Uskotko ajattomuuteen?

Ikuisuus ja ajattomuus mielestäni ovat eri asioita. Ikuisuus tarkoittaa rajatonta tai ääretöntä ajanjaksoa. Ajattomuus taas tarkoittaisi jotain ilman aikaa (eli pelkkä avaruus, toisin kuin meidän aika-avaruus). Vaikea sanoa uskoisinko ajattomuuteen, koska jollain tasolla voisin hyväksyä ajatuksen maailmankaikkeudesta, jossa ei ole aikaa. Tosin en osaa tai kykene ajattelemaan jotain ajatonta. Periaatteessa meidän maailmankaikkeus 'ennen' sen syntyä, tosin koko käsite itsessään järjetön, koska mitä on 'ennen aikaa'.

Minun mielestäni tämä on sen tason fysiikkaa tai filosofiaa, että Raamatulta loppuu paukut.

Sikäli kun suhteellisuusteoria pitää paikkansa, niin aika syntyi alkuräjähdyksessä ja pysähtyy voimakkaassa gravitaatiokentässä, niinkuin nyt mustassa aukossa, jolloin voidaan perustellusti väittää ettei aikaa ole tuollaisessa paikassa lainkaan.

Ikuisuus, siis sellainen joka on aina ollut ja tulee aina olemaan, on siis käsitteenä fysiikanlakien perusteella mahdottomuus. Myös ajan suhteellisuus, joka on kokein todistettu, asettaa filosofisen käsitteen ikuisuudesta varsin omituiseen valoon, sillä mikä toiselle voi olla pitkä aika on toiselle vain hyvin lyhyt aika. Kenen havaitseman ajan mukaan ikuisuutta siis pitäisi mitata ja millä perusteilla?

Ajattomuus, mikäli tarkoitetaan tilaa jossa aika ei ns. kulu, löytyy fysiikan lakien perusteella jokaisen mustan aukon tapahtumahorisontin takaa.

Raamatulla ei pysty tarjoamaan näihin vastauksia, eikä sillä ole näihin asioihin mitään tähdellistä sanottavaa.

Aikaa ei ole olemassa, on vain muutosten muodostama ketju. Esim. vuosi on yksi auringon kierto. Jos liike pysähtyisi, aika pysähtyisi, jos "aikaa" mitattaisiin vain auringon mukaan. Tästä johtuen ajassa ei voi nykyisen tieteellisen tiedon perusteella liikkua, koska se mikä on tapahtunut, on tapahtunut.

Suhteellisuusteoria ei väitä ajan alkaneen alkuräjähdyksestä 13. 8 mrd vuotta sitten. Alkuräjähdyksessä tietty materiamäärä muutti muotoaan, josta kehkeytyi universum ja se taas on jatkuvassa liikkeessä ja muuttuu koko ajan.
Universum on tietty olio, rajalinen ja ajallinen.

Aikaa voisi kuvata parhaiten ympyrän kehä. Se ei siis ala mistään eikä pääty mihinkään. Aika ja liike kuuluvat yhteen. Ne ovat saman asian eri puolia. Erottamattomat epäidenttiset kaksoset.
Aika ja liike ovat aina olleet olemassa ja tulevat olemaan. Jos uskovat kutsuvat niitä Jumalaksi, kutsukoot. Tieteelle ne ovat tärkeä tutkimuskohde ja ihmiskunnalle hyödyllinen toiminto.

Aika kaukana mennään Raamatusta jos aletaan puhumaan ajattomuudesta, sen sijaan jos puhuttaisiin Buddhalaisuudesta ja nirvanasta niin oltaisiin jokseenkin lähellä vaikka kyseinen käsityskään ei sinällään ole ajattomuutta.

Ajattomuus olisi jokseenkin yksinkertainen ja tilana varsin merkityksetön taikka vailla tarkoitusta.
Valokuva on hyvä esimerkki ajattomuudesta.
Siinä jokin yksittäinen hetki on tallennettu muuttumattomana ja tämä on millaisena todellisuus kokonaisuudessaan näyttäytyisi jos se olisi ajaton. Käytännössä siis mikään ei muuttuisi.
Jolloin ajattomuuden erottaminen olemassa olemattomuudesta, noin ainakin tietoisen mielen suhteen olisi täysin yhden tekevää.

