MUSTALAISTEN MUSTA HISTORIA

Romanivainojen historiallinen tausta
Syitä romanien julmaan vainoamiseen on monia. Yleisen rasistisen perustelun antaa vuonna 1914 julkaistu suomalainen tietosanakirja: "Aluksi m:ia kaikkialla kohdeltiin hyvin, mutta pian heitä petostensa ja varkauksiensa vuoksi ruvettiin vieromaan ja vainoomaan. Joskin vainon aika on lakannut, ovat he kaikkialla pysyneet hyljittyinä mierolaisina."
Romanien vainoaminen oli ensinnäkin olennaisesti yhteydessä Euroopassa vallinneeseen turkkilaispelkoon. "Mustalaisten" katsottiin toimineen turkkilaisten vakoojina. Toiseksi vainojen taustalla oli heidän elämäntapansa yhteensovittamattomuus teollisen palkkatyön kanssa. Romanit joutuivat kohtaamaan saman lainsäädännön, jonka tarkoituksena oli pakottaa "tuotantovälineistä vapaa" talonpoikaisto palkkatyöhön. Länsi-Euroopassa tilansa menettäneiden talonpoikien pakottaminen palkkatyöhön alkoi 1400-luvun lopulla. Nämä toimeentulonsa perustan menettäneet ihmiset eivät vapaaehtoisesti halunneet sopeutua palkkatyön vaatimaan kuriin. He muuttuivat joukoittain kerjäläisiksi, rosvoiksi ja maankiertäjiksi usein olojen pakosta. Sen seurauksena 1400-luvun lopulla ja 1500-luvulla julkaistiin koko Länsi-Euroopassa julmia lakeja irtolaisuutta vastaan. Romanit joutuivat niiden kohteeksi perinteisten ammattiensa ja kiertävän elämäntapansa vuoksi. He joutuivat samaan kurimukseen kuin kehityksen alle sortuneet talonpojat. Esimerkiksi Englannissa 1500-luvun puolivälin jälkeen se, joka toisen kerran tavattiin irtolaisuudesta, ruoskittiin uudelleen ja häneltä leikatiin puolet korvasta ja kolmannella kerralla hänet mestatiin suurena rikoksentekijänä ja yhteiskunnan vihollisena.

Kuningatar Elibeth sääti vuonna 1527 lain, jonka mukaan 14 vuotta vanhempia kerjäläisiä, joilla ei ole kerjuuoikeutta, on ankarasti ruoskittava ja heidän vasempaan korvalehteensä on poltettava merkki, jollei joku tahdo ottaa heitä 2 vuodeksi palvelukseensa. Rikoksen uusiutuessa tuli yli 18 vuotiaat mestata, ellei kukaan ota heitä kahdeksi vuodeksi palvelukseensa. Kolmannella kerralla heidät olisi armotta mestattava valtiopetokseen syyllistyneinä. Ranskassa puolestaan vielä 1770-luvulla jokainen terve 16-60 vuoden ikäinen henkilö, joka oli ilman toimeentuloa eikä harjoittanut mitään ammattia, oli määrättävä kaleeriorjaksi.

Tämä lainsäädäntö kohteli yhtä julmasti romaneja, jotka eivät halunneet sopeutua palkkatyön rautaiseen kuriin. He säilyttivät vuosisataiset perinteensä, jonka elementteinä olivat kaupankäynti, ennustaminen, erilaisten sirkusammattien harjoittaminen ja kiertävä elämäntapa. Lainsäädäntö ei suinkaan suuntautunut pääosiltaan romaneja vastaan, vaan yleensä maankiertelijöitä, irtolaisia, kerjäläisiä ja "vieraita" vastaan. Romaneja ko. lainsäädäntö kohtasi erityisen ankarasti heidän ulkonäkönsä, kulttuurinsa ja tapojensa erilaisuuden vuoksi.

