”Keskustan suuri tuntematon”

harmajapantteri

Otsikkoni on suora lainaus lauantaisen Helsingin Sanomien jutusta, jossa esitellään kepun puheenjohtaja Juha Sipilä. Jutussa todetaan, että jokin aika sitten kepun kohtalo näytti sinetöidyltä, eli sille kävisi kuten sisarpuolueilleen muualla, eli kannatus vakiintuisi vaivoin viiden prosentin paremmalle puolelle. ”Mutta sitten puolue valitsi puheenjohtajakseen epätodennäköisen epäpoliitikon, joka vastoin kaikkia odotuksia on nostanut kannatuksen takaisin suuren puolueen lukemiin”.

Noin on tapahtunut, ja ansio siitä on yksin Juha Sipilän, kuten jo taannoin avauksessani totesin. Nyt Sipilä on kansalaisten suosikki seuraavaksi pääministeriksi. Sipilä suhtautuu asiaan toteamalla, että jo messiaanisia mittasuhteita saanut vastaanotto ei tunnu kivalta. ”Ihmiseen luodaan odotuksia, jotka eivät ole realistisia”, hän sanoo. Kovin epäkepulaista. Voisiko tuollaista odottaa kuulevansa Paavo Väyrysen suusta?

Jutussa päätellään Sipilän suosion syyksi hänen kulumattomuutensa julkisuudessa. Sipilän etuina pidetään myös sitä, että kun hän on luonut miljoonaomaisuuden yrittäjänä, helposti uskotaan hänen pystyvän samanlaisiin ihmetekoihin politiikassakin. Myös hänen leppoisaa olemustaan oululaista puheenparttaan myöten pidetään plussana Sipilälle, samoin, että hän insinöörimäisesti vastustaa ”kotkotuksia” ja korostaa järjen käyttöä. Kaikki tuo on varmaan totta. Sipilän suurin etu on kuitenkin hänen kulumattomuutensa politiikassa; siihen tuo lisäetua kepun oppositioasema ja Sipilän varsin maltillinen käyttäytyminen oppositiopuolueen johtajana.

Katainen ja Urpilainen ovat joutuneet tänä hyvin vaikeana aikana poliittisesti vastuullisiin tehtäviin, joissa jatkuvasti suurennuslasin alla tarkkailtavina ollessaan he ovat tehneet sen, mikä on täytynyt tehdä, mutta eiväthän kaikki ole sitä pakkoa ymmärtäneet. He ovat paitsi kuluneet imagoltaan myös väsyneet ihan oikeasti, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja se näkyy heistä vieden kannatusta heidän puolueiltaankin. Sipilälle olisi varmasti käynyt samoin niissä tehtävissä. Politiikka on vielä kovempaa kuin yritysmaailma.

Minustakin Sipilä on oikein sympaattinen mies ja pidän arvossa hänen saavutuksiaan yritysmaailmassa kuten myös hänen järkevänoloista maltillista esiintymistään. Ihmisenä hän on sellainen, että voisin hyvinkin äänestää häntä, jos ei olisi puolueessa, johon en voi luottaa, sillä ”yksi pääsky ei kesää tee”. Jälleen joudun huokailemaan, että ”voi, miksi kepulaiset eivät valinneet puheenjohtajakseen Paavo Väyrystä”.

Viime viikon sadepäivien aikana luin vihdoin loppuun presidentti Ahtisaaren yli 650-sivuisen elämäkerran ”Matkalla” (kirjoittaneet Tapani Ruokanen ja Katri Merikallio). Sitä lukiessani monet kerrat nousi Ahtisaaren verrokkina mieleeni Paavo Väyrynen. Valtava on ero noilla miehillä.

Väyrynen on ollut aina tyrkyllä vaikka mihin, kepulikonsteinkin kuten kassakaappisopimuksella pääministeriksi, kolme kertaa ehdokkaana presidentiksikin kerta kerralta huonommin tuloksin, lopulta häntä ei valittu kansanedustajaksikaan, eikä sitten puolueensa puheenjohtajaksi. Mutta yhä tuntuu miehellä uhoa riittävän, ja näkyy olevan muutama sellainenkin, joka häneen vielä uskoo ja luottaa, valitettavasti vain liian vähän enää kepulaisissakin, se nähtiin puoluekokouksessa.

Ahtisaari ei ole koskaan ollut tyrkyllä mihinkään, aina häntä on pyydetty, ja hämmästyttävän moneen erittäin vaativaan tehtävään hän on mennyt niin diplomaattina kuin virkamiehenä, aina presidentiksi asti. Eikä ole senkään jälkeen jäänyt lepäämään laakereillaan, vaan täysillä on edelleen mukana vakavien kriisien selvittelyssä ja purkamisessa maailmalla. Hään on mies, johon on luotettu, ja joka ei ole luottamusta pettänyt. Tämä tulee selväksi epäuskoisimmallekin, kun lukee tuon kirjan. Hänen saamansa Nobelin rauhanpalkinto oli todella ansaittu. Kekkonen odotti sen saavansa Etykin junailemalla, mutta köykäisiksi nähtiin hänen ansionsa Ahtisaaren ansioiden rinnalla.

Olisikohan Juha Sipilässä jotakin ahtisaarimaista? Aika näyttää. Väyrysmäistä hänessä ei kuitenkaan ole.

Ps.

Hesari on muuten muuttunut kovin kepumyönteiseksi keputaustaisen päätoimittajansa myötä.

68

325

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sapiens dux

      Ei edes kymmenellä Urpilaisella eikä Kataisella ole yhtä paljon ymmärrystä kuin Väyrysellä.
      Ei Katainen väsynyt ole, typerältä ovat vain jutut loppuneet ja sen hän on huomannut itsekin.

      Samaan kastiin kuulut itsekin, ei kokonaisnäkemystä tippaakaan. Toisin se on täällä.

      • harmajapantteri

        Eipä tuohon muuta, kuin että kuulun siihen samaan ymmärtämättömien kastiin, jota olivat kepun puoluekokousedustajatkin. Valitettavasti heissä ei ollut sinun ymmärrykselläsi ja kokonaisnäkemykselläsi varustettuja. Eivät kai ole keskustaa yhtä lähellä olevia kuin sinä;))

      • Ymmärryksestä

        Sinuna en viitsisi puhua kenenkään ymmärtämättömyydestä. Puheesi johtajan kokemuksestasi kuvaa hyvin ymmärryksesi tasoa. Samaa kuvaa myös käsityksesi Väyrysestä.

        Sotilasjohtaminen ei ole mitään johtamista. Se on vain käskyttämistä ja käskyjen toteuttamista. Oikea johtaminen on itsenäistä. Siinä tarvitaan oikeaa asioiden ja ihmisten ymmärtämystä, älyä, luovuutta, määrätietoisuutta ja ihmistuntemusta. Mitään noita ei tarvita sotilas”johtamisessa”. Oikeassa johtamisessa on vastuut taloudesta kuten johdettavistakin ja heidän työnsä tuloksista. Oikeaa johtajaa ohjaa sääntö tulos tai ulos.

        Sotilas”johtamisessa” ylimmällekin tasolle tiukat raamit tulevat muualta, puolustusministeriöstä ja eduskunnasta. Niiden raamien puitteissa puolustusvoimain komentaja käskyttää alaisiaan, ne alaisiaan. Joukko-osaston komentajalla ei ole juuri mitään itsenäisyyttä, vain ylempää tulevien käskyjen täyttämistä ja niiden käskyttämistä edelleen alemmilleen. Komppanian päällikkö käskyttää saamiensa käskyjen mukaisesti joukkueen johtajaa ja tämä komppanian päällikön käskyjen mukaisesti varusmiehiä. Johtamisen kanssa siinä ei ole enää yhtään mitään tekemistä. Oma ajattelu siinä on vain haitaksi.

        Niillä eväillä, korkeintaan joukkueen johtajana saaduilla sinä kuvittelet olevasi kokenut johtaja ja kyvykäs arvioimaan poliitikkojen pätevyyttä. Naurattaisi, jos ei ärsyttäisi sellainen typeryys.

      • harmajapantteri
        Ymmärryksestä kirjoitti:

        Sinuna en viitsisi puhua kenenkään ymmärtämättömyydestä. Puheesi johtajan kokemuksestasi kuvaa hyvin ymmärryksesi tasoa. Samaa kuvaa myös käsityksesi Väyrysestä.

        Sotilasjohtaminen ei ole mitään johtamista. Se on vain käskyttämistä ja käskyjen toteuttamista. Oikea johtaminen on itsenäistä. Siinä tarvitaan oikeaa asioiden ja ihmisten ymmärtämystä, älyä, luovuutta, määrätietoisuutta ja ihmistuntemusta. Mitään noita ei tarvita sotilas”johtamisessa”. Oikeassa johtamisessa on vastuut taloudesta kuten johdettavistakin ja heidän työnsä tuloksista. Oikeaa johtajaa ohjaa sääntö tulos tai ulos.

        Sotilas”johtamisessa” ylimmällekin tasolle tiukat raamit tulevat muualta, puolustusministeriöstä ja eduskunnasta. Niiden raamien puitteissa puolustusvoimain komentaja käskyttää alaisiaan, ne alaisiaan. Joukko-osaston komentajalla ei ole juuri mitään itsenäisyyttä, vain ylempää tulevien käskyjen täyttämistä ja niiden käskyttämistä edelleen alemmilleen. Komppanian päällikkö käskyttää saamiensa käskyjen mukaisesti joukkueen johtajaa ja tämä komppanian päällikön käskyjen mukaisesti varusmiehiä. Johtamisen kanssa siinä ei ole enää yhtään mitään tekemistä. Oma ajattelu siinä on vain haitaksi.

        Niillä eväillä, korkeintaan joukkueen johtajana saaduilla sinä kuvittelet olevasi kokenut johtaja ja kyvykäs arvioimaan poliitikkojen pätevyyttä. Naurattaisi, jos ei ärsyttäisi sellainen typeryys.

        Enpä nyt ihan noin mitätöisi sotilasjohtamisen olemusta ja vaatimuksia, mutta myönnän, että siellä on monenlaisia ”johtajia”. Oma ajattelu ei ole aina alemmalle hyödyksi, sen jouduin kokemaan jo kanta-aliupseerikoulussa, jossa eräässä maastoharjoituksessa kritisoin äänekkäästi harjoitusta johtaneen yliluutnantti S.L:n ratkaisua, ja hän pani minut ilmoittautumaan siitä komppanian päällikölle.

        Kurssi oli jo lopuillaan ja koenumeroitteni ja pitämistäni harjoituksista ja oppitunneista saamieni arvostelujen perusteella menestykseni kurssilla oli jo varma (olin sitten linjan priimus), ja komppanian päällikkö kapteeni Hirvonen sanoi: ”Oppilas Korhosen tulee muistaa, että tästä koulusta annetaan kaksi paperia, todistus ja henkilöarvostelu, ne molemmat ovat uraa ajatellen yhtä tärkeitä”. Paukautin vastaan: ”Herra kapteeni, jos Suomen puolustusvoimissa tulee joskus aika, jolloin aliupseeri ei uskalla sanoa mielipidettään, vaikka tietää olevansa oikeassa, kummallakaan paperilla ei ole minulle merkitystä, en aio olla silloin enää aliupseeri”. Todettakoon nyt vielä, että myös saamani henkilöarvostelu oli erinomainen tuosta episodista huolimatta.

        Vielä tonen todiste samasta aiheesta: UudJP:ssa oli aikoinaan pataljoonaupseerina majuri H.K. Luutnantti P.L. oli saanut häneltä jonkin tehtävän, jonka oli tehnyt oman päänsä mukaan ja kun hän ilmoitti asiasta majuri H.K:lle tämä haukkui luutnantin pystyyn. Luutnantti yritti sanoa: ”minä ajattelin…” mutta ei päässyt pitemmälle, kun majuri karjaisi: ”millä luutnantti ajattelee, jättäkää se niille, joilla on siihen kyky”. Majuri sai sen jälkeen kantaa lempinimeä ”ajattelija”, ja majuriksi jäikin. Tuosta hänen pystyyn haukkumastaan luutnantista tuli myöhemmin kenraaliluutnantti.

        Mutta on myös toisenlaisia sotilasjohtajia kuin nuo mainitsemani yliluutnantti ja majuri, ja heille uskotaan enemmän myös itsenäisyyttä ja he menestyvät paremmin urallaan. Minulla oli onni olla tuollaisten esimiesten, parempien johtajien johdossa ja varmaan kehityin siinä itsekin johtajana niin, että menestyin urallani niin hyvin kuin se siinä ammattikunnassa oli suinkin mahdollista. Mutta kun myöhemmin sain pitkään olla siviilitöissä, joissa sain myös johtaa monenlaisia ammattimiehiä ja kun minunkin tasollani olivat myös melkoiset taloudelliset vastuut, niin olen taipuvainen uskomaan, että siviilijohtajalta välttämättä vaaditaan mainitsemiasi kykyjä, sotilajohtamisessa ne eivät aina ole yhtä välttämättömiä. Mutta ei sotilasjohtajanakaan ihan kyvytön menesty. Ei kyvyttömästä upseerista tule kenraalia eikä kyvyttömästä toimiupseerista tullut kapteenia.

      • Johtamisesta vielä
        harmajapantteri kirjoitti:

        Enpä nyt ihan noin mitätöisi sotilasjohtamisen olemusta ja vaatimuksia, mutta myönnän, että siellä on monenlaisia ”johtajia”. Oma ajattelu ei ole aina alemmalle hyödyksi, sen jouduin kokemaan jo kanta-aliupseerikoulussa, jossa eräässä maastoharjoituksessa kritisoin äänekkäästi harjoitusta johtaneen yliluutnantti S.L:n ratkaisua, ja hän pani minut ilmoittautumaan siitä komppanian päällikölle.

