan pitemmäksi aikaa, laadukasta musisointia, jota kuuntelisin muutenkin. Ukko näemmä onkin saanut musiikkikoulutuksen aikoinaan oopperatyöhön, eli mikään sunnuntairämpyttelijä hän ei olekaan.
Kyse oli nokialaisten hihhulitilaisuudesta, ilmeisesti menneiltä vuosilta. Yleensä hengellinen musiikki on niin luokatonta ja muusikot ala-arvoisia harrastelijoita tai kokonaan musiikillisesti lahjattomia ettei sitä mitenkään pysty kuunnella.
Järkyttävintä antia on nämä seiskan evankelista-pariskunnat, jotka laulaa ja soittaa osasi tai ei. Siis tämä Wilbur menisi mun mielestä vaikka millä estradilla ja minkä huippubändin kanssa. Parempaa musiikki olisi ollut vielä, jos se pakollinen ulisijakööri, joka oli ilmeisesti koottu paikallisista hihhuliulisijoista, olisi ollut hiljaa. Ylistysmusiikkiin kun valitettavasti kuuluu monotoninen ulina, joka voi kestää kymmeniä minuutteja ja samaa säettä toistetaan uudestaan ja uudestaan.
Ulinassa kyse on ilmeisesti jonkinlaisesta suggestiosta tai loitsuamisesta missä yritetään monotonisella toistolla päästä muuntuneeseen tietoisuuden tilaan, jonkinsortin ekstaasihuumetta siis. Tuli mieleen jotkut pyörivät derwissit. Tästä osoituksena ohjelmassakin hallin lattialla oli solkenaan sätkiviä ja piehtaroivia uskiksia, joilla ei ollut näemmä mitään kosketusta todellisuuteen enää. Osa hyppeli ja hihhuloi pitkin seiniä israelin lippujen ja muun rekvisiitan kanssa. Wilbur bändeineen näytti kyllä ihan täyspäiseltä. Meno oli kovempaa kuin Woodstockissa ikään, ja siellä porukat oli sentään paljolti kamoissa.
Kyse oli nokialaisten hihhulitilaisuudesta, ilmeisesti menneiltä vuosilta. Yleensä hengellinen musiikki on niin luokatonta ja muusikot ala-arvoisia harrastelijoita tai kokonaan musiikillisesti lahjattomia ettei sitä mitenkään pysty kuunnella.
Järkyttävintä antia on nämä seiskan evankelista-pariskunnat, jotka laulaa ja soittaa osasi tai ei. Siis tämä Wilbur menisi mun mielestä vaikka millä estradilla ja minkä huippubändin kanssa. Parempaa musiikki olisi ollut vielä, jos se pakollinen ulisijakööri, joka oli ilmeisesti koottu paikallisista hihhuliulisijoista, olisi ollut hiljaa. Ylistysmusiikkiin kun valitettavasti kuuluu monotoninen ulina, joka voi kestää kymmeniä minuutteja ja samaa säettä toistetaan uudestaan ja uudestaan.
Ulinassa kyse on ilmeisesti jonkinlaisesta suggestiosta tai loitsuamisesta missä yritetään monotonisella toistolla päästä muuntuneeseen tietoisuuden tilaan, jonkinsortin ekstaasihuumetta siis. Tuli mieleen jotkut pyörivät derwissit. Tästä osoituksena ohjelmassakin hallin lattialla oli solkenaan sätkiviä ja piehtaroivia uskiksia, joilla ei ollut näemmä mitään kosketusta todellisuuteen enää. Osa hyppeli ja hihhuloi pitkin seiniä israelin lippujen ja muun rekvisiitan kanssa. Wilbur bändeineen näytti kyllä ihan täyspäiseltä. Meno oli kovempaa kuin Woodstockissa ikään, ja siellä porukat oli sentään paljolti kamoissa.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvä keikkakuvaus ihan kuin olisi ollut paikanpäällä.
Olisko linkitystä?
http://www.tv7.fi/broadcast/?broadcast=0_106369
Ei löydy, varmaan joku tekijänoikeusjuttu. (perjantaina 17.5. siis oli tää lähetys)Tossa sen ohjelmasivu.
http://www.tv7.fi/broadcast/?broadcast=0_106369
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=3978
(eri tilaisuus, kannattaa kelata tuon eukon kiljunta)
Jonkun kännykkäkameralla kuvattu selkeesti samasta tilaisuudesta, mistä minkä näin perstaina:
http://www.youtube.com/watch?v=_97SE39P4jk
Jotkut tuon Wilburin biiseistä on sellasia, että kuvittelee niitten olevan jotain countrya, amerikkalaista meininkiä...
"Kulkee, kulkee, kulkee,
tie lauman länteen kulkee
Pysähdellä karja ei saa.
Yli myrskyjen ja tuulen
paukkeen mä kuulen,
kun näin nahkaruoskat sivaltaa.
Hiekka tarttuu kieleen
ja tyttö nousee mieleen.
Tien päässä mua hän jälleen odottaa" (tuli mieleen tosta yhestä biisistä)
Tuo nimenomainen Tampereen konsertti on hyvä ilman noita huutajia.
Juutuupissa olevat ei ole mielestäni niin hyviä, tiä miksi tuo Tampereen konsertti kuulosti hyvältä. Oli valinnut ilmeisesti parhaat biisit, eikä amerikkalaista elimistön tuhoavaa maissisiirappia paljettiliivit päällä eikä isoja gospel-kuoroja kuten noissa jenkkipätkissä vaan kunnon Willie Nelson-meininkiä.