Kolmantena syynä on mainittava nationalismin nousu ja kansallisvaltion muodostuminen. Nationalismin henkeen ja kansallisvaltion puitteisiin ei sopinut ryhmä, joka "epäisänmaallisesti" siirtyi maasta toiseen olematta minkään maan kansalainen sen edellyttämin velvollisuuksin (asevelvollisuus, veronmaksu jne).

Neljäs syy syrjintään liittyy kristinuskoon ja kirkon suhtautumiseen. Useasti romanien esitettiin olevan Kainin jälkeläisiä. Heitä syytettiin myös pakanallisuudesta tai näennäisestä kristinuskon hyväksymisestä. Suomalainen tietosanakirja 1914 ilmaisi asia seuraavasti: "Mitään varsinaista uskontoa m:lla ei ole: mutta he omaksuvat mielellään ja useimmiten mukavuussyistä ympäristönsä uskonnolliset käsitykset."

Noitavainot ja inkvisitio ja niihin liittyneet uskomukset magiasta, taikuudesta, ennustamisesta eli yleisesti taikauskon leviäminen voimisti osaltaan romaneihin kohdistuneita epäluuloja ja vainotoimenpiteitä. 16. ja 17. vuosisadan kollektiivinen paranoia salli hallitsevien polttomerkitä mustalaiset 'tekijöiksi', jolloin hänestä tuli ihmisten taikauskon uhri. 1700-luvulla noituuden lisäksi romaneja syytettiin sen ajan rosvojoukkioiden tekosista. Heidät samaistettiin murhaajiin, rosvoihin ja varkaisiin.
[JJ]

"Mustalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu"
Nopea teollinen kehitys Saksassa 1800-luvun lopulla johti siihen, että perinteiset romanien harjoittamat käsityöläisammatit menettivät merkityksensä elinkeinona. Kehitys johti nopeasti romanien kurjistumiseen ja synnytti käsitteen "mustalaisvitsaus".
Vuosisadan vaihteessa alkoi "mustalaisten" järjestelmällinen, moderni vainoaminen Saksassa. Heitä rekisteröitiin systemaattisesti ottamalla sormenjäljet, valokuva, laatimalla sukuselvityksiä. Vuonna 1926 oli ns. "mustalaiskeskuksen" kortistossa noin 26.000 "mustalaisen" henkilötiedot. Tämä rekisteröinti mahdollisti myöhemmin natsien tehokkaan tuhoamispolitiikan romanien suhteen.

"Mustalaisten" tilanne ei parantunut Weimarin tasavallan aikana. Huhtikuussa 1928 säädettiin mm. laki, joka alisti romanit täydellisesti poliisivalvontaan. Weimarin tasavallan aikaisen lainsäädännön tavoitteena oli pyrkimys lakkauttaa koko romanikulttuuri. Täten Hitlerin Saksan "mustalais"vainoille oli luotu pitkälti niin lainsäädännöllinen perusta kuin kontrollimekanismit Weimarin tasavallan aikana.

Kansallissosialistien noustessa valtaan tammikuussa 1933 romanien ja sintien asema heikkeni entisestään. Nürnbergin lait vuodelta 1935 kielsivät juutalaisten tavoin heiltä avioliiton "arjalaisten" kanssa. Natsihallinnon käynnistämä "ennaltaehkäisevän taistelu rikollisuutta" vastaan vuonna 1938 suuntautui erityisesti sintejä vastaan. Sintejä vangittiin työtävieroksuvina ja lähettiin Buchenwaldin, Sachsenhausenin ja Dachaun keskitysleireihin. Vuosien 1938/39 aikana luotiin erityinen poliisivoimien sisälle erityinen osasto "mustalaisvastaista taistelua" varten.