        Kurssi oli jo lopuillaan ja koenumeroitteni ja pitämistäni harjoituksista ja oppitunneista saamieni arvostelujen perusteella menestykseni kurssilla oli jo varma (olin sitten linjan priimus), ja komppanian päällikkö kapteeni Hirvonen sanoi: ”Oppilas Korhosen tulee muistaa, että tästä koulusta annetaan kaksi paperia, todistus ja henkilöarvostelu, ne molemmat ovat uraa ajatellen yhtä tärkeitä”. Paukautin vastaan: ”Herra kapteeni, jos Suomen puolustusvoimissa tulee joskus aika, jolloin aliupseeri ei uskalla sanoa mielipidettään, vaikka tietää olevansa oikeassa, kummallakaan paperilla ei ole minulle merkitystä, en aio olla silloin enää aliupseeri”. Todettakoon nyt vielä, että myös saamani henkilöarvostelu oli erinomainen tuosta episodista huolimatta.

        Vielä tonen todiste samasta aiheesta: UudJP:ssa oli aikoinaan pataljoonaupseerina majuri H.K. Luutnantti P.L. oli saanut häneltä jonkin tehtävän, jonka oli tehnyt oman päänsä mukaan ja kun hän ilmoitti asiasta majuri H.K:lle tämä haukkui luutnantin pystyyn. Luutnantti yritti sanoa: ”minä ajattelin…” mutta ei päässyt pitemmälle, kun majuri karjaisi: ”millä luutnantti ajattelee, jättäkää se niille, joilla on siihen kyky”. Majuri sai sen jälkeen kantaa lempinimeä ”ajattelija”, ja majuriksi jäikin. Tuosta hänen pystyyn haukkumastaan luutnantista tuli myöhemmin kenraaliluutnantti.

        Mutta on myös toisenlaisia sotilasjohtajia kuin nuo mainitsemani yliluutnantti ja majuri, ja heille uskotaan enemmän myös itsenäisyyttä ja he menestyvät paremmin urallaan. Minulla oli onni olla tuollaisten esimiesten, parempien johtajien johdossa ja varmaan kehityin siinä itsekin johtajana niin, että menestyin urallani niin hyvin kuin se siinä ammattikunnassa oli suinkin mahdollista. Mutta kun myöhemmin sain pitkään olla siviilitöissä, joissa sain myös johtaa monenlaisia ammattimiehiä ja kun minunkin tasollani olivat myös melkoiset taloudelliset vastuut, niin olen taipuvainen uskomaan, että siviilijohtajalta välttämättä vaaditaan mainitsemiasi kykyjä, sotilajohtamisessa ne eivät aina ole yhtä välttämättömiä. Mutta ei sotilasjohtajanakaan ihan kyvytön menesty. Ei kyvyttömästä upseerista tule kenraalia eikä kyvyttömästä toimiupseerista tullut kapteenia.

        Sotilas"johtaminen" ei ole johtamista. Kaikki sen ymmärtävät. Paitsi näköjään sinä.

        Rauhanajan sotilaana menestyy jos ja kun noudattaa tarkasti ohjeita ja määräyksiä. Kuka sen tekee tunnollisimmin, saa esimiesten suosion. Sodan taistelutilanteissa saattaa luovuudelle ja omalle ajattelulle jäädä tilaa, sekin lähinnä vain puutteellisen johtamisen vuoksi. Tunnollinen käskyjen noudattaminen (ja siihen vielä usein esimiesten mielistely = perseennuolenta) on tietysti eräänlaista kyvykkyyttä sekin, sellaisella kyvykkyydellä ei todellisen johtamisen kanssa ole kuitenkaan mitään tekoa. Kyvyttömästäkin aliupseerista voi tulla kapteeni kun jaksaa sokeasti täyttää esimiesten antamat tehtävät ja sopivan tilaisuuden tullen nuolaisee heitä. Siviilissä kyvytttömät eivät pääse kovinkaan pitkälle, vaan juuttuvat rutiinien pyörittäjiksi ja budjettien toteuttajiksi vailla todellista valtaa. Tehtäväsi toimistorutiinien hoitajana Valiolla oli juuri tuollainen rutiinitehtävien järjestäjä, ei mikään johtotehtävä jossa tarvittaisiin laajaa ja monitahoista asioiden hallintaa.

      • harmajapantteri
        Johtamisesta vielä kirjoitti:

        Sotilas"johtaminen" ei ole johtamista. Kaikki sen ymmärtävät. Paitsi näköjään sinä.

        Rauhanajan sotilaana menestyy jos ja kun noudattaa tarkasti ohjeita ja määräyksiä. Kuka sen tekee tunnollisimmin, saa esimiesten suosion. Sodan taistelutilanteissa saattaa luovuudelle ja omalle ajattelulle jäädä tilaa, sekin lähinnä vain puutteellisen johtamisen vuoksi. Tunnollinen käskyjen noudattaminen (ja siihen vielä usein esimiesten mielistely = perseennuolenta) on tietysti eräänlaista kyvykkyyttä sekin, sellaisella kyvykkyydellä ei todellisen johtamisen kanssa ole kuitenkaan mitään tekoa. Kyvyttömästäkin aliupseerista voi tulla kapteeni kun jaksaa sokeasti täyttää esimiesten antamat tehtävät ja sopivan tilaisuuden tullen nuolaisee heitä. Siviilissä kyvytttömät eivät pääse kovinkaan pitkälle, vaan juuttuvat rutiinien pyörittäjiksi ja budjettien toteuttajiksi vailla todellista valtaa. Tehtäväsi toimistorutiinien hoitajana Valiolla oli juuri tuollainen rutiinitehtävien järjestäjä, ei mikään johtotehtävä jossa tarvittaisiin laajaa ja monitahoista asioiden hallintaa.

        Oman näkemykseni sotilas- ja siviilijohtamisen vaatimuksista ja eroavuuksista sanoin edellä, joten siitä ei enempää.

        Huomautan kuitenkin, että minulla ei ole ollut koskaan taipumusta perseennuolentaan, päinvastaiseen kyllä, kuten jo tuossa kertomassani tapauksessa kanta-aliupseerikoulussam ja monta kertaa myöhemminkin. Mutta esimieheni olivat kai kyllin varmoja itsestään niin, että he antoivat arvoa alaisensa mielipiteille, jotka olivat eriäviäkin heidän mielipiteistään, jos he huomasivat alaisen mielipiteet järkeviksi. Päinvastoin etua koin usein saavani ”omapäisyydestäni”.

        Eikä tehtäväni Valion isännöitsijänä ollut lainkaan kuvauksesi mukainen. Kyllä se oli varsin itsenäinen työ, jota pyöritin viime vaiheissa yli 50 miljoonan markan vuosibudjetilla vastaten sen rahamäärän käytöstä kuten alaisteni työn tuloksistakin. Suoria valiolaisia alaisia minulla oli enimmillään yli neljäkymmentä, mutta määrä putosi kovasti, kun toimintoja 1990-luvun alun laman aikana paljon ulkoistettiin. Mutta edelleen jouduin toimimaan suurella joukolla monien eri alojen ammattimiehiä. Ajoittain kilpailutettavia jatkuvia sopimuksia eri toimijoiden kanssa taisi olla viitisenkymmentä, ja lisäksi tulivat neuvottelut ja sopimukset kertaluonteisista töstä. Ei Valiokaan olisi siinä tehtävässä kyvytöntä miestä pitänyt ja maksanut hänelle varsin hyvää palkkaakin.

      • kapi_ korhonen
        harmajapantteri kirjoitti:

        Enpä nyt ihan noin mitätöisi sotilasjohtamisen olemusta ja vaatimuksia, mutta myönnän, että siellä on monenlaisia ”johtajia”. Oma ajattelu ei ole aina alemmalle hyödyksi, sen jouduin kokemaan jo kanta-aliupseerikoulussa, jossa eräässä maastoharjoituksessa kritisoin äänekkäästi harjoitusta johtaneen yliluutnantti S.L:n ratkaisua, ja hän pani minut ilmoittautumaan siitä komppanian päällikölle.

        Kurssi oli jo lopuillaan ja koenumeroitteni ja pitämistäni harjoituksista ja oppitunneista saamieni arvostelujen perusteella menestykseni kurssilla oli jo varma (olin sitten linjan priimus), ja komppanian päällikkö kapteeni Hirvonen sanoi: ”Oppilas Korhosen tulee muistaa, että tästä koulusta annetaan kaksi paperia, todistus ja henkilöarvostelu, ne molemmat ovat uraa ajatellen yhtä tärkeitä”. Paukautin vastaan: ”Herra kapteeni, jos Suomen puolustusvoimissa tulee joskus aika, jolloin aliupseeri ei uskalla sanoa mielipidettään, vaikka tietää olevansa oikeassa, kummallakaan paperilla ei ole minulle merkitystä, en aio olla silloin enää aliupseeri”. Todettakoon nyt vielä, että myös saamani henkilöarvostelu oli erinomainen tuosta episodista huolimatta.

        Vielä tonen todiste samasta aiheesta: UudJP:ssa oli aikoinaan pataljoonaupseerina majuri H.K. Luutnantti P.L. oli saanut häneltä jonkin tehtävän, jonka oli tehnyt oman päänsä mukaan ja kun hän ilmoitti asiasta majuri H.K:lle tämä haukkui luutnantin pystyyn. Luutnantti yritti sanoa: ”minä ajattelin…” mutta ei päässyt pitemmälle, kun majuri karjaisi: ”millä luutnantti ajattelee, jättäkää se niille, joilla on siihen kyky”. Majuri sai sen jälkeen kantaa lempinimeä ”ajattelija”, ja majuriksi jäikin. Tuosta hänen pystyyn haukkumastaan luutnantista tuli myöhemmin kenraaliluutnantti.

        Mutta on myös toisenlaisia sotilasjohtajia kuin nuo mainitsemani yliluutnantti ja majuri, ja heille uskotaan enemmän myös itsenäisyyttä ja he menestyvät paremmin urallaan. Minulla oli onni olla tuollaisten esimiesten, parempien johtajien johdossa ja varmaan kehityin siinä itsekin johtajana niin, että menestyin urallani niin hyvin kuin se siinä ammattikunnassa oli suinkin mahdollista. Mutta kun myöhemmin sain pitkään olla siviilitöissä, joissa sain myös johtaa monenlaisia ammattimiehiä ja kun minunkin tasollani olivat myös melkoiset taloudelliset vastuut, niin olen taipuvainen uskomaan, että siviilijohtajalta välttämättä vaaditaan mainitsemiasi kykyjä, sotilajohtamisessa ne eivät aina ole yhtä välttämättömiä. Mutta ei sotilasjohtajanakaan ihan kyvytön menesty. Ei kyvyttömästä upseerista tule kenraalia eikä kyvyttömästä toimiupseerista tullut kapteenia.

        Pieni lisäys: Minusta tuli kansakoulupohjalta impotentti.

      • Kurssikamu/PohPr evp
        harmajapantteri kirjoitti:

        Oman näkemykseni sotilas- ja siviilijohtamisen vaatimuksista ja eroavuuksista sanoin edellä, joten siitä ei enempää.

        Huomautan kuitenkin, että minulla ei ole ollut koskaan taipumusta perseennuolentaan, päinvastaiseen kyllä, kuten jo tuossa kertomassani tapauksessa kanta-aliupseerikoulussam ja monta kertaa myöhemminkin. Mutta esimieheni olivat kai kyllin varmoja itsestään niin, että he antoivat arvoa alaisensa mielipiteille, jotka olivat eriäviäkin heidän mielipiteistään, jos he huomasivat alaisen mielipiteet järkeviksi. Päinvastoin etua koin usein saavani ”omapäisyydestäni”.

        Eikä tehtäväni Valion isännöitsijänä ollut lainkaan kuvauksesi mukainen. Kyllä se oli varsin itsenäinen työ, jota pyöritin viime vaiheissa yli 50 miljoonan markan vuosibudjetilla vastaten sen rahamäärän käytöstä kuten alaisteni työn tuloksistakin. Suoria valiolaisia alaisia minulla oli enimmillään yli neljäkymmentä, mutta määrä putosi kovasti, kun toimintoja 1990-luvun alun laman aikana paljon ulkoistettiin. Mutta edelleen jouduin toimimaan suurella joukolla monien eri alojen ammattimiehiä. Ajoittain kilpailutettavia jatkuvia sopimuksia eri toimijoiden kanssa taisi olla viitisenkymmentä, ja lisäksi tulivat neuvottelut ja sopimukset kertaluonteisista töstä. Ei Valiokaan olisi siinä tehtävässä kyvytöntä miestä pitänyt ja maksanut hänelle varsin hyvää palkkaakin.

        Kapi, kapi, valhetta taas. Kantakoulussa sinua ruskea kielisempää sai hakea.

      • Sapiens dux
        Ymmärryksestä kirjoitti:

        Sinuna en viitsisi puhua kenenkään ymmärtämättömyydestä. Puheesi johtajan kokemuksestasi kuvaa hyvin ymmärryksesi tasoa. Samaa kuvaa myös käsityksesi Väyrysestä.

        Sotilasjohtaminen ei ole mitään johtamista. Se on vain käskyttämistä ja käskyjen toteuttamista. Oikea johtaminen on itsenäistä. Siinä tarvitaan oikeaa asioiden ja ihmisten ymmärtämystä, älyä, luovuutta, määrätietoisuutta ja ihmistuntemusta. Mitään noita ei tarvita sotilas”johtamisessa”. Oikeassa johtamisessa on vastuut taloudesta kuten johdettavistakin ja heidän työnsä tuloksista. Oikeaa johtajaa ohjaa sääntö tulos tai ulos.