Koitin löytää sitä pätkää, mikä tuli sen konsertin loppupuolella, missä se tosi hieno tsibale tuli kun niitä ihmisiä sätkytteli lattialla, muttei löydy. Parasta siinä oli että instrumenaaliosuuksia oli paljon, eli huomasi että hyvä bändi on kyseessä. Pitää odottaa jos tulis uusintana, niin vinkkaan sitten. Ne kun kierrättää vuosia samoja pätkiä.
Ei paha. Tuo musiikki kuulostaa tosiaan ihan hyvältä. Paitsi loppua kohden tuntuu valuvan, johonkin paatokselliseen amerikkalaissiirappiin.
Tämä video?
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=3978
No tuota katoin muttei se tuo ollut. Toi mikä on kännykameralla kuvattu pätkä. Tuli muuten mieleen tosta kappaleesta ihan Mike Oldfield...
Kiitos vaan linkeistä. Nyt täytyy sitten kuunnella blackmetallia että puhdistuu tuosta sonnasta. >8-(
Ai no millä bändillä syväpuhdistus tapahtuu tehokkaimmin? :D
Wanhalla kunnon Satyriconilla(Nemesis Divina!) mennään.
Lemmy hoitaa mulla homman nopeiten, ACDCkin menee, Nirvana rulettaa aamuyön tunteina, Prodigy putsaa parhaiten pölyt mielestä, varsinainen soitto alkaa 1:55 kohdalta, antaa soittaa vaan, LIVEÄ!
www.youtube.com/watch?v=unhvmkhQgZ8
Mjoo... kuuntelin itsekin, ei tuttu ennestään, vaikka nimeen olen törmännyt. Kiitti vinkistä! Oon ehkä melodisemman hevin ja musiikin ystävä itse mutta pitää laajentaa tietämystä. :)
On jäänyt itseltänikin tämä vähän rankempi musiikki nuoruuteen. Nykyään sitä osaa arvostaa melodisempaa musiikkia.
Yllättävän hyvä musiikkimaku uskovaiseksi sinulla. Kuuntelen noita kaikkia, tosin Prodigyssä palaan siihen vanhempaan tuotantoon.
Jatkanpa vielä... musta tuon Wilburin biiseissä on sellaista Johnny Cashmaista menoa.
Cashan oli kans noita karismaattisia hihhuleita tietääkseni mutta ei vaikuttanut liikaa, eikä Cash ole tehnyt eroa muuhun maailmaan. Samoin tuossa Wilburin musiikissa on selvästi klezmeriä, sieltä juutalaisiltahan se on lähtöisin ja Wilbur puoliksi juutalainen, joten natsaa messiaanisten juutalaisten konseptiin tommonen. Huo pyörivät "derwissitkin" tulee sieltä suunnalta. Itse tykkään klezmeristä, niin ehkä se vaikuttaa sitten että pidin tätä Wilburia (ja sen bändiä erikoisesti) hyvänä.
Ookoo!
Mua rupes naurattamaan toi "musiikkimaku" -asia. Sen kans taitaa olla vähän kuin huumorintajunkin kanssa, eli tarkotan sitä että mitä pidetään "hyvänä musiikkimakuna" tai "hyvänä huumorintajuna". Oletteko huomanneet että se koetaan hyvänä mikä on lähellä omaa makua ja tajua?? :D
Jooh ei ole minullekaan mikään vakava asia. Huonoa musiikkia ei olekaan, on vain huonoja kuuntelijoita. ;->
http://www.youtube.com/watch?v=enWoByIcXt4
Tämä on ehkä niitä varjopuolia, joka itseänikin moenesti harmittaa, että hengillisissä piireissä varsinkin, vapaissa suunnissa on amatöötitasoista musiikkia. Kyllähän luterilaisissa kirkoissa on ammattiurkurit ja kanttoorit, mutta veisuu on sitten mitä sattuu, laahustavaa ja itsekukin laulaa "äänellään". Usein sattuu kun istuu jonkun tuntemattoman vieressä, että vierustoveri tönäiseen ja sanoo, että sinulla on sitten hyvä ja voimakas ääni.
Vapaissa suunnissa on sitten niitä kolmella, neljällä soinnulla kapoa apunaan käyttäviä rämpyttäjiä. Itse musikaalisena ihmisenä kärsin todella musiikin heikosta teknisestä ja taiteellisesta tasosta ja en kyllä yleensä kuuntele kotona enää äänitteitä. Kuitenkin musiikki on osa evankeliointia ja yleensä kuuntelijat pitävät hengellisestä musiikista ja kokevat meikäläistenkin annit mahtavina. No uskon että Pyhä Henki antaa oman mausteen ja voitelunsa. Laulan itsekkin monentasoisissa lauluporukoissa.
Siinä sitten ilmeisesti tapahtuu ns. karaoke-efekti. Tarpeeksi innostuu menosta niin sävelkorvatontakin kannustetaan nousemaan lavalle. AAaaargh....
Tonaalisesti uskismusiikki saattaa olla ihan hyvä mutta jos pystyy erottamaan sanoja, niin hohto katoaa valitettavan nopeasti.
Useimmiten tulee lähinnä hämmentynyt ja vaivautunut olo kun noita satusepitteitä kuulee.
Vaikka kristillinen musa monesti aika kuraa, niin kyllä todella hyviäkin tapauksia löytyy. Oma suosikkini on Saviour Machine: http://www.youtube.com/watch?v=E1Tn31Sqm40 Myös Neal Morse on mainio, vaikka pitkälti itseään toistava. Ja sitten on yksittäisiä biisejä esim. Fred Hammondin Let the praise begin. :)
Hauskasti kirjoitettu raportti. Se, että keskinkertaisetkin ulisijat pääsevät laulamaan Jumalan kunniaksi, se voi vähän loukata täydellisiä ihmisiä, mutta kyllä siinä oma tarkoituksensa on. Keskeneräisetkin ihmiset ovat Jumalalle arvokkaita.