Huomaan kaipaavani sinua! Vain muutama hetki,
jutellen, vaihtaen katseita.. Tiedän mitä se
saattaa tarkoittaa. Luulen että arvaat tunteeni,
outoa!
En saa sinusta selvää, silmäsi kertoo mitä niistä
haluankin nähdä, silti sanat eivät riitä, en osaa
enkä tohdi kertoa.. Kipinöitä ilmassa,
vatsassani, ehkä sinunkin, en tiedä. Jos luet
tämän, tiedän että tiedät. Suudelmia.. Tunnet
minut, mutta et tarpeeksi hyvin jotta tietäisit
kuka olen, mitä ajattelen.
Ehkä olen mielestäsi erilainen, olet oikeassa.
Sanani eivät aina kerro mitä tarkoitan, ne eivät
riitä sitä kertomaan. Se mikä minä olen nyt ei
ole sitä mitä haluan, toivon että ymmärrät..
Älä pidä minua pahana vaikka sanoinkin jotain
mikä ei ollut totta, tein sen koska minun täytyi.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, tiedät sen
itsekin.
Silti, jos ajattelet kuten minä, vastaa..
jutellen, vaihtaen katseita.. Tiedän mitä se
saattaa tarkoittaa. Luulen että arvaat tunteeni,
outoa!
En saa sinusta selvää, silmäsi kertoo mitä niistä
haluankin nähdä, silti sanat eivät riitä, en osaa
enkä tohdi kertoa.. Kipinöitä ilmassa,
vatsassani, ehkä sinunkin, en tiedä. Jos luet
tämän, tiedän että tiedät. Suudelmia.. Tunnet
minut, mutta et tarpeeksi hyvin jotta tietäisit
kuka olen, mitä ajattelen.
Ehkä olen mielestäsi erilainen, olet oikeassa.
Sanani eivät aina kerro mitä tarkoitan, ne eivät
riitä sitä kertomaan. Se mikä minä olen nyt ei
ole sitä mitä haluan, toivon että ymmärrät..
Älä pidä minua pahana vaikka sanoinkin jotain
mikä ei ollut totta, tein sen koska minun täytyi.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, tiedät sen
itsekin.
Silti, jos ajattelet kuten minä, vastaa..
Vastaukset 22
Vanhimmat
En tiedä, oletko se sinä, mutta tarinasi on osa
meitä. Silmäsi, katseesi ei jätä minua rauhaan.
En tiennyt, en uskonut, kunnes luin tämän
päiväkirjasi sivun. En tiennyt sinun lukevan
näitä tai kirjoittavan tänne, mutta enhän
tuntenutkaan sinua tarpeeksi... vielä.
Luin tämän, nyt tiedät, että tiedän.
Ei siinä näin pitänyt käydä, mutta onneksi aina
ei käy kuten pitäisi. *Suukkoja*
Tunnenko sinut? Ehkä tunnen, ehkä en, mutta olet
erilainen, onneksi. Ilmeet paljastavat, katse
kertoo,
ei sanat... Jos voisin, sanoisin, mutta tiedät...
Kertokoot silmäni, nehän kertovat mitä haluan,
sillä kerroit nähneesi mitä haluat.
Luinko oikein, vai luinko vain mitä halusin,
ajattelet kuitenkin, kuin minäkin...
jos vielä tunnemme, kirjoita...
Se saatat olla sinä, en tiedä, toivoisin että
olet.. Mutta nyt sinäkin tiedät..
Onneksi aina ei käy kuten pitäisi, olet oikeassa.
Kerroin tarinasta oman osani, en tiedä onko se
sitä mitä sinunkin, mutta nyt uskon taas enemmän.
Tunnetko minut? Ehkä.. Vai voisimmeko olla vain
samassa tilanteessa olevia, erilaisia,
tuntemattomia ihmisiä.. En tiedä!
Luit oikein, jos se olet sinä. Toisaalta, luit
ehkä sitäkin mitä halusit, niin minäkin,
silmistäsi, katseistasi, kaikesta..
Ehkä oletkin juuri sinä, ehkä et.
Yhä toivon, kuten sinäkin, että meitä olisi
vain me kaksi. Mutta kuten sanotaan jokaisella
ihmisellä olevan kaksoisolento, onko jokaiselle
tapahtumallekin kaksoiskappale... en tiedä.
Sano, että ei, se lohduttaisi ja taas uskoisin
seuraavaan katseeseen, silmiesi loisteeseen,
lämpöiseen hymyysi...