        Sotilas”johtamisessa” ylimmällekin tasolle tiukat raamit tulevat muualta, puolustusministeriöstä ja eduskunnasta. Niiden raamien puitteissa puolustusvoimain komentaja käskyttää alaisiaan, ne alaisiaan. Joukko-osaston komentajalla ei ole juuri mitään itsenäisyyttä, vain ylempää tulevien käskyjen täyttämistä ja niiden käskyttämistä edelleen alemmilleen. Komppanian päällikkö käskyttää saamiensa käskyjen mukaisesti joukkueen johtajaa ja tämä komppanian päällikön käskyjen mukaisesti varusmiehiä. Johtamisen kanssa siinä ei ole enää yhtään mitään tekemistä. Oma ajattelu siinä on vain haitaksi.

        Niillä eväillä, korkeintaan joukkueen johtajana saaduilla sinä kuvittelet olevasi kokenut johtaja ja kyvykäs arvioimaan poliitikkojen pätevyyttä. Naurattaisi, jos ei ärsyttäisi sellainen typeryys.

        Minulle hyvä johtaminen on molemminpuolista luottamusta, jota ei rakenneta hetkessä. Rakentamisessa olen parasta mahdollista A-ryhmää.
        Kunluottamus on saavutettu on meno motivoitunutta ja johtajan tarvitsee puuttua asioihin vain mutkapaikoissa.
        Luonnehtisin itseäni Tuntemattoman Koskelaksi.

        Virkaveljeni on taas ilmetty Lammio, jota potkaistaan prseelle tiukassa paikassa.

      • Johtajista
        Sapiens dux kirjoitti:

        Minulle hyvä johtaminen on molemminpuolista luottamusta, jota ei rakenneta hetkessä. Rakentamisessa olen parasta mahdollista A-ryhmää.
        Kunluottamus on saavutettu on meno motivoitunutta ja johtajan tarvitsee puuttua asioihin vain mutkapaikoissa.
        Luonnehtisin itseäni Tuntemattoman Koskelaksi.

        Virkaveljeni on taas ilmetty Lammio, jota potkaistaan prseelle tiukassa paikassa.

        Tuntemattomassa on noita johtamistyylejä tietysti karrikoitu, mutta yleisesti ottaen Koskelan johtamistyyli ei ole sittenkään se paras. Vaikkapa Hietasen tyyli on se oikea, hän käskeekin tiukan paikan tullen, kuten Rahikaista kun tämä rehvakkaa näyttelevä savolainen vääräleuka osoittautuukin pelkuriksi ja ampuilee poterossa kyyristellen vain ilmaan. Koskelaa voi kuvailla sulkeutuneeksi ja huonosti kommunikoivaksi johtajaksi vaikka hänen esimerkillisyys toiminnassa on kiistaton. Hietasella myös tuo supliikki on kohdallaan.

        Virkaveljesi on kaukana Lammiosta, oikestaan hän on juuri tuo Rahikainen, lottien naurattaja ja tyhjäpäinen rehvastelija joka tosipaikan tullen on pelkkä pelkuri. Johtajaa virkaveljessäsi ei ole tippaakaan, minkä vuoksi hän esikuntahommiin on aikanaan joutunutkin.

      • Sapiens dux
        Ymmärryksestä kirjoitti:

        Sinuna en viitsisi puhua kenenkään ymmärtämättömyydestä. Puheesi johtajan kokemuksestasi kuvaa hyvin ymmärryksesi tasoa. Samaa kuvaa myös käsityksesi Väyrysestä.

        Sotilasjohtaminen ei ole mitään johtamista. Se on vain käskyttämistä ja käskyjen toteuttamista. Oikea johtaminen on itsenäistä. Siinä tarvitaan oikeaa asioiden ja ihmisten ymmärtämystä, älyä, luovuutta, määrätietoisuutta ja ihmistuntemusta. Mitään noita ei tarvita sotilas”johtamisessa”. Oikeassa johtamisessa on vastuut taloudesta kuten johdettavistakin ja heidän työnsä tuloksista. Oikeaa johtajaa ohjaa sääntö tulos tai ulos.

        Sotilas”johtamisessa” ylimmällekin tasolle tiukat raamit tulevat muualta, puolustusministeriöstä ja eduskunnasta. Niiden raamien puitteissa puolustusvoimain komentaja käskyttää alaisiaan, ne alaisiaan. Joukko-osaston komentajalla ei ole juuri mitään itsenäisyyttä, vain ylempää tulevien käskyjen täyttämistä ja niiden käskyttämistä edelleen alemmilleen. Komppanian päällikkö käskyttää saamiensa käskyjen mukaisesti joukkueen johtajaa ja tämä komppanian päällikön käskyjen mukaisesti varusmiehiä. Johtamisen kanssa siinä ei ole enää yhtään mitään tekemistä. Oma ajattelu siinä on vain haitaksi.

        Niillä eväillä, korkeintaan joukkueen johtajana saaduilla sinä kuvittelet olevasi kokenut johtaja ja kyvykäs arvioimaan poliitikkojen pätevyyttä. Naurattaisi, jos ei ärsyttäisi sellainen typeryys.

        Minulla on niin paljon kokemusta, että pystyn aika objektiivisesti arvioimaan ihmisten kykyjä. Jos en pysty, en myöskään tuo luulojani julki.

        Tosiasiassa Suomea johtavat asiakirjaväärentäjä ja ynseä kamreeri. Molemmat ovat myös keskivertoa tyhmempiä. Siitä on myös ihan dokumentteja.

        Stora Enson pääjohtaja on myös johtajien pohjasakkaa. Hän on saanut koko yhtiön Suomen osat sellaiseen tilaan, ettei enää tehdä kuin korkeintaan pakollinen. Luovuutta ei enää missään ole.
        Hän seuraa ehkä kaikkein suurimman "pässin", Härmälän jalanjälkiä.
        Että sellaista johtamistako haluatte. Kysäiskääpäs vaikka joltakin "ensolaiselta.

      • Vielä johtamisesta
        Sapiens dux kirjoitti:

        Minulla on niin paljon kokemusta, että pystyn aika objektiivisesti arvioimaan ihmisten kykyjä. Jos en pysty, en myöskään tuo luulojani julki.

        Tosiasiassa Suomea johtavat asiakirjaväärentäjä ja ynseä kamreeri. Molemmat ovat myös keskivertoa tyhmempiä. Siitä on myös ihan dokumentteja.

        Stora Enson pääjohtaja on myös johtajien pohjasakkaa. Hän on saanut koko yhtiön Suomen osat sellaiseen tilaan, ettei enää tehdä kuin korkeintaan pakollinen. Luovuutta ei enää missään ole.
        Hän seuraa ehkä kaikkein suurimman "pässin", Härmälän jalanjälkiä.
        Että sellaista johtamistako haluatte. Kysäiskääpäs vaikka joltakin "ensolaiselta.

        Suomea johtavat poliittiset broilerit, puoluekoneistojen työstämät samanklataiset latteusia ja ympäripyöreitä fraaseja toistelevat tyhjäpäät. Politiikasta ovat kadonneet pitkän linjan edustajat, poliittisen taipaleensa työnteon ja arkisen aherruksen ohessa tehneet ja sitä kautta koko valtakunnan johtoon nousseet monenmoista kokeusta omaavat. Toisaalta politiikassa on Guzenina Richardsonin kaltaisia pintajulkkisia joilla puuttuu niin poliittinen kuin todellisen työnteonkin kokemus.

        Juuri noista edellä kerrotuista syistä Sipiläkin on niin suosittu kuin on. Hän on noussut politiikkaan menestyksekkään yrittäjänä tehdyn työuran kautta. Hänellä on aivan eri kosketus kansalaisten arkeen kuin broileri- tai julkkispoliitikoilla. Jopa työväenpuolue SDP on unohtanut pitkän linjan työläiset

        Meiltä puuttuu myös kokemusta kansainvälisten pörssiyhtiöiden johtamisesta, se heijastuu mm tuohon esiintuomaasi Stora-Enson johtajakysymykseen. Strateginen pitkäjänteisyys puuttuu, rohkeus kääntää suuntaa ajoissa. Mennään kuin säikähtänyt lammaslauma kaikki paniikissa samaan suuntaan. Ensin haettiin kasvua monilta osin järjettömin yrityskaupoin, haalittiin markkinaosuuksia ostelemalla heikosti tuottavia metsäyhtiöitä maailmalta. Tämä koskee koko suomalaista metsäteollisuutta, ei vain Stora-Ensoa. Kun rahat hupuloitiin kannattamattomiin yrityskauppoihin ja muuhun laajenemiseen, nyt on ryhdytty kilpaa tervehdyttämään potkimalla väkeä pihalle. Jos kaikki nuo johtamisresurssit joita kauppoihin ja sittemmin saneerauksiin on käytetty olisi uhrattu uusien tuotannollisten innovaatioiden ja orgaanisen kasvun saavuttamiseen, meillä olisi kymmeniä tuhansia työpaikkoja enemmän sillä teollisuuden alalla ja huikeasti enemmän vientituloja. Lyhytnäköinen sijoittajien tuijottama pörssikurssin pönkittäminen ei ole johtanut muuhun kuin yritysten itsensä ahdinkoon ja työpaikkojen menetyksiin

      • ramrizxlaijek
        Sapiens dux kirjoitti:

        Minulle hyvä johtaminen on molemminpuolista luottamusta, jota ei rakenneta hetkessä. Rakentamisessa olen parasta mahdollista A-ryhmää.
        Kunluottamus on saavutettu on meno motivoitunutta ja johtajan tarvitsee puuttua asioihin vain mutkapaikoissa.
        Luonnehtisin itseäni Tuntemattoman Koskelaksi.

        Virkaveljeni on taas ilmetty Lammio, jota potkaistaan prseelle tiukassa paikassa.

        Meinaatko dux, että tuntemattoman Koskelakin sinun tapaasi kerskaili jatkuvasti yleisjohtajuudellaan :)

      • Sapiens dux
        Johtajista kirjoitti:

        Tuntemattomassa on noita johtamistyylejä tietysti karrikoitu, mutta yleisesti ottaen Koskelan johtamistyyli ei ole sittenkään se paras. Vaikkapa Hietasen tyyli on se oikea, hän käskeekin tiukan paikan tullen, kuten Rahikaista kun tämä rehvakkaa näyttelevä savolainen vääräleuka osoittautuukin pelkuriksi ja ampuilee poterossa kyyristellen vain ilmaan. Koskelaa voi kuvailla sulkeutuneeksi ja huonosti kommunikoivaksi johtajaksi vaikka hänen esimerkillisyys toiminnassa on kiistaton. Hietasella myös tuo supliikki on kohdallaan.

        Virkaveljesi on kaukana Lammiosta, oikestaan hän on juuri tuo Rahikainen, lottien naurattaja ja tyhjäpäinen rehvastelija joka tosipaikan tullen on pelkkä pelkuri. Johtajaa virkaveljessäsi ei ole tippaakaan, minkä vuoksi hän esikuntahommiin on aikanaan joutunutkin.

        Toin esille karikatyyrin kaksi eri puolta ja tajuan sen varsin hyvin. Kyllä aitoon vuorovaikutukseen perustuva ihmiseen suhtautuminen on johtamisessa kaiken a ja o.
        Joku osaa sen ja joku taas ei. Minulle se on aina ollut luontaista, kodin peruja.

      • Sapiens dux
        Vielä johtamisesta kirjoitti:

        Suomea johtavat poliittiset broilerit, puoluekoneistojen työstämät samanklataiset latteusia ja ympäripyöreitä fraaseja toistelevat tyhjäpäät. Politiikasta ovat kadonneet pitkän linjan edustajat, poliittisen taipaleensa työnteon ja arkisen aherruksen ohessa tehneet ja sitä kautta koko valtakunnan johtoon nousseet monenmoista kokeusta omaavat. Toisaalta politiikassa on Guzenina Richardsonin kaltaisia pintajulkkisia joilla puuttuu niin poliittinen kuin todellisen työnteonkin kokemus.

        Juuri noista edellä kerrotuista syistä Sipiläkin on niin suosittu kuin on. Hän on noussut politiikkaan menestyksekkään yrittäjänä tehdyn työuran kautta. Hänellä on aivan eri kosketus kansalaisten arkeen kuin broileri- tai julkkispoliitikoilla. Jopa työväenpuolue SDP on unohtanut pitkän linjan työläiset

        Meiltä puuttuu myös kokemusta kansainvälisten pörssiyhtiöiden johtamisesta, se heijastuu mm tuohon esiintuomaasi Stora-Enson johtajakysymykseen. Strateginen pitkäjänteisyys puuttuu, rohkeus kääntää suuntaa ajoissa. Mennään kuin säikähtänyt lammaslauma kaikki paniikissa samaan suuntaan. Ensin haettiin kasvua monilta osin järjettömin yrityskaupoin, haalittiin markkinaosuuksia ostelemalla heikosti tuottavia metsäyhtiöitä maailmalta. Tämä koskee koko suomalaista metsäteollisuutta, ei vain Stora-Ensoa. Kun rahat hupuloitiin kannattamattomiin yrityskauppoihin ja muuhun laajenemiseen, nyt on ryhdytty kilpaa tervehdyttämään potkimalla väkeä pihalle. Jos kaikki nuo johtamisresurssit joita kauppoihin ja sittemmin saneerauksiin on käytetty olisi uhrattu uusien tuotannollisten innovaatioiden ja orgaanisen kasvun saavuttamiseen, meillä olisi kymmeniä tuhansia työpaikkoja enemmän sillä teollisuuden alalla ja huikeasti enemmän vientituloja. Lyhytnäköinen sijoittajien tuijottama pörssikurssin pönkittäminen ei ole johtanut muuhun kuin yritysten itsensä ahdinkoon ja työpaikkojen menetyksiin

        Aika helppo allekirjoittaa tuo matkimiseen johtava kyvyttömyys suuryritysten johtamiseen.

