Minulla ei ole oikeastaan ketään kelle voisin puhua...
Poikaystävälleni olen yrittänyt kertoa pahasta olostani, siitä on vain tullut riitaa ja hänen mielestään nalkutan... Hän pahoittaa mieleni joka ikinen päivä... Viiltely tuottaa vähäksi aikaa hyvää oloa... Hän ei kuuntele minua eikä ota mua tosissaan...
en kehtaa puhua muille, ahdistaa kertoa ja hävettää...
En ole pitkään aikaan nauttinut elämästäni ja ollut onnellinen, en muista edes millon viimeksi olisin nauranut paljon ja tuntenut oloa hyväksi... Koko aika oon pahalla tuulella ja ärtynyt... Menetän malttini helposti... Joskus tosi harvoin on hyvä olo mutta se ei ole kuin n.2minuutin ajan. Se rikkoontuu niin helposti...
Minua ei kiinnosta mikään enkä jaksaisi tehdä mitään. Töissäkin käyn vain koska on pakko...
noin joka toinen päivä on niin kauhea olo ja toovon kuolemaani... Toivon että sairastuisin vakavasti hetkessä joka vie henkeni mahd.pian... Kerran yritin jopa itsemurhaa mutta paikalle tuli ihminen... Hänen kanssaan juttelin (noin vuosi aikaa tästä). Silloin helpotti päiväksi-pariksi...
En kumminkaan jaksa ja en halua (kehtaa) käydä terapeutilla tai muuallakaan... Koska kumminkin vain laittaisivat hoitoon tai ei uskoisi ja kauheita testejä tulisi en jaksa sitä rumpaa...
Mietin satoja kertoja lähetänkö tän tänne...
Menetin 7kk sitten vauvani mahasta...mieheni helpottui...minun oloani se pahensi...oikeastaan siitä alkoi tämä kaikki...
Yöllä vaikea saada unta mutta päivällä nukahtaisin heti jos sulkisin vaa silmät ja nukun tunnin tai pari. Syön herkkuja paljon, koska se olevinaan auttaa. Varsinkin suklaa...
Näin kun kirjottaa ja lukee kuulostaa säälittävältä, ihankuin hakisin vain huomioo. Myös siksi en halua kertoa ihmisille/läheisilleni...
Haluaisin kuulla muiden kokemuksia ja mikä auttoi oloasi...
(en muista minkä masennustestin tein. Tulokseni 26/30. Testin mukaan aika masentunut...)
Masentunutko?
4
160
Vastaukset
- so tired
Olet todella pahassa jamassa...harkitse vielä sitä psykologille menoa, ei se hoito ole niin paha asia kuin pelkäät. iteki pelkäsin todella paljon mutta ensimmäisen käynnin jälkeen olo keveni paljon, oli joku jolle voi puhua, joku joka ei tuominnut tai moittinut. ja tuo ei kuulosta säälittävältä huomionhaulta kuin itsestäsi, minä näen ihmisen joka kärsii ja haluaisin niin kovasti halata ja antaa sulle voimia.
ite tässä odottelen myös pääsyä takaisin hoitoon eli psykologille kun ei vain yksin jaksa. voimia! SOS-kriisikeskus vastaa
Hei,
Olen samaa mieltä, kun edellinenkin vastaaja. Kirjoituksesi ei vaikuta lainkaan huomionhakuiselta vaan kertoo lähinnä pahasta olostasi ja tarpeestasi keskustella asioistasi jonkun kanssa. Jaksaaksesi tarvitset tukea ja joskus sitä on saatavilla helpommin ulkopuolisilta tahoilta. Lähimmäiset ovat usein aika keinottomia kohtaamaan tällaisia tilanteita. Toivonkin, että harkitset vielä avun hakemista itsellesi, sillä uskon että hyötyisit siitä. Alla on muutama vaihtoehto, jotka tarjoavat matalan kynnyksen keskusteluapua.
Keskusteluapua on saatavilla soittamalla esim. Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-06, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-06, sunnuntaisin 15-22. Puhelut maksavat vain operaattorin veloittaman puhelumaksun ja soittaa voi halutessaan anonyyminä.
Jos koet, että haluat kertoa olostasi kirjoittamalla voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net ).
Tukinet päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, joilla on samankaltaisia kokemuksia.
Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus / Viivi- elämää nähnyt
Kyllä minäkin kehoitan sinua ottamaan yhteyttä mielenterveys polille.Ei se oo mikään häpeä että mieli masentuu,siekin olet käynyt läpi lapsesi menettämisen,eii oo ihme että sinun ruumisi reagoi noin.Jo hormooni muutos voi aiheuttaa masennusta.Soita ja keskustelen heidän kanssa,ja päätä sitten jos tarvitset keskustelua.Että sinä kirjoitit tänne ,on jo merkki siitä että huomaat itse tarvitsevasi apua.Luja rutistus sulle ja luuri käteen vaan...siitä se lähtee........
- -Kerberos-
Minustakin masennus on jopa "terve", täysin luonnollinen ja normaali reaktio koviin menetyksiin. Asiassa ei ole yhtään mitään häpeämistä vaan apua tosiaan kannattaa hakea, kun on vielä siinä kunnossa, että kykenee hakeutumaan hoitoon. Itse olen masennuksen aikana ollut niin huonossa kunnossa, että liikuin asunnostani ulkona vain öisin (pelkäsin muita ihmisiä), en kyennyt menemään yli puoleen vuoteen taloyhtiön pesutupaan (en pessyt sinä aikana pyykkiä) ja ajatus lääkäriin menemisestä jonnekin odotushuoneeseen muiden ihmisten keskelle aiheutti niin voimakasta ahdistusta, että itkin. Tämä noin 50-v miehellä.
Masennus ei ole koskaan niin pahaa, etteikö tilanne voisi vielä merkittävästi huonontua - valitettavasti.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ootko nainen noin mustis musta
Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t745478- 352991
- 402664
Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin262023Kauan säkin jaksoit
Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐402022Miksi kaipaat
Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?291849- 951812
- 1741742
Mietin tässä T....
Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..241478Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät941230