Voihan olla, että kuu leikkii tähtien kanssa ja
yhdessä ne hymyilevät kohtalon pilalle,
yhteensattumien summalle.
Sano taas, että ei, sillä tarinasi oli kuin omani,
enhän muuten olisi kirjoittanutkaan.
vai... Toivonko vain? Olemmeko kuitenkin omilla
tahoillamme, emmekö ole koskaan nähneetkään
toisiamme.
Sano edelleen, että ei. Olenhan lukenut
silmistäsi, tuntenut katseistasi, aistinut
hymystäsi...
En tiedä, mutta toivon, että olisit juuri sinä!
Jos kuitenkaan et ole, muista, että sanat voivat
olla vain sanoja, luota tunteisiin, silmiin,
ilmeisiin...
En tiedä onko jokaiselle tapahtumalle
kaksoistapahtuma. En voi sanoa ei, sen enempää
kuin mitään muutakaan, voin vain toivoa,
kuvitella, antaa ajatusteni lentää..
Ei, en usko kuun ja tähtien hymyilevän meille
ivallisesti. Uskon niiden antavan meille toivoa,
tuntea jotain uutta ja mielenkiintoista.
Kysyt vaikeita, asioita, joihin en tiedä
vastauksia. Tahtoisin sanoa ei, en silti voi
koska en ole varma.
En saa sinua mielestäni, en iltaisin enkä päivin,
enkä tahtoisikaan. Se, mitä tunsin silloin, on
liian voimakasta ja hienoa jotta sen voisi
unohtaa.
Sanat ovat sanoja, sanomatta jääneet pahimpia.
Liikaa jää arvailun varaan. Silti kuuntelen
niitä, yritän löytää niistä sitä mitä etsinkin.
Kaikkein voimakkain on kuitenkin katseesi joka
saa minut sekaisin, perhoset vatsaani ja
lämpöiset väreet selkääni.
Lue minua, lue minun ajatuksiani kuin lukisit
itseäsi! Kuuntele sydäntäsi, sillä jos se on kuin
minunkin, tiedät mitä se tarkoittaa..
En vieläkään tiedä, olemmeko me me, vai olemmeko
täysin vieraita toisillemme, mutta...
Tekstissäsi on liikaa tuttua ollaksesi joku muu,
kuin sinä.
Voisinhan tietenkin suoraan tulla ja kysyä
sinulta: "sinäkö se olet?", mutta en uskalla,
ettei maailmani romuttuisi, ellet olisikaan sinä.
Ja mitä ajattelisitkaan??
Jos olet sinä, jonka kasvot, silmät, hymy ja
koko olemus on piirtynyt mieleeni.
Miksi valvotat minua öisin, miksi sekoitat
päiväni, miksi veit osan sydäntäni, vai veitkö
kokonaan.
Mutta hyvä niin, niinhän halusinkin ja haluankin,
pidä lainassa, minulla on sinun. Luulen jopa,
että ne sykkivät samaan tahtiin ja ovat matkalla
samaan suuntaan...
Luulen sinun kyllä tietävän, vaikka et olisikaan
ollut näiden tarinoiden kirjoittaja, mutta jos
olisit, jäisi monet arvailut arvailematta...
Sinussakin on liikaa sitä jotain, liikaa tuttua,
silti liian vähän ollakseni varma.
Mitä ajattelisin... jos se olet sinä, saisit
minut sekaisin, saisit minut sanattomaksi ja
onnelliseksi. Saisit minut hymyilemään hymyä joka
kertoo kaiken. Kysy minulta, vaikka tiedätkin jo
vastauksen... Jos et olekaan sinä, kysy varoen,
älä romuta itseäsi, tee se silti sillä silloin ei
ole mitään menetettävää.
Valvotan sinua, koska sinäkin minua. Tulet myös
uniini, lähelle, voin melkein koskettaa sinua,
näen sinut selvästi, kuin olisit siinä jälleen.
Aamulla olet poissa, mennyt jonnekin minne
unenikin, palaat kuitenkin niihin yhä uudelleen.
Haaveisiini...
Luulen että silloin vaihdoimme sydämiä, silti
toistemme tietämättä, salaa, kuin vahingossa.
Miksi vain arvailla, ovatko haaveet
turvallisempia kuin todellisuus? Ehkä, en tiedä.