        Olen muuten pari kertaa istunut useamman suuryrityksen johtajien seurassa. Sutta ja sekundaa on liikaa.
        Finnair´n eräs pääjohtaja jäi positiivisena mieleen. Ei taida vaan enää olla remmissä.

      • Anonyymi00064
        Sapiens dux kirjoitti:

        Minulla on niin paljon kokemusta, että pystyn aika objektiivisesti arvioimaan ihmisten kykyjä. Jos en pysty, en myöskään tuo luulojani julki.

        Tosiasiassa Suomea johtavat asiakirjaväärentäjä ja ynseä kamreeri. Molemmat ovat myös keskivertoa tyhmempiä. Siitä on myös ihan dokumentteja.

        Stora Enson pääjohtaja on myös johtajien pohjasakkaa. Hän on saanut koko yhtiön Suomen osat sellaiseen tilaan, ettei enää tehdä kuin korkeintaan pakollinen. Luovuutta ei enää missään ole.
        Hän seuraa ehkä kaikkein suurimman "pässin", Härmälän jalanjälkiä.
        Että sellaista johtamistako haluatte. Kysäiskääpäs vaikka joltakin "ensolaiselta.

        Ihan samaa mieltä

    • Parempi dux

      Jahas...Harmajapantteri järjesti taas kepulaisille hyppytunnin Kyykkyyn ylös...kyykkyyn ylös....

    • Kepulaiset sentään

      pääsevät edes joskus ylös, sinä se olet kyykyssä koko ajan.
      Kuten idolisi kapi.

    • Pystyyn_kuollut

      Paavo Väyryseen sen enempää kantaa ottamatta on todettava, että kyllä hänen viimeisin presidentinvaalikampanjansa oli hyvä ja nosti kepun kannatusta ylöspäin jo ennen Juha Sipilän valintaa puheenjohtajaksi. Moni teistä kepun haukkujistakin oli keväällä 2012 sitä mieltä, että kepun kannatuksennousu gallupeissa siihen aikaan oli yksinomaan hänen ansiostaan, mikä tarkoittaa käytännössä, että se on väliaikaista ja kannatus romahtaa uudelleen, kunhan vaalit unohdetaan.

      Muistutin jo silloin, että kepun kannatus lähti nousemaan jo lokakuussa 2011, jolloin presidenttiehdokkaat eivät vielä esiintyneet julkisuudessa, joten kepun kannatuksen kohoaminen johtui ensi sijassa puolueen oppositioasemasta. Tätä mieltä olen edelleen, mutta osasyinä ovat olleet siis sekä Väyrysen ehdokkuus että Sipilän uusi ja kiinnostava tapa tehdä politiikkaa sekä hänen olemuksensakin.

      Sipilän ja Ahtisaaren olemuksessa en kuitenkaan näe juuri yhtäläisyyksiä. Ahtisaari oli ainakin presidenttinä aika itsetietoisen tai kuten täälläpäin sanotaan, "tyyriin" oloinen. Loukkaantui helposti, eikä ainakaan minun makuuni tuntunut edes helposti lähestyttävältä. Minun mielestäni Tarja Halonen oli paljon rennompi ja kansanomaisempi.

      Tuo Hesarin asennoitumisessa tapahtunut muutos on ulottunut mielestäni myös Ilta-Sanomiin. Muutos Antti-Pekka Pietilän aikoihin on todella suuri.

      • harmajapantteri

        Enpä kovin ylistäisi Väyrysen presidentinvaalikampanjassaan saamaa suosiota. Vihreiden kannatus on pysynyt koko ajan sentään kepun kannatusta alempana, ja vihreiden presidenttiehdokas Haavisto nuiji Väyrysen niin, että ehkä Paavo joutui taas kysymään lääkäriltään, että ”voiko veetutukseen kuolla”.

        Tietysti olet oikeassa siinä, että kepun kannatuksen kohoaminen johtuu sen oppositioasemasta. Olisihan ihan valtavan suuri ihme, jos oppositiopuolueen kannatus ei nousisi tällaisena aikana, jolloin poliittisessa vastuussa olevat joutuvat kerta toisensa jälkeen tekemään päätöksiä ja ratkaisuita asioissa, joissa ei ole tarjolla hyviä vaihtoehtoja. Jos kepu olisi tässä hallituksessa, sen kannatus varmaan olisi pudonnut jo alle kymmenen prosentin. Ja putoaa taas rajusti, jos pääsee seuraavaan hallitukseen, kun kepukin silloin joutuisi tekemään sitä, mikä tehdä pitää.

        Ilta-Sanomia luen hyvin vähän, enkä ole tietoinen siellä tapahtuneesta trendin muutoksesta. Mistähän johtunee? En edes tiedä, kuka sitä nykyisin ”päätoimittaa”. Mutta luetuin nettilehti Uusi Suomikin on kyllä varsin kepumyönteinen. Olisiko lehden omistajalla, Niklas Herlinilä kepusympatioita, sillä onhan hän Kekkosen ”harmaan eminenssin” Kustaa Vilkunan tyttären poika.

      • Pystyyn_kuollut
        harmajapantteri kirjoitti:

        Enpä kovin ylistäisi Väyrysen presidentinvaalikampanjassaan saamaa suosiota. Vihreiden kannatus on pysynyt koko ajan sentään kepun kannatusta alempana, ja vihreiden presidenttiehdokas Haavisto nuiji Väyrysen niin, että ehkä Paavo joutui taas kysymään lääkäriltään, että ”voiko veetutukseen kuolla”.

        Tietysti olet oikeassa siinä, että kepun kannatuksen kohoaminen johtuu sen oppositioasemasta. Olisihan ihan valtavan suuri ihme, jos oppositiopuolueen kannatus ei nousisi tällaisena aikana, jolloin poliittisessa vastuussa olevat joutuvat kerta toisensa jälkeen tekemään päätöksiä ja ratkaisuita asioissa, joissa ei ole tarjolla hyviä vaihtoehtoja. Jos kepu olisi tässä hallituksessa, sen kannatus varmaan olisi pudonnut jo alle kymmenen prosentin. Ja putoaa taas rajusti, jos pääsee seuraavaan hallitukseen, kun kepukin silloin joutuisi tekemään sitä, mikä tehdä pitää.

        Ilta-Sanomia luen hyvin vähän, enkä ole tietoinen siellä tapahtuneesta trendin muutoksesta. Mistähän johtunee? En edes tiedä, kuka sitä nykyisin ”päätoimittaa”. Mutta luetuin nettilehti Uusi Suomikin on kyllä varsin kepumyönteinen. Olisiko lehden omistajalla, Niklas Herlinilä kepusympatioita, sillä onhan hän Kekkosen ”harmaan eminenssin” Kustaa Vilkunan tyttären poika.

        Väyrysen presidentinvaalitulos oli yllättävän hyvä niin kepulaisten itsensä kuin poliittisten kommentaattoreidenkin mielestä. Se (17,53 %) ylitti lähes kahdella prosenttiyksiköllä eduskuntavaalien tuloksen (15,76 %). Erityisen hyvältä kepun näkökulmasta tuntui, että sosialidemokraattien ehdokas sai vain 6,7 % ja nosteessa ollut perussuomalaisten ehdokaskin vain 9,4 % äänistä. Haavisto oli toki erikoistapaus.

        Lukujakin olennaisempaa on, että kommentaattoreiden arvioiden mukaan Väyrynen palautti suurimman osan kepun perussuomalaisille menettämistä kannattajista. Sen sijaan vastaavaa nostetta vihreille Haavisto ei antanut, kuten Osmo Soininvaarakin ennusti heti presidentinvaalien jälkeen.

        Arviostasi kepun kannatuksen suunnasta, mikäli se olisi mennyt hallitukseen, en ole eri mieltä. Tosin tuskin se ihan alle kymmenen prosentin olisi mennyt, kun rasitteena ei olisi nykyisen laajuista kunta- ja sote-sotkua. Ja varmasti laskee, mikäli pääsee seuraavaan hallitukseen. On lähes automaattinen ilmiö, että hallituksessa kannatus putoaa ja oppositiossa vastaavasti joko nousee tai pysyy paikallaan. Siksi en käsitäkään palstan iltaruskomaalauksia milloin minkin puolueen osalta.

    • Onhan kapi sen

      tuhanteen kertaan selittänyt; tietenkin siksi, kun kepulaiset sitä
      niin hartaasti pyysivät.
      Eihän kapi, huomionkipeä kun on, millään muotoa voinut jättää
      pyyntöä täyttämättä.

    • Seppo_Ilmarinen

      Kovasti oudoksuttaa tuo jatkuva uskomus siihen, että Keskustalle pitäisi käydä samalla tavalla kuin joillekin keskustalaisille puolueille jossakin muualla maailmassa. Voi hyvänen aika ja elämän kevät, ei Keskustapuoluetta ole muualla edes ollut. Keskusta on ja pysyy suomalaisena puolueena, ei se ole minkään muun maan tai valtakunnan mikään haarakonttori. Samaten tuo porvarillinen mustamaalaus epäluotettavuudesta on lähinnä vihapuheeksi katsottava herjaus, jolla puolue yritetään saattaa epäedulliseen valoon ja näin sen kannatus pienentymään. On suorastaan järkyttävää millaisiin mittoihin tuo vähäjärkinen sanonta "kepu petää aina" on paisunut. Ei tarvitse muuta kuin laittaa sitaatti esimerkiksi Googlen hakukoneeseen, niin tuota mölinää jatkuu sivukaupalla loputtomiin. Niin kuin mikään muu puolue ei tekisi lehmänkauppoja, pyörtäisi sanomisiaan ja yrittäisi kaikin muinkin keinoin sumuttaa kansalaisia.

      Mitä todennäköisimmin Keskustan kannatus olisi nousussa ilman Sipilääkin. Mielenkiintoinen kysymys on se, olisiko Keskustan kannatus jopa suurempi nyt, jos puheenjohtajana olisi Paavo Väyrynen. Kansalaiset ovat alkaneet oivaltaa sen, ettei valtakunnan yksipuoliset, yksisilmäiset ja vähäisellä osaamisella yritettävät uudistukset, eli niin sanotut rakenteelliset ratkaisut, ole tälle maalle siunaukseksi. Ja kun tiedetään, että Keskusta on nimenomaan koko Suomen asialla, niin eipä ihme, että kannatus nousee. Jo siitä syystä, että etelän yksipuoliselle sanelupolitiikalle halutaan hieman jarrua. Eikä ihan vähääkään vauhdin hiljennystä, vaan kunnon tuumausta.

      Sinänsä yrittäjänä meritoituminen ei anna valmiuksia valtakunnan johtamiselle, mutta antaa toki jonkinlaista taloudellista perspektiiviä asioihin. Oleellisempaa on kuitenkin kyky hahmottaa yhteiskunnallisia ilmiöitä ja etsiä niihin toimivia ratkaisuja. Vaarana talousopeissa on se, että kapitalistinen ideologia siitä vain vahvistuu ja kaupallisuus sen kuin lisääntyy. Siksi yhteiskunnallisiin tehtäviin sopivampi koulutus olisi yhteiskuntatieteellinen. Mutta jos ihminen on nopea oppimaan, niin toki muukin koulutus on mahdollinen. Yleensä yhteiskunnallisissa tehtävissä on monesti vaatimuksena oikeustieteellinen koulutus, mikä sitten näkyy siinä, että lakipykäliä tippuu päivittäin kuin sieniä sateella ja lähes jokainen asia on vähintäänkin kriminalisoitu.

      Ahtisaari on mielestäni kovasti yliarvostettu henkilö. Toki Ahtisaari on kova mies puuhastelemaan ja olemaan aina käytettävissä tehtävään kuin tehtävään. Tämä valmius onkin sitten olennainen seikka myös sille, että palkintojakin on tipahdellut. Eihän ihmiselle, joka ei mitään tee, yleensä palkintoja jaella, vaikka toimimattomuus saattaisi olla ihan palkitsemisen arvoinen teko sinänsä, jos edellytykset optimaaliseen toimintaan puuttuvat. Monet maailman ongelmista ovat nimittäin seuraus siitä, että väärät ihmiset ovat olleet väärissä paikoissa tekemässä toimimattomia ratkaisuja. Siksi esimerkiksi väkisin työllistämisestä pitäisi luopua ja työttömät pitäisi palkita siitä, etteivät ole sotkemassa tärkeitä yhteiskunnallisia asioita. Palkkio voisi olla hyvin suhteessa siihen, millaisia vaurioita kussakin tapauksessa olisi odotettavissa.

      Lopuksi kannattaa ottaa hieman kantaa poliitikkotyyppiin sen suhteen pitäisikö poliitikon olla luja- vai heikkotahtoinen. Nythän kaikki suitsuttavat sitä, kuinka mukavuudella saadaan aikaan suosiota ja lujatahtoisuus tulkitaan änkyröinniksi. Poliitikon pitää ehdottomasti olla lujatahtoinen, jotta asioissa pystyttäisin etenemään haluttuun suuntaan. Ongelma on vain se, että lujatahtoisuuden edellytyksenä on perusteltavissa oleva visio. Jos visio rapautuu, lujatahtoisuudesta ei ole hyötyä. Siksi poliitikon tärkein kyky on kyky hahmottaa kokonaisuus sen selvittämiseksi, onko vision eteenpäinviemiselle edellytyksiä. Jos visio rapautuu, ei ole ihme, jos alkaa ahdistaa ja uupumus iskee ja puoluetoverit alkavat esittää poliitikolle takavasemmalle vetäytymistä.