Sodan alkaessa syyskuussa 1939 toimenpiteet romaneja ja sintejä vastaan kiristyivät. He eivät enää saaneet liikkua oleskelupaikkakunnaltaan. Toukokuussa 1940 pakkokuljetettiin ensimmäiset 2500 sintiä miehitetyn Puolan alueelle. Joulukuussa 1941 suljettiin 5000 sintiä ja romania Saksan miehittämiltä Euroopan alueilta Lodzin ghettoon. Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon tapahtuivat romanien ja sintien ensimmäiset joukkosurmaamiset.

Maaliskuussa 1943 natsihallinnon taholta annettiin käsky "mustalaisten" lähettämisestä tuhoamisleiri Auschwitz-Birkenauhun. Seka-avioliitosta syntyneet 2. asteen "mustalaiset" määrättiin pakkosteriloinnin kohteeksi. Tuhoamisleiriin lähettiin 11 Euroopan maasta yhteensä 23 000 romania ja sintiä, joista 21 000 murhattiin. Kansallissosialistien suorittaman kansanmurhan puitteissa surmattiin kaikkiaan 2.220 000:sta 2.500 000:heen "mustalaista". 87 PROCENTIA KOKO ROMANI KANSA



Romanit 15. - 18. vuosisadalla saksalaisella alueella
Romanit mainitaan ensimmäisen kerran saksalaisissa lähteissä vuonna 1407. Suurempien kaupunkien kronikoissa heidän kerrotaan hauskuuttaneen kansaa ja ylhäisöä, jotka lahjoittivat heille viiniä, lihaa ja leipää. Papit puolestaan kannattivat heidän häätämistään "väkivallan avulla".
1400-luvun alkupuoli merkitsi romaneille "kultaista aikakautta". He saattoivat elää lähes rauhassa vainoilta ja he saivat kuningas Sigismundilta turvakirjeen vuonna 1423. Tilanne alkoi muuttua ratkaisevasti vuosisadan lopulla. Vuonna 1489 Speyerin valtiopäivillä päätettiin "mustalaisten" (Zigeuner) karkottamisesta Reininmaasta ja Pflanzin kreivikunnasta. Mainzin vaaliruhtinas kerskui tappaneensa kaikki miespuoliset mustalaiset alueellaan ja merkinneensä kaikki naiset ja lapset polttoraudalla. Koventuneeseen romanien kohteluun oli todennäköisesti syynä se, että heitä syytettiin vakoilusta turkkilaisten hyväksi. Heidän ulkomuotonsa, vieras kielensä ja oudot tapansa tekivät heistä helppoja syntipukkeja.

Kansainvälispoliittisen tilanteen kärjistyminen johti 1530-luvulla romaneja kohtaan tunnetun vihamielisyyden voimistumiseen. Heitä syytettiin turkkilaisten vakoojiksi ja "kerettiläisten" apureiksi. Jokainen "kunniallinen" mies saattoi vapaasti surmata alueellaan kohtaamansa romanit ja sintit. Vuonna 1545 solmittu aseleposopimus Turkin kanssa lievensi hieman asenteita romaneja kohtaan. Keisari Ferdinand I:n (1556-1564) aikana rajoitettiin romanien ja sintien välitöntä tappamista ja naisten ja lasten surmaaminen kiellettiin.

1600-luvun lopulla vainot voimistuivat. Mutta 1700-luku oli romaneille ja sinteille todellinen kärsimysten vuosisata. Heitä vainottiin, kidutettiin, orjuutettiin ja murhattiin. Heidän pelkkä fyysinen olemassaolonsa paikkakunnalla tulkittiin rikokseksi. Heitä syytettiin liitosta pirun kanssa, kylien sytyttämisestä, lasten varastamisesta sekä ihmissyönnin harjoittamisesta.