Samalla kun luulen varmasti taas löytäväni sinut
tekstistäsi, piiloudut hienosti rivien väliin,
vaikka et ehkä sitä haluaisikaan. Haluan
kuitenkin uskoa, että vielä saan sinut
sanattomaksi, luen sinua kasvoiltasi, silmistäsi,
sanoja ei tarvita, vain hymysi.
Päivällä kuljit vierelläni, tunsin kosketuksesi,
aistin lämpösi, hymyilit... Olit mielessäni,
unelmissani, haaveissani...
Nyt tyhjä sänky odottaa nukkujaa, sukellan kohta
peiton alle, odotan taas sinua. Kun uni vihdoin
valloittaa, raotat peiton kulmaa ja tulet
vierelleni, painaudun vasten kylkeäsi...
tunnethan sen unessasi...
En tiedä, onko haaveet turvallisempia kuin
todellisuus, mutta todellisuus on sitä mitä
elämme, haaveet sitä mitä haluamme. Haaveista voi
tehdä totta ja silloin elämme tämän kaiken myös
todellisuudessa...
Todellisuudessa, kuten silloin, kun hellästi,
tietämättäni kaivauduit rintaani, hymyilit ja
veit sydämeni.
Elän unelmaani, unelmaa joka on elämäni.
Haaveitani, jotka toteutuvat kun suljen silmäni.
Todellisuus ja unelmat, niin todellisia, silti
niin hauraita etten ymmärrä.
Olit taas unissani. Kun avasin silmäni, olit
poissa. Toivon että niin ei olisi, olisit siinä
yhä kun herään. Katsoisit minua kuin silloin,
hämärässä, vain silmiesi loistaessa..
Löydätkö minua? Tiedän, olen piilossa rivien
välissä, uskon sinun silti minut löytävän jos se
olet sinä. Pieniä vihjeitä rivien välissä, siellä
missä minäkin, löydät, jos tulkitset ne oikein!
Saat minut sanattomaksi, vain pelkällä
olemassaolollasi. Tunkeudut niin syvälle mieleeni
että unohdan kaiken muun, puristat rintaani
vaikka et olekaan tässä nyt, silti tunnen sen..
Unelmat, niin todellisia, todellisuus, täynnä
unelmia, se on elämä, jota elämme. Pilvilinnat,
joita rakennamme, täyttyy vielä unelmista,
haaveista, jotka vielä toteutamme. Onnesta!
Saavun luoksesi illalla... uniisi. En tahtoisi
pois herättyäsi. En lähdekään, kunhan löydän
sinut. Haaveitako, unelmia, todellisuutta...
Luen rivit, kirjoitan rivien välit ja yritän
rakentaa siitä kokonaisuuden, löytää sinut.
Löydänkin...
Ehkä jo löysinkin, ehkä taas kadotin, mutta...
Vaikka oletkin siellä jossain, vaikka piiloudut
tekstiisi, olet tiukasti rinnallani, olet syvällä
sydämessäni. Etsin, kunnes löydän sinut.
En häviä, en ole unohtanut, vaikka joudunkin
poistumaan täältä viikoksi, mutta tiedäthän
missä olen!? Olen kuitenkin mielessäsi, unissasi,
sydämessäsi... Kun taas palaan, toivon tapaavani
sinut. Olet mukanani missä liikunkin!
*halauksia ja suukkoja*
Saturnuksen ... kuussa tapasimme. Minne Se
katosi. Etsitään
Tiedän missä olet, en kuitenkaan uskoisi, että
katoat täältä viikoksi jos se olet sinä. Tuletko
lähemmäksi vai menetkö kauemmaksi? Kuka olet?
Kuinka kirjoitat kuin tuntisin sinut? Miksi? En
tiedä, en ole varma..
Kävin lähempänä sinua kuin uskoisitkaan, en
nähnyt, vain tunsin. Matkaa ei ollut paljon
välillämme, kuljin ohitse, ajattelin sinua. En
usko että tiedät, enhän ole kertonutkaan..
Uusi viikko, silti ajattelen kuin eilenkin,
toissapäivänä, sitä edellisenä... Sinua! Jälki
minkä teit sydämeeni, piston, ei anna minulle
rauhaa. Joka syke minkä tunnen rinnassani,
jokainen lyönti, tuo minulle toivoa nähdä sinut..
Jokainen hetki, toivon, olen lähempänä sinua.
Tämä hetki, lähempänä kuin edellinen. Milloin on
se hetki jolloin tiedän, kuten sinäkin,
katseistasi, silmistäsi...?