      • harmajapantteri

        Kyllä Ruotsissa on nimenomaan keskustapuolue (centerpartiet). Meillähän sellaista ei enää olekaan, kun keskustapuolue vaihtoi nimensä; jätti tosin pysyvää n käyttöön lyhenteen kepu. Myös Virossa on keskustapuolue, Eesti keskerakond. Ruotsin ”kepu” pudonnee parlamentista seuraavissa vaaleissa, kun jäänee vaadittavan viiden prosentin kannatuksen alle. Viron kepu sen sijaan on voimissaan, se kun tukeutuu suuresti Viron venäläisvähemmistöön. Puoluetta johtaa hyvin väyrysmäisiä konsteja käyttävä Edgar Savisaar.

        ”Kepu pettää aina” on tosiaan jäänyt lentäväksi lauseeksi, jonka lentoon saattamisesta on annettu kunniaa demareista persuihin loikanneelle Matti Putkoselle sekä Pertti Paasiolle. En tiedä, kummalle kunnia kuuluisi, mutta Pertti Paasio ainakin sitä täydensi sanomalla, että ”silloin se pettääpahiten, kun joskus harvoin poikkeuksellisesti se ei petäkään”. Kyllä tuon lauseen takana täytyy vahvasti totuutta olla, ei se muuten eläisi niin voimakkaasti.

        Jutuissasi on yleensä ollut tolkkuakin, mutta kun arvelet, että kepun kannatus voisi olla suurempikin, jos Väyrysestä olisi tullut puheenjohtaja, se on hupijuttua. Varmaan synkkä porvarivihasi sitä teettää, sillä onhan Sipilä melkoinen porvari.

        Ahtisaari ei tarvitse minua puolustajakseen, hänen ansionsa ja arvonsa on tunnustettu minua paljon merkittävämmillä tahoilla. Mutta jos olet oikeasti tuota mieltä kuin sanot, sinun täytyy kovin heikosti tuntea Ahtisaari ja hänen elämänsä. Suosittelen tuon hänen elämäkertansa lukemista; sen jälkeen et viitsisi moista suustasi päästää.

      • Seppo_Ilmarinen
        harmajapantteri kirjoitti:

        Kyllä Ruotsissa on nimenomaan keskustapuolue (centerpartiet). Meillähän sellaista ei enää olekaan, kun keskustapuolue vaihtoi nimensä; jätti tosin pysyvää n käyttöön lyhenteen kepu. Myös Virossa on keskustapuolue, Eesti keskerakond. Ruotsin ”kepu” pudonnee parlamentista seuraavissa vaaleissa, kun jäänee vaadittavan viiden prosentin kannatuksen alle. Viron kepu sen sijaan on voimissaan, se kun tukeutuu suuresti Viron venäläisvähemmistöön. Puoluetta johtaa hyvin väyrysmäisiä konsteja käyttävä Edgar Savisaar.

        ”Kepu pettää aina” on tosiaan jäänyt lentäväksi lauseeksi, jonka lentoon saattamisesta on annettu kunniaa demareista persuihin loikanneelle Matti Putkoselle sekä Pertti Paasiolle. En tiedä, kummalle kunnia kuuluisi, mutta Pertti Paasio ainakin sitä täydensi sanomalla, että ”silloin se pettääpahiten, kun joskus harvoin poikkeuksellisesti se ei petäkään”. Kyllä tuon lauseen takana täytyy vahvasti totuutta olla, ei se muuten eläisi niin voimakkaasti.

        Jutuissasi on yleensä ollut tolkkuakin, mutta kun arvelet, että kepun kannatus voisi olla suurempikin, jos Väyrysestä olisi tullut puheenjohtaja, se on hupijuttua. Varmaan synkkä porvarivihasi sitä teettää, sillä onhan Sipilä melkoinen porvari.

        Ahtisaari ei tarvitse minua puolustajakseen, hänen ansionsa ja arvonsa on tunnustettu minua paljon merkittävämmillä tahoilla. Mutta jos olet oikeasti tuota mieltä kuin sanot, sinun täytyy kovin heikosti tuntea Ahtisaari ja hänen elämänsä. Suosittelen tuon hänen elämäkertansa lukemista; sen jälkeen et viitsisi moista suustasi päästää.

        Kaikki on tietysti suhteellista kuten ihmisten ansiot. Jos porukka ympärillä on tyhmää, niin kyllä vähän viisaampi näyttää silloin jopa nerolta. Jos ihminen on todella merkittävä, niin sen tietävät kyllä muutkin kuin asiantuntijat. Muutoinhan tämä merkittävyys on sangen rajallinen.

        Väyrynen sai presidentinvaaleissa Keskustan kannatuksen hyvään nousuun, joten ei ole mitenkään tuulesta temmattu ajatus olettaa, että tämä kannatuksen nousu olisi jatkunut, jos Väyrynen olisi valittu Keskustan puheenjohtajaksi. Ilmeisesti olet keskustavihamielisyydessäsi torjunut mielestäsi tämän ilmeisen tosiasian.

        Ihmettelen myös taipumustasi nähdä vihamielisyyksiä sielläkin missä sitä ei ole. En tiedä muita organisaatioita, joissa keskeisenä teemana on vihollinen, kuin armeija. Ehkä vihapuheen karsimiseksi meidän pitää lopettaa netin sijasta armeija.

      • :)))))

        Loistavaa! Aivan briljanttia kepuLOISINTAA! :)))))

        "Mitä todennäköisimmin Keskustan kannatus olisi nousussa ilman Sipilääkin. Mielenkiintoinen kysymys on se, olisiko Keskustan kannatus jopa suurempi nyt, jos puheenjohtajana olisi Paavo Väyrynen."

      • Seppo_Ilmarinen
        :))))) kirjoitti:

        Loistavaa! Aivan briljanttia kepuLOISINTAA! :)))))

        "Mitä todennäköisimmin Keskustan kannatus olisi nousussa ilman Sipilääkin. Mielenkiintoinen kysymys on se, olisiko Keskustan kannatus jopa suurempi nyt, jos puheenjohtajana olisi Paavo Väyrynen."

        Hämmästyttävää järjen valoa palstalla.

    • Ihmettelijä...

      Yksi asia on kuitenkin epäselvä kapin osalta. Miksi tämä evp aliupseeri kuvaa munakarvojaaan ja esittää kuviaan saitilla. Siihen ei kapilta tunnu löytyvän vastausta.

    • harmajapantteri
      • Hesarista

        Hesarin alamäki on ollut niin jyrkkä ja uudistukset epäonnistuneita, ettei tarvitse ihmetellä miksi päätoimittaja menee vaihtoon.

        Ilmoitustulot ovat romahtaneet, lehden tabloid-uudistus oli täydellinen floppi, nettilehden maksullisuus vei lukijat ja sitä kautta mainostajat sieltäkin, lehden journalistinen ote on ollut liiaksi vallassa olevia myötäilevä jne. Uskottavuus on mennyt näiden epäonnistumisten myötä. Hesari on samantyyppisessä tilanteessa kuin Yle muutama vuosi sitten. Ylellä Korvolan Taunus karkasi lautakasaan ja muutoinkin journalismi alkoi muistuttaa iltapäivälehtien skuuppien metsästystä, Hesarilla kävi päinvastoin, hallituksen toimien tarkastelu myös kriittisessä valossa on unohtunut ja lehdestä on tullut vallan sylikoira, ei vallan vahtikoira kuten pitäisi.

        Hesari siis pärjää jos terävöittää journalistista otettaan eikä pelkää haastaa kulloisiakin vallassa olevia. Nyt se tehtävä on jäänyt muulle medialle

      • Osmium 76

        Ja sinä palaat varmaan luotettavaksi munakarvakuvaajaksi ja heikkolahjaiseksi evp aliupseeriksi.

      • Sinä siis..

        ..toivot, että hesari palaa vallan vahtikoiraksi ja alkaa arvostelemaan ankarasti osaamatonta hallitusta?

        Jos niin käy niin silloinhan keskustan kannatus lisääntyy hesarin lukijoilla.

    • Kommentit

      Sipilä on tietysti antanut uudenlaiset kasvot Keskustalle, mutta ei hän yksin Keskustaa ole nostamassa. Koko puolue on selvästi ottanut asiallisen lähestymistavan asioihin, räksytys on paljon vähäisempää kuin oli esimerkiksi SDP:llä sen oppositiossa ollessa.

      Hallitus on omalla toimimattomuudellaan antanut kunnon lisävauhdin Keskustan nousulle. Suomen historia ei tunne montaakaan yhtä heikkoa hallitusta. Urpilaisen SDP on ollut katastrofaalisen heikko, ja Kokoomuksen vetokin alkaa hiipua. Kun Vasemmistoliitto ja Vihreät vielä kiskoo mattoa hallituksen alta koko ajan, niin Keskustalla on helppo työ olla vastuullinen ja vakuuttava. Vertailukohta, siis hallitus, kun on niin ala-arvoinen kuin on.

      Ahtisaaresta ei kannata muodostaa kuvaa pelkästään omaelämäkerran kautta. Tuollaisissa kirjoissa kun harvoin esitetään kohteestaan mitään kriittistä. Ahtisaaren presidenttikausi oli melkoisen sekava ja itse asiassa hän keskittyikin erilaisiin välittäjän tehtäviin jo tuolloin. Ahtisaaren vahvuus oli hänen laaja verkostoitumisensa virkamiestasolla, hän sai sanomansa perille noita kanavia pitkin. Ja totta totisesti hän pyrki erilaisiin tehtäviin, presidentiksikin. Hän vaan käytti muuta kanavaa kuin päivänpolitiikassa mukana olleet. Ahtisaaren "löysi" Lasse Lehtinen joka tuolloin taisi olla ulkoministeriössä ja sittemmin Amerin johtajistossa. Varsinaisen vaalikampanjan aikaan Lehtinen oli sitten TV:stä tuttu ja sai puffattua Ahtisaarta aika kivasti.

      Nobelin palkinto on hyvin poliittinen, eikä aina ansioihin perustuva. Esimerkikksi Obama ei kerennyt tehdä yhtään mitään ennenkuin kun sai palkinnon, palkinto oli eurooppalaisten kiitos oikean miehen valinnasta USA:n presidentiksi ja hänen ilmoituksestaa vähentää USA:n osallisuutta Lähi-Idässä ja muilla konfliktialueilla. Todellisuushan on sittemmin ollut vähän siinä ja siinä. Ahtisaari toki palkintonsa ansaitsi, mutta kritiikittömästi sekään ei ole tullut. Hänen länsimyönteisyytensä on esim Venäjällä otettu hyvinkin vakavasti, eikä hän ole maan johdon suosikkeja.

      • harmajapantteri

        Ahtisaaren elämäkertaan viitaten sanot: ”Ahtisaaresta ei kannata muodostaa kuvaa pelkästään omaelämäkerran kautta. Tuollaisissa kirjoissa kun harvoin esitetään kohteestaan mitään kriittistä”.

        Oikeassahan periaatteessa olet, elämäkerroissa ei ole tapana kovin kritisoida kohdetta, vaan kyllä ne on laadittu hieman samassa hengessä kuin jonkun itsensä kirjoittamat muistelmatkin.50-vuotiaana Luotettavat muistelmat kirjoittanut Lasse Lehtinen sanoi, että ”muistelmat täytyy kirjoittaa jo silloin, kun vielä muistaa asioita”. Niinpä minäkin kirjoitin muistelmani jo 65-vuotiaana. Totean muistelmieni saatesanoissa:

        ”Minulle on ehdotettu, että muokkaisin näistä romaanin! Pidän ehdotusta lähinnä vitsinä. Vai lieneekö ehdottaja tarkoittanut samaa, kuin englantilainen kirjailija Peter Ackroyd, joka on sanonut: ”jos haluat valehdella, kirjoita elämäkerta; jos haluat puhua totta, kirjoita romaani”. Olen kai ollut vääräoppinen, kun olen koettanut tässä elämäkerrassani puhua totta.”

        Ei minun tarvitse muistelmissani puhumastani sanoa Anneli Jäätteenmäen tavoin, että ”puhuin niin totta kuin osaan”, sillä totta puhuin. Mutta onhan minulla jo jonkin aikaa ollut tekeillä myös omaelämäkerrallinen romaani, siinä kertomaani sitten varmaan uskovat epäuskoisimmatkin.

        Nobelin rauhanpalkintojen perusteet ovat todellakin olleet usein kyseenalaisemmat kuin eri tiedealoilta myönnetyillä palkinnoilla. Kirjallisuuden nobeleiden perusteissa on ollut samaa vikaa. Ei F.E Sillanpää olisi saanut nobeliaan, ellei Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi ja talvisotaan. Sillanpään nobelin arvo kyseenalaistuu yhä enemmän, kun Mika Waltari ei saanut sellaista.

        Mutta Martti Ahtisaari todella ansaitsi nobelinsa paljon paremmin perustein kuin moni muu, esim. Obama. Kun luet tuon hänen elämäkertansa, et voi olla muuta mieltä. Luulin tuntevani Ahtisaaren henkilöhistorian varsin hyvin, mutta kyllä tuon kirjan lukeminen minut yllätti; miten monessa hän on ollutkaan mukana, aina ratkaisevana tekijänä ja aina pyydettynä, ei koskaan itse tyrkyllä olleena. Kontrasti esim. Paavo Väyryseen on valtava! Ei Ahtisaari presidentiksikään tyrkyttäytynyt, vaan kyllä häntä saatiin kotvan ehdokkaaksi houkutella, päähoukuttelijan mainitsemasi Lasse Lehtinen, jonka motiivina lienee ollut, ettei Kalevi Sorsa pääsisi ehdokkaaksi ja jopa presidentiksi.