Joten ei. Mikäli ajassa matkustaminen olisi mahdollista niin kyseessä ei olisi ajattomuudesta.

Niin ikään mikäli joku kykenisi matkustamaan ajassa, niin tämä ei tarkoita sitä että kyseinen henkilö eläisi ikuisesti, vaan sen sijaan tämä tarkoittaisi sitä että kyseinen aikamatkaaja kokisi ajan epälineaarisesti.
Toisin sanoen jos oletetaan että kyseinen henkilö on 30 vuotias kun hän käyttää ensimmäisen kerran aikakonetta ja että hän kuolee 80 vuotta vanhana niin kyseisellä henkilöllä on 50 vuotta aikaa matkata eri kohteisiin ajassa.

"Menee jo aika lähelle Raamatullista opetusta ikuisuudesta,"


Epäilen.


"mutta asiaa voi pohtia myös tieteellisesti
onko ajassa mahdollisuus siirtyä eteen ja taaksepäin"


On heti kun sellainen mahdollisuus avautuu.


"ja
onko tuo ikuisuus sama kuin ajattomuus."


Kaksi eri asiaa. Mutta ikuisuus ja ajattomuus ovat kaki eri termiä ja ovat aika vaikeita asioita ihmisen käsityskyvylle. Näitä kun on aikea suoraltakäsin havainnoida.

Ajattomuus, ajaton JUmala ja ikuisuus yhdistetään ainakin käsitteellisesti täällä.
Vaikka ajattomuus olisi -NYT-hetki, ilman historiaa ja tulevaisuutta, tuo hetki ei
ole sama kaikkialla universumissa, aikaa ei siis voi virittää samaan aikaan.
Aikamatkailu on mahdollista. Aikadilataatio mahdollistaa sen. Nopeuksien kasvaessa
todella suuriksi esim avaruusluotaimessa, aika sen sisällä hidastuu. Usalla väitetään
olleen teknologia hallussaan jo kymmeniä vuosia. Ns. Pegasus projektissa tätä on kokeiltu. Asianajaja Andrew D. Basiago väittää olleensa lapsena "koe rottana" näissä
tutkimuksissa ja käyneensä useita kertoja hetkessä, jolloin Abraham Lincoln murhattiin

Minä ainakin siirryn ajassa eteenpäin koko ajan.

Mikäli oletetaan, että materia ja aika alkoi 13.8 mrd vuotta sitten, ne olisivat syntyneet absoluuttisesta tyhjiöstä ts. ei mistään, silloin oltaisiin uskomuksissa.

Niin paljon kuin Valtaojaa arvostan, hän päättelee loppua metafyysisesti. Esxkon mukaan, jos universum laajenee tarpeeksi kauan, atomit ja lopulta hiukkaset hajoavat ja materia katoaa.

Molemmat näkemykset ovat metafysiikkaa eli lähentelevät uskontoja. Materia syntyi itsestään tai Hengen määräyksellä ja myös katoaisivat.
Näkemykset olisivat tieteen loppu.

Einstein: Materiaa/energiaa ei voi luoda eikä hävittää. Universum on mitätön materiahippunen rajattomassa olevaisuudessa ja samalla tavalla kuin muutkin materian osaoliot syntyviä ja kuolevia ts. muuttavat muotoaan mutta eivät voi hävitä. Kaikkinainen, rajaton materia muodostuu rajallisista ja muuttuvista materiolioista.

Aloituksen kysymykseen, onko materia ajaton, vastaan materia on ikuinen, ei koskaan syntynyt eikä myöskään häviä.
Aikamatkailua tehdään jo nyt tutkimalla historiaa ja myös ennakoimalla materiaolioiden liikettä liikutaan tulevaisuudessa. Ei siis konkreettisesti mutta tiedollisesti.