Saavu taas luokseni illalla, katso minua
unessani, kuiskaa minulle, kerro minulle mitä
odotankin.. Kaipaan sinua!
*suukkoja*
..tämä olisi minulle...
Kaipaan sua tummatukka!
Viikko takana, uusi edessä. Olethan vielä täällä?
En kadonnut, en halunnutkaan kadota, olin vain
hetken poissa. Miksi menisin kauemmaksi, koska
haluan tulla lähemmäksi! Miksi epäilet?? Etkö
tunnekaan?? Kuka olen, päätä sinä!!! Olen
ihminen, jonka maailma kellahti uusille
raiteille nähdessäni sinut. Kuinka muutenkaan
voisin kirjoittaa, sillä kirjoitan juuri sinulle,
kirjoitathan sinäkin luullakseni minulle.
Tunsin läheisyytesi, vaikka en nähnytkään sinua.
Uskon, että aina ei matkaa mitata metreissä, ei
kilometreissä, vaan matkan voi mitata myös
sydämellä. Kun olet sydämessäni, olet luonani,
vaikka joskus joutuisimmekin olemaan poissa
toistemme sylistä.
Toivon, kuten sinäkin, että hetki hetkeltä on
lähempänä aika, jolloin saan sinut syliini,
saan kietoa käteni ympärillesi, eikä minun
tarvitse enää irroittaa otettani. Saan uppoutua
silmiisi, tuntea huulesi huulillani. Saamme
unohtaa koko ympärillä olevan maailman, vain me
kaksin.
Ilta illan jälkeen valvotat minua. Nukahdettuani
palaat uniini, lähdet ennen kuin herään, ikään
kuin haluaisit kiusoitella...
Mutta illalla, sulkiessasi silmäsi, olen
haaveissasi, siirryn uneesi, kuuntele
kuiskaukseni, vastaa siihen...
*halaus ja suukkoja*
Olen täällä, enhän voisikaan kadota koska
sinäkin olet täällä. Uppoudun tähän
todellisuuteen yhä uudelleen, vain löytääkseni
sinut, nähdäkseni sinusta vilauksen.
Matka on minulle aikaa. Aika, minkä silloin
vietimme, oli vain hetki, pieni ikuisuus. Sait
ajan menettämään merkityksensä, silmänräpäyksen
tuntumaan ikuisuudelta ja ikuisuuden
silmänräpäykseltä.
Anna tuulen puhaltaa hiuksiisi, käännä sille
kasvosi. Suudelma, jonka lähetin sinulle, löytää
tiensä huulillesi, kuin tuuli se koskettaa niitä,
hellästi, kuin silloin..
Seisoin yöllä pimeässä, yksin. Katsoin tähtiä ja
valoja. Tiesin sinun olevan siellä. Kiedoin
käteni ristiin ja suljin silmäni, tunsin sinut
siinä, lähelläni. Lämmitit minua, en palellut
enää..
Haluan kiusoitella sinua vain sormellani,
kutittaen selkääsi ja vatsaasi, nähdä kylmät
väreet ihollasi, kulkien sormeni mukana..
En valvottaisi sinua jos en tietäisi mitä se
tarkoittaa. Jos epäilisin, tahtoisin sinun
nukkuvan, tietämättä tunteistani, silti
onnellisena.
Illalla, unen ja todellisuuden rajamailla, ennen
kuin siirrän sinut haaveistani uniini, kuuntelen.
Kuuntelen sinua, yritän kuulla kuiskauksesi
vaikka luulen tietäväni mitä tahdot kertoa.
Kuuntele sinäkin, kuiskaan vastaukseni...
*suukkoja*
Saman taivaankannen alla, tähtien loisteessa
katson satelliittien vankkumatonta matkaa
radallansa, kuinka ne lipuvat tähtien lomassa
väsymättä, kiertäen omaa ympyräänsä.
Tähtien tuike, kuin silmäisi loiste, pitää
katseeni kiinteästi taivaalla.
Kevyt, lämmin tuulenhenkäys hyväilee kasvojani,
ajattelen sinua...
Todellisuus vaihtuu unelmiksi, unelmat muuttuvat
todellisuudeksi, suudelmasi koskettaa huuliani...
Tunnen, että en ole yksin...
Haluan painaa huuleni huulillesi, tuntea kuinka
sulaudut suudelmaani, antaa huulieni hellästi
hyväillä kaulaasi, puraista korvaasi, jatkaa
suukottelua pitkin kehoasi...
Pitkä, kirkas tähdenlento keskeyttää haaveeni,
toivon...