      • Faktaa pukkaa
        harmajapantteri kirjoitti:

        Ahtisaaren elämäkertaan viitaten sanot: ”Ahtisaaresta ei kannata muodostaa kuvaa pelkästään omaelämäkerran kautta. Tuollaisissa kirjoissa kun harvoin esitetään kohteestaan mitään kriittistä”.

        Oikeassahan periaatteessa olet, elämäkerroissa ei ole tapana kovin kritisoida kohdetta, vaan kyllä ne on laadittu hieman samassa hengessä kuin jonkun itsensä kirjoittamat muistelmatkin.50-vuotiaana Luotettavat muistelmat kirjoittanut Lasse Lehtinen sanoi, että ”muistelmat täytyy kirjoittaa jo silloin, kun vielä muistaa asioita”. Niinpä minäkin kirjoitin muistelmani jo 65-vuotiaana. Totean muistelmieni saatesanoissa:

        ”Minulle on ehdotettu, että muokkaisin näistä romaanin! Pidän ehdotusta lähinnä vitsinä. Vai lieneekö ehdottaja tarkoittanut samaa, kuin englantilainen kirjailija Peter Ackroyd, joka on sanonut: ”jos haluat valehdella, kirjoita elämäkerta; jos haluat puhua totta, kirjoita romaani”. Olen kai ollut vääräoppinen, kun olen koettanut tässä elämäkerrassani puhua totta.”

        Ei minun tarvitse muistelmissani puhumastani sanoa Anneli Jäätteenmäen tavoin, että ”puhuin niin totta kuin osaan”, sillä totta puhuin. Mutta onhan minulla jo jonkin aikaa ollut tekeillä myös omaelämäkerrallinen romaani, siinä kertomaani sitten varmaan uskovat epäuskoisimmatkin.

        Nobelin rauhanpalkintojen perusteet ovat todellakin olleet usein kyseenalaisemmat kuin eri tiedealoilta myönnetyillä palkinnoilla. Kirjallisuuden nobeleiden perusteissa on ollut samaa vikaa. Ei F.E Sillanpää olisi saanut nobeliaan, ellei Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi ja talvisotaan. Sillanpään nobelin arvo kyseenalaistuu yhä enemmän, kun Mika Waltari ei saanut sellaista.

        Mutta Martti Ahtisaari todella ansaitsi nobelinsa paljon paremmin perustein kuin moni muu, esim. Obama. Kun luet tuon hänen elämäkertansa, et voi olla muuta mieltä. Luulin tuntevani Ahtisaaren henkilöhistorian varsin hyvin, mutta kyllä tuon kirjan lukeminen minut yllätti; miten monessa hän on ollutkaan mukana, aina ratkaisevana tekijänä ja aina pyydettynä, ei koskaan itse tyrkyllä olleena. Kontrasti esim. Paavo Väyryseen on valtava! Ei Ahtisaari presidentiksikään tyrkyttäytynyt, vaan kyllä häntä saatiin kotvan ehdokkaaksi houkutella, päähoukuttelijan mainitsemasi Lasse Lehtinen, jonka motiivina lienee ollut, ettei Kalevi Sorsa pääsisi ehdokkaaksi ja jopa presidentiksi.

        Ahtisaaren suurin saavutus on sama kuin Kataisen. Molemmat ovat kaatuneet kännissä naamassa verelle.

      • Kiinnostaisi
        harmajapantteri kirjoitti:

        Ahtisaaren elämäkertaan viitaten sanot: ”Ahtisaaresta ei kannata muodostaa kuvaa pelkästään omaelämäkerran kautta. Tuollaisissa kirjoissa kun harvoin esitetään kohteestaan mitään kriittistä”.

        Oikeassahan periaatteessa olet, elämäkerroissa ei ole tapana kovin kritisoida kohdetta, vaan kyllä ne on laadittu hieman samassa hengessä kuin jonkun itsensä kirjoittamat muistelmatkin.50-vuotiaana Luotettavat muistelmat kirjoittanut Lasse Lehtinen sanoi, että ”muistelmat täytyy kirjoittaa jo silloin, kun vielä muistaa asioita”. Niinpä minäkin kirjoitin muistelmani jo 65-vuotiaana. Totean muistelmieni saatesanoissa:

        ”Minulle on ehdotettu, että muokkaisin näistä romaanin! Pidän ehdotusta lähinnä vitsinä. Vai lieneekö ehdottaja tarkoittanut samaa, kuin englantilainen kirjailija Peter Ackroyd, joka on sanonut: ”jos haluat valehdella, kirjoita elämäkerta; jos haluat puhua totta, kirjoita romaani”. Olen kai ollut vääräoppinen, kun olen koettanut tässä elämäkerrassani puhua totta.”

        Ei minun tarvitse muistelmissani puhumastani sanoa Anneli Jäätteenmäen tavoin, että ”puhuin niin totta kuin osaan”, sillä totta puhuin. Mutta onhan minulla jo jonkin aikaa ollut tekeillä myös omaelämäkerrallinen romaani, siinä kertomaani sitten varmaan uskovat epäuskoisimmatkin.

        Nobelin rauhanpalkintojen perusteet ovat todellakin olleet usein kyseenalaisemmat kuin eri tiedealoilta myönnetyillä palkinnoilla. Kirjallisuuden nobeleiden perusteissa on ollut samaa vikaa. Ei F.E Sillanpää olisi saanut nobeliaan, ellei Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi ja talvisotaan. Sillanpään nobelin arvo kyseenalaistuu yhä enemmän, kun Mika Waltari ei saanut sellaista.

        Mutta Martti Ahtisaari todella ansaitsi nobelinsa paljon paremmin perustein kuin moni muu, esim. Obama. Kun luet tuon hänen elämäkertansa, et voi olla muuta mieltä. Luulin tuntevani Ahtisaaren henkilöhistorian varsin hyvin, mutta kyllä tuon kirjan lukeminen minut yllätti; miten monessa hän on ollutkaan mukana, aina ratkaisevana tekijänä ja aina pyydettynä, ei koskaan itse tyrkyllä olleena. Kontrasti esim. Paavo Väyryseen on valtava! Ei Ahtisaari presidentiksikään tyrkyttäytynyt, vaan kyllä häntä saatiin kotvan ehdokkaaksi houkutella, päähoukuttelijan mainitsemasi Lasse Lehtinen, jonka motiivina lienee ollut, ettei Kalevi Sorsa pääsisi ehdokkaaksi ja jopa presidentiksi.

        että onko ne sinun muistelmat saatavissa kirjakaupoista? Koska se romaanisi tulee kauppoihin? Odotatko niillä saavan Nobelin?

      • Muitelmista
        harmajapantteri kirjoitti:

        Ahtisaaren elämäkertaan viitaten sanot: ”Ahtisaaresta ei kannata muodostaa kuvaa pelkästään omaelämäkerran kautta. Tuollaisissa kirjoissa kun harvoin esitetään kohteestaan mitään kriittistä”.

        Oikeassahan periaatteessa olet, elämäkerroissa ei ole tapana kovin kritisoida kohdetta, vaan kyllä ne on laadittu hieman samassa hengessä kuin jonkun itsensä kirjoittamat muistelmatkin.50-vuotiaana Luotettavat muistelmat kirjoittanut Lasse Lehtinen sanoi, että ”muistelmat täytyy kirjoittaa jo silloin, kun vielä muistaa asioita”. Niinpä minäkin kirjoitin muistelmani jo 65-vuotiaana. Totean muistelmieni saatesanoissa:

        ”Minulle on ehdotettu, että muokkaisin näistä romaanin! Pidän ehdotusta lähinnä vitsinä. Vai lieneekö ehdottaja tarkoittanut samaa, kuin englantilainen kirjailija Peter Ackroyd, joka on sanonut: ”jos haluat valehdella, kirjoita elämäkerta; jos haluat puhua totta, kirjoita romaani”. Olen kai ollut vääräoppinen, kun olen koettanut tässä elämäkerrassani puhua totta.”

        Ei minun tarvitse muistelmissani puhumastani sanoa Anneli Jäätteenmäen tavoin, että ”puhuin niin totta kuin osaan”, sillä totta puhuin. Mutta onhan minulla jo jonkin aikaa ollut tekeillä myös omaelämäkerrallinen romaani, siinä kertomaani sitten varmaan uskovat epäuskoisimmatkin.

        Nobelin rauhanpalkintojen perusteet ovat todellakin olleet usein kyseenalaisemmat kuin eri tiedealoilta myönnetyillä palkinnoilla. Kirjallisuuden nobeleiden perusteissa on ollut samaa vikaa. Ei F.E Sillanpää olisi saanut nobeliaan, ellei Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi ja talvisotaan. Sillanpään nobelin arvo kyseenalaistuu yhä enemmän, kun Mika Waltari ei saanut sellaista.

        Mutta Martti Ahtisaari todella ansaitsi nobelinsa paljon paremmin perustein kuin moni muu, esim. Obama. Kun luet tuon hänen elämäkertansa, et voi olla muuta mieltä. Luulin tuntevani Ahtisaaren henkilöhistorian varsin hyvin, mutta kyllä tuon kirjan lukeminen minut yllätti; miten monessa hän on ollutkaan mukana, aina ratkaisevana tekijänä ja aina pyydettynä, ei koskaan itse tyrkyllä olleena. Kontrasti esim. Paavo Väyryseen on valtava! Ei Ahtisaari presidentiksikään tyrkyttäytynyt, vaan kyllä häntä saatiin kotvan ehdokkaaksi houkutella, päähoukuttelijan mainitsemasi Lasse Lehtinen, jonka motiivina lienee ollut, ettei Kalevi Sorsa pääsisi ehdokkaaksi ja jopa presidentiksi.

        Sinunkin elämänkertasi on subjektiivinen totuus, siis hyvin itsekeskeinen ja yksipuolinen. Monilta osin lähellä valhetta. Vaikka tapahtunut sinällään on todellisuudesta, itsekirjoitetussa elämänkerrassa se on vailla pienintäkään kriittisyyttä tai muuta särmää. Ulkopuolinen kirjoittaja saattaa tuoda jonkun erilaisen näkökulman, mutta yleensä sekin päästää kohteensa helpolla. Oma lukunsa on sitten ilman kohteen omaa osallistumista kirjoitetut elämäkerrat, silloin puolestaan näkökulma on puhtaasti kirjoittajan, esimerkiksi Kekkosesta saa varsin erilaisen käsityksen Lehtisen/Rautkallion tai Juhani Suomen kirjoittamista kirjoista vaikka molemmat pohjaavat samoihin faktatietoihin.

        Minulla on ollut ilo tuntea ulkoministeriön varsin korkeita virkamiehiä, ja olen siten saanut kuulla joitain sisäpirin juttuja niin Ahtisaaresta kuin muistakin ulkopolitiikan vaikuttajista. Ahtisaari on ollut varsin tyrkky, vaikka antaakin kuvan, että hänet olisi aina pyydetty tehtäviin. Hän oli YK:n apulaispääsihteerinä samaan aikaan Kofi Annanin kanssa, ja kun sitten Ahtisaaren presidenttiyden aikaan Annanista tuli YK:n pääsihteeri, Ahtisaari oli ollut heti tyrkyttämässä itseään näihin rauhanvälittäjän tehtäviin, jopa niin, että varsinainen presidentin virka oli enemmän tai vähemmän sivuseikka. Annahan oli ollut Jugoslavian alueen hajoamisen jälkiselvittelyjen YK edustajana. Ei tuollaista tietenkään mustelmiin noin kirjoiteta, vaikka se oli virkamiesten tiedossa. Ahtisaaren seuraajasta (Halonen) joku virkamies vielä kirjoittaa makoisat muistelmat, sellainen kiukkupussi ja ärhentelijä rouva presidentti kuulemma oli. Iso joukko UM:n virkamiehiä oli valjastettu pellkästään lobbaamaan hänelle vierailua Valkoiseen Taloon, mikä ei koskaan toetutunut.

    • Kapi osoitti taas

      vastaansanomattomasti lapsenuskonsa. Eihän Nobelin
      rauhanpalkinnon saajan tarvitse olla mitenkään pätevä
      kunhan on sopiva.

    • Onko Kapi

      tavallinen homo?

      • Uusi-ukki, se homo

        Ei ole, kapilla ei seiso, se pystyy vain imemään.Näin on näreet??

    • Uusi-ukki, se homo.

      Harmajahinttari on perverssi evp aliupseeri, joka julkaisee palstalla kuvia munakarvoistaan.

    • harmajapantteri

      Ei voi olla huvittumatta kun näkee, mihin kaikkeen eräät uskovat kepulaisuuden pätevöittävän! Yksin kepulaisuuden, ilman minkään muun - koulutuksen tai kokemuksen - haittavaikutusta. Johtajuuden asiantuntijaksikin. Myös sotilasjohtajuuden varmasti ilman minkäänlaisia kosketuksia siihen. Varmimman todisteen siitä - tietysti tahtomattaan - on antanut hän, joka sanoo:

      ”Virkaveljesi on kaukana Lammiosta, oikestaan hän on juuri tuo Rahikainen, lottien naurattaja ja tyhjäpäinen rehvastelija joka tosipaikan tullen on pelkkä pelkuri. Johtajaa virkaveljessäsi ei ole tippaakaan, minkä vuoksi hän esikuntahommiin on aikanaan joutunutkin.”

