Palvelkaa Herraa ilolla

Ilo perustuu todellisuuteen

Jeesus otti sinun surusi ja ahdistuksesi, jotta saisit Hänen ilonsa ja rauhansa. Pyhä Henki on ilon Henki, kaiken kärsimyksen ja ahdistuksenkin keskellä. Miten se on mahdollista?

Pyhä Henki on taivaasta, me olemme tästä maailmasta. Pyhä Henki on iankaikkisuudesta, me olemme tästä katoavaisuudesta. Pyhä Henki näkee todellisuuden täysin toisin kuin me ihmiset. Se todellisuus on varsinaista realismia.

Jos et tunne Jumalaa, et tunne todellisuutta. Tuosta todellisuudesta Pyhä Henki sanoo: ”Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.” Kaiken pahan Jumala kääntää parhaaksemme, niiden parhaaksi jotka rakastavat Jumalaa.

Yksi traagisimpia tapahtumia Raamatussa on se, kun Juudas kavalsi Jeesuksen. Jeesuskin järkyttyi siitä syvästi. Mitään kauheampaa ei kukaan ihminen voisi tehdä kuin kavaltaa lunastajansa. Mutta sekin kääntyi meidän parhaaksemme: sen seurauksena tapahtui lunastus ja me pääsimme vapaaksi synneistämme.

Mikään tragediakaan ei tapahdu Jumalan hallintavallan ulkopuolella, vaan Hän on edelleen Jumala ja Hän pitää omistaan ja omasta valtakunnastaan huolta. Ei Jeesus iloinnut tästä maailmasta ja sen tuhosta, mutta Hän iloitsi Pyhässä Hengessä. Hän näki kaiken jumalallisesta perspektiivistä. Hän näki todellisuuden.

Jeesus riemuitsi

”Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.” (Luuk. 10:21)

Luukas kirjoittaa tilanteesta, jossa Jeesus todella riemuitsi. Jeesus riemuitsi Pyhässä Hengessä siitä, mitä Hän näki. Siitä, mitä Isä oli päättänyt tehdä.

Kaikki eivät voi nähdä todellisuutta. Vain ne, jotka ottavat sen lapsenmielisesti vastaan ja joille Pyhä Henki sen ilmoittaa. Tuossa tilanteessa Jeesus riemuitsi jo siitäkin, että Isä ilmoittaa kerran valtakuntansa sinulle. Hän iloitsi jo siitä tulevasta päivästä, jolloin Jumala näkee sinut riittävän lapsenmieliseksi ilmoittaakseen itsensä sinulle.

Kun alkuseurakunta oli suurten vaikeuksien keskellä, se omaksui nopeasti jumalallisen näkökulman elämään. Kun joku seurakunnasta kuoli, häntä lohdutettiin toteamalla: ”Ei hän ole kuollut, Hän on vain mennyt vaihtamaan pukua.” He elivät siinä uudessa todellisuudessa, josta Jeesus niin voimakkaasti oli heitä opettanut.

Paavali jopa toivoi kuolemaa. Hän eli niin sydämestään taivaallisissa, että toivoi jo pääsevänsä Jeesuksen luokse: ”Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. Ja kun olen tästä varma, niin minä tiedän jääväni eloon.” (Fil.1:23-25)
Jatkuu täällä.
http://www.onewaymission.fi/index.php/opetusta/luettavaa/277-palvelkaa-herraa-ilolla

Jumalan ilo on todellista kestävää iloa, joka vaikeuksissa vain vahvistuu. Sillä me näemme lupaukset, niinkuin ne ovat jo valmistetut. Ne ovat Hengen silmin jo tässä nähtävissä.
Rauhan sinetti on painettu syvälle, ja sen tuoksu murtautuu esille siellä missä siunaamme hätääntynyttä. Näin toteutuu kehoitukset: viekää maistiaisia, maistakaa kuinka Herra on hyvä!

Jumalan rauha ei tosiaan ole samanlaista rauhaa kuin "normaali" jossa vain rauhattomuus on poissa. Jumalan rauhaa kokeneet uskosta osattomat ihmiset ihmettelevät sitä kovasti. "Mitä tämä on! Se on kuin lapsena sylissä, paitsi enemmän". Ja he hakevat yhä uudelleen hädässään apua Herralta, joka totisesti on elävä ja voimallinen. Kerran todellista leipää maistettuaan..... :) Tässä on maistiaisten toivo että he tahtovat kerran samalle hääaterialle! Että tämä elämän leipä ja Jumalan rauha asuisi myös heissä, eikä koskaan häviäisi.

Ps. 9:10
(9:11) Ja sinuun turvaavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat; sillä sinä et hylkää niitä, jotka sinua etsivät, Herra.