Huomenna on uusi päivä, päivää lähempänä
todellisuutta, jolloin voin nähdä sinut, hymysi,
silmäsi... Tuntea läheisyytesi, kosketuksesi,
nauttia odotetusta onnesta!
Ilta muuttuu yöksi, unelmat uneksi, otan sinut
mukaani unelmistani uneeni. Kuiskit kauniita
sanoja, kannan niitä mielessäni päivät ja odotan
taas huomista, silloin olemme jo askeleen
lähempänä kuin tänään.
*halaus ja suukkoja*
Tähtien loisteessa, miljoonien muiden joukossa,
oli yksi johon ihastuin. Sen välke, kuin sinä,
erottui joukosta.
Kun tuuli pyyhkäisi huuliltani suudelman jonka
lähetin sinulle, näin saman tähdenlennon, minäkin
toivoin. Näin toiveeni kulkevan kohti
taivaankantta ja välähtävän tähtenä nähtäväksesi.
Huomasitko tähden syttyvän? Saman, mikä jo
silloin ilmoitti olemassaolostaan, kirkas, kuin
silmäsi..
Tunnen huulesi huulillani, kaulallani ja muualla
kehollani. Tunnen sormiesi vaeltavan pitkin
selkääni. Painaudun lähemmäksi ja vedän sinut
tiukemmin syliini. Annan huulieni vaeltaa ympäri
vartaloasi jättäen jälkeensä pieniä, kosteita
jälkiä. Hellästi valutan hiuksiasi sormieni
lomitse.. Avaan silmäni, et ole siinä, mutta
ajatukset kanssasi piristävät minua. Huokaisen,
taas vietin hetken kanssasi, pienen ikuisuuden,
haaveissani..
Askel kohti huomista ei ole pitkä, sen ottamiseen
ei tarvitse kuin astua kynnyksen yli ja odottaa.
Tämän päivän haaveet voivat olla huomisen
todellisuutta, huomisen todellisuus ylihuomisen
unelmaa. Elämä, odottamista, kaipuuta,
toteutuneita tai toteutumattomia haaveita. Unia
sinusta, unia joiden toivon totetuvan!
Tähdenlento, kirkkaampi kuin auringon säde, joka
suudelmasi huulilleni kiidätti, antoi elämän
uudelle tähdelle, kantoi toiveesi silmieni iloksi.
Tähti, jonka näin siitä syttyvän, tuikkii ikään
kuin silmää iskien, meille...
Taas katseeni hakeutuu taivaalle, pilvet
peittävät taivaankannen. Tuuli kantaa
kuiskauksesi korvaani, kuuntelen, katson, näen
vain sinut, kaikki muu ympärillä hämärtyy. Olet
siinä, painaudumme yhä tiukemmin toisiamme
vasten. Tunnen huuliesi hellän kosketuksen, annan
käsieni valua pitkin selkääsi, sormieni vaeltaa
vartalollasi, etsiä herkkiä kohtia ihollasi,
laskeutua hyväillen kohti pakaroitasi...
Vesipisara putoaa kasvoilleni, pilvet olivat
tuoneet sateen, olit poissa.
Jäin yksin sateeseen, onnellisena. Et lähtenyt,
vaikka en nähnytkään sinua siinä. Tunsin
olemassaolosi, olet sydämessäni, odotan,
kaipaan...
Ei, askel ei ole pitkä, mutta odottavan aika on
pitkä. Älä kysy miksi odotan, kaikella on
tarkoituksensa, kaikkea ei aina voi, ei osaa
selittää, tiedät sen.
Nyt vielä unelmoin, haaveilen... Toivon, että
todellisuus, johon sukellamme, tulee toteuttamaan
haaveemme, unemme...
Tähdet välkkyvät hennon piviverhon takana, kuu
hymyilee meille vienosti kun painaudumme
lähemmäksi toisiamme. Kirkkaimpana, juuri meille
syttynyt tähti tanssii eri väreissä pakkasyössä.
Sait minut sanattomaksi, uppoudun silmiisi hetkeä
ennen kuin ne sulkeutuvat ja huuleni koskettavat
huuliasi. Käsiesi vaeltaessa vartalollani omani
etsivät sinusta kohtia, jotka saavat sinut
huokaisemaan. Vilkaisen taivaalle ja huomaan kuun
peittyvän hetkeksi hengitykseni höyrystä, huomaan
sen yhä hymyilevän..
Ajatukseni eksyvät haaveisiini, ja kuin liukuen
siirryn takaisin tähän todellisuuteen. Vielä
kerran suljen silmäni ja annan ajatuksilleni
vallan.. Kun taas avaan ne, olen taas
onnellisempi tietäen hetkien lähenevän toisiaan.
En kysy miksi odotat, odotanhan itsekin. Tiedän
kaikella olevan tarkoituksensa, tiedän ettei
kaikkea voi selittää. Selittämättömiä tunteita,
silti niin todellisia, sydämissämme, syvällä
ajatuksissamme rinnakkain haaveidemme kanssa..
Painautuneina tiukasti toisiamme vasten, kuulemme
pakkasyössä soivan tähtitaivaan tanssin. Tanssin
tahti tarttuu myös meihin, askellamme tähtemme
tahtiin. Nautimme hetkestä, toisistamme...
Huulesi koskettavat huuliani. Katson syvälle
silmiisi, jotka sulkeutuvat samaan tahtiin omieni
kanssa. Huulemme tuntuvat olevan yhtä. Kieleni
kärki löytää raottuneiden huuliemme välistä
kielesi, aloittaen uskomattoman leikkinsä...
Sulaudumme toisiimme...
Huokaisen nautinnosta, jonka kätesi saavat aikaan
samalla kun tunnen sinun vartalosi vavahtelevan
onnesta käsieni kaivautuessa puserosi helman
alta, löytäen pehmeän, paljaan ihosi...
Kuu iskee silmää, hymyilee onnea toivottaen
ja jatkaa radallansa, lipuen hiljaa kuusen latvan
taakse, taas tullakseen kurkistamaan uudelleen...
Taivaankannen kirkkain tähti, meidän tähtemme,
jatkaa värikästä tanssiaan heittäen väriloisteisen
tähtisateensa yllemme...
Palaan haavemaailmaani yhä uudelleen ja uudelleen,
ajatukseni ovat vain sinussa, sydämeni sykkii vain
sinulle. Unelmat, taas niin todellisia, tunteet,
niin aitoja, selittämättömiä. Odotammeko vain
hetkeä, sitä hetkeä, jolloin uskallamme tulla
unelmistamme ulos, jolloin uskallamme tehdä
haaveistamme totta!
Se hetki on tähtiin kirjoitettu, sydämiimme
tallennettu, mutta tuleva, ehkä yllättäen...
*suukko*
Tanssin tahdissa keinuessamme, kuun ja tähtien
silmien alla, vastaan kielesi kutsuun antaen
omallenikin vallan leikkiä. Yhä uudelleen löydän
kielelläni kielesi huuliemme välistä ja annamme
leikin jatkua.
Käteni seurailevat selkäsi kaarta paitasi alla,
tuntien jokaisen värähdyksen ihollasi. Vapautan
käsieni liikettä estävät hakaset selästäsi jotta
voin kuljettaa sormiani kohti niskaasi ja tuntea
sen pehmeän ihon..
Huomaan kuun silmäniskun, yhdessä tähtien kanssa
ne hymyilevät antaen meille uskoa toiveidemme
toteutumisesta. Ne ovat kuulleet haaveemme ja
osallistuvat niiden toteuttamiseen..
*suukkoja*
Vihdoinkin, Sinä tulit eilen, juteltiin,
sovittiin tapaaminen, tavattiin. Ihanaa!!!
Tulet taas tänään, aivan pian hakemaan minua,
olen rakastunut, en edes tiedä, kuinka olisin!!
Mon, emme olleet me, mutta minä olen onnellinen
ja toivon sinunkin löytävän pian oman kaipaamasi
tähtisilmän. Onnea!
Tiedän, moonlight :) Toivon sinulle/teille onnea,
kuu ja tähdet teille hymyilköön.
Minä etsin, kaipaan tähteäni, hänen hymyään ja
säteitään. Lumi tuli maahan, piirrän maahan
lumienkelin ja toivon. Enkelini, kuun valossa
minulle hymyilee kuin silloin. Näe minut taas,
kuule ääneni ja lue silmistäni. Tunne
kosketukseni illoin, nuku hyvin jotta jaksaisit
lentää kanssani vielä joskus..
Olen iloinen puolestasi, moon. Voin kuvitella
tunteesi, voin nähdä hymysi ja kuulla naurusi.
Pidä kiinni siitä mitä saat, sillä tiedän, kuten
sinäkin, mitä se tarkoittaa =) Hymyilen sinulle..