      Joo, kyvyttömyyttään johtajina ne Airot, Paasoset ja muut ”joutuivat” sinne esikuntiin. Kun sotakorkeakoulun suorittaneista tulee yleisesikuntaupseereita, sillä tietysti tarkoitetaan, että he ovat yleisesti kelvottomia kenttäjohtamiseen, joutavat esikuntiin. Kyllä se sama päti myös toimiupseeristossa, kentällä kyvyttömiksi osoittautuneet pantiin esikuntiin ja ne kyvykkäät jäivät sinne kentälle pakertamaan ja antamaan ohjeita ja käskyjä esikunnissa palveleville kyvyttömille;))

      Mutta yhdessä asiassa hän on väärässä. Minä en ole täällä johtamiskyvyilläni rehvastellut, olen vain minusta kepulaisuuden pätevöittämänä annettuja lausuntoja oikaistakseni jotain kertonut tekemisistäni ja kertomalleni myös todisteita esittänyt. Tietenkään tuo toinen ei ole rehvastellut, vaikka hän jatkuvasti korostaa suuria johtajan ominaisuuksiaan, tosin kertomatta mitään siitä, missä ja miten ne ovat kehittyneet, mutta eihän hänen toki tarvitse todisteita esittääkään, hänethän pätevöittää kepulaisuus.Siis vain yksin se. Sitä vain ihmettelen, miksi hän haluaa niin kiihkeästi olla virkaveljeni, enhän minä voi kokea olevani virkaveli tai veli muutenkaan hänelle, kepulaisuuden pätevöittämälle. Varsinkaan, kun tiemme siellä sotaväessäkin kulkivat niin kovin eri tasoilla, hän yläpuolellani kentällä, minä vaatimattomasti esikunnaissa.

      Olen tänään käyttänyt melko paljon aikaa tällä palstallakin, kun luonani vieraileva naisystäväni oli ensin pitkään kaupungilla ja sitten on täällä siivoillut, pessyt pyykkiä ja tehnyt ulkotöitä. Mutta kun hän viipyy luonani lauantaihin asti, lähipäivinä tuskin täällä paljon viitsin visitoida. En ainakaan huomenna, kun kahden muun evp-toverini kanssa menen saattamaan itseäni kahdeksan vuotta vanhempaa ammatti- ja kerhotoveriani viimeiselle matkalleen Malmin hautausmaan isossa kappelissa. Kyseessä on sotilashautajaiset, joten prenikat laitamme rintaan kunnioittaaksemme vanhan ammattitoverimme - minulle myös hyvän ystävän - viimeistä matkaa täällä maan päällä. Hän varmaan saa hyvän osan myös tuonpuoliesessa, sillä myös täällä hän oli aina valmis kaikkeen yhteiseksi hyväksemme, niin palvelusasioissa kuin myös ammattikuntamme harrastustoiminnoissa.

      • Kenttärovasti...

        No nyt harmajahinuri pötkölleen ja koin syömä plommitakki patjan alle, niin ei aamulla tarvitse silittää. Muista tenat, urea saa saattoväen oksentamaan...

      • pätevä kepulainen

        Esikuntien avustavissa tehtävissä työskenteleviä aliupseereita ei voi, eikä pidä verrata Airoihin, Paasosiin tai muihin aikanaan todella vaativia operaatioita valmistelleisiin kenraaleihin. Jo tuollainen vertaus osoittaa asioiden ymmärtämättömyyttä. Niin armeijan kuin yritystenkin ylin johto ovat oman alansa huippuja. Niin armeijassa kuin yrityksissä johtajia avustaa joukko operatiiviseen johtamisen ulkopuolella olevaa esikuntaa. Hallintoväkeä. Töpinää. Johtamiseen kykenemättömiä avustajia.

        Yrityksissä tulos tehdään tuotannossa joka korkeimpien johtajien strategioihin perustuen on operatiivisen johdon, sitä tukevan tuotannolisen keskijohdon ja varsinaisen työväen käsissä. Tämä on se kuuma linja jossa tulos tehdään. Esikunta hoitaa sitten, että palkat tai verot maksetaan ajallaan ja muut hallinnon rutiinit hoituu. Samalla tavalla armeijassa esikunnissa on pieni joukko varsinaista strategista johtoa, kentällä on operatiivinen johto ja miehistö. Nämä muodostavat sen toiminnallisen kokonaisuuden jota esikentien avustava väkii palvelee hoitamalla hallinnollisia ja avustavia tehtäviä

      • Voi miksi se

        ei voinut olla sinä?

        Mitään korvaamatonta ei olisi menetetty, ainoastaan yksi kepusaitin kaunariekkuja. Ja niitähän täällä riittää.

        Kaltaisiasi, jotka eivät tee toisten hyväksi yhtään mitään jää valitettavasti jäljelle ylenmäärin?

      • Osmium 76
        Voi miksi se kirjoitti:

        ei voinut olla sinä?

        Mitään korvaamatonta ei olisi menetetty, ainoastaan yksi kepusaitin kaunariekkuja. Ja niitähän täällä riittää.

        Kaltaisiasi, jotka eivät tee toisten hyväksi yhtään mitään jää valitettavasti jäljelle ylenmäärin?

        No kapilla on jo toinen jalka haudassa ja kolmas jalka ei seiso. Kyllä se siitä....

    • :)))))))))))))))))))

      Kuulehan kapi. Normaali heteromies naisi naisystäväänsä tähän aikaan illasta. Mitä tekee kapi, päivystää kepupalstaa.:)))))))))))))

    • harmajapantteri

      Minulle poikkeuksellisen myöhään eilen illalla vielä pistäydyin jättämässä viestin, ja joku on valistanut, mitä normaali mies siihen aikaan tekisi. En tehnyt niin, kun naisystäväni oli vielä iltapesuillaan. Mutta samanlainen epänormaali on ollut hänkin ja muutama muu ja eräs vielä epänormaalimpi, kun aamuyöstä on pähkäillyt, miksi minä en voinut olla hän, jonka hautajaisiin tänään menen. Tuo asia on ilmeisesti valvottanut häntä yön. Voin huojentaa häntä kertomalla, että kyllä minunkin aikani vielä tulee. Tosin hänen aikansa voi tulla jo ennen sitä, jolloin hän ei pääse minun lähdöstäni nauttimaan - nuo asiat kun ovat korkeammassa kädessä.

      Suuria johtamisen asiantuntijoitahan nuo myöhään valvoneet ovat olleet, varmoin mielipitein, sillä pätevyydellä, jonka kepulaisuus tuottaa. Vain sillä, se on helppo nähdä. Heidän mielestään ei ilmeisesti tarvitsisi missään, ei sotaväessä enempää kuin siviilissäkään olla muita kuin ylintä johtoa. Suoritusporras, varsinaiset työntekijät ja heidän johtajansa ovat tarpeettomia, rasitteita vain. Mutta miksi ihmeessä heitä pidetään ja vielä palkkaakin heille maksetaan?

      En kuvittele enkä ole koskaan sanonut olevani sotaväen suhteen yhtä suuri asiantuntija kuin he, sillä olinhan siellä vain selvästi vajaan kolmasosan tähänastisesta elämästäni. Mutta tarpeelliseksi minä tyhmä itseni sielläkin koin, niin ollessani kenttäkouluttajana kuin muissa hommissa, yksikön vääpelinäkin niin kotimaassa kuin ensimmäisellä YK-reissullani. Myös Topografikunnan kartoituksen maastotöissä uskoin tekeväni tarpeellista työtä. Ja kun urani loppuvaiheissa olin puolustusvoimien ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana Esikuntakoulussa, pidin työtäni hyvin tarpeellisena ja samoin siitä ajattelivat esimieheni, jotka siitä antoivat sellaisen lausunnon, jonka täälläkin olen esittänyt.

      Viimeisessä työssäni Pääesikunnassa tehtävänäni oli valtakunnallinen toimiupseeriasioiden hoito, yli 5000 miehen urakehityksen suunnittelu siirtoineen, komennuksineen, ylennyksineen ja nimityksineen. Kyllä sitä tehtävää pidettiin niin oman ammattikuntani kuin upseereidenkin keskuudessa toimiupseerikunnan ykköstehtävänä, ja siinä tehtävässä palvelevaa ammattikunnan ykkösenä. Mutta väärässä varmaan kaikki olivat, sillä tuskinpa ketään heistä pätevöitti kepulaisuus.

      Mutta sitä ihmettelen, miksi minua Valiollakin pidettiin niin vaatimattomissa tehtävissä - johdettavanani ja vastattavanani vain tietty alue toiminnoista - ja maksettiin vielä niin hyvää palkkaa? Olihan siellä Valion ylimmissä johtoportaissakin ainakin yksi kepulainen - ministerinäkin ollut - ja Valion omistavissa maidontuottajissa kepulaisia oli varmaan enemmänkin. Miksi kepulaisuus ei ollut pätevöittänyt heitä samalla tavoin kuin tämän palstan kepulaisia?

      Kun kepulaisuus on siis kaikkeen yleispätevöittävä, herää kysymys, että miksi meillä muita puolueita onkaan? Eiväthän ne ole tarpeellisia, vain haitallisia ne ovat demokratiankin kannalta. Kyllä kepu varmasti parhaiten ymmärtää demokratian ja osaa sitä johtaa, kun sen poliitikkojakin pätevöittää kepulaisuus, joka tekee puolueen kannattajistakin kaikkien alojen erikoisasiantuntijoita.

      Mutta pohtikoot nyt muut noita asioita, itse alan valmistautua lähtemään vanhan palvelustoverini hautajaisiin. Täytyy ottaa musta puku ensin vähän tuulettumaan, kun sitä ei ole tarvinnut vähään aikaan käyttää, laittaa sitten prenikat sen rintaan, ottaa esille valkoinen paita ja musta solmio. Ruumiinsiunaustilaisuuden jälkeisessä muistotilaisuudessa varmasti vainajaa myös muistellaan, ja meistä kolmesta evp-veljestä, jokainen kerhomme entisiä puheenjohtajia, se tehtävä langennee minulle, kun olen heistä vanhin. Varmasti kepulaiset kaikkien alojen erityisasiantuntijat antavat nyt myös ohjeita hautajaisissa käyttäytymiseen, mutta en jää niitä katsomaan, koetan pärjätä ihan omin avuin.

      • Stailaaja...

        Muistappa panna kalsarit oikein päin, keltainen puoli eteen, ruskea taakse!

      • Niinhän se on

        Miksi hyvät ihmiset lähtevät aina ensin ja kaltaisesi paskiaiset jäävät tänne riekkumaan?

        Siinäpä iäisyyskysymys...

    • Hyvät hyssäkät

      Vai oli Vanha-Ukki pesulla.

    • :)))))))))))))))))))

      Pieni kapi-kevennys: Kapi oli huolissaan rakastelutaidoistaan, kun naiset eivät koskaan saaneet orgasmia hänen kanssaan. No kapi päätti panna asian kuntoon vanhoilla päivillään mötkyn kanssa ja meni murheineen seksologin pakeille.
      Kun seksologi sai kuulla miten kapi aiemmin oli homman hoitanut, niin hän sanoi, ei hyvä mies noin toimita, sinun täytyy tehdä niin kuin tummat pojat sen tekevät.
      Kun painat sisään teet se mahdollisimman hitaasti ja sitten vetäset nopeasti pois.

      No kun mötkö Tampereelta tuli Paloheinään kapi toimii ohjeen mukaan. Hetken ihmeteltyään mötkö loihi lausumaan kapillemme:"Anna olla viimeinen kerta, kun matkit n eekeriä....;)

    • Kempeleen ukki

      Pelottaa hieman jomben puolesta hautajaiset. Jombe reputti jo rottakoulussa hiljaa pierasemisessa ja jos nyt jos jombe määrätään muistopuheenpitäjäksi ja ryppyrengas taas pettää...Herra paratkoon????

    • Kysymys kapille

      sinä kun olet parhaista paras ja ylivoimainen kaikissa "opinnoissasi"
      niin miksi et mennyt kadettikouluun?
      Olisit ylennyt kenraaliksi ja saisit nyt kenraalin eläkkeen?

      Eikö kiinnostanut? Vai eikö taidot riittäneet?

    • Osmium 76

      Miten kapi meni hautaiset?Pääsitkö puhumaan ja jos pääsit niin pystyitkö pidättämään pierua?

    • Hmm, jaa

      Ei pahan näkösiä ne mustat naiset, joita kaulailet profiilikuvassasi. Oletko näyttänyt sen kuvan sille naisystävällesi?

    • harmajapantteri

      Niin kai se on, että kepussa on suuri tuntematon ja toinen liian hyvin tunnettu. Sipilä ja Väyrynen siis. Jos Sipilän tuntemattomuus kasvattaa puolueen kannatusta, kyllä Väyrysen tunnettuus sitä pudottaa, jos Paavo enemmän esille pääsee. Ja he tasaavat myös kannattajakunnan laatua: Sipilä ja Väyrynen varmaan vetävät puolueen puoleen erilaista väkeä, ne väkiryhmien ominaispiirteet ymmärrettäneen selityksittä. Keskimääräisesti kepussa siis hyvin, samoin kuin on silläkin, joka istuu tulikuumalla hellalla ja pitää jalkojaan jäävesisaavissa.