Ensimmäinen yhtenäinen mustalaislainsäädäntö luotiin 1700-luvun alussa. Vuoden 1711 lainsäädännön mukaan "mustalaiset" tuli tavattaessa ensimmäisen kerran tehdä kuuroiksi ja polttomerkitä, toisella kerralla heidät tuli hirttää. On korostettava, että kysymys ei ollut "mustalaisen" syyllistymisestä rikokseen, vaan hänen olemassaolonsa riitti tuomioon. Kuningas Friedrich Wilhelm I. sääti 5.10.1725 lain, jonka mukaan kaikki yli 18 vuotiaat mies- ja naispuoliset "mustalaiset" voitiin hirttää ilman oikeudenkäyntiä. Kaupunkien ja kylien ulkopuolelle asetettiin ns. "mustalaistaulut", joissa heiltä kiellettiin saapuminen kaupunkiin.
[JJ]


Romaneihin liittyvät stereotypiat
Hitlerin ajan romanivainoilla ja joukkomurhaamisella on ideologiset juurensa vuosisatojen aikana syntyneessä rasistisessa näkemyksessä romaneista ja sinteistä. Rasistisluontoisella suhtautumisella romaneihin on pitkät perinteet myös Suomessa.
Kun romaniheimot saapuivat 1400-luvun puolivälissä Eurooppaan, syntyi kuvitelma, että heillä ja juutalaisilla olisi yhteinen alkuperä. Erotuksena heidän välillään olisi ainoastaan se, että romanien katsottiin luoneen itselleen kristittyjen vainojen pelosta uuden kielen. Tämän teorian kumosi vuonna 1763 teologianopiskelija Stefan Valyi kielitieteellisellä havainnollaan.

Romanielämää romantisoitiin 1800-luvun alkupuolen kirjallisuudessa. Mutta olennainen osa 1700-luvun -vainojen perintöä siirtyi 1800-luvun tieteelliseen tutkimukseen. Esimerkin tästä tarjoaa Tetznerin kirja "Geschichte der Zigeuner, ihrer Herkunft, Natur und Art" (1835). Kirja on alusta lähtien äärimmäisen vihamielinen suhteessa romaneihin. Tetzner kirjoitti:

"Kuka olisi saattanut aavistaa näiden rääsyisten varkaiden joukkion saapuessa Saksaan, että sellaisten irtolaisten jälkeläiset eivät tulisi neljän vuosisadan kuluttua olemaan yhtään sen parempia kuin esi-isänsä."

Tetznerin mukaan "mustalaiset" olivat "ihmiskunnan roskaväkeä", joka oli saapunut Eurooppaan kuin "Jumalan rangaistuksesta". Hänen mukaansa keskiajan suuret ruttoepidemiat olivat romanien ja juutalaisten aikaansaannosta. Hän yhdisti "ulkoisen olemuksen puolesta" kummatkin etniset ryhmät toistensa kanssa. Tetznerin mukaan molemmat etniset ryhmät olivat työtävieroksuvia, kieroja ja epärehellisiä. Romanit olivat hänelle varkaita ja juutalaiset varastetun tavaran kauppiaita.

Kyseisten negatiivisten stereotypioiden sitkeähenkisyyden osoittaa suomalaiset sanakirjojen tarjoama kuva. Suomalainen tietosanakirja vuodelta 1914 yhtyy täysin tähän negatiiviseen käsitykseen romaneista: "Elantonsa m. hankkivat kerjäämällä ja varastamal-la, petollisella eläintenpuoskaroimisella ... yms. työllä... Henkiset, varsinkin taiteelliset lahjat ovat vähäiset... Tupakkaa polttavat ahkerasti sekä miehet että naiset, vieläpä lapsetkin. Puku on tavallisesti repaleinen...heidän asuntonaan on teltta,... Kiinteäasuntoiset asuvat huonoissa olkikattoisissa savimajoissa." Yleisestä poiketen "Suomen m. ovat siistimpiä ja paremmin puettuja kuin muut heimolaiset." Otavan suuri tietosanakirja levittää kieltestä näkemykstä vielä vuonna 1962 todeten: "Säännöllistä työtä m. yleensä karttavat."
[JJ]