Mitäpä nämä meidän murheet lopulta sitten ovatkaan, jos ajattelemme, mitä Jeesus kärsi puolestamme. Juuri meidän puolestamme ja siksi hän voi auttaa meitä kun käännymme hänen puoleensa rukouksin.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Matt.11:30

Jeesus ei vapauta meitä elämän kuormista. Hän ei vapauta omiaan kulkemasta ihmisinä ihmisen tien iloineen ja suruineen. Usko Jeesukseen ei ole vakuutus murheettomuudesta tai lupaus terveydestä ja tasapainosta. Yksin kannettuina taakat voivat olla ylivoimaisia, mutta Jeesuksen kanssa niistä tulee sopivia, joskus jopa kevyitä. Kevyellä kuormalla Jeesus tarkoittaa varsinaisesti uskonnollisia sääntöjä ja kieltoja, jotka voivat kuormittaa tunnollisia ja herkän omantunnon omaavia ihmisiä. Jeesuksen yhteydessä ei ole tarkoitus elää käskyjen ja kieltojen orjuuttavassa ilmapiirissä, vaan hänen omansa elävät yhteydessä Herraansa. Jeesuksen sanat ja teot vapauttavat ihmisen, päästävät raskaan taakan alta, julistavat riemuvuotta, aikaa, jolloin velat on maksettu ja synnit otettu pois syyttämästä. Tämä sanoma on ies, joka on sopivan kevyt kantaa. Sen kanssa jaksetaan raskaammankin taakan alla vielä jatkaa matkaa.
--------------------------------------------------------------------------------
Juha Vähäsarja

Vähäsarja niitä oikeita Raamatun selittäjiä harventuneissa riveissä nykyisin. Pyhän Hengen ääni kuuluu hänen teksteistään.

Iloa Herrassa - Raamatusta.

Psalmit:
35:9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa. >>
37:4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.


Jesaja:
41:16 sinä ne viskaat, ja tuuli ne vie ja myrsky ne hajottaa. Mutta sinä iloitset Herrassa, Israelin Pyhä on sinun kerskauksesi.
58:14 silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.
61:10 Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.


Jooel:
2:23 Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan.


Sakarja:
10:7 Efraim on oleva niinkuin sankari, ja heidän sydämensä on iloitseva niinkuin viinistä. Heidän lapsensa näkevät sen ja iloitsevat; heidän sydämensä riemuitsee Herrassa.

Apostolien teot:
11:23 Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa. >>
Filippiläiskirje:
3:1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
4:1 Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!
4:4 Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa

"Mikään tragediakaan ei tapahdu Jumalan hallintavallan ulkopuolella, vaan Hän on edelleen Jumala ja Hän pitää omistaan ja omasta valtakunnastaan huolta"

Synnit anteeksi Jeesuksen sovintoveressä. Eikö ole aihetta uskovalla iloon.
Herra näkee ja tietää kaiken. Jopa päänne hiuksetkin on laskettu.

Mutta entä ne sairaudet. Jumalalta ei ole salassa nekään.

Ilo on vaihtunut varoitteluksi, hapatukseksi, Loadikeaksi, s-tanan palvojien ja eksyttäjien kirjoitteluksi. Kuinka on sen raittiin, terveen sanan laita. Eihän profetioitakaan anneta kuin uskovalle.
Mitä on Raamatun opetus. Ed. mainittuako pelkästään? Jääkö Raamatun todellinen sanoma unholaan.

Päivän sana sopinee tähänkin kohtaan.

Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa.
Room. 5:3–4

Jumalan täytyy tehdä paljon työtä sydämessä, että ahdistukset voi nähdä hänen työkaluinaan. Emme kuitenkaan ole hukassa, kun meitä viedään ahdistusten aikoihin. Ne ovat jopa tärkeitä välineitä luottamuksen syventymisessä Vapahtajaan. Jeesukselta avun saatuamme luotamme häneen uudella, toivorikkaalla tavalla. Levollisuus lisääntyy, koska olemme saaneet nähdä hänen olevan lähellä hiljaisinakin aikoina. Paavali haluaa rohkaista meitä niin kuin Rooman kristittyjä aikoinaan: väsyä saa, mutta toivoa ei pidä menettää. Aitoon kristillisyyteen kuuluvat ahdistus ja risti, ja aito kristillisyys ymmärtää myös toisia ristin kantajia. Me tarvitsemme toisiamme, koska vuorollaan jokainen on avun tarpeessa. Ahdinkoja ei tarvitse siten säikähtää, sillä ne opettavat kestävyyttä, ja kestävyys on hyödyllistä koetusten saapuessa. Koetuksesta selviäminen tuo uskon rinnalle toivon, joka on kristityn tuntomerkki.