      Muutamaa muutakin kuin minua on tuo avaukseni asia kiinnostanut ja heillä on ollut myös kykyä sanoa siitä mielipiteensä. Kiitos heille, on syntynyt hieman keskusteluakin. Mutta kun useimpia olen vain minä kiinnostanut, niin puhutaan sitten heidänkin tärkeimpänä pitämästään aiheesta:

      Olin siis eilen vanhan palvelustoverini hautajaisissa. Kyseessä oli minua seitsemän vuotta vanhempi veli, joka ehti vielä käydä luutnanttikurssin ja yletä luutnantiksi ennen palveluksesta eroamistaan. Sotilashautajaiset ne olivat asiaankuuluvin muodollisuuksin. Arkku sotalipun päällystämänä, arkun päällä koppalakki ja miekka, päädyssä levyke, jossa vainajan arvo- ja kunniamerkit, Suomen lippu ja joukko-osastolippu (tässä tapauksessa jääkärilippu) ja sotilaat kunniavartiostona arkun molemmilla puolilla. Kahden evp-veljeni kanssa laskimme myös oman kukkalaitteemme arkulle ja minä heistä vanhimpana luin siihen liitetyn viimeisen tervehdyksemme. Tässäpä kuva arkusta:

      https://fbcdn-sphotos-g-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/460213_10151635094444182_472416679_o.jpg

      Siunaustilaisuus oli siis Malmin hautausmaan isossa kappelissa, ja sen jälkeen siirryimme muistotilaisuuteen ravintola Pihlajaan, jossa saattoväelle tarjottiin lounas ja kahvit. Tilaisuudessa muisteltiin edesmennyttä, ja minäkin käytin lyhyen puheenvuoron. Helppo oli muistella veljeä, joka oli aina valmis kaikkeen siihen yhteistoimintaan, jota kerhoyhteisössä tarvittiin. Hän oli ihmisenä muutenkin sellainen, että hänestä ei voinut koskaan olla kenelläkään mitään pahaa sanottavanaan.

      On huomattu eilen laittamani uusi kuva profiilillani (kolmantena) ja kysytty, että olenko näyttänyt kuvan naisystävälleni. En ymmärrä kysymystä. Miksipä en olisi näyttänyt, jos jollakin matkallani (tämä Dominikaanisessa tasavallassa 2011 talvella) nautin illallisen naisseurassa, siinä ei ole mitään sopimatonta. Ja kun naisia on kaksi, se tekee tilanteen yhä sopivammaksi. Hieman ylpeänäkin kai kuvan naisystävälleni näytin, sillä olivathan seuralaiseni ihan hehkeitä naisia, vähän yli nelikymppisiä kanadalaisia sairaanhoitajattaria, eronneita rouvia molemmat. Ja osoittaahan kuva, että en ole rasisti, sillä rasisti on reppan; eräät kepunuorukaiset täällä näkyvät sellaisia olevan.

      (No, kun nyt ihan rehelliseksi heittäydyn, kyllä minä noiden naisten kanssa viihdyin hyvin hotellimme altaallakin. Toisen kanssa olimme muutaman kerran altailla kahdestaankin ja taisimme me hieman myös pussatakin, mutta ei enempää, ehdottomasti ei…)

      • Sapiens dux

        Saitko omaisilta luvan levitellä arkun kuvaa nettiin. Aika banaali teko kuitenkin.

        Ho hoo, ho hoo ovatpa naiset vetäneet pappaa retkuun. Juoneet illan kuin pesusienet HV:ni laskuun ja kuitanneet kaiken nopealla poskilipaisulla vaikka kohtuullista olisi ollut vähintään puoli yötä naisten välissä, vaatteet päällä tietenkin ;))

      • harmajapantteri
        Sapiens dux kirjoitti:

        Saitko omaisilta luvan levitellä arkun kuvaa nettiin. Aika banaali teko kuitenkin.

        Ho hoo, ho hoo ovatpa naiset vetäneet pappaa retkuun. Juoneet illan kuin pesusienet HV:ni laskuun ja kuitanneet kaiken nopealla poskilipaisulla vaikka kohtuullista olisi ollut vähintään puoli yötä naisten välissä, vaatteet päällä tietenkin ;))

        Ole huoletta! Eivät he pahastuisi, jos näkisivät olevansa kanssani kuvassa, sillä kiitoksia sain toiselta jälkikäteen, kun saman kuvan ja eräitä muita lähetin hänelle netin kautta. Eivät he tiedä mitään kepusta eivätkä siitä, millaisia ihmisiä ovat ne kepulaiset, joita tällä palstallakin liikkuu. Ja jos tietäisivätkin, eivät sittenbkään loukkaantuisi, sillä ymmärtäisivät toki, ettei heistä tule samanlaisia, vaikka täällä kuvassa näyttäytyvät. Eihän minustakaan ole tullut, vaikka olen esiintynyt täällä enemmän.

        Mutta jos sinä olisit päässyt samaan kuvaan heidän kanssansa ja jos se kuvan julkaisisit, niin varmaan haastaisivat sinut oikeuteen. Mutta etpähän sinä reppana toki olisi sellaiseen kuvaan päässytkään. Sinä et liiku siellä, missä nuo minä liikun ja tuollaisiakin naisia tapaan. Ne eivät tule sinne Kepulandiaan.

      • Arvokas maahanpano

        on ollut kunnon upseerilla, varmaan hienolla ihmisellä kaikinpuolin. Sinä varmaan saat aikanaan samanlaiset, mutta olkoon se aika vielä kaukana.

        Laitetaankohan tämän kepulaisen "virkaveljesi" arkulle apilanlehtiä ja laulaakohan saattoväki - kaikki kaksi - nälkämaan laulun?

      • Sapiens dux
        harmajapantteri kirjoitti:

        Ole huoletta! Eivät he pahastuisi, jos näkisivät olevansa kanssani kuvassa, sillä kiitoksia sain toiselta jälkikäteen, kun saman kuvan ja eräitä muita lähetin hänelle netin kautta. Eivät he tiedä mitään kepusta eivätkä siitä, millaisia ihmisiä ovat ne kepulaiset, joita tällä palstallakin liikkuu. Ja jos tietäisivätkin, eivät sittenbkään loukkaantuisi, sillä ymmärtäisivät toki, ettei heistä tule samanlaisia, vaikka täällä kuvassa näyttäytyvät. Eihän minustakaan ole tullut, vaikka olen esiintynyt täällä enemmän.

        Mutta jos sinä olisit päässyt samaan kuvaan heidän kanssansa ja jos se kuvan julkaisisit, niin varmaan haastaisivat sinut oikeuteen. Mutta etpähän sinä reppana toki olisi sellaiseen kuvaan päässytkään. Sinä et liiku siellä, missä nuo minä liikun ja tuollaisiakin naisia tapaan. Ne eivät tule sinne Kepulandiaan.

        Etkö Sinä kaikkien pässien kantaisä todellakaan tajua julkaisseesi seuralaistesi kuvan ilman lupaa.
        Sinut voitaisiin haastaa asiasta leivättömän pöydän ääreen, mutta syyntakeellisuutesi todettaisiin alentuneeksi tai olemattomaksi.

    • Rehellisesti sanoen

      fyysiset rajoitteet estivät "syvällisemmän" kanssakäymisen.

      Toisin sanoen; ei ne halut vaan ne kyvyt.

    • harmajapantteri

      Kepu hirmunousussa, otsikoi Uusi Suomi, ja oikeassa on: hirvittäähän tuollainen kunnon suomalaista:

      http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/59538-yle-keskusta-hirmunousussa-kokoomus-jai-kauas-taakse

      Vanha viisaus kuuluu: ”kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään”. Kepulla on nyt se onnellinen osa mitään tekemättömänä ja virheiltäkin välttyvänä. Toinen vanha viisaus kuuluu: ”ihmisen muisti on lyhyt, poliittinen muisti erikoisen lyhyt: Tuntematon Sipilä saa lyhytmuistiset unohtamaan, millainen kepu on ollut. Ja samanlainen tulee olemaan, jos se taas valtaan pääsee. Sillä ”yksi pääsky ei kesää tee”, eikä yksi Sipilä kepua muuksi muuta.

      Mutta antaahan Sipilän päästä yrittämään pääministerinä, niin eipä silloin vakuuksia vaadita, kun Euroopan kriisimaita tuetaan. Ja alkaa taas hajasijoitus ja kylvetään vähiä rahojamme eniten sinne, missä on vähiten ihmisiä. Ja ihmisten silmät taas avautuvat ja kepun kannatus jälleen romahtaa. Ehkä sitten vähitellen tämänSuomen lyhytmuistisimpienkin muisti paranee.

      • kapi.k.korhonen

        Ihmisten muisti on lyhyt, hallitus on vaalit hävinneiden puolueden muodostama. Kakoa lukuun ottavatta muut ovat rikkoneet suunnilleen kaikki vaalilupauksensa.

        Opposition ei tarvitse muuta kuin odotta lisää töppäilyjä. Se on sääli, että hallitus on vastoin asiantuntioiden neuvoja romahduttamassa julkisen terveyden hoidon. Se että kuntauudidtus ei toteudu ei ole mikään vahinko.

      • Kapi on pelkkä
        kapi.k.korhonen kirjoitti:

        Ihmisten muisti on lyhyt, hallitus on vaalit hävinneiden puolueden muodostama. Kakoa lukuun ottavatta muut ovat rikkoneet suunnilleen kaikki vaalilupauksensa.

        Opposition ei tarvitse muuta kuin odotta lisää töppäilyjä. Se on sääli, että hallitus on vastoin asiantuntioiden neuvoja romahduttamassa julkisen terveyden hoidon. Se että kuntauudidtus ei toteudu ei ole mikään vahinko.

        tyhmä homo?

      • Totuus Kapille

        Kahden vuoden kuluttua ryhdytään korjaamaan Suomi nimisen yhteisön touhua taas normaaliksi, Vetovastuun ottaa Sipilän johtama Keskusta.

        Korjattavaa riittääkin. Kokoomusvetoinen keskittämispolitiikka on johtanut pääkaupunkiseudun tukahtumiseen, elämisen hintatason räjähtämisen aiheuttamaan pysähdykseen. Se hyydyttää koko maan taluden ja korjaantuu vain pitämällä huolta, että Suomessa kehitetään tarpeeksi montaa keskusta. Ei vain pääkaupunkiseutua. Siinä Keskusta on suunnan näyttäjä. Halvempien kustannusten aluekeskukset ottavat sen veturin roolin joka Helsingillä olisi ilman älyttömäksi kohonnutta kustannustasoa etenkin asumisessa.

        Talouspolitiikassa palataan työllistämisen ja vientiteollisuuden vahvistamiseen. Nykyhallituksessa on vahva punavihreä jakopuolueiden klikki (SDP Vas Vihr) jonka vastuuton julkisen sektorin kasvattaminen ja vientiteollisuuden esteiden pystyttäminen (energiaverot, rikkidirektiivi jne) on ajanut teollisuustuotantaomme mualle. Keskusta saa teollisuuden investoimaan kotimaahankin mm. bioenergiatuotantoon ja muuhun uuteen teknologiaan

        Nykyhallituksen kunta- ja sote- uudistukset laitetaan romukoppaan ja aloitetaan sekin prosessi ihmisten näkökulmasta uudelleen. Hallintohimmeleiden sijaan tehdään palvelut turvaava järjestelmä jossa keskiössä on tavallinen ihminen, ei se kuka misyäkin päättää.

        Suomella on edessään parempi tulevaisuus kunhan jotenkin selviämme kaksi jäljellä olevaa vuotta tämän maamme kaikkien aikojen surkeimman, itseasiassa koko maailmankaikkeuden kaikkien aikojen surkeimman, hallituksen ikeestä.

    • Vääpelille

      Tyydy sinä Kapi munakarvojen esittelyyn ja jätät muut viisaimmille.

    • Kapi on helvatan

      tyhmä homo?

    Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Petteri Orpo on satusetä

      Väittää että työllisyys on Suomessa samalla tasolla kuin hallituksen aloittaessa kesällä 2023. Fakta on, että työllisi
      Maailman menoa
      66
      3286

    2. Kauppalehti - Törkeä skandaali paljastui: Espanja käytti EU-rahoja ihan muuhun kuin piti

      Espanja on käyttänyt miljardeja euroja EU:n elpymisavustuksia eläkkeisiin ja sosiaalimenoihin – ja pyytää lisää. Espanj
      Maailman menoa
      90
      3066

    3. SDP pelastaa uppoavan Suomen

      2027 kun SDP voittaa ylivoimaisesti vaalit alkaa Suomen uusi raju syöksy kohti täystyöllisyyttä ja turvallisempaa yhteis
      Maailman menoa
      177
      3018

    4. Minkä ikäinen

      on kaipaamasi ihminen? Minä vuonna syntynyt?
      Ikävä
      137
      2396

    5. Orpo ja Purra, käykää hakemassa oppia Espanjasta

      Espanja on näyttänyt kuinka kova työttömyys nujerretaan ja saadaan maan talous palautettua nousu-uralle. Ei ole häpeä kä
      Maailman menoa
      41
      2376

    6. Jopa Espanjassa talous kasvaa, Purra vain irvistelee

      Huomaa kuinka Purra on Suomen historian huonoin miniseteri, joka ei ole saanut aikaiseksi kuin tuhoa, Siis jopa vasemmis
      Maailman menoa
      205
      2211

    7. Tsemii Pete ja Linda! Tässä tärkeät kellonajat Euroviisut-viikon ohjelmista tv:ssä!

      Euroviisut järjestetään Wienissä Itävallassa 12.-16. toukokuuta. Tsemii Pete ja Linda kisaan! Vetäkää Suomelle voitto Li
      Euroviisut
      36
      1724

    8. Raiskaukset loppumaan?

      Onko kenelläkään tiedossaan tuloksellisia keinoja saada väkisinmakaaminen loppumaan tai edes vähenemään? Lainsäädännön
      Sinkut
      401
      1689

    9. Jääkiekon MM:t pitää siirtää MTV:ltä Ylelle

      Persuille ikäviä uutisia taas. . Valtioneuvoston asetuksen mukaan MM-kisat kuuluvat kansallisesti merkittäviin tapahtumi
      Maailman menoa
      52
      1688

    10. Ruotsi laskee jälleen bensaveroa, Riikka irvailee tumput suorana

      Euron bensa oli persujen vaalilupaus, mutta kohta alkaa olla kolmosella alkavia litrahintoja. Meanwhile in Sverige: "
      Maailman menoa
      2
      